maanantai 22. syyskuuta 2014

Tarhan aloitus Turkissa

Tarhan aloitus on varmasti aina tunteikasta, ihan joka maassa. Meille eka viikko, tarhan tapahtumat ja tytön vaihtelevat reaktiot olivat välillä rankkoja. Muutamana aamuna mietin, että antaa olla, jääköön kotiin mutta hetken vilkuiltuani vauhdikasta neitiä päätin ettei hanskoja heitetä tiskiin. Mies on ollut suuressa osassa tarhan alkumetreillä, niin uskon valamisessa minuun että tiukkana tarhalla vahtimassa, monena aamuna mies on vienyt tytön ja jättänyt stressaantuneen äidin kotia rauhoittumaan.

Eka aamu tarhassa, hei kivaa, äiti ja babakin jää tänne, eikö?


Tyttö aloitti 36kk täyttäneiden aamuryhmässä, ikähaitari on 36-39 kk. Lapsia oli alussa 17, joista ainakin 4 on lopettanut ekan viikon jälkeen. Tarha on anaokulu eli ns. esikouluun ja kouluun valmentava tarha, jossa on luokkaa kohti yksi opettaja ja tämän kaksi avustajaa. Lapsilla on omassa luokkahuoneessa wc-tilat, pukkarit ja leluja yllinkyllin. Ruokailemassa käydään erikseen ja aamuryhmäläisille kuuluu aamiainen noin klo 9.15 ja hedelmä noin klo 11. Tarha on koulumainen verrattuna Suomeen, on opettajat, oppilaat, tiukat aikataulut, asioita opetellaan tekemään isona ryhmänä ja tarhaan vienti ja haku on tiukasti kontrolloitua. Toive on, että lapselle vaihdetaan aulassa sisäkengät, reppu mukaan ja ovella avustaja ohjaa omaan luokkaan, vanhemmat kohti kotia nopeasti, kiitos. Haun aikana meno on aikamoista, aulassa on jokaiseen luokkaan oma summeri, johon kerrotaan (huudetaan siis) lapsen nimi, jonka jälkeen avustaja tuo lapsen ovelle. Vanhempia ei sisälle lasketa ilman ajanvarausta tai todellista asiaa. Ei heikkohermoisille.

Olikohan tämä se uusi poikakaveri?
Tyttö on valtion anaokulussa, joka poikkeaa yksityisestä tarhasta. Suurin ero on hinta ja toinen toiminta. Tytön tarha on puolipäiväinen, johon viedään 7.45-8.00 ja haetaan 12.30-12.45, sen jälkeen saapuvat iltapäiväryhmäläiset. Tytön tarhan kuukausimaksu on 120 tl kun alueellamme tarhojen puolipäivämaksut yksityisellä sektorilla liikkuvat 650-950 tl välillä. Valtion tarhan ruoka on kehnompaa, yksityisellä käytössä on luomuruokaa ja panostus ruokalajeihin on hieman eri luokkaa. Tästä postausta lisää myöhemmin. Hyvin kuitenkin maistui nutellaleipä, oliivit, pähkinät ja juusto tänä aamuna, kertoi neiti kotia kävellessämme. Yksityisellä sektorilla on shakkia, balettia, kieliä jne. kun taas valtionpuolella piirretään, muovaillaan ja askarrellaan. Leikitään ja opetellaan istumaan tuolilla. Sanoisin tuon istumaan opettelun olevan tärkeä taito tytöllemme, shakit myöhemmin sitten.

Ukin kanssa tavlan peluussa, hakkaa ukin mennen tullen parin vuoden päästä.
Tarha on lähtenyt sujumaan vaihtelevasti. Olemme kokeneet ylä- ja alamäkiä. Olemme miehen kanssa vieneet tytön usein yhdessä, monina aamuina mies yksin, hermoileva äiti kun ei ole parasta seuraa kenellekään ennen kahdeksaa. Henkilökunta on mukavaa ja auttavaista, kokkiherra moikkailee kokinhatussaan ovella ja ihana Pinar rouva ottaa tarhalaiset vastaan ja kertoo aina soittavansa, jos lapselle tulee oikeasti hätä. Menkää kotiin, kyllä kaikki hoituu vakuuttaa Pinar.

Kaikkien mielestä asiat eivät hoidu, me miehen kanssa olemme edelleen rauhallisin mielin, suurimman osan aikaa. Tarhan ulkopuolella on tavattu vanhempia kyselemässä luokkaa ja lapsen reaktiota opettajaan, heräileekö lapsenne yöllä, näkeekö painajaisia, johtuneeko opettajasta, josta lapsemme ei tykkää? Tyttö nukkuu kuin tukki, tarhan aloitus on ollut rankkaa, eka päivät pissattiin housuun ja tarhaan meno itketti. Perjantaina tyttö sai flunssan ja oksensi tarhassa ennenkuin ehdin kääntää selän, tuli lyhyt tarhapäivä. Toisen viikon maanantaina mies vei tytön tarhaan ja kohtasi useamman kiukkuisen vanhemman, tytön opettajasta oli valitettu opetusministeriöön asti ja opettaja oli vedetty toimestaan sivuun. Maanantaina tyttö tuli tarhasta naama hymyssä suin, kera piirustusten ja kertoi vaihtaneensa nipsejä pojan kanssa, jonka nimi on Edam (!).

No niin, nyt on rekkamiehen annos, ei tälläsiä kyllä tarhassa saa!


Ihmettelyä on riittänyt. Meille miehen kanssa kaikki tarhaan liittyvä on vierasta. Turkkilaisesta sielunmaailmasta tiedämme sen verran, että paikalliset vanhemmat ovat todella herkkiä lapsen hoitoon liittyviin asioihin, opettajien kyttääminen ja hiillostus on tiukkaa, opettaja on helposti huono ennenkuin toisin todistaa. Vuosia sitten ruumiillinen kuritus ja tiukat otteet olivat arkipäivää, nykyisin Turkissa ollaan jo eri linjoilla. Ellei koulun johtaja ota kiukkuisen vanhemman asiaa heti hoitaakseen, soittaa kipakka äiti opetusministeriöön ja seuraavaksi itse minteriöön, vanhemmilla on tapana puhaltaa yhteen hiileen ja nimet valituspapereihin täyttyvät yhdessä iltapäivässä. Syyksi riitti opettajan pätemättömyys alle 6-vuotiaiden hoitamisen suhteen ja tarhalaisen äidin mielestä kotia karkaamista kokeilevasta liian tiukka ote käsivarresta. Ei ole helppoa opettajillakaan tässä maassa mutta äitinä mieli on tyyni, kiitos leijonaemojen ja -isien.

Tänään menin sydän pamppaillen koululle ja sain vastaani iloisen tyttöni piirustus kourassa, se oli tehty äidille, pinni ja vesipullo oli hukassa mutta uusi hello kitty- reppu tiukasti selässä. Aamulla kuulemma takaisin. Tästä tämä lähtee, ehkä, saako jo kerran huokaista hiljaa?

49 kommenttia:

  1. Onnea anaokuluun! Samanlaisin tunnelmin olemme mekin jo toista vuotta anaokulussa, tana vuonna siis siina esikoulussa. Vanhemmat tosiaan on aika erikoisia ja valista tuntuu heidankin keskuudessa kun vanhemmat olis kun lapset koulunpihalla ryhmittymineen, juoruineen ja haukkumisineen. On hyva etta teidan tytto on alkanut sopeutua! Kaksi viikkoa siina maksimissaan yleensa menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ja kiva kuulla sinusta pitkasta aikaa, mita kuuluu Mersiniin? Salaliittoteoriat ovat turkkilaisten alaa, paikassa jos toisessakin :D

      Poista
  2. Onnea pikku tarhalaiselle! Alussa on aina hankalaa.Oma poikani meni tarhaan jo 7 kk ikäisenä mutta muistan että oli silloinkin itkua alussa.
    Onko tuo anaokulu pakollinen esikoulu?Täällä 5-vuotiaat joutuvat olemaan vuoden pakollisessa esikoulussa ja pienimmille on valtion sponsoroimia tarhoja.Tosin kaikki eivät sellaiseen mahdu/pääse ja omani oli erään naisjärjestön tarhassa,ja maksoin palkan mukaan.,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoulu alkaa taalla 5v. ja 6.v mennaan kouluun, jolloin virallinen oppivelvollisuus alkaa, vanhempia kylla kehoitetaan laittamaan lapset viimeistaan esikouluun 5v. 3-4v. kohdallakin puhutaan anaokulusta, eli se on ns. esikouluun ja kouluun valmentava tarha. Nama valtion paikat ovat edullisia kun taas yksityiset mielestani aika kalliita.

      Poista
  3. Kuulostaa aika hurjalle tuo vanhempien ja opettajien vastakkainasettelu. Turkkilainen tarha saa kyllä Suomen avoimet päiväkodit, jossa poikamme käy nyt, kuulostamaan ihan lastenleikiltä :) Ihana tuo uusi kuva otsikon alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassa tullaan taas yhteiskuntien isoihin eroihin. Turkkilainen ei luota valtioon kovinkaan sinisilmaisesti eika mihinkaan siihen kuuluvaan instanssiin, lahes kaikessa; lasten tarhoissa, kouluissa, ostoksilla, sairaaloissa ollaan aina tarkkana ja epailevaisina.

      Poista
  4. Petra, miten saa tollaisen ison kuvan? Mikä pohja se on?

    Meillä toki saa mennä luokkaan, mutta lapset haetaan periaatteessa pihalta ja palautetaan pihalle. K kulkee bussilla kouluun ja koulusta eli opettajan kanssa käytävät keskustelut jää sähköpostin ja erillisten tapaamisten varaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tuo blogin otsake kuva? Mulla on blogspotin ihan peruspohja (classic vai mika se on?) ja siihen lisatty vain kuva, olikohan tasta mitaan hyötya...?

      Tytön tarhasta lahtee samaan aikaan satoja lapsia, osa toista kautta kuljetuksilla ja osa vanhempien hakemina etuovesta, pelkastaan 3v. kotiutuu samaan aikaan vahan vajaa sata, siihen paalle 4. ja 5v.. Ovisummerissa on itseasiassa kamera, johon on laitettava oma naamataulu, opettaja tarkistaa henkilön ja sen jalkeen antaa lapsen avustajalle vietavaksi vanhemman luo. Keskusteluajat pitaa varata silla samassa hassakassa se olisi aika mahdotonta.

      Poista
  5. Ihana uusi otsikkokuva!

    Ja toivotaan, että nyt saat hengähtää. Minä olen vuosien varrella napissut itsekseni kotona lasten opettajista, mutta koskaan en ole vienyt valituksiani kovin pitkälle. Nyt uudessa koulussa alkoi vuosi pojan kohdalla mainiosti, olen tosi tyytyväinen opettajaan, ja vähitellen alamme tytönkin opettajan kanssa löytää yhteisen sävelen. Hurjalta tuntuukin tästä omasta näkökulmasta ajatus siitä, että jo ensimmäisen viikon jälkeen tulisi opettajalle lähtö. Hänkin kai kuitenkin vielä hakee paikkaansa alkuun ja tunnustelee ryhmän dynamiikkaa, opettelee tuntemaan lapsia. Mutta hyvä jos nyt on hyvä olla ja asiat järjestyksessä kaikkien osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on jo hengahdetty, kaksi paivaa tyttö on tullut tarhasta tosi iloisena ja kertonut miten kivaa on ollut, tanaan oli eka aamu kun tarhaan oli jo vahan kiire ja neiti juoksi reppuheiluen omaan luokkaan.

      Taman uuden opettajan ongelma oli varmaan se, etta han ei ollut se opettaja, jonka oli tarkoitus tulla. Maan opettajan siirtojen takia oikean tulokkaan siirto viivastyi kuukaudella ja tilalle otettiin ala-asteen opettaja, monien vanhempien ilme oli jo ekana aamuna sellainen, etta arvasin ongelmia tulevan. Opettaja ei ole saanut potkuja ( sorry jos tekstistani tuli hieman virheellinen kuva) vaan hanet on vedetty sivuun ja laitetaan varmaan myöhemmin takaisin ala-asteelle, jonkunlainen selvitys asiasta toki tehdaan koska vanhemmat ovat tehneet virallisen valituksen ministeriöön.

      Poista
  6. Kuullostaa niin tutulta. Muistuu mieleen oma harjoitteluaika Turkissa, päiväkodissa. Ikävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, oletko ollut Turkissa paivakodissa harjoittelussa? Millaista se oli?

      Poista
    2. Olin talvella 2005 7 viikkoa. Marmariksessa.
      Itse tykkäsin kovasti olla siellä. Pieni kolmikerroksinen talo, jossa lapset oli jaettu kolmeen ryhmään. Omistaja oli vanhempi pariskunta. Hoitajia joka ryhmässä oli 2, kokki, siivooja joka myös auttoi kaikessa mahdollisessa. Omistajat olivat myös paljon toiminnassa mukana ja jos retkille päiväkodin ulkopuolelle mentiin niin omistajan aviomies oli kuskina, mini bussilla mentiin.

      Eriskummallisin (mutta ihana) juttu oli päiväunien aikaan myös hoitajat saicat torkahtaa hetkeksi. :D

      Ei hitsit nyt tuli ikävä näitä aikoja...taidan blogiini kirjoittaa aiheesta enemmän. :) Ehkä jo ensi viikolla. :)

      Poista
    3. Kuulostaa kivalta, Turkissa on tosi kivoja yksityisia pienia paivakoteja. Olisi tosi kiva jos postaisit tarkemmin kokemuksesta, en malta odottaa! :)

      Poista
    4. Minäkin tulen lukemaan :)

      Venla

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mauton kommentti

      Poista
    2. Mihin tämä liittyy?

      Poista
    3. Poistin kommentin, kun eihän tänne voikaan laittaa inside-vitsejä....heti joku valvoo!

      Poista
    4. Mut mitä se tarkoitti??

      Poista
  8. Voihan harmi toi opettajien tilanne. Olen nimittäin haaveillut lastentarhanopettajan työstä ja miksei myös joskus Turkissakin, mutta jos tilanne on siellä noin räjähdysherkkä ja potkut saa jo mitä pienimmistäkin asiasta, niin täytyy harkita uudelleen.. Täällä suomessa on hyvä, kun vanhemmat ja opettajat puhaltavat enemmän yhteen hiileen, eikä mennä suoraan ylemmälle tasolle, vaan asioista yhdessä keskustellaan. Tosi ikävää kyllä toi Turkin tilanne...

    Tyttäresi päivähoitopaikka kuulostaa laadukkaalta. Minkälaista toimintaa tarkalleenottaen lapset siellä tekevät? Ja miten toiminta eroaa suomalaisesta päivähoidosta? Eikö siellä nukuta päiväunia? Entäs miten toimitaan, jos ryhmässä on erityislapsia (esim. agressiivisia, adhd, autisteja ym.)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala hylkaa haaveitasi, tama on aari esimerkki eika opettaja oe saanut potkuja, hanet on vedetty sivuun ja luulisin etta hanet sijoitetaan myöhemmin ala-asteelle, jonka opettaja han virallisesti on ( ylemman kommentin vastauksesta voit lukea lisaa). Turkkilainen yhteiskunta on ihan erilainen monessa asiassa kun Suomi, taalla kansalaiset ovat tottuneet valvomaan omia etuja eivatka luota sokeasti valtion tekevan niin. Omasta nakökulmastani asiat ovat kylla nykyisin paremmin ja valvonta on tarkempaa kuin ennen, valitukset otetaan vakavasti eika kansaa kohtaan enaa kayttaydyta, kuin naiden mielipiteilla ei olisi merkitysta.

      Toiminta on ehka enemmin koulumaista mutta paaasiassa leikitaan, piirretaan, askarrellaan, opetellaan loruja. Tyttö on tarhassa puolipaivaa, hanen jalkeen tulee iltapaivaryhma, joten unia ei nukuta. Kokopaivaisissa nukutaan. Erityislapsista en osaa sanoa tarkemmin mutta heita varten on ainakin olemassa ihan omia tarhoja, jossa on mahdollisuus panostaa heihin paremmin.

      Poista
    2. Toiminnasta viela sen verran, etta taalla tehdaan paljon retkia, sopeutumisen jalkeen lapsien on tarkoitus kayda n. kerran viikossa elaintarhassa, lastenteatterissa, lastennayttelyssa, kotielainpuistossa etc.

      Poista
    3. Kiitos, oli seikkaperäinen selostus jälleen. Maksatteko te retkistä erillisen hinnan? Ja onko opettajilla siellä vastaava koulutus, mitä täällä Suomessa?

      Minä olen vähän turhankin innokas nettipalstojen seuraaja, ja siellä käydyistä keskusteluista kyllä tulee usein mieleen, että moni mielellään antaisi päiväkodin henkilökunnalle täälläkin lähdöt.

      Poista
    4. Luin juuri jokin aika sitten nettilehdestä jutun saksalaisesta Suomessa vierailleesta ltosta, joka kertoi, ettei heidän päiväkodissaan vanhemmat saa mennä lasten tiloihin. Toivoi myös siellä vähän löysättävän tätä kieltoa, näki kodin ja päiväkodin yhteistyön kannalta suomalaisen mallin hyvänä.

      ja nämä anonyymit siis Venlalta

      Poista
    5. Eikä kahta ilman kolmatta, tuo kansikuvasi on Ihana!

      Poista
    6. Kiitti Venla kommenteista! Meilla maksetaan tuon 120 tl lisaksi vuosimaksua 160 tl, joka sisaltaa lisakuluja, kuten tarvikkeita ja osan retkimaksuista. Kaikkea se ei toki kata vaan suurin osa sisaltyy tuohon 120 tl hintaan. Retket tehdaan koulun omilla koulubusseilla ja tuntuvat olevan, niin vanhempien kuin lapsienkin keskuudessa, tykattyja.

      Ma uskon etta tallainen vuorovaikutus systeemi, joka Suomessa on onkin parasta mutta sen, mita tunnen turkkilaista mentaliteettia niin se ei ainakaan vakirikkaissa tarhoissa taalla toimi. Osa turkkilaisista muuttaisi asumaan niihin tiloihin ja sinne tultaisi puolen suvun voimin eika rauhaa olisi....en tieda mutta ainakin talla systeemilla eroitku on loppunut kuin seinaan viikossa lahes kaikilla lapsilla?

      Valtion tarhoissa henkilökunnalla on alan koulutus, nyt en osaa sanoa tarkkaan ihan minkatasoinen on riittava mutta voin vahan kysella ja tutkia asiaa ja kirjottaa siita lisaa myöhempiin tarhapostauksiin jos kiinnostaa? Yksityisella tiedan sen verran, etta yksityisen tarhan voi avata ymmartaakseni kuka vain mutta hoitajilla on oltava vaadittava koulutustaso, sen lisaksi on opetusministeriön alaiset tarhat ja sen ulkopuolella olevat yksityiset. hieman ehka sekavaa mutta yritan valoittaa asiaa lisaa myöhemmin!

      Poista
    7. Kiitos, kyllä kaikki päiväkotiaiheinen aina kiinnostaa :) Ja sen perusteella,mitä olen täältä lukenut turkkilaisista, uskon hyvin tuon päiväkotiin muuttamisen. Hihittelin sille täällä. Ja siitä taas tuli mieleen, että ihmeen vähän vanhemmat taas sitten täällä käyttävät oikeuttaan tulla seuraamaan päiväkotipäivää lastensa hoitopaikkaan.

      Venla

      Poista
    8. Paivakotiasiaa tulossa siis jatkossakin :)

      Poista
  9. Hauska! Petra,,ala anna periksi, on normaalia , etta lapsi reagoi eri paivina eri tavalla..se on sopeutumista..ihminen se on lapsikin.;) toivottelee yksi ope Italiasta..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En anna Leila :) Nyt on mennyt monta paivaa kivasti ja tyttö tuntuu hiljalleen sopeutuvan uuteen, varmasti tulevaisuudessakin on huonoja paivia mutta paaasia ettei kaikki ole enaa vierasta. Kiitos Leila!

      Poista
  10. Miksi ette laittaneet tytärtänne yksityiseen tarhaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahanhaaskausta :)? Jokainen tekee omat valintansa mutta mulla on ollut alusta asti itsestaanselvaa etta jos valtionpalvelut ( tarhat, koulut, sairaalat) ovat silla tasolla, mika mua tyydyttaa niin niita kaytetaan. Yksityisella puolipaivatarhan maksu pyörii tassa lahella lahempana tuhatta liiraa, valtiontarhasta maksamme nyt 120 tl, aika iso ero. En koe etta 3v tyttareni tarvitsee viela shakinopetusta, balettia, eng.opetusta etc. Asumme ihan hyvalla alueella ja tarhan lapset ovat tavallisten perheiden lapsia, sekin on meille tarkeaa. Tulevien mahdollisten työkuvioiden mukaan harkitaan sitten tulevaisuudessa onko tarvetta yksityiseen tarhaan vai ei.

      Poista
  11. Mitä kieliä kouluissa opetetaan Turkissa lapsille englannin lisäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu koulusta, yksityisella on laaja kirjo kielia valittavana, valtion kouluissa yleisesti englanti vieraana kielena, joissakin kouluissa on mahdollisuutena valita saksa, ranska tai espanja. Nykyisin kurdin kielta voi opiskella osassa kouluja.

      Poista
  12. Mielenkiintoinen kuvaus tuosta tarhasta. Millainen koulutus noilla opettajilla on? Voisiko siis epäilevä suhtautuminen opettajia kohtaan johtua koulutuksen puutteesta? Vai liittyykö tämä kaikki siihen, mitä kommentoit luottamuksen puutteesta blogiini? (Kiitos siitä kommentista, löytyi vihdoin spämmilaatikosta, jonne se oli jostain syystä mennyt. :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jenni, opettajilla on kasitykseni mukaan kaikilla koulutus alalle, en usko etta se johtuu niinkaan koulutuksesta vaan enemminkin asenteista, valtion instansseihin ei luoteta suoriltaan vaan aina epaillaan. Turkkilaiset ovat tarkkoja tietyissa asioissa kuten ostoksissa ( jos nama tomaatit ovat huonoja niin tuon ne pian takaisin), kaikkeen lapsiin liittyvassa ( valvontajarjestelman asetukset koteihin jos siella on yksityinen hoitaja) ja virastoissa ( mieheni kysyy aina virkailijan nimen ja muistaa mainita sen jalkeen taman nimen monesti kuin muistuttaakseen, etta tunnen sinut ja tulen ottamaan yhteytta jos ongelmia tulee).

      Poista
    2. Hahah mä niin nauroin sun tälle kommentille :D Ihan niin tuttua täälläkin tuon miehen käytös! :D :D

      Poista
  13. Eikö sua pelota Irakin ja Syyrian levottomuus ja se, että niitä olisi myös Turkin puolella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia ei liity millaan lailla kylla postaukseen mutta pelkoa on varmaan syyta kokea ihan jokaisen lahes joka puolella taman hetken levottomuuksista, niilla jos tarkoitat jihadisteja niin kylla niita taalla on ja niin lahes jokaisessa Euroopan maassakin, ikava kylla. Samaan aikaan muutkin aarijarjestöt ovat vahvistumassa joten pahalta nayttaa.

      Poista
  14. Huomasin ettei teidän tytöllä ole korviksia. Eikö Turkissa korvikset kuitenkin laiteta suht varhain tytöille? Mistä syystä tämä muuten on, että miksi niitä laitetaan niin aikaisin? Ja onko se ylipäätään ns. "käsite" tyttömäisyydestä/naiseudesta sielläpäin, jos on korvakorut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan tuttujen tyttölapsille ei ole kylla yhdellakaan korviksia, huomattavasti yleisempaa se on mm. Etela-Amerikassa.

      Poista
    2. Taalla teidan etelanaapurissa (Israelissa) on kylla tytoilla jo vauvana aika yleisesti korvikset, useille aideille on jotenkin loukkaavaa jos tyttoa luullaan pojaksi ja kait silla sitten ne hileet laitetaan korviin jo vauvana. Itse en kylla voisi kuvitellakaan etta alle kouluikaiselle antaisin luvan korviksiin.

      Tosi mielenkiintoista lukea teidan tarhoista!

      Poista
    3. Hei vaan Israeliin! Taalla se on nykyisin aika harvinaista, varsinkin kaupungeissa, mustalaisten ja kurdien keskuudessa ehka vahan yleisempaa. Mina en antaisi alle kouluikaiselle myöskaan laitatuttaa korviksia, olen itse saanut muistaakseni 11v. kovalla kinuamisella.

      Kiva kun tykkaat!

      Poista
  15. Ihana pieni tarhalainen <3 :) Tsemppiä pikku tytölle ja varsinkin äidille ;) Itse kauhulla odotan niitä päiviä, että joskus pitää viedä tuo pieni hoitoon, vaikka yleensä siellä lapset kyllä viihtyy ja heillä on siellä kivaa :) Haha ja joo oon kyllä kans täällä Suomessaki jo tajunnut sen, että turkkilaiset on vähän epäileviä kaiken suhteen ja yksityisiin luotetaan paljon enemmän ja just se, että heidän täytyy pitää puoliaan ja perheen puolia monessakin asiassa ja varmasti on tottunut pitämään puoliaan jo kotimaassaankin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kylla se aika sitten tulee kun lapsi kaipaa jo muitakin kuvioita kodin ulkopuolella, vaikka onhan siina omat eroitkut niin vanhemmilla kuin lapsellakin aina edessa. Turkkilainen epailee yleensa aina pahinta :)

      Poista
  16. Kivalta näyttää! Varsinkin tuo avohylly, josta lapset saavat ilmeisesti itse ottaa leluja. Ja kuvan perusteella tyttö näyttää jo ihan vanhalta tekijältä!

    Olen opintojen kautta tutustunut algerialaiseen päivähoitoon ja sielläkin esiopettajat korostavat, että lapsen kyky olla erossa vanhemmistaan, on ensiarvoisen tärkeää opettajan työn onnistumiselle eikä sielläkään haluta vanhempia päiväkotiin/esikouluun "norkoilemaan".

    Algeriassa päivähoito on kyllä vielä monin paikoin "lapsenkengissä".

    VastaaPoista
  17. Niin ja mielelläni lukisin minäkin lisää päiväkotijuttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tarha onkin valtiontarha niin musta se on oikein viihtyisa ja kiva, paljon lasten tekemia askarteluja ja koristeluja kaytavilla ja luokissa, taallakin on tama ajatusmalli, etta vanhempia ei haluta norkoilemaan paivakotiin, voisin kylla kuvitella sen olevan aikamoinen kaaos jos vanhemmilla olisi mahdollisuus tulla tuonne vapaasti...Lisaa paivakotijuttuja on taatusti tulossa :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!