Kun puhutaan eri asioista

Suomen loman jälkeen kävin ekalla viikolla synttäreillä, tytön tarhakaverin äitien kokoontumisessa ja kestitsin anoppia ja kälyä. Totta puhuen kesän ja loman jälkeen eniten teki mieli istua hiljaa uudella terassilla omassa rauhassa mutta sitä joutui hetken odottamaan. Suomen loman jälkeen Turkki tuntui erilaiselta ja pöytäkeskustelutkin pyörivät ihan erilaisissa arjen aiheissa.

Molempien maiden politiikasta riittää puhetta. Turkkiin paluun jälkeen olen jo toisena iltana ystävän synttäreillä, pääaihe illan aikana on Turkin kiristyvä tilanne monella saralla, uudet vaalit, uudestaan aktivoitunut sissisota, sosiaalisen median uutiset tulevista mielenosoituksista ja varoitukset hyökkäyksistä. Kaikki tuntuu menevän vain hullummaksi. Samaan aikaan kun pohditaan alkaako kohta sisällissota, nautitaan viiniä ja kilistellään, pöytään kannetaan kalliiksi käyvää lihaa ja taustalla häilyvä epävarmuus tuntuu kaukaiselta. On huomisen murhe onko vielä rahaa ostaa lihaa ja monta suruvalitusta seuraa toistaan.


Suomessa kaverit suunnittelevat tulevia talvi- ja kesälomia, Turkissa kukaan ei vielä tiedä onko töissä ensi vuonna tai mitä tapahtuu uusien vaalien jälkeen, jos hinnat jatkavat nousuaan, jää yhä useamman loma viettämättä. Suomessa puhutaan pakolaiskeskuksista, Turkissa pakolaisia on ollut rajattomasti jo niin kauan että pakolaiset ovat eilisen uutisia. Kaikki tapahtuu hetkessä, eilen tapaamani onnellisesti töissä oleva tuttu onkin tänään työtön ja toivottomassa tilanteessa, miten maksaa vuokra, lapsen koulujutut, ostaa ruokaa?


Käyn tytön tarhakaverin äitien tapaamisessa ja ihastelen perheen uutta kotitaloa ja kotia, lapset leikkivät ja äidit litkivät teetä. Mies sai kuukausi sitten potkut, kertoo emäntä yhä hymyillen. Potkut olivat laittomat ja oikeusjuttu avattu mutta sen ratkeamisessa kestää kauan. Nyt molemmat hakevat töitä, mistä vaan ja mitä vaan. Toinen kertoo miehensä olevan työnhaussa ulkomaan työkeikan päättymisen jälkeen, perhe etsii asuntoa sillä anopin nurkat nitisevät nelihenkisestä perheestä. Vuokrakatto on sen verran matala että etsintä on tuskaa. Kolmas kertoo ettei saanut taaskaan opettajanpestiä vuosien odotuksen jälkeen, työskentely ilman vakuutusta epäsäännöllisesti preppauskoululla siis jatkuu.


Anoppi ja käly vierailevat meillä, edellisestä vierailusta onkin aikaa monta vuotta. Appiukon sairastaessa anoppi hoiti miestään viimeiset vuodet intensiivisesti. Kälyllä taas on monen muun turkkilaisen tapaan vuodessa kahden viikon vapaa, joka on oikeastaan ainoa mahdollisuus matkustaa omaa korttelia pidemmälle. Kerron miehelle, anopille ja kälylle Suomessa suunniteltavasta suurmielenosoituksesta, sitä seuraa joukko kysymyksiä vailla kovin järkeviä vastauksia. Liikaa aurinkoa tai yliannostus anopin ruokaa, miettivät sukulaiset horinoistani.

Pistän suuni suppuun turhista valituksista ja olen tyytyväinen että edes jotain töitä on. Suomessa olemme ihastelleet kavereiden liukuvia työaikoja ja etätöitä, pitkiä lomia ja lyhyen tuntuisia duunipäiviä.  Turkin minimaaliset työntekijän oikeudet ja raataminen on ärsyttänyt, nyt asiat loksahtavat taas omiin mittasuhteisiinsa. Siellä on sellaista ja täällä tälläistä. Hurjat elintasoerot iskevät silmille, miehen entinen työkaveri on mennyt lomamme aikana rikkaisiin naimisiin ja lisäilee instaan kuvia itsestään yksityislentokoneessa, keskustassa käydessä huomaan syyrialaisten pakolaisten siirtyneen Basmanen alueelta muuallekin, nuoria ja vanhoja, perheitä ja yksinäisiä. Moni odottanee vaarallista merimatkaa yli meren. Suomessa ystäväni ovat työttömiä ja työssäkäyviä mutta jokaisella on toivoa, uudelleenkouluttautumisia, kursseja, mielenkiintoisia töitä, työpaikan hengennostatuspäiviä ja inhimmillisiä esimiehiä.


Nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja epätoivon hetkiin tottuneet turkkilaiset jaksavat ihmetyttää. Että sisällissodan partaalla puhutaan vielä luottavaisin mielin tulevaisuudesta, jaksetaan kestitä vieraita, pulista iloisesti, suunnitella suuria.

Kommentit

  1. Koskettava kirjoitus, Petra!

    Tämä pakolaisten tulo tulee toivottavasti muuttamaan suomalaisia hitaasti parempaan suuntaan. Kotikaupungissani Kouvolassa on tänään mielenosoitus pakolaisia vastaan. Joku oli kirjoittanut paikallislehteen palautetta, että eipäs lehti paljasta, miten sieltä tullaan monta tonnia mukana. Eivät siis käsitä ollenkaan, että sodan ja sekasorron keskeltä pakenee niin köyhä kuin varakkaampikin.
    Hätämajoitukseen ammattikoululle on tullut jonkin verran väkeä ja pysyvämpiä turvapaikkaasuntoja valmistellaan hajamuotoisena kerrostaloihin, 6 ihmistä kaksioon. SPR, seurakunta ja MLL ovat keränneet vapaaehtoisia auttamaan. Lähden itsekin erilaisiin tehtäviin, kunhan saan kipsin pois kädestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi siellä uhoamassa oli ollut vain viitisenkymmentä.

      Poista
    2. Marja Mentula:ikävä kyllä köyhillä ei useimmiten ole varaa paeta. Olen toiminut täällä jonkun verran afrikkalaisten pakolaisten kanssa ja se on tullut selväksi,että pakeneminen kauas muualle vaatii aina paljonkin rahaa;eli hyväosaisilla on varaa paeta,köyhillä ei.

      Poista
    3. Niinpäinhän se on. Täällä maahanmuuttovastaiset ovat aina paasanneet että varakkaita ja koulutettuja vain pitäisi ottaa, ja sitten kun heitä tulee, niin pitäisikin olla köyhiä ja nöyriä ilman kännykkää (sitäkin on peheksuttu, että heillä on kännykät) ja repaleissa.

      Poista
    4. Turkissa on pari miljoonaa Syyrian pakolaista, ongelmana on etta alussa sodan luultiin paattyvan nopeasti ja moni Turkkiin saapunut odotti pikaista kotiinpaluuta, Turkki on myöntanyt syyrialaisille vierailija-statuksen joka ei oikeuta työntekoon, osa työskentelee silti silla laittomia työntekijöita on muutenkin. Nyt kun ollut jo pidemman aikaa selvaa ettei sodassa nay ratkaisua, yrittaa yha useampi kohti Eurooppaa. Turkissa nakee kylla kaikkea laidasta laitaan, köyhia, varakkaampia, perheita, yksinaisia miehia, nuoria ja vanhoja. Osa turkkilaisista auttaa mutta osa suhtautuu kielteisesti pakolaisiin, Turkin valtion budjetista on tietysti lohjennut miljoonia tahan kriisiin. Merivartioston työ on loputonta, tuosta egealta pelastetaan satoja joka yö, osa hukkuu.

      Poista
  2. Voi miten hyvä kirjoitus jälleen kerran.
    Kyllä täällä Suomessakin saisi olla tyytyväinen, jos on vakituinen työpaikka, minun mielestäni silloin on kaikki hyvin. Pätkä- ja osa-aikatyöläisillä, puhumattakaan työttömistä, saattaa olla aihettakin valittaa ja vuorotyöläiset ovat lisänsä ansainneet, muut voisivat miettiä toisenkin kerran, onko tuohon kauheaan valitukseen mitään syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kylla taalta katsottuna suomalasilla on asiat hyvin, Suomessa on totuttu niin hyvaan ettei monista eduista kukaan ole maailmalla kuullutkaan, joiden puolesta Suomessa marssitaan.

      Poista
  3. Kun on mahdollista nähdä maailman tilannetta muualtakin kuin Suomesta käsin, ymmärtää panna asiat jotenkin uudenlaiseen järjestykseen. Joka tapauksessa on ollut lottovoitto syntyä Suomeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhan se on, asia saa omat mittasuhteet ja hyva niin. On se lottovoitto, joka takaa hyvat lahtöasetelmat.

      Poista
  4. Turkin/Izmirin pakolaistilanteen nähneenä tässä jotenkin hämmentyneenä seuraa pakolaiskeskustelua Suomessa. Paljon kommentoidaan nuorista turvapaikanhakijamiehistä, joilla on KÄNNYKÄT mukanaan. Jos minä joutuisin pakenemaan kodistani niin kännykkä olisi varmasti ihan listan kärjessä mukaanotettavista tavaroista, ainoa keino pitää yhteyttä..
    Kiva kuitenkin, että Suomi-lomanne onnistui ja takaisinkin olet jo sopeutunut.
    Jäädään seuraamaan tilannetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasta taisi olla uutisjuttukin, kuinka kannykka on tarkein kapistus pakolaisille yhteydenpitoon ja tilanteen kartoittamiseksi. Turkissa tilanne on kylla aika painostava, toivotaan etta syksyn vaalit toisivat jotain positiivistakin tullessaan huoh. Suomiloma meni niin nopeasti etten ehtinyt soitella sulle, palataan pian!

      Poista
  5. Se on tuon Turkin kokemuksen jälkeen vielä raivostuttavampaa kuunnella näitä Suomen "murheita". Vaikka kuinka yritän muistuttaa itselleni, että jos ei muusta tiedä, on vaikea suhteuttaa asioita, niin välillä on kyllä siitäkin huolimatta verenpaineet koholla. Onneksi täällä nyt on alkanut kuulua vähän toisenlaistakin ääntä, eli ei koko kansa vihaa pakolaisia tai vastusta leikkauksia, vaikka kovaäänisimmistä voisi muuta olettaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, kun on elanyt rinnatusten ihmisten kanssa joilla on jatkuvaa murhetta ja rampimista, tuntuvat pienet murheet melko mitattömilta, toisaalta jokainen kai marisee jostain ja suhteuttaa ne omiin oloihinsa. Jotain jarkea kuitenkin touhuun.

      Poista
  6. Olen huomannut saman kuin Mine. Harva enää jankuttaa sitä, miksi nuoria miehiä tulee ja että pitäisi auttaa sinne paikan päälle. Voidaan puhua jo siiitä, MITEN tilanne hoidetaan, kun se on selvä, että tilanne on päällä.
    Auttamishalun nousu tekee hyvää suomalaisille. Kouvolassa SPR:n avustajiksi ilmoittautuneiden määrä ylittää tällä hetkellä tulijoiden määrän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama on kiva kuulla, tamahan on yhteinen ongelma, jota ei hoideta paikan paalla jossa ISIS on saanut haltuunsa yli puolet Syyriasta ja toisella puolella taistelevat sitten muut sekalaiset joukot. Onneksi voimavarat keskitetaan siis siihen kuinka tilanne hoidetaan eika siihen etta maristaan. Tsemppia Marjatta, tekemista taatusti riittaa! Kuulisin mielellani milta avustustyöntekijasta siella sitten nayttaa, laita vaikka kommentteihin joskus viestin kun ehdit. mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. En rohkene laittaa tähän nimeäni, koska kaikki, mitä sanotaan turvapaikanhakijoita vastaan on monien mielestä niin väärin.

    Mutta hyvä blogin pitäjä, olet ilmeisesti tuttava vain hyväosaisten suomalaisten kanssa, niin kuin tähänkin vastanneiden jutuista voi päätellä. Täällä Suomessa on kuitenkin yhä kasvava joukko, joka on täysin verrattavissa turkkilaisiin potkut saaneisiin ja köyhiin. Epävarmuus on käsinkosketeltavaa ja monet tuntemani eläkeläiset lähes näkevät nälkää! Suurella osalla nuoria ei ole työpaikkoja eikä tulevaisuutta.

    Vähän realismia, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Suomalaisia ei voi verrata turkkilaisiin potkut saaneisiin tai köyhiin, jos olet yhtaan tietoinen maan asioista niin taman varmaan tiedatkin. Turkissa työttömyysturva on mitatön ja voimassa rajallisen ajan, lainojen lyhennykseen ei saa jarjestelyja eika paljon muultakaan viralliselta taholta apua. En ole viela törmannys Suomessa kadulla hatun kanssa kerjaaviin mutta ehka heitakin on kohta?

      Poista
    3. niitä kerjäläisiähän on jo suomessa, järjestäytyneitä ulkomaalaisia hatun tai kipon kanssa...supi-suomalaisia keräilemässä pulloja ym jotta saavat rahaa, yleensä eläkeläisiä. Minä näen niitä joka päivä!

      Poista
    4. Tarkoitin suomalaisia kerjalaiaisia, se jai tasmentamatta, ulkomaalaisia on ollut jo kauan ja suomalaiset ovat keraillee pulloja ja silloin kun olin teini-ikainen, niistahan saa mukavasti rahaa Suomessa. Jokainen taatusti tietaa etta Suomessakin ovat elintasoerot kasvaneet mutta yha edelleen verrattuna moneen muuhun maahan Suomessa on jarjestelma, joka turvaa työttömaksi jaaneita ja sairastuneita.

      Poista
    5. Minä näen päivittäin eläkeläisiä jotka keräävät pulloja saadakseen ruokaa, eivät mukavan lisärahan vuoksi. Pienet eläkkeet riittävät juuri asumiseen ei muuhun. Vaikka on järjestelmä jne se ei kata suurissa kaupungeissa kuluja. Mutta se siitä...

      Poista
    6. Siis kolme eläkeläistä ei tuhansia tai satoja...

      Poista
    7. Siitapa paastaankin juttuni ytimeen: turkkilaisesta on ihan normaalia etta elake ei riita elamiseen, se on vain lisa, suomalaisessa yhteiskunnassa taas on totuttu etta se riittaa.

      Poista
  8. Lisäyksenä edelliseen, että on vähän kummallista olla hyvillään siitä, että entinen hyvinvointivaltio nimeltä Suomi on kuitenkin parempi maa elää kuin Turkki. Miksi meidän pitäisikään joutua samalle tasolle vain sen takia, että jotkut maat sotkevat asiansa täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ?????Nyt meni yli ymmarryksen, Suomi on taatusti silta kantilta parempi maa elaa etta siella on verorahoin rakennettu jarjestelma, joka turvaa monissa tilanteissa, sellaista ei Turkissa ole.

      Poista
  9. Ihan samoja mietin anonyymin kanssa! Hienoa että vielä mietitään kesälomia ym....totuus on kyllä se ettei monetkaan ihan tavalliset ihmiset uskalla edes miettiä vuoden päähän, koska ei tiedä yhtään mitä on edessä. Jos nyt on töitä, ei se ole ollenkaan varmaa ensi kesänä. Ja mitä tulee pakolaisiin, se luo turvattomuutta siitä ei pääse mihinkään. Meidän kylille tuli 150 irakilaista nuortamiestä, katselin kun yksi noin 10 vuotias tyttö oli ihan paniikissa bussipysäkillä usean miehen ympäröivänä. Eivät varmaan mitään sanoneet tai tehneet, mutta eihän se ole meidän arkipäivää..... Ja mihin ne tungetaan kun kaikki homekoulut ym on kohta jo miehitetty? Talvella täällä on aika huono olla teltoissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama juttu ei juuri pakolaisiin liittynyt joten se siita. Ei tietysti missaa ole varmaan mita tapahtuu vuoden paasta mutta jokainen Turkin ja Suomen yhteiskuntaa tunteva tietaa taatusti etta erot työntekijan oikeuksissa, juurikin potkujen suhteen, ovat aika erilaiset naissa maissa.

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus. Jaoin sen facebookissa ja sait paljon tykkäyksiä.
    Pirjo

    VastaaPoista
  11. Hyvin samanlaisia mietteitä taas. Ja minäkin allekirjoitan sen, että kyllä pakolaisina on köyhiäkin ihmisiä. Kännykät eivät kerro vielä mitään, ne eivät ole ollenkaan yhtä kalliita kaikkialla kuin mitä Suomessa. Ja hätä keinot keksii. Koko suvun rahat on saatettu kerätä kasaan yhden lähtemistä varten. Tästä on meillä oman elämänpiirin myötä tietoa Sudanista. Vielä yli vuotta myöhemmin perheenjäsenet ovat kovissa veloissa, sen suuremmissa koska Välimerellä hukkuneen perheenjäsenen ruumiin tuominen kotiin maksoi hyvin runsaasti sekin.

    Sudanin näkökulmasta on myös vähän vaikea ymmärtää sitä kuinka suomalainen vähäosaisuus voi kenenkään mielessä olla samalla viivalla kuin köyhyys monessa muussa maassa missä ei juuri minkäänlaista turvaverkkoa ole. Sudanissa moskeijat pitävät kyllä aika hyvää huolta omistaan ja toisten auttaminen on elämäntapa, mutta tokihan tilanne on lohduton tavalla jota Suomessa on vaikea kuvitellakaan. Ja kuitenkin ihan samanlaisia ihmisiä sitä Sudanissakin asuu, äitejä ja isiä jotka toivovat parasta lapsilleen, nuoria ihmisiä jotka unelmoivat paremmasta tulevaisuudesta, vanhuksia joille soisi edes jokusen vuoden vähän helpompaa elämää. Olen ikuisesti kiitollinen siitä perspektiivistä mitä ulkomailla asuminen on minulle antanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakolaisina on kaikenlaisia ihmisia, rikkaita ja köyhia, hyvia ja pahoja jne. Pitaisikö pakolaisen sopia johonkin muottiin? Sudanin tilannetta ei voi verrata Turkinkaan kanssa, Turkissa monella on asiat ihan hyvin, tosin aika alhaisilla sijoilla Turkki keikkuu esim. onnellisuusbarometri mittauksissa, yhtena syyna on taatusti rassaava ja kova työelama, joka vanhentaa ihmisen usein ennen aikojaan, terveyspalveluiden tarjontakin on vaihtelevaa ja elaman realiteetit hyvin erilaiset idassa ja lannessa. Suurena erona Suomeen on se, etta tiukoissa elamantilanteissa kansalainen putoaa ja usein ainoa kiinniottaja on perhe tai suku, valtion puolelta tuleva apu on tarkoitettu usein vain lisaksi. Niina hetkina kun taalla toisessa kotimaassa jokin asia tökkaa mietin juurikin sita etta onneksi maailma on opettanut aika monta laksya.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit