perjantai 30. tammikuuta 2015

Turkkilaisten töitä

Turkkilainen työviikko kuulostaa raskaalta suomalaisittain, usein se onkin. On siinä puolensakin, turkkilainen on tottunut vielä vaatimaan pitkiä ruokatunteja työkavereiden kanssa, monta teekuppia ja juoruiluun oman aikansa. Tupakkiakin pitää poltella ja purkaa sydäntä. Sosiaalinen aspekti on tärkeä vaikka lomat ovat lyhyet ja ylitöihinkin toisinaan tultava. On tyrannimaisia pomoja ja hierarkiaa, hyvän työn löytyminen on useimmiten onnenpotku.


Kotimme vastapäätä on mainosalan firma.Suurin osa työstä tapahtuu pihamaalla. Omistajina on kaksi rentoa veljestä ja heidän kaksi apumiestä, molemmat nuoria miehiä. Töitä tehdään tilausten mukaan, leikataan isoja mainoksia, liimataan, valmistellaan ostareiden teemaständejä ja milloin mitäkin. Uudenvuoden aikaan pihamaa oli pullollaan erilaisia koristeltuja joulukuusia! Työajat vaihtelevat, toisinaan miehet hakevat valmiit tavarat jo aamuvarhain, toisinaan työpaikalle saavutaan vasta iltapäivällä. Isolla pihamaalla pöhisee toisinaan grilli, perjantaisin joku hakee lähikaupasta oluet, ohikulkijoiden ilona on toisen omistajan kultainennoutaja Suzy. Veljesten mukaan välillä bisnes luistaa, toisinaan on liian hiljasta, mutta parasta on ettei kukaan käskytä.


Ystäväni mies on lääkäri ja pitää omaa kauneusklinikkaa toisella puolella lahtea Alşançakissa. Hän herää aamulla puoli 9 maissa, syö aamupalan perheen kanssa ja kävelee lauttasatamaan niin, että on viimeistään puoli 10 lautassa ja noin 10 toimistolla. Sihteeri on saapunut vähän aiemmin. Töitä tehdään kello 18 asti, lauantaina kello 16 asti, sunnuntai on vapaa ja kesäaikaan myös maanantai. Oman puljun voi toki sulkea myös hieman pidemmäksi aikaa pitkien lomien aikana. Sihteeri kokkaa lounaan ja usein ystäväni käy lapsensa kanssa toimistolla lounaalla, toisinaan tapaamme siellä, lapsilla on tilaa leikkiä ja odotushuone muistuttaa lasten temmellyskenttää, parvekkeella sihteeri tupakoi asiakkaiden kanssa, toimisto tuntuu kodin ja toimiston välimuodolta.

Ystäväni ulkomaalainen mies toimii yliopiston proffan avustajana. Hänen työviikkonsa on nelipäiväinen ja viikonloput vapaata. Yliopisto tarjoaa työtekijöilleen asuntoedun, ruokailun ja kerran vuodessa ulkomaalaisille työntekijöilleen perheineen lentoliput kotimaahan ja takaisin. Sopimukseen kuuluu myös yksityinen sairasvakuutus koko perheelle. Työilmapiiri on kansainvälinen, sillä yliopiston työntekijöistä osa on turkkilaisia ja osa ulkomaalaisia. Tälläiset työpaikat ovat haluttuja, siistiä sisätyötä, hyvällä palkalla ja viikossa 3 vapaata. On hyvin harvinaista saada kaikki nämä edut samaan pakettiin turkkilaisessa työpaikassa. Tälläisiin avoimiin työpaikkoihin saapuu tuhansia ja tuhansia hakemuksia, suhteista on taatusti hyötyä.


Sukulaismies on töissä ison hotellin johtajan apulaisena. Lomia on vähän ja ne määräytyvät varaustilanteen mukaan. Hänellä on oma tiimi, joka on kulkenut mukana jo vuosia eri hotelleissa työskennellessä. Kun mies lähtee, lähtee myös oma tiimi seuraavaan paikkaan, luottomiehiä ja -naisia. Työmatka on 45 minuuttia, hotellin työpaikkakuljetus noutaa  kotitalon edustalta aamulla aikaisin, bussissa ehtii torkkua. Työpäivät ovat hektisiä, turismi on kova ala, jossa on oltava aina valppaana. Toisaalta miehen asema on ihan ok ja hän pitää rauhassa aamupala, lounas ja illallistauot, joku juoksuttaa teetä tarvittaessa. Hyvä englanninkielentaito on ollut valttikortti, sillä yllättävän monen turismin alallakin työskennelleen kielitaito on surkea. Työpäivät venyvät sesonkina, toisinaan vapaita ei ehdi pitämään ja bussi kaartaa kotitalon eteen myöhään. Joskus hotellilta on turha lähteä kotiin nukkumaan.


Turkkilaista työelämää leimaa turvattomuus. Vain aniharva kuuluu ammattiliittoon. Moniin työpaikkoihin palkataan mieluummin luotettava sukulainen kuin ammattitaitoinen hakija, tuloksena on usein virheitä ja huonoja ratkaisuja, typeristä päätöksistä on hankala antaa palautetta sillä hierarkia on edelleen kovaa. Turkissa on pakko tehdä töitä, työttömyyskorvaus on 9kk eikä se riitä tavallisen perheen elämiseen. Lentolehtisten jakelulle, siivoushommille tai hyllyjentäytölle kaupoissa ei irvistellä. Työ on työtä ja sitä tehdään aika usein puhtaasti rahan vuoksi. En ole kuullut turkkilaisesta asianajajasta, joka burnoutin takia vaihtoi alaa ja ryhtyi reiki-hoitajaksi, oletko sinä?



Turkkilaisen työmaailman parasta antia on sen sosiaalisuus, työkavereiden kanssa on totuttu jakamaan ilot ja surut. Lounastunti on päivän kohokohta, jolloin ravintolat täyttyvät työntekijäporukoista. Turkissa työelämä ei ole vain toimistoissa, ovien ja ikkunoiden takana, se on levittäytynyt joka paikkaan, mummo myymässä persiljaa kadunnurkassa, lapsi nenäliinapakettia liikennevaloissa. Joku kaupittelee taskukelloja ovelta seuraavalle, lentolehtisiä kouraan, oletteko kiinnostunut nuorentavista voiteista? Turkissa on duunarit, memurit eli virastoväki ja paremmat työt. Palkkahaitari on kerrassaan laaja. Henkilökunnasta ei tarvitse pihtailla ja sukulaiselle on toisinaan keksittävä työ ilman tarvetta, joten matalapalkkaisilla aloilla vastaan tulee toisinaan uskomattomia työnimikkeitä kuten ovivastaava tai aamiaisvastaava ravintolassa? Tuoretiskillä erikseen juusto&oliivi- sekä makkara&lihavastaavat? Hiustenkuivaajan pitelijä kampaamossa?

Tulossa haastatteluita turkkilaisilta työpaikoilta!

14 kommenttia:

  1. Kiinnostava kuvaus! Paikallisille systeemissä on varmasti oma turvansa, kun (sukulaisuus)suhteilla on suuri merkitys työnsaannissa. Täällä on vähän samaa, ei varmaan yhtä suuressa määrin tosin, joten muualta tulleen on ehkä hiukan hankalampaa saada jalkaansa ovenrakoon kuin jos pelkkä pätevyys ja mainiot paperit ratkaisisivat.

    Tykkään kyllä kovasti tuosta kuvaamastasi mentaliteetista, jossa työ ja muu elämä kietoutuvat luontevasti toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, patevyys on vain yksi osa-alue kun työntekijaa valitaan, ainakin monessa paikassa. Turkissa on työ on arkea ja toisinpain, marketinpitajan lapset kasvavat mukana kaupan arjessa ja aika usein yksityisyrittajien lapset tulevat koulusta suoraan työpaikalle.

      Poista
  2. Työelämä on tosiaankin kovin erilaista. Tuloskeskeisyys on täällä Suomessa hurjaa ja aika monella työpaikalla viihtyminen taitaa olla ihan sivu seikka. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti on, en varmaan enaa edes tieda kuinka tarkeaksi se on Suomessa muodostunut. Taalla se tuloksellisuus on viela monissa paikoissa vahan niin ja nain...

      Poista
  3. Hyvä teksti! Tänään just mietin tätä kun kävin alakerran kaupasta hakemassa vähän ruokaa, mm. riisiä, mutta riisihyllylle en meinannut millään päästä kun kolme tai enemmänkin myyjiä täytti samaa hyllyä. Hetken se ärsytti, mutta sit toisaalta siellä löytää kyllä aina myyjän, jos hiivapaketti tai punajuuret on menneet hukkaan ja apua tarttee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on tuttua etta kaupassa on hyllyjen valit niin taynna tayttajia, ettei sekaan mahdu. Eilen mulla oli epatietoisuutta kaupassa etta onko cep soda ja karbonat samoja asioita, lopulta asiasta oli valistamassa leipatiskin myyja, mezetiskin kaksi myyjaa ja hyllyjentayttaja :D

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus, hyvä kun kerroit että Turkissa on parempiakin työpaikkoja ihan inhimillisillä työoloilla. Lähes aina saa kuulla vain siitä että Turkissa tehdään töitä 24/7 huonolla palkalla tai töitä ei saa mutta kyllä joka maahan mahtuu kaikenlaista työpaikkaa. Koulutus on tärkeää kaikkialla mutta siihen ei turkkilaisilla ole niin tasa-arvoiset lähtökohdat kuin Suomessa, vanhempien rahoituksella ja kannustuksella on hyvin suuri merkitys. Innolla jatkopostauksia odotellen :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niita hyviakin työpaikkoja ja osassa työpaikkoja saa ottaa viela suht rennosti, ja tosiaan lahtökohdat ovat eriarvoiset, monesti silla diplomilla hyvasta koulusta saattaa saada työpaikan henkilö, joka ei sovellu alalle mutta menee ohi sen, joka on valmistunut hihat heiluen huonommasta koulusta, epareiluus kylla mattaa. Laitan ihan pian tulemaan ensimmaisen haastattelun!

      Poista
  5. Kiinnostava postaus ja hienoja kuvia! Täällä meillä Ranskassakin sosiaalinen elämä on työpaikalla isossa roolissa ja päivät venyvät. Tosin kun kuuntelee juttuja pitkistä kahvitauoista ja kahden tunnin lounaista, tulee väkistenkin mieleen, että monet taitavat viettää vapaa-aikansa mieluummin työkavereiden kuin perheen kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helena! Toisilla työpaikoilla saattaa olla kauhea selkaanpuukotus-meininki mutta usein siella on omat sosiaaliset kuviot ja se työpaikan oma maailma.

      Poista
  6. Mikäköhän siinä onkin, että suomalaisessa työelämässä palaa loppuun ja on "pakko" vaihtaa alaa tai downshiftata, vaikka töitä tehdään moniin maihin verrattuna aika vähän (tuntimääräisesti, ei ehkä tuloksellisesti vähää kuitenkaan...)? Koreassa kukaan ei ole koskaan kuullutkaan downshiftauksesta; mitä parempi työpaikka, sitä enemmän ahkeroidaan jotta päästään vieläkin eteenpäin. Mikään ei ole riittävän iso uhraus työelämälle, statukselle ja tittelille ja töitä tehdään niin, että kuollaan sydänkohtaukseen tai tehdään itsemurha. Kuulostaa tosi karulta, ja toki on myös sitä, mutta täältä käsin alkaa yllättäen arvostaa suomalaista työelämää ihan eri tavalla.

    Ihana tosiaan kuulla noista "keveämmistä" turkkilaisista työpaikoista, juuri niinhän se menee, että täällä helposti kuvittelee kaikkien turkkilaistenkin tekevän töitä vain ja ainoastaan kieli vyön alla, ilman minkäänlaista työn iloa tai tyydytystä, vaikkei se tietenkään niin ole. Jään odottamaan vielä jatkopostauksia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilainen downshiftaa niin etta pitaa rokulipaivan, laittaa puljunsa luukulle lapun ja menee tiskin taa unille tai vaan hidastamaan tahtia ihan toooodellaaaa hitaaaksi, tee ja tupakka on myös oiva breikki :)

      En usko etta monikaan turkkilainen menee viiihtymaan työhönsa, siella ollaan töissa, vapaa-ajalla sitten otetaan ilo irti ja viihdytaan, työpaikoilta ei odoteta ihan kauheasti mitaan mahtavia oloja.

      Poista
  7. Todella hyvä kirjoitus taas. 😊 Terkut Reikiopelle. .;)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!