Kestävä kehitys -onko sitä Turkissa? #Reilutblogit

Helena haastoi minut miettimään kulutustottumuksia ja kestävää kehitystä. Olen viime aikoina lukenut asiasta niin mediasta kuin blogeistakin ja mieleen on noussut moni asia opasvuosilta ja matkoilta. Yli 10 vuotta sitten kestävä kehitys oli uusi asia matkailunalalla Suomessa, Tom Selänniemen vetämät kurssit asiasta upposivat vaikka saivatkin niihin aikoihin pohtimaan että mitä kestävä kehitys matkailussa on käytännössä. Saigonin tunneliretkellä pienessä häkissä pyörivät aurinkokarhut, taukopaikkojen häkkiapinat ja nahkakauppiaden joka keväiset uudet koiranpennut. Onneksi ajat ovat muuttuneet monessa paikassa.


Onneksi oli paljon hyvääkin, retkiä orpokoteihin, joihin ostettiin lahjoituksilla tärkeitä tavaroita ja vierailuita paikallisiin kyliin. Muistan että kävimme aika tarkalleen 10 vuotta sitten tutkimassa Antalyan alueen Çiralin aluetta mahdolliseksi lomavaihtoehdoksi suomalaisille, mutkatien jälkeen istuessamme paikan ainoassa rantaravintolassa oli selvää ettei se sopinut suunnitelmiin. Hyvä niin, Çirali on säilynyt kuoppaisen ja hiekkaisen tien päässä, jonne ei tulla turistibusseilla letkana. Matkailulla on huonotkin puolensa mutta toivon, että omalla tytölläkin on mahdollisuus nähdä maailmaa koska maailma on ihmeellinen, eikä niitä makuja, hajuja ja tuntemuksia voi oppia vain kirjoista.



#Reilutblogit-kampanja jakaa tietoa reilusta matkailusta ja kirjoittajien omista kokemuksista. Haaste on seuraavanlainen:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

Turkissa kierrätys on uusi asia eivätkä suuret kansanosat ole tietoisia koko asiasta. Pullonkeräyspisteet otettiin käyttöön vasta jokunen vuosi sitten, paperinkeräys vaihtelee alueittain ja usein roskienlajittelu vaatii matkoja erinäisiin pisteisiin. Lasipullot viemme keräyspisteeseen, joita on onneksi lukuisia lähellä, paperinkeräyspiste on jostain syystä kadonnut joten olemme vieneet ne viime aikoina tytön koulun keräykseen, koululle viedään myös patterit, osa vanhoista tavaroista ja vaatteista draamapisteeseen. Vanhat lelut, tekstiilit, vaatteita ja kodin käyttämättömistä tavaroista vien Kızılayn keräykseen. Suurimmissa marketeissa on öljynkeräyspisteet mutta voin myöntää että käytetyn öljyn kantaminen markettiin jää tekemättä. Turkissa on omana ammattikuntanaan roskienkerääjät ja lajittelijat joten muovit, metallit ja paperitavarat voi eritellä eri pusseihin ja viedä muutamien roskapisteiden vieressä päivystäville miehille. Roskapusseja jaellaan ihan liikaa marketeista, rattaissa pidän kauppakasseja ja olen hankkinut myös mummokärryn! Vesipulloja emme tarvitse, sillä vettä tuodaan 20 l vaihtopulloissa kotiin.


Julkinen liikenne on alueellamme toimiva joten autoa ei tarvitse. Meillä moneen asiaan liittyy ihan säästösyy, auto on kallis menoerä Turkissa ja parkkipaikkoja pienillä kujilla on vähän, pääsemme joka paikkaan näppärästi kävellen, julkisilla tai pyörillä. Turkissa on helppo suosia paikallisia ruuantuottajia sillä tuontituotteet ovat kalliita eikä niitä paljon osteta, hedelmät ja vihannekset markkinoilta tulevat lähialueilta. Turkkilaiset roskaavat edelleen paljon, onneksi tytön koulu on ekokoulu, jossa opetetaan asioita jotka tuntuvat olevan monelle vielä tuntemattomia kuten nenäliinan ja karkkipaperin heittäminen roskikseen. Voisin tehdä paljon enemmin asian eteen, aina ei aika ja jaksaminen kuitenkaan riitä. 



2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on kestävästä matkailusta.

Viime vuosina olemme tehneet pitkiä matkoja melko vähän, muutto ja sopeutuminen uuteen kaupunkiin tiesi rahanmenoa mutta onneksi länsirannikko on mitä parhainta aluetta Turkissa lähimatkailuun. Olen menettänyt sydämeni meiltä 50 km päässä sijaitsevalle Foçalle, rauhallinen pieni kalastajakylä, jossa ei rakenneta loistohotelleita alueen rakennuskieltojen vuoksi, Izmiristä Foçaan pääsee helposti metro+bussi -yhdistelmällä. Izmirin eläintarhassa vierailemme noin kerran kuukaudessa, hyvinhoidettu alue on eläintarhojen joukossa yksi parhaimpia. Eläimillä on mahdollisimman luonnonmukaiset ja väljät tilat, työntekijät jakavat mielellään tietoa ja tuntuvat oikeasti viihtyvän työssään enkä ihmettele. Odotamme näkevämme syksyllä syntyneen Deniz norsunpoikasen kevään aikana sillä pienokainen on pidetty hyvin suojassa tähän asti.


3. Haasta mukaan vähintään 3 muuta blogia. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Haastan Leilan Italiasta, Lastensilmin Algeriasta ja Katan Khartumista!

Kommentit

  1. Kiitos haasteesta! Tosi mielenkiintoinen aihe, josta löytyy paljonkin sanottavaa täältä käsin katsottuna - tosin valitettavasti enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyva, jaan odottelemaan kuulumisia siis Algeriasta :)

      Poista
  2. Onpa kiva, että otit haasteen vastaan! Öljynkeräyspisteet on mulle ihan uusi juttu. Ilmeisesti siellä käytetään öljyä aikalailla ruuanlaitossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla monet kayttaa todella paljon paistoöljya, siina friteerataan börekia, perunaa, kanaa ja oliiviöljya sitten taas sita vaativiin ruokiin, öljya myydaankin taalla hillittömissa pöniköissa.

      Poista
  3. Suomeen verrattuna Turkissa ei juurikaan kierrätetä eivätkä tavalliset ihmiset kiinnitä huomiota ympäristöasioihin, esimerkiksi meidän pihalla on kahdenlaiset roskikset joista toiseen pitäisi laittaa lasit ja pahvit ja toiseen sitten kaikki loput. Kun katsoo sisältöä niin molemmissa kaikki roskat ovat kuitenkin sekaisin ja sitä miettii, hyödyttääkö itse lajitella lasit ja pahvit erikseen kun tuntuu etteivät muutkaan niin tee ja kaikki menee lopulta samaan. Sitä tulee miettineeksi mihin roskat lopulta päätyvät ja miten niitä käsitellään tai kierrätetään siellä. Turkissahan ei ole kirppareita mikä on harmillista, vaatteiden pitäisi olla aina uudet. Toisaalta monet käyttävät kaikkea hyvin säästeliäästi ja tarkasti eikä ruokaa heitetä pois. Kauppojen ilmaiset muovipussit käytetään meillä aina viimeistä myöten roskapusseina, käytämme myös kemikaaleja mahdollisimman vähän ja mielellään eläimillä testaamattomia ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Kierrätys ja ympäristöasiat ovat tosiaan aika uusi juttu Turkissa.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun lasinkerayspisteet tuli Ankaraan niin niissa oli mita sattuu, nykyisin taalla meidan kulmilla lasinkerays nayttaa tulleen jaadakseen ja pisteissa on tosiaan vaan lasia, en osaa sanoa laajemmilti mutta opasajoilta muistan etta jonnekin Antalyan alueelle avattiin erittain uudenaikainen lajittelukaatis, siihen kaytiin tutustumassakin suomalaisten matkanjarjestajien voimin mutten enaa muista missa se oli?

      Poista
  4. Kieltämättä, kierrättäminen on lisääntynyt melkoisesti Suomeen tulon myötä. Ja komposti on oiva peli, ei tunnu niin pahalle heittää pilaantunutta ruokaa pois. Kohtahan se jo on multana tuottamassa uutta ruokaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komposti on tosiaan hieno juttu omakotitaloissa. Ruuanheittaminen arsyttaa, siksi ostan aina todella pienia maaria kerrallaan jotka tulee kaytettya enka tee pataljoonalle ruokaa silla se jaa helposti syömatta.

      Poista
  5. On täällä Espajassakin vielä kehitettävää kierrättämisen suhteen, niin yksilötasolla kuin valtionkin. Eniten ehkä harmittaa se, että pulloja ei kierrätetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti on siellakin, pullojen kierratys on kylla iso juttu ja minua on harmittanut se eniten, samoin paperijate, ne kun ovat olleet Suomessa niin automaattinen asia, panttisysteemi on vain osassa pulloja taalla eika se tunnu kiinnostavan monia, onneksi sentaan roskienkeraajia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit