Turkkilaisia tarmonpesiä eli naisia

Leila kirjoitti tuntemistaan italialaisista naisista, työväen juhlan aikaan olen jutellut viime päivinä monen tuttavan kanssa naisista ja töistä, naisten töistä. Vuosien varrella Turkissa omat ajatukset naiseudesta ovat muuttuneet monesti, välillä on seilattu alamaissa naisten oikeuksien vajavaisuuden vuoksi ja toisinaan taas on hokattu että tasa-arvolla on monta puolta. Toiselle kotiäitiys on vapautta ja toiselle loukku, toinen toivoo työllistyvänsä ja joku muu taas toivoo työllistävänsä jonkun muun. Turkkilainen nainen joutuu monesti kuitenkin raivaamaan tiensä hartiavoimin haluamaansa pisteeseen, todellisia tarmonpesiä siis.


Olin alkuaikoina Turkissa ihmeissäni tavatessani naisia, joiden miehet työskentelivät Kazakstanissa, Georgiassa, Saksassa, Japanissa tai Venäjällä. Eikö teillä ole kauhea ikävä miehiänne? Kyse ei ollut lyhyestä työmatkasta vaan vuosien työmatkasta paremman rahan perään. Tyttäreni parhaan tarhakaverin äidin kanssa on taivallettu viime syksystä asti tyttöjen kanssa osa matkaa kotiin, siinä on ehditty tutustua turkkilaisittain hyvän tuttavuuden tasolle. Puhutaan sairaudet, osa murheista ja iloista, pohditaan lasten juttuja ja omia tulevaisuuden suunnitelmia. Itse palaan tytön kanssa tarhasta omaan kotiini, missä baba odottaa. Ystäväni palaa anopin ja toisen pienen tyttärensä luo. Mies on tuhansien kilometrien päässä töissä tienatakseen rahaa perheelle, työmatka on kestänyt jo 2 vuotta eikä loppua näy. Ystäväni menee eteenpäin 6kk kerrallaan, niissä jaksoissa mies kirjoittaa aina uuden sopimuksen. Skypestä on tullut toinen koti ja turvallisempi tulevaisuus rahallisesti antaa voimaa. Joskus on pakko vaikkei huvita, ei siinä mietitä ikävää.


Tavallisen turkkilaisen perheen tulevaisuus on pienestä kiinni, useimmiten työpaikasta ja sen puutteesta. Potkut voivat tulla hetkessä. Niin kävi tuttavalleni, niskassa asuntolaina, johon ei pelkkä miehen palkka riitä. Irtisanomisen syy oli huono mutta on terveellisempää keskittää tarmo uuden työn etsimiseen kuin vihata ilkeitä ex-työkavereita ja kahelia ex-pomoa. Tuttavani kyselee töitä joka paikasta, laittaa haun kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kahvilassa istuessa hän tiedustelee vaivihkaa tarjoilijalta paikan kirjanpitäjien määrää ja auki olevia paikkoja.

Siinä vaiheessa kun perhe painii jo lainan ja ruokalaskujen maksun välimaaston valitsemisessa, löytyy työpaikka, huh. Elämä jatkuu kiireisenä, mummot vievät ja hakevat vuoroin tarhasta, kokkaavat ruokaa ja vanhemmat paiskivat töitä. Lomaa on 2 viikkoa vuodessa ja vapaata päivä viikossa. Perhe on mitä onnellisin, vanhemmilla on töitä ja tulevaisuus taas monta astetta valoisampi. Hei, puistoon voi mennä ihan hyvin vielä kympiltä illalla ja nukkua voi sitten joskus. Löytääkseen töitä Turkissa on oltava suhteita ja työnnettävä nenä joka paikkaan, toisinaan se palkitaan.


Ulkomaalainen ystäväni on hyvin koulutettu, kaunis ja onnellinen pienen lapsen äiti. Hänen miehensä on hyvin toimeentuleva ja moderni, maailmalla vietetyt vuodet ovat tuoneet perspektiiviä maailmankatsomukseen, kuun ja sirpin takanakin on elämää. Perhe ei halua omistusasuntoa vaan haluaa elää hetkessä. Me voidaan asua vaikka thaimaalaisella saarella ja myydä mun yrttitee sekoituksia kahden vuoden päästä, nauraa ystäväni. Aina ei naurata, ei varsinkaan silloin kun perheessä keskustellaan vaimon työhaaveista, miehen mielestä idea on älytön.

Palkat ovat monilla aloilla huonot, päivät pitkät ja hierarkiakin voi olla kova, miksi kun ei ole pakko? Nainen on eri mieltä, on pakko että tuntisi itsensä tärkeäksi. Tällä hetkellä nainen on tilanteessa niskan päällä, hän kirjoittaa juttuja muutamiin lehtiin ja luo suhteita oman maansa edustustoihin ja firmoihin tulevaisuutta ajatellen. Seuraan mielenkiinnolla asian edistymistä. Moni takuuvarmasti moderniksi luultu turkkilainen mies ei olekaan sitä käytännössä, ne oikeasti modernit löytyvät usein sieltä mistä vähiten odottaisi. Kippis simaa ja tippaleipiä heille!


Työn ja riittävän elämäntason löytyminen Turkissa on tasapainoilua. Olen viimeiset pari vuotta tasapainoillut kodin, lapsen ja työpaikkojen välimaastossa. Monesti töihin ei kannata lähteä ellei ole ihan pakko, päivähoitomaksu yksityisessä tarhassa syö palkasta leijonaosan, turkkilaisten suosima vaihtoehto on käyttää sukulaisia apuna ja säästää hoitokuluissa. Hyvä palkkainen työ Turkissa on onnenkantamoinen mutta senkin takana on se mutta: pitkät päivät ja venyvät tunnit. Oma ratkaisu tällä hetkellä on paiskia satunnaisia töitä sinne tänne, niinä aikoina kun tyttö on puolipäivä tarhassa, se pitää päivät vaihtelevina ja mieli askartelee virkeänä uusia suunnitelmia. Miinuspuolena on tulojen epätasaisuus ja epävarmuus. Vaikka tulot eivät päätä huimaa niin tasapaino on löytynyt ja tyttöä odottaa tarhan aulassa jompikumpi vanhemmista. Elämän pieniä valintoja, ei se raha vaan aika.


Tänä keväänä on tapahtunut surullisia asioita mutta tasapainoksi myös ihan loistavia onnenpotkuja, niin tänä vappunakin, siitä lisää myöhemmin! Hyvien asioiden kunniaksi ulkosuomalainen äiti lähtee minilomalle Focaan ja jättää munkit paistamatta. Hauskaa Vappua kaikille lukijoille!



Kommentit

  1. Hieno ja valaiseva kirjoitus!
    Hyvää minilomaa ja hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta ja mukavaa kevatta Suomeen!

      Poista
  2. Aivan huippu kirjoitus, ja todella mielenkiintoinen! Ei ole helppoa löytää, ainakaan mieluistaan työtä, Italiassakaan. Osa-aika töitä, pätkähommia . Niinkun Sörtsö sanoo: Muut menee jo eläkkeelle, ja Leila ei ole vielä löytänyt töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nainhan se on, Turkissa on viela niitakin jotka paasevat elakkeella tosi nuorina eli jopa 45-vuotiaina (vanhan systeemin piirissa olevia) ja mina tassa edelleen yritan keksia uusia juttuja haaliakseni lisaa töita :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus. Palattuani kesäksi Suomeen...Olen saanut useita kyselyjä: " koska menet töihin?". Se kysytään ensimmäisenä. Sanoinkin miehelle Kiinassa, etten kehtaa mennä Suomeen kun en saanut täksi kesäksi töitä. Ympäristön paine on kova ja täällä on paljon tuttuja ilman töitä tai lomautettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, taalla ei oikeastaan ole ymparistön painetta mutta töihin on monen pakko menna ja etsittava niita töita vaikka mista. Suomessa työ maarittaa kuitenkin elamaa ihan erilailla kuin taalla, Suomessa kun tavataa kysytaan usein etta mitenkas työt, taalla se on aika harvinaista.

      Poista
  4. Tarmonpesiä. Kyllä. Ja joskus niin niin kaltoinkohdeltuja, että pistää vihaksi. Turkkia on siis saanut pitää yllä viime aikoina, mutta voi voi miten ikävissä merkeissä:(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Niin, Turkissa löytyy kaikenlaisia kohtaloita, valilla pistaa vihaksi ja toisinaan iloksi.

      Poista
  5. Hei Petra! Tämä pinnallinen kommenttini ei liity mitenkään tähän postaukseesi, mutta muistatko kun kerroin argentiinalaisten Turkki-villityksestä sen telkkarisarjan ansiosta (Tuhat ja yksi yötä)? Kerroin että tavoitteena oli saada Onur ja Sherazade tänne Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, ja pyysit kertomaan jos onnistuu - no, ei onnistunut. Mutta sarjan vähän pienempi tähti Ergün Demir on sitten tulossa! Saas nähdä kuinka kauan pysyy kisassa mukana, ohjelma alkaa noin viikon päästä. Komea Onur on edelleen niin tärkeä hahmo täällä että peräti uutislähetyksessä (no, sen saman kanavan uutisissa jolta tämä telenovelakin tulee, niin että saattaa olla mainostustakin mukana) mainittiin hänen syntymäpäivänsä, 45 vuotta, hirmu tärkeä uutinen. Itsekin iltaisin ennen nukkumaanmenoa katson silloin tällöin palasen sitä sarjaa, mutta on se vaan hurjista juonenkäänteistä huolimatta aika hidasvetoinen ja jäykkä. Aika tavalla vastakohta paikaillisille telenoveloille joissa kaikki huutavat koko ajan toistensa päälle ja kaikki on täydellisen epämuodollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistanpa hyvinkin! No onpa mielenkiintoista, pitaa tutkia löytyykö paikallisista lehdista asiasta juttua, taalla tuhat ja yksi yöta alkaa olla jo vahan ohi mennytta kun sarjaa ei enaa esiteta mutta sarjan myöta pystyssa on jonkunlainen kiertava nayttely rekvisiitasta, vaatteista jne. Tuntuu niin hassulta millaista kulttuurimainontaa voidaan tehda sarjojen avulla, Turkki tuottaa kovalla vauhdilla uusia pitkia sarjoja, joihin laitetaan aika paljon rahaa ja myy niita isolla rahalla muihin maihin. Terkkuja sinne ja kiva kun paivitat mulle naita juttuja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit