tiistai 26. toukokuuta 2015

Maksun paikka

Olemme aamuisin liikkeella varhain, suurin osa kaupoista on vielä kiinni. Ohitamme tytön tarhan kulmilla useita vihannes- ja hedelmäpuoteja, joiden tuotepinot on peitelty puolihuolimattomasti viltein tai muovein, kurkkuja ja tomaatteja pilkistelee sieltä täältä. Tyttö kysyy eikö kissat pissi niiden päälle öisin? Voi olla, mutta enemmin minua ihmetyttää, ettei kukaan varasta vihanneksia tai vähintään heittele niitä viereisen talon seinään suutuspäissään. Samaisen korttelin alueella törmään usein köyhään mustalaisperheeseen, joka kerjää rahaa ja tonkii roskiksia, toisinaan perhe nappaa vihanneskauppiaalta pari kurkkua, muutaman tomaatin ja kourallisen paprikaa, kauppias kääntää selkänsä eikä sano mitään.


Ystäväni kertoo illallisesta perheensä ja tuttaviensa kanssa, se oli taas yksi niitä paikkoja, josta lähtiessä tiedät tulleesi lievästi huijatuksi. Osa ravintoloista lisää laskuihin lisäkuluja. Listoja ei välttämättä ole esillä tai ainakaan niihin ei ole merkitty hintoja. Turkkilaisilla on muutenkin suurena seurueena tapana tilata yhteisesti talon suosittelemia alkupaloja ja ruokia, ilman että listoja tutkitaan. Kun laskun maksun aika tulee, tarjoutuu jokainen vuorollaan maksamaan sen, lopulta yksi onnistuu sujauttamaan kortin laskukirjasen väliin, maksaa vilkaisematta tarkemmin laskua ja seurue poistuu vatsat pullollaan. Seurueen edessä ei taatusti tutkita laskua tarkemmin tai kuulustella tarjoilijaa hinnoista. Olisihan se vallan noloa. Jokainen turkkilainen tietää kuitenkin toimintatavat, se kuuluu ravintolomaailmaan. Vallitsevan mielipiteen mukaan on myös ihan hyväksyttävää lisätä paremmissa illanviettopaikoissa muutamat kympit seurueiden laskuihin, jos on varaa törsätä, on myös varaa tasoittaa matalapalkka-alalla työskentelevien tarjoilijoiden tilipussia.


Kävimme viime viikolla miehen kanssa puhelinlaitoksella, hälytysjärjestelmän takia tarvitsemme edelleen kiinteää puhelinlinjaa mutta miehen mielestä sen hinta on liian korkea. Mennään tinkimään! Puhelimen laskusta? Tämä oli niitä tilanteita, joissa oli mielestäni parasta istua hiljaa ja ihmetellä vierestä. Kaikkien naapuriemme puhelinlasku on noin kolmanneksen  omastamme, olemme vanhoja asiakkaita mutta nyt kyllä tunnemme itsemme petetyiksi, pauhasi mies. Haluan katkaista tämän palvelun, on häpeällistä huijata meitä, esitys olisi sopinut paremmin harrastelijateatterin lavalle kuin puhelinlaitokselle. Virkailija nyökytteli tyynesti ja tutkaili tietojamme tietokoneen ruudulta, kuulkaa, jospa me annamme teille 40 % alen 24 kk eteenpäin niin sovitaan että kaikki ovat tyytyväisiä? Tulette sitten taas uudelleen sen jälkeen niin keksitään taas jotain. Aloin kelaamaan mielessäni mistä kaikista ostoksista, palveluista ja sopimuksista olisi voinut kinuta vielä vähän pois. Haluan takautuvan alennuksen kampaamooni ja juustokauppaani!

Turkissa ei kannata pröystäillä ellei kuulu todella hyvin tienaavien klubiin. Paikallisilla on kauppoja hieroessa tapana usein kertoa miten hankalasti siihen tarvittavat rahat on hankittu, puoli sukuakin sairaana ja muutenkin vaikeaa, totta vai tarua mutta se kuuluu kaupanteon henkeen. Ostin tänään puoli kiloa mansikoita, ilman hintakylttiä (aina suuri virhe!) ja seurasin myyjän ilmettä tämän mittaillessa minua ja tyttöä. Kolme liiraa, perushinta, näytän siis ihan tavikselta.




21 kommenttia:

  1. Minä en tykännyt tuosta vedättämisestä ja tinkaamisesta. Ajattelin tyytyväisenä, että Suomessa ei tarvitse. Maksan aina sen mikä maksettava on. No, mieshän tinkii täälläkin ihan turkkilaiseen malliin. Tekee tarjouskilpailut asiasta kuin asiasta ja säästää selvää rahaa. Salaoja-projektin hintakin on jo tippunut noin 40%. Ihan kiva, kunhan minun ei enää ikinä tarvise tinkiä. En osaa, en tykkää, en halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tingin kylla basaarissa ja paikoissa, joissa ei ole hintoja, en yleensa ikina osta markkinakojusta, jossa ei nay hintoja tai ainakin kysyn ja valitan peraan etta onpas kallista. Eilen taisi helle pimentaa paan kun ostin mansikoita kysymatta hintaa.

      Poista
  2. Kyllä vaan haluan tietää hinnan, mitä ostan tain tilaan. Luulen, että Turkissakin kysyisin. Oli tapa tai ei. Tinkiä osaan myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin tingin paikoissa joissa se onnistuu ja kysyn yleensa aina hintaa. Teatraalisiin rahaa ei ole esityksiin minusta ei kylla ole eli puhelinlaitoksen tyyliset episodit jatan miehelle, jolta tallainen onnistuu kuin luonnostaan.

      Poista
  3. Taalla pitaa tinkia lehtitilauksen, kaapelitelkkarin, netti- ja puhelinyhteyden hinnan suhteen. Uhata erota jos ei hinta laske ja kylla se silla konstilla laskeekin yleensa roimasti. Kylla mina tingin kaupassakin jos vaikka ostan kahdet kengat kerralla tai vaikka yhdet kalliit. Kylla siita usein pikkasen alennusta saa ja sehan on kaikki kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netti- ja puhelinyhteyden tinkiminen nayttaa toimivan taallakin, kilpailu taitaa olla kovaa joten pöydan alta löytynee aina joku paketti, jota tarjoavat alennuksen kera. Paljousalen saa usein taaltakin, monesti sita ihan tarjotaan, basaarissa paasee sitten kunnolla tinkimaan jos haluaa.

      Poista
  4. Tottakai aina tingitään kaapelifirman kanssa. Kerrotaan ettei mitenkään ole varaa maksaa ja lopulta lasku leikataan puoleen alkuperäisestä summasta. Samoin tehdään tuholaistorjunnan kanssa. Peliähän se on eikä kukaan oikeesti ajattele ettei meillä olis rahaa maksaa laskuja, mutta ne maksaa jotka ei halua-ymmärrä valittaa törkeästä hinnoittelusta.

    Ruokakaupassa, vaatekaupassa tai kampaajalla ei sen sijaan tingitä. Siellä maksetaan mitä pyydetään.

    VastaaPoista
  5. Tottakai aina tingitään kaapelifirman kanssa. Kerrotaan ettei mitenkään ole varaa maksaa ja lopulta lasku leikataan puoleen alkuperäisestä summasta. Samoin tehdään tuholaistorjunnan kanssa. Peliähän se on eikä kukaan oikeesti ajattele ettei meillä olis rahaa maksaa laskuja, mutta ne maksaa jotka ei halua-ymmärrä valittaa törkeästä hinnoittelusta.

    Ruokakaupassa, vaatekaupassa tai kampaajalla ei sen sijaan tingitä. Siellä maksetaan mitä pyydetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on niin isot elintasoerot etta hinnat maaraytyvat kaupunginosan mukaan, paremmilla alueilla asuvista osa ei edes halua etsia edullisinta kahvilaa tai kauppaa, jokainen varojensa mukaan. Tinkia voi yrittaa melkein missa vaan mutta periaatteessa vain markkinoilla ja basaareissa siita hyötyy, tavallisissa kaupoissa ja ostareissa on kiinteat hinnat.

      Poista
  6. huomasin Kiinassa, että hinta ei ollut sama minulle ja paikallisille. Kerran jätin ostamatta ja myyjä juoksi perääni...Myöhäistä! ketutti sen verran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain se on. Turkkilaisella mentaliteetilla se on tietenkin niin, ulkomaalaisia matkailijoita pidetaan varakkaina, heille on siis varakkaiden hinta kuten varakkaille turkkilaisillekin, jotka ovat asian kanssa usein sujut. Suomalaisella mentaliteetilla kaikillehan pitaisi sama hinta mutta Turkissa se ei mene niin.

      Poista
  7. Minä ihmettelin Intiassa samaa, että miten ihmeessä hedelmät ja vihannekset säilyvät epämääräisten pressujen alla yön yli, ilman että ne joku siitä pöllii. Kun niitä köyhiä kuitenkin siellä oli, joille olisi luullut kaiken kelpaavan. Ihmettelen samaa asiaa edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sita on tullut ihmeteltya, luulisin etta ainakin taalla ne sailyvat, koska kaikki tuntevat kaikki, joku taatusti nakee pihistelijat. Mieluummin köyhat kayvat paivavalossa hakemassa muutamat tomaatit kojuista, joissa tietavat olevan myötamielisia omistajia, jotka kaantavat selkansa ja antavat asian tapahtua.

      Poista
  8. Minäkään en ole kova tinkimään ja siksi ostankin mieluiten kaupoista, joissa tuotteissa on hintalappu.
    Täällä Turkissa vähänkin suurempien asioiden ostamisen ja tinkimisen hoitaa siinä myös erinomaisesti pärjäävä mieheni.
    Olemme kyllä huomanneet, että suomi-rekisteri auto joskus nostaa hintapyyntöä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillakin mies saa hoitaa nuo suurimmat tinkaukset, vaatteissa tms. parjaan itse mutta suuremmissa ostoksissa tarvitaan miehen turkkilaista teatteria ja sanaisaa arkkua....

      Poista
  9. Minäkin osaan jo pikkuisen tinkiä, jos se on tarpeen, mutta en kyllä osaisi alkaa sähköfirmoilta jne. tinkaamaan mitään. Sen sijaan rakas vuokraemäntäni osaa tuon taidon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina taitaa menna minunkin tinkimisen raja eli kaupoissa kylla tinkaan sujuvasti mutta sahkölaskuista tai puhelinlaskuista tinkaaminen ei oikein luonnistu :)

      Poista
  10. Hei, tuli mieleeni kun aiempia juttujasi luin niin oletko koskaan kirjoittanut turkkilaisten ja kurdien eroavaisuuksista tai ylipäätään mitään kurdeista? Olisi mukavaa lukea omia näkemyksiäsi kurdeista ja heidän elämästään. Sinulla kun on vuosikausien kokemusta Turkissa asuneena. Oletko koskaan käynyt idässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, en ole koskaan kirjoittanut aiheesta, sivunnut joissakin postauksissa. En ole kaynyt koskaan Idassa ja vaikka tunnenkin kurdikulttuuria jonkun verran niin olen ehka vaara henkilö sita analysoimaan. Tuntemani kurdit ovat monet niin kaupunkilaistuneita etta eroja on vahan. Voisin kirjoittaa jotain vaalitunnelmista ja siina sivuta vahan kurdikysymysta, silla asia on nyt juuri todella esilla. Vaaleihin on aikaa reilu viikko ja jannitys tiivistyy.

      Poista
    2. Vaaliautot kulkevat täysillä täälläkin. Vaalipuheet ja vaalihumu kaikenkaikkiaan on Suomessa kyllä paljon vaisumpaa kuin täällä:) Sinähän saat nyt myös äänestää, miltä tuntuu?

      Poista
    3. Tuija, aanestamaan tietysti, jokainen aani lasketaan :) Oletteko Turkissa?

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!