Mitä bloggaamisesta on jäänyt käteen?

Joulukuussa bloggausta on takana kaksi vuotta, lyhyt aika mutta miten mukavia juttuja siihen onkaan mahtunut. Vauvasta on tullut tarhalainen, olemme muuttaneet toiseen kaupunkiin, olen saanut kansalaisuuden, menettänyt koiran mutta saanut onneksi uusia ystäviä. Blogien kautta tutuiksi ovat tulleet muut ulkosuomalaiset bloggaajat, olen tavannut sen kautta uusia ihmisiä ja saanut nauttia kirjoittamisen ilosta! Olen oppinut että Islannin pääkaupungissa asutaan omakerrostaloissa, korealaiset rakastavat sojua, Belize on maailman pienin pääkaupunki ja Israelissa on ihania ruokatoreja ja kokeilevia keittiöitä. Tiedän mitä ruoka maksaa suurinpiirtein Vihreällä Saarella ja Norjassa, millaista on koulunkäynti Etelä-Ranskassa pienten lasten kohdalla ja kuinka kolmelapsisen erityisperheen arki pyörii Amerikassa. Millaista on olla sairaanhoitajan Saudi-Arabiassa tai kuinka sujuu maiden välinen muutto. Millainen on ghanalainen miljöö ja miten käy koulunkäynti Algeriassa. Aika hienoa, sanoisin.

Olen tavannut muutaman lukijan. Viime kesänä tapasin  kaupungissa 70-luvulla asuneen ihanan rouvan, jonka kanssa aika lensi siivillä ja sain kuulla monta tarinaa millaista oli arki silloin ennen. Tavataanhan taas ensi vuonna? Se, että tutustuin Izmirin suomalaisiin niin nopeasti, on blogin ansiota, se on kuulkaa hienoa että tapaa ryhmän suomalaisia rouvia melkein heti uutena tulijana, naisia jotka ovat asuneet Turkissa silloin kun itse raahustin nokka vuotaen tarhaan.  Enemminkin on tullut yhteydenottoja ja kyselyitä mukaan konsertteihin, ostoksille tai ihan vaan kahville, kaikkiin ei aika ole riittänyt ja hieman myös varovaiseksikin olen tullut. Ruudun takana lukijoilla on minusta ja perheestä tietoa paljon, minulla taas lukijoista melko vähän. Vakkarikommentoijat tunnen jo, tiedän vähän taustoja ja mieliaiheita, kuka odottaa ruokapostauksia ja joku toinen taas tarinoita tarhamaailmasta. On kiva tietää, että moni seuraa tarinoitani tasaiseen tahtiin.



Sähköpostiin olen saanut meilejä laidasta laitaan, kysymyksiä liittyen tulevaan lomaan, vinkkejä Ankaraan, Izmiriin ja muihinkin kohteisiin, miten pukeutua turkkilaisiin häihin, tulevalle lapselle annettavasta nimestä, raskaus- ja synnytysasioista, turkkilaisen viisumeista ja oleskeluluvista, lapsien ruokatarvikkeista, vaipoista ja lääkäreistä, eläimen kuljetuksesta Suomeen ja Suomesta Turkkiin. Henkilökohtaisempia kirjoituksia aina toisinaan ja jokaiseen olen pyrkinyt vastaamaan. Yksikään tullut viesti ei ole ärsyttänyt, päinvastoin lämmittänyt. Mukaan on mahtunut yhteydenottoja opinnäytetöitä tekeviltä, tiedusteluita turkkilaisten mausteiden käytöstä ja taustatietoja nuorten dokumentin tekijältä. Itse toivon viestittäväni blogin kautta arkea tutuille ja tuntemattomille. Pitkän taipaleen jälkeen, meillä on Turkkini kanssa aika arkinen suhde, tarinanikin ovat sitä. Politiikkaan en tule sohaisemaan eikä asukuvia tai meikkipostauksia tulla näkemään. Minun Turkki on arkinen, rakas, maukas, värikäs, hullu ja raastava.


Muista ulkosuomalaisista bloggareista on tullut kuin tuttuja, olen roikkunut mukana pitkään monien tarinoiden mukana, seurannut sivusta taisteluita tauteja vastaan ja muita elämän aallonpohjia, ilostunut hyvistä uutisista, työpaikoista, perheenlisäyksistä ja uusista haasteista. Blogin kautta Korea, Irlanti, Ranska, Israel, Amerikka, Chile, Belize, Sudan, Norja, Afganistan, Saudi-Arabia, Englanti, Algeria, Tunisia, Islanti, Sveitsi, Kurdistan, Italia, Espanja, Kiina ja Australia ovatkin tulleet paljon arkisemmiksi, mielenkiintoisemmiksi ja kotoisammiksi mitä aiemmin. Niissäkin mietitään lasten koulujuttuja, käydään kaupassa, tehdään ruokaa ja makoillaan sohvalla, jaetaan melko samanlaisia arjen iloja ja suruja, kuka samaan aikaan kevättä viettäen ja toinen syksyä odotellen, valtamerten laidoilla, samanalaisia ulkosuomalaisen ajatuksia pyöritellen. Ulkosuomalaisen silmin toinen maa tulee selkeästi tutuksi kun sen kertoo toinen ulkosuomalainen, sehän on melkein naapurista kotoisin, Suomesta kun ollaan.


Osa ulkosuomalaisista on palannut Suomeen ja ihan yhtä suurella mielenkiinnolla seuraan heidän elämää nyt siellä, miltä Suomi tuntuu ulkomaanvuosien jälkeen, ottaako avosylin vastaan vai tukistaako? Toiset muuttavat maasta toiseen, Malesiasta Kiinaan ja Belizestä Sudaniin, voiko sen parempia matkakertomuksia ollakaan, monien matkailualan julkaisujen jutut jäävät aikamoisiksi pintaraapaisuiksi, anteeksi vaan.  Miten monikulttuurinen perhe sopeutuu Sudaniin, kuinka italialaistunut ihan suomalainen Leila viettää lomansa nykyisessä kotimaassaan, mihin Saudeissa työskentelevä suomalainen nainen matkustaa ja millainen on roadtrip Ausseissa entä kotimaanmatkailu Algeriassa?


Ulkosuomalaisten blogit ovat usein aika realistisia, vaikka kaikkea ei tuhansille lukijoille jaeta niin selväksi tulee ettei Italiassa syödä aina pizzaa punaruutuisilla pöydillä, uusi kotimaa ei aina syleile sinne saapujaa eikä Turkissakaan paista aina aurinko. Perheenjäseniä menentyy, koulu ei suju, monikulttuurisen perheen monikielisyys tökkii, toinen kotimaa mättää, naapurit rasittavat tai systeemi on mätä. Monen ulkosuomalaisen arki jatkuu mellakoiden ja sisällissotienkin keskellä, lasten ruoka-allergiat saavat erilaiset mittasuhteet alkeellisissa olosuhteissa, tulvat, maanjäristykset, köyhyys, pakolaiset, maan rajoilla riehuva sota ja terrorismi saattavat liipata läheltä. Rivien välistä on monesti helppo lukea toista ulkosuomalaista.


Lukiessani Leilan tarinoita Spoletosta, Helenan Antibesista, Katan Sudanista tai Terhin juttuja Koreasta, näen sieluni silmin kadut, kuppilat ja arkiset kuviot. Israelin Jaelin ruokajuttujen jälkeen olen suunnannut useamman kerran pikkukauppoihin kyselemään ruokatuotteita, joita ei löydy marketeista. Näiden kaikkien blogien jälkeen matkakuume on lisääntynyt. Tuntuu hurjan jännältä ajatella, että siellä se toinen suomalainen asuu ja elää Saudi-Arabiassa tai Afganistanissa työskennellen, Sudanissa arka pyörittäen, korealaisessa pikkukaupungissa opettaen paikallisille pullan tekoa tai yksityisyrittäjänä Islannissa. Mahtavia tyyppejä, tekevät vaikka mitä. Syövät mielenkiintoisia ruokia minunkin puolesta, kertovat miltä arki näyttää siellä muualla, toreilla, aukioilla, sairaaloissa, kouluissa, työpaikoilla, metroissa ja lenkkipoluilla.

Kiitos lukijoilla, kanssabloggaajille ja kommentoijille, sähköpostien lähettäjille! Kiva, että olette ruudun takana. Jatketaan.

Kommentit

  1. Kiva kirjoitus, kuten juttusi toki yleensäkin.
    Minä aloin lukea ulkosuomalaisten blogeja kun asuimme Sveitsissä vajaan vuoden kolme vuotta sitten. Nykyisin tykkään lukea niitä enemmän kuin ruokablogeja, joiden kautta blogimaailmaan päädyin ja jollainen omakin blogini isolta osaltaan on. Tykkään ulkosuomalaisten blogeista juurikin mainitsemistasi syistä, värikästä kirjoitusta arjesta iloineen ja suruineen ja kunkin maan erikoisuuksista on mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin paadyin blogeihin ruokablogien kautta, seurasin niista useampia saannöllisesti mutta nyt niista on suurin osa jaanyt ja tilalle tulleet ulkosuomalaisten blogit, kiitos sinulle!

      Poista
  2. Juuri noin! Valtavasti olen minakin oppinut muiden maiden elamasta blogien kautta.

    Voisin itse lisata tahan omaan antiini viela pari asiaa. Ensinnakin, tulee tutustuttua vahan enemman faktoihin, kun kertoo blogissa oman maan asioista, retkista, luonnosta ja ruuasta.

    Ja toiseksi, kielitaitokin pysyy paremmin hanskassa. Varsinkin, kun nykyaan ei enaa kirjeita kirjoiteta, tulisi muuten tosi harvoin mitaan pidempaa asiallista tekstia "paperille" pantua.

    Onnea kaksivuotiaalle! Ihmettelin, etta vaanko kaksi vuotta. Olet jo niin vanha "tuttu" etta ajattelin sinun jo pidempaankin taalla kirjoitelleen.

    Jatketaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten totta, etta faktojen selvittelylla oppii itsekin omasta maasta ja suomen kielen kirjoittaminen on tarkeaa silla muuten sita ei valttamatta tule harrastettua kovin saannöllisesti. Kiitos Anu!

      Poista
  3. Kiitos sinulle ja myös muille mainitsemillesi bloggareille maailman avartamisesta! Reipasta ja rohkeaa porukkaa olette, ja hyvin osaatte arkielämää kuvata!
    Terveisin Minna Suomesta

    VastaaPoista
  4. Itselleni ulkosuomalaisten blogien parhaat palat ovat siinä missä kuvataan jonkin maan perusarkea johon itse ei matkoilla pääse sisälle. Kiinnostavaa on myös se miten suht samanlaisella kansallisella mentaliteetilla varustettu ihminen kokee jonkin toisen maan asiat.

    Lisäksi pidän kovasti kirjoitustyylistäsi, en suinkaan lue kaikkien ulkkarien blogeja vaan vain muutamaa jossa asioita käsitellään kiinnostavasti ja mukavalla otteella.

    Toivottavasti kirjoituksesi jatkuvat vielä monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mielta, minakin tykkaan lukea muiden maiden ihan tavallisesta arjesta ja kivaahan se on kuulla toisen ulkosuomalaisen kertomana, suomalainen kasittelee asiat omalla tavallaan ja siksi rivien valistakin voi lukea helpommin. Kiitos Taika!

      Poista
  5. Pelästyin jo, että otit anonyymeiltä kommentointi mahdollisuuden pois, kun en pystynyt edelliseen postaukseen kommentoimaan. Onneksi pidät blogin kuitenkin avoimena ja jokainen voi tuoda asiansa esille, sekä esittää kysymyksiä. Olet nimittäin aika onnekas, kun saat asua siellä lämpimässä! :)

    Onko teidän neiti muuten tarkka vaatteista? Onko suosikkia kuten Hello kitty? Tai onko leluissa muodostunut suosikkeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoinnissa taisi olla jotain ongelmaa mutta nyt pitaisi toimia? Roskapostia on tullut aika paljon joten valilla sanatunniste on ollut kaytössa, katsotaan miten jatkossa. Neiti antaa minun valita viela vaatteet, onneksi ja suosikki ihan kaikessa ( vaatteet, lelut, hammasharjat....) on Hello Kitty :) Kiitos sinulle!

      Poista
  6. Ihana :) Kiva, että nämä jutut ovat jääneet mieleen; samoin minä ihastelen täältä kaukaa sinun ja muiden ulkosuomalaisten kirjoituksia; ihan kuin kiertäisi jatkuvasti maailmaa täältä ruudun takaa :) Parasta ulkosuomalaisblogeissa on vertaistuki, jollain muullakin siellä on samat ongelmat, samat ärsytykset ja koti-ikävät. Sitten voidaan yhdessä naureskella ja vertailla, kuka löytää mitäkin kaupasta ja kenen naapurit on hauskimmat. :)

    Sulla on huippu blogi; en muista missä vaiheessa sen pariin löysinkään, mutta aika alkuvaiheessa se taisi olla. Ja mukana on pysytty, ja pysytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuki on tarkeaa, tuntuu etta toinen ulkosuomalainen jakaa niin monia samoja asioita, ulkosuomalaisten kanssa on myös helppoa kritisoida kotimaata ja uutta maata oikealla otteella. Kiitos Terhi!

      Poista
  7. Onnittelut kaksivuotiaalle! Löysin blogisi sattumalta vajaa vuosi sitten, ryhdyin samantien lukemaan kaikki postauksesi ja totesin kuinka samanlainen ja kuitenkin niin erilainen Turkki on nyt kuin aikanaan minun siellä asuessani. Sisustus- ja asusteblogeja en jaksa lukea: sama Ikean valkoinen sohva joka huushollissa tai rivi selfieitä. Tarinat ja kuvat arkielämästä kiinnostavat paljon enemmän. Blogisi kautta olen myös ryhtynyt seuraamaan muita ulkosuomalaisia, Irlanti kiinnostaa, Leila kertoo Italiasta niin hauskasti ja edustusrouvan arvomaailma on sama kuin minulla ihan vain muutamia mainitakseni.
    Ikuisenä laukkufriikkinä kyselen missä tuo laukkuseinä on, onko se Karsiyakassa? Sinne pitäisi ehdottomasti päästä ensi kesänä, tavataanko siellä?
    terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo laukkuseina on Ankaran linnotukseen johtavalta polulta :) Mutta eiköhan me löydeta niita laukkuja jostain taaltakin! Sisustus- ja muotiblogit eivat jaksa pitaa minunkaan mielenkiintoa, asiat kun eivat ole itselle kovin laheisia, sen sijaan arki eri kulttuureissa on tosi mielenkiintoista! Kiitos Tuija!

      Poista
  8. Huippublogi tämä on kyllä! Luen mielelläni postauksiasi ja oon tätä kautta löytänyt monta muutakin mielenkiintoista seurattavaa asiaa :-) Tämmöistä mietin tässä yksi päivä, että kun meitä matkailijoita aina kehoitetaan juomaan pullovettä, niin mitenkäs ne jotka jäävät pitemmäksi aikaa tai jopa pysyvästi, että missävälissä siirtyy kraanaveteen vai voiko siellä siirtyä? (esim 15 vuotta sitten vain köyhät joi Petroskoissa hanavettä, koska se haisi ja varmasti myös maistui ihan kisulin pisulilta ja oli väriltäänkin kuin laihaa teetä.) Entä kun sieltä tulee käymään kotomaassa, niin tuleeko ongelmia vatsan kanssa täällä tai vastaavasti kun menee takaisin kotiin?

    Kyseleepi Seinäkärpänen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina kaytin jonkun verran kraanavetta Ankarassa jossain vaiheessa mutta lahinna pullovetta kaytan kaikessa paitsi perunoiden keitossa, taalla on ollut jonkunverran polemiikkia kraanaveden laadusta ja siihen eksyneista bakteereista, metalleista tms. joten valtan sita, se on muuten myös tosi pahanmakuista. Me tilaamme kotiin vetta n.20 l tankissa, johon asennetaan pumppu. En ole nyt kaynyt vahaan aikaan Suomessa mutta kylla vatsa on aina ollut siella kovilla, ruoka on niin erilaista kuin taalla ja lyhyilla reissuilla tulee syötya liikaa ruisleipaa, juustoa, karjalanpiirakoita, kermaisia ruokia ja vahan kasviksia. Palatessa ei ole ollut ongelmaa, johtuu varmaan siita, etta poissaolot taalta ovat olleet suhteellisen lyhyita. Kiitos sinulle Seinakarpanen!

      Poista
  9. Olipas mukava kirjoitus <3 Onnea 2-vuotistaipaleen johdosta :)
    Samanlaisia aatteita taalla, vaikka nyt on ollut blogimaailmassa hiljaiseloa omalla kohdalla hirmukiireiden vuoksi. Oikein harmittaa, kun ei ole ehtinyt pysymaan menossa mukana. Monet ulkosuomalaisblogit ovat kylla todella ihania ja avartavia! Turkin asioita en ole koskaan aiemmin miettinyt, ennen kuin aloin lukemaan sinun ja Minen blogeja. Nyt tuntuu jo aika tutulta ja matkakuumekin noussut jo aika kovaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos Turkki on alkanut tutnua mielenkiintoiselta. Turkilla on yleisesti ottaen negatiivinen maine joten toivoisin etta blogin kautta ainakin muutama lukija alkaisi nahda Turkin ja turkkilaiset lopulta aika tavallisina ihmisina. Kiitos sinulle ja terkut Australiaan!

      Poista
  10. Aivan ihana yhteenveto, voisin allekirjoittaa sen täysin. Sun blogia on ihan mahtava seurata, koska osaat kuvailla mielenkiintoisesti turkkilaista kulttuuria ja sen erikoisuuksia, vaikka oletkin asunut siellä jo useamman vuoden. Yleensähän helposti käy niin, että kun pääsee kulttuuriin sisään, niin sitä unohtaa ne asiat, jotka aluksi ihmetytti.

    Joskus tosiaan hurjalta ajatella kuinka moni ihminen blogia lukeekaan, myös ihmiset jotka eivät itse kirjoita blogia ja joista ei sen vuoksi tiedä hölkäsen pöläystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se joskus vahan hirvittaa, etta niin moni lukee juttujani ja tietaa monia asioita perheestani mutta minulla ei ole aavistustakaan suurimmasta osasta sivulla vierailijoista. Turkkilainen kulttuuri on varmaan sen verran erikoislaatuinen etta yha edelleen sen huomaa arjessakin vaikka moneen asiaa onkin tottunut. Kiitos Annika!

      Poista
  11. Mukava, kun aloitit ja mukavaa, että jatkat. Täällä yksi, joka seuraa todella aktiivisesti jokaisen kirjoituksesi. Itselleni blogi oli tosi tärkeä juttu siellä ulkomailla asuessa. Nyt olen vähän kahden vaiheilla. Osaanko ja ehdinkö enää kirjoittamaan niin, että se ketään kiinnostaisi. Onhan meitä suomalaisia kuitenkin aika monta. Ja toisaalta, tämä on hyvä keino pistää muistiin se minun elämäni, joka kuitenkin on ainutlaatuinen ja siltä osin ihan omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, etta Suomeen palatessa blogin kohtaloa tulee mietittya. Itse kylla luen mielellani paluumuuttajan ajatuksia sopeutumisesta sinne, sinulla on upeita kuvia ja ihan oma tyyli kirjoittaa etta jatketaan! Kiitos Mine!

      Poista
  12. Löysin blogisi ennen Izmirin reissua heinäkuussa ja sain sinulta hyviä vinkkejä joita riittää vielä seuraavalle reissullekin. Kiitos blogistasi ❤ Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla, etta niista vinkeista on ollut kaytannön hyötya! Tervetuloa takaisin Izmiriin, kiitos Tuija!

      Poista
    2. Täällä vastaa näköjään kaksi anonyymiä Tuijaa��

      Poista
  13. Petra, aivan ihana postaus! Hoen tata aina...mutta en osaa muilla sanoilla sanoa ,kun sita se on..;ihanaa tekstia! Monia omia ajatuksiani ja mietteita loysin tasta kirjoituksestasi..
    Alkuriveilla, kun luin, olin melkein jo "loukkaantunut" kun puhuit bloggareista, ja mut oli "unohtunut", kunnes nain oman nimeni, mun tuli tippa linssiin..Kiitos Petra!<3 Koen sun kanssa sielujen sympatiaa, vaikkei tunnetakaan niin silti tunnetaan toisemme.:) Toivon, etta jatkat kymmenia vuosia blogiasi, meidan muiden iloksi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kai ma nyt sua unohda :)! Minakin toivon etta jaksetaan jatkaa tata, on niin kiva kuulla mita Spoletossa tapahtuu ja millaista on arki siella. Kiitos Leila!

      Poista
  14. Toivoisin kuvien kera uutta "My day" postausta, jossa kerrot päivästäsi. Jokainen päivä on erilainen ja on mielenkiintoista seurata elämääsi Turkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minapa teen taas jossain vaiheessa kuvien keran arkipostauksen! Kiitos sinulle!

      Poista
  15. Kirjoituksesi innoitti minutkin kommentoimaan. Tämä blogisi on jo jonkin aikaa ollut yksi suosikkiblogeistani. Muutama tutun kuuloinen blogi löytyi myös tuolta luettelemiesi ylkosuomalaisten blogien listasta. Ajattelinpa tulle siis minäkin kertomaan kiitokseni mukavasta elämänmakuisesta blogista. Nyt kun en enää itse (aktiivisesti) bloggaa, niin tulee näköjään kommenttejakin kirjoitettua vähemmän. Kiva, että saadaan kuulla kuulumisiasi myös jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos sinulle Puolitie, kiva kuulla etta tykkaat seurata blogiani!

      Poista
  16. Ihan jo säikähdin kirjoituksen nimeä, että ethän ole lopettamassa! Onneksi oli kyse vuosipäivästä. Blogisi on mainio, kotoisa ja aurinkoinen, mutta toisaalta tarvittaessa myös sopivan vakavamielinen. Ja olet myös mahtava lukija, vertaistukija vailla vertaa! <3

    Tämä ulkosuomalaisten blogien yhteisö on mulle tosi tärkeä, on hienoa ja hurjaakin kuinka sitä voi tuntea yhteyttä ihmisten kanssa joita ei ole koskaan edes tavannut - mutta toisaalta puolin ja toisin on kyläilty blogien välityksellä toistemme luona jo jonkun vuoden ajan!

    Onnea kaksivuotiaalle blogille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Kata! Kylla se vaan on hienoa ja hurjaa seurata toisen arkea, joka on toisinaan niin tuttua vaikkakin erilaista ihan jossain toisaalla, tykkaan seurata matkaanne maailmalla ja elamanmakuista kerrontaasi.

      Poista
  17. Sinulla on upea blogi. Kiitos kirjoituksistasi. Pirjo

    VastaaPoista
  18. Minä vähän pelästyin myös, ettethän vain lopeta. Mutta onneksi pääsenkin onnittelemaan kahdesta vuodesta. Minä olen aina joskus koittanut noihin kommentteihin tunkea jonkin seikan itsestänikin, ihan juuri siksi, että tuntuu vähän epäreilultakin lukea toisen elämästä, antamatta mitään itsestään.

    Tämä blogisi on loistava, ja siitä taas suuren suuret kiitokset.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsikko taisi johtaa vahan harhaan, ei ollut kylla tarkoitus :) Sina oletkin yksi vakkarikommentoijista ja kylla mulle jaa ne kertomanne seikat hyvin mieleen joten kommentointi 'tuttujen' kanssa on enemmin vuoropuhelunomaista, kiitos sulle Venla kun jaksat pysytella mukana ja kommentoida!

      Poista
  19. Blogisi on tosi mielenkiintoinen ja luen aina postaukset innolla, vaikka täällä asunkin niin olen saanut paljon uutta syvällisempää tietoa Turkista ja turkkilaisista. Tuhannet kiitokset! :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosi kiva kuulla, etta olet saanut taalta tietoa Viivi, kiitos!

      Poista
  20. Voi kiitos Petra, ihan samoin ajattelen minäkin. Sinun blogisi on tuonut Turkin lähemmäs, rakastan näitä kuvia ja kirjoituksiasi. Ulkosuomalaisena nämä blogit myös antavat vertaistukea ja innostavat ottamaan relammin: jos kerta muutkin pärjäävät jossain tuolla kaukana, pärjään täälläkin. Terkut Antibesista, missä sataa! P.S. vaikka ei olla koskaan tavattu, tunnut jo hyvin läheiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain Helena! Kun lukee muiden ulkosuomalaisten samanlaisia ajatuksia ja ponnisteluja niin se tavallaan helpottaa, etta kylla me vaan parjataan! Kiitos sulle Helena! p.s meillakin on sateinen vkonloppu takana, syyssateet alkaneet....

      Poista
  21. Wau, mitä kaikkea olet saanut lukea! Nyt alkoi harmittaa, etten itse lue ulkosuomalaisten blogeja. Mistähän repisin irti sen ajan, että voisin alkaa lukea niitä? Olisiko jokin top-5 lista sinun suosikeistasi..esim. Saudi-Arabia kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mia! Jos jostain saat aikaa repaistya niin katso tosta mun suosikkilistasta sivupalkista, siina on aika monta kivaa ulkosuomalaisten blogia, Saudi-Arabiasta kirjoittaa Soile blogissaan Aidan takana, sekin on tuossa sivupalkissa, tuossa listassa olevat ovat kylla jokainen omalla tavallaan lemppareita ja sen lisaksi on viela lisaakin kuten sun blogi, jota seuraan aktiivisesti! Terkut Chileen!

      Poista
  22. Lupaa ettet lopeta tätä blogia! Tää on ihan paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle, ihana viesti ja yritan luvata niin kauan kuin juttuja ja aikaa riittaa!

      Poista
  23. jatka samaan tahtiin! näitä on kiva lukea!

    VastaaPoista
  24. Aivan mahtava postaus. Kommentoiti usein jää, mutta postauksesi luen kyllä aina. Tuntuu, että mekin ollaan jo vanhoja tuttuja. Ihan varmasti vielä joskus tavataan ihan livenä. Tälläiset tavallisesta elämästä kertovat blogit ovat niitä parhaita.

    VastaaPoista
  25. Kiitokset myös blogista Petra! Sitä on aina kiva lukea. Olen muuttanut vasta tähän maahan, niin iloitsen kovin kaikista postauksista, erityisen paljon niistä joissa on hyödyllistä tietoa tämän maan kulttuurista, tavoista, ruuista jne.
    Tykkään kuvistasi ja tavastasi kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MatkaMartta ja kiva kun tasta on ollut hyötya, se on aina kiva kuulla!

      Poista
  26. Siinä se, blogin hienot puolet! Loistavasti kokosit ne yhteen. Siellä vilahteli minullekin tuttuja nimiä :) Bloggaus antaa niin paljon enemmän, kannustaa ja tukee, opettaa ja naurattaa! Olen myös saanut tavata virtuaaliystäviä livenä, se on ollut bonuksena bloggauksesta. Kirjoitat mielenkiintoisesti ja kuvasi ovat kertovia ja taidolla otettuja. Kiitos lukuhetkistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit