maanantai 18. toukokuuta 2015

Mistä löytyy hiomapaperia?

Tarhavuosi alkaa lähestyä loppuaan, vuoden aikana on joitakin kertoja etsitty mitä ihmeellisempiä tavaroita lasten projekteja varten. Ennen äitienpäivää tarvittiin punaista spray-maalia, hiomapaperia, henna-iltaa varten käytettäviä koristeelissia pussukoita, pinsetit ja atatürk-pinssi. Kotimatkalla tarhasta kolusimme lasten ja muutamien äitien kanssa pari sekatavarakauppaa, toisesta oli maalit jo ostettu loppuun mutta myyjä lupasi tilata seuraavaksi päiväksi lisää. Paikallinen sekatavarapuoti pitää sisällään kaikenlaista kuten lasitavaraa ja leluja, siivoustuotteita, tarroja, meikkejä ja seinätarroja. Kauppa on usein tungettu niin täyteen, että liikkumista täytyy miettiä harkiten kapeiden hyllyjen välissä.


Loput tavarat päätin hankkia läheiseltä Nergizin alueelta, joka on perinteinen tavarataivas pienine aina vain kapeammiksi käyvine kujineen ja pikkukauppoineen. Alusvaatekauppa, häätuotteille omistettu kauppa, maalikauppa, muovipussikauppa, ompelija, parturi, lastenvaatekauppa, vesipiippukauppa, leipomo, kangaskauppa, kiinteistönvälittäjä, etikkasäilykkeiden erikoisliike, kattilakauppa, rautakauppa, nappi- ja lankakauppa jne.

Helpoimmalla pääsee kun kyselee reippaasti ja monta kertaa. Suunnistin kauppaan, joka myi lasten juhlavaatteita ja naamiaisasuja. Mistähän saa hiomapaperia? Näetkö moskeijan, osoitteli kaupan omistaja, kuljen sen ohi Alin muovipussikaupalle, sen vastapäätä on maalausliike, jossa on myös hiomapaperia. Niin olikin, liiralla sain paperia mukavilta papoilta, joilla oli menossa teehetki. Samaiset papat neuvoivat kulman taakse paperikauppaan, josta sain atatürk-pinssin ja pinsetit. Vanhanajan paperikaupat ovat ihania, kymmenittäin erilaisia vihkoja ja lehtiöitä, kirjepapereita, tarroja, kyniä, kirjanmerkkejä ja kansioita, joita tekisi mieli haalia.


Paperikaupan rouva joutui hetken miettimään mistä löydän kese-pussukoita. Pieniä erikoistavaroita hankkiessa olen oppinut tarkistamaan jo, mitä etsin. Ettei käy kuten aikoinaan Ankarassa kun luulin kyseleväni täytettävää patjaa mutta etsinkin vahingossa telttaa ja löysin itseni jatkuvasti telttakaupasta. Käy sitä muuten muillekin kuin ulkosuomalaiselle, eräs äideistä toi kese-pussukoiden sijaan hamam-kintaan, sillä sitäkin kutsutaan keseksi. Lopulta pienen kyselyturneen päätteeksi paperikaupan rouva ohjasi minut pieneen puotiin, joka sijaitsi taatusti alueen kapeimmalla kujalla. Kauppa, jossa myytiin pelkkiä pussukoita, vihreitä, punaisia, kullanhohtoisia, isoja ja pieniä, kaikeissa malleissa ja koristeissaan. Olisi tehnyt mieli ostaa kaikkea vähän ihan vaan siksi, että jollakin voi olla kauppa, jossa myydään pelkkiä pussukoita, satoja erilaisia koristellisia, kauniita pussukoita!



Olen vilkuillut jo useamman päivän kertakäyttölautasia marketeissa käydessäni. Tarvitsen valkoisia, perinteisiä pyöreitä paperisia mutta tarjolla olevat ovat liian hienoja. Kunnes eilen tarhasta kotia tullessa huomasin mattokaupan ja apteekin välissä pienen kapean kaupan, jonka ikkunassa oli pelkkiä kertakäyttöastioita, sisään siis. Olin tullut oikeaan osoitteeseen, kauppaan, joka myi kaikenlaisia kertakäyttömukeja, -lautasia, -liinoja, -aterimia ja -kippoja. Sieltä löytyi myös ne tavallisen valkoiset paperiset lautaset!


Pikkukaupoissa pyöriminen ei ole ehkä ajankäytön kannalta parasta mutta tämähän on Turkki, jossa aika on toissijainen asia. Hauskaa se ainakin on, sillä monet pikkukaupat ovat käsittämättömän söpöjä ja kauppiailla on tuhottomasti aikaa asiakkaalle. Pikkupuodeissa on aikaa ihmetellä ulkomaalaista joka yrittää selittää käsillä ja piirtäen mitä haluaa ellei sanaa löydy. Toisinaan huomaan etsiväni niin kummallisia tuotteita etten tiedä niille nimeä edes suomeksi. Ahtaiden hyllyjen välistä saattaa löytyä joskus mitä hassuimpia, korneimpia tai tarpeellisimpia juttuja. Usein myös tarpeettomia.

8 kommenttia:

  1. Siis ihania nuo pikkukaupat! Vaikka todellakaan ei ole tarvetta mihinkään niin voisin vain kierrellä ja kaarrella tuollaisilla alueilla. Aika usein tuntuu että samanlaiset liikkeet ovat samalla alueella vierekkäin? Vai olenko vain onnistunut löytämään niitä vierekkäin.
    Olen varmasti kysellyt aikaisemminkin mutta kun puhut turkkia niin tietävätkö paikalliset heti että olet ulkkis? Omasta puheestani meinaan tietävät täällä ruotsissa heti että olen suomalainen vaikka en kovin vahvasti murrakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukaupat on kylla oikeen ajanvietetta, monesti tosiaan saman alan liikkeet on keskittyneet tietylle alueelle, esim. usein kaupungeissa on huonekaluliikkeiden alue eli keskittyma, missa ei paljon muuta olekaan. Kylla mut heti ulkomaalaiseksi tunnistetaan, olen vaalea ja sinisilmainen seka aika pitka, joten sekin jo herattaa huomiota, aksentistanikin kylla kuulee etten ole paikallinen :)

      Poista
  2. Täälläkin on pikkukauppoja edelleenkin joka nurkassa. TimeOut-lehti täällä esittelee joka viikko vähän erikoisempiakin pikkukauppoja,joten aina löytyy uutta tutkittavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukaupat on ihania, olisipa kiva kun taallakin esiteltaisiin noita pikkuliikkeita, luulen etta osa turkkilaisista ei osaa arvostaa niita.

      Poista
  3. Nämä turkkilaiset pikkukaupat ovat mielettömiä! Ostosreissuthan ovat suoranaisia seikkailuja. Toki pitää olla aikamoinen kasa kärsivällisyyttä mukana... Miten niissä mahtuu kulkemaan rattaiden kanssa? Musta kun tuntuu että jo täällä meillä menee kaikkiin oviin ja portaisiin hermot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikkiin mahdu mitenkaan rattaiden kanssa joten rattaat jaa sitten ulos, kauppiaat kylla parhaansa mukaan kantaa ja auttelee mutta pikkuruisiin liikkeisiin ei pysty survomaan millaan :)

      Poista
  4. Tiedätkö onko kaikissa päiväkodeissa vanhemmilla noin paljon tehtävää..? Tuli vaan mieleen että jos onkin todella kiireistä, vanhemmat aina töissä, tai monta pikkulasta kotona eikä aikaa niin onko Turkissa ollenkaan sellaista Suomen tyyppistä päiväkotia että vaan viedään ja tuodaan, vai oletetaanko kaikkien osallistuvan tuolla tavoin? Onhan se tietysti kiva juttu mutta jos ei vaan olisi aikaa tai mahdollisuutta?

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu paljon myös opettajasta, meilla tytön ryhman vetaja on todella aktiivinen. Osalla lapsista molemmat vanhemmat ovat töissa mutta apuna on aina hoitaja tai isovanhemmat koska ryhmat ovat puolipaivaisia. Yksityiset paivakodit ovat erilaisia, siella panostetaan paljon aktiviteetteihin mutta vanhemmat eivat osallistu kovinkaan paljon toimintaan, tietysti hinnat ovat yksityisella kalliimmat kuin valtiolla. Teen osa-aika töita talla hetkella eika meilla ole miehen ja minun lisaksi muita avustamassa tytön kanssa, nain on parjatty hyvin, projekteja ja juttuja on ollut mutta ei jatkuvasti, työssakayvien puolelta kylla ymmarretaan ettei aikaa ole kuten kotiaideilla.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!