lauantai 30. toukokuuta 2015

Atatürkin äidin vieraana

Tyttäreni kertoi minulle jo viime syksynä käyneensä Atatürkin äidin kodissa, niinpä, minulla siellä oli edelleen vierailematta joten suunnistimme vanhempieni kanssa rouva Zübeyden kotitalolle viime talvena. Paikka on museoitu ja avoinna vierailijoille, sisäänpääsymaksua ei ole. Olimme jo tuolloin kodin etsinnässä ja olisin mielelläni muuttanut vaikka samantien tuohon mahtavaan mutta sympaattisen oloiseen huvilaan. Muutama muutos olisi pitänyt tehdä, missä oli pönttö, liedet ja entäpä lämmitys?


 Atatürkin äiti syntyi Thessalonikissa. Luku- ja kirjoitustaitonsa ansiosta Zübeydeä pidettiin oppineena naisena, sillä Ottomaanivallan aikana naisten koulutusta pidettiin turhana ja sitä vastaan jopa kampanjoitiin. Balkanin sodan aikana Zübeyde muutti Istanbuliin tyttärensä kanssa ja myöhemmin Ankaraan. Hänen terveytensä reistaili jo tuolloin, joten Ankaran ilmasto ei Zübeydelle sopinut. Vuonna 1922 Zübeyde muutti Izmiriin. Samoihin aikoihin Atatürk oli kihlaantunut Latifen kanssa, joka huolehti Zübeydestä tämän viimeisinä aikoinaan. Izmiriläisten kerrotaan odottaneen Atatürkin äidin saapumista rautatieasemalla, josta hänet vietiin hevosvankkureilla Karşıyakan huvilalle. Vuonna 1923 Zübeyde menehtyi Izmirissä, jossa hänen mukaansa on nimetty ainakin katu, sairaala, koulu, museolaiva ja puisto.



Huvila sijaitsee Karşıyakan keskustassa ja on kerrassaan viehättävä. Rakennusta ympäröi vehreä pihamaa, jossa sijaitsee kaupungin kahvila. Lähes joka kerta kun kuljen paikan ohi, on sinne menossa tai sieltä juuri lähdössä koululaisryhmä. Ulkona on valokuvakokoelma Atatürkistä ja hänen perheestään.




Huvilassa on ajan hengen mukaan korkeat huoneet ja ihanat narisevat puulattiat. Ensimmäisessä kerroksessa on vieraita varten seurustelutilat, pieni keittiö, jossa seiniä reunustavat posliinilautaset ja sen ajan astiastot. Kodinkoneita on tasan yksi eli uuni. Yläkertaan noustaan pitkin ihania portaita, mikä unelma talo! Eri huoneissa ovat vastassa vahanuket Atatürkista, hänen vaimostaan Latifesta ja äidistä Zübeydestä. Atatürkin vaimo oli korkeastikoulutettu ja ulkomailla asunut. Hän oli syntynyt Izmirissä ja vaikka liitto oli lyhyt, oli hän kansalaisten ihailema The First Lady.





Huvilan wc on sympaattisen viehättävä, taisin pyöriä siellä tovin, samoin kuin keittiössä. On niin mielenkiintoista kuvitella kuinka askareita ja asioita on hoidettu 20-luvun Turkissa. Korkeat huoneet, kauniit esineet vitriineissä, paksut samettiverhot ja upeat matot saavat huokailemaan ihastuksesta. Tunnelma talossa on jäänyt menneeseen aikaan, vierailijat kuiskailevat hipihiljaa lattioiden naristessa. Zübeyden kotimuseo on mukava vierailukohde Izmirissä lomailevalle, sen voi yhdistää helposti Karşıyakan ostoskatujen yhteyteen hiljaiseksi ja rauhoittavaksi hetkeksi.


16 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen visiitti,myös näin virtuaalisesti Petra:)

    VastaaPoista
  2. Tämä täytyy ehdottomasti nähdä, kun seuraavan kerran suunnistan laivalla Karsiyakaan:)

    VastaaPoista
  3. Mulla ei oikein ollut mitään ennakko-odotuksia, miltä tuon ajan sisutus ja talot (joskin ehkä rikkaammat sellaiset) ovat näyttäneet, niin nyt pitää sanoa, että yllättävän...euroopalaisilta? Tai siis odotin jotain eksoottisempaa, mutta nuo kahvikupit ja tyylisohvathan menis ihan täydestä missä vaan. Hienon näköinen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atatürk eurooppalaisti Turkin ja hanen aikana monet Ottomaanivallan ajoista muistuttavat asiat kiellettiin esim.pukeutumisessa, koteihinkin haettiin eurooppalaisia tuulia.

      Poista
  4. Kaunis ja mielenkiintoinen paikka tutustua, ja hienoilla kuvillasi sait kiinnostuksen nousemaan, kuin olisi itsekin käynyt siellä sisällä. Asunto ja huonekalut voisivat täysin olla myös italialaisesta kodista.
    Hauskaa sunnuntaita Izmiriin Petra!

    VastaaPoista
  5. Täkäläisittäin katsellen ei vaikuta edes museolta, sillä sama tyyli on edelleenkin vallassa täällä rikkaimmissa perheissä raskaine tummine huonekaluineen. Puulattia yllätti, niitä ei kovin usein näe ainakaan tällä puolen Välimerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin on varakkaissa perheissa monesti aika raskaita huonekaluja, tosin moderni suuntakin on vallalla. Puulattioita on taalla todella paljon, meillakin oli edellisessa kodissa, nykyisessa on parketti.

      Poista
  6. Enpä olisi tiennyt, että Atatürkin äiti on asunut Izmirissä tai että siellä museokin olisi. Mukava postaus, hienot kuvat taas kerran!

    VastaaPoista
  7. Minä rakastan noita kotimuseoita. Istanbulissakin oli se yksi, josta teinkin blogiin kirjoituksen. Kävin siellä kahdesti nautiskelemassa tunnelmasta. Tuosta Izmirin paikasta en tiennyt mitään, mutta jos joskus vielä sinne päästään, etsin sen kyllä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin tykkaan kotimuseoista, niissa on usein niin janna tunnelma ja on mielenkiintoista kurkata jonkun kotiin ja menneisyyteen. Bodrumissa on aivan ihana Zeki Mürenin kotimuseo, se on yksi lemppareistani. Tervetuloa tanne :)

      Poista
  8. Mielenkiintoisia paikkoja nämä kotimuseot. Täytyypä vierailla tuollakin joskus. :)

    Sellaista kyselisin tässä samalla, että miksi ihmeessä turkkilaisilla tuppaa olemaan aina ne "samat ruoat" mitä he syö? Muistan kuinka yhdessä perheessä sanottiin, ettei ilman kananmunia, juustoa, kesäkurpitsaa, riisiä ja leipää tule mitään. Aina kiikutetaan kaupasta ne samat tietyt ruoka-aineet.

    Toinen mitä haluaisin kysyä, niin kuuluuko turkkilaiseen talouteen se, että nainen pitää kodin siistinä? Kun tähän mennessä nähnyt jokaisessa taloudessa, että nainen on se, joka siivoaa ja laittaa kaiken valmiiksi, vaikka molemmat kävisivätkin muuten kodin ulkopuolella töissä, eikä nainen olisi pelkästään kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimuseot ovat kylla mielenkiintoisia.

      Jaa-a, riippunee perheesta, musta turkkilaisissa perheissa syödaan aika monipuolisesti erilaisia ruokia. Aamiaisella saattaa olla joissakin perheissa aina sama setti, niin se taitaa olla Suomessakin? Ruuaksi sitten tehdaan vaihtelevasti turkkilaisia ruokia mutta riippuu varmaan kodista.

      Kylla siivoava mies on Turkissa viela aika harvinainen juttu, tosin monissa perheissa joissa nainen kay töissa, kay kodissa tallöin myös siivooja. Onhan Turkki kuitenkin macho-kulttuuri. Toisaalta naisen työntekoa on pidetty ainakin ennen vapaahetoisena, jolloin juuri ulkopuolisen avun kayttaminen (siivous, taloudenhoitaja) on katsottu ihan tavalliseksi myös keskiluokassa eika vain varakkaissa perheissa. Tamakin on perhekohtaista, tunnen useita miehia, jotka tekevat ruokaa ja siivoavat mutta kylla nama siivoavat miehet ovat edelleen harvinaisempia tapauksia.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!