perjantai 28. lokakuuta 2016

25 metropysäkkiä

Aamulenkillä Alexin kanssa tapaan toisen koiranulkoiluttajan. Koirat riehuvat ja juoksevat joten eläintenystävillä on hetki aikaa pulista. Päivittelen pullollaan olevia roskiksia ja rouva päivittelee ihmisten käytöstä. Puiston juoksupolulla reippaasti kävelevä nainen palttoossa ja huivissa vilkaisee rouvaa vihaisesti, rouva yhtä pahasti takaisin. Tuo itsensä pussittanut nainen uhkaili koiraani! Suuttui kun annoin koiran juosta rinnalla vapaana, sen karvat kuulemma osuvat häneen ja se ei sovi uskovaiselle. En kestä näitä jämähtäneitä ihmisiä, pelkäisi murhamiehiä eikä pientä koiraa, puhisee koiranulkoiluttaja. Nainen palttoossa ja huivissa lähenee jo toisella kierroksella.


Istun ystäväni ja lapsiemme kanssa kantaravintolassamme. Meno on vilkasta kuten aina kun tapaamme, yritämme vaihtaa kuulumisia samalla kun samanikäiset ja samannimiset tyttäremme juoksevat eestaas pöytien välissä ja kiusaavat tarjoilijaa. Ystäväni vajaan vuoden ikäinen ilopilleri hakkaa lusikkaa syöttötuoliin ja kiljuu. Viereisessä pöydässä istuva huivipänen mummeli hymyilee ymmärtäväisesti ja huikkaa kasvattaneensa 4 poikaa, se oli villiä menoa se! Se haluaa maitoa, sanoo mummeli. Pikkumies kiljuu jo vaativasti, joten ystäväni nappaa pojan syliin ja alkaa imettää. Maassa, jossa tietyillä asuinalueilla on mietittävä hameen pituutta, voi imettää melko vapautuneesti muiden jatkaessa ruokailua naapuripöydissä. Imetyksen lomassa naapuripöydän mummeli tiedustelee maidon riittämisestä ja imetystiheydestä.


Haen tytön valtionkoulultaan 12.30 ja suuntaamme yksityisen harrastuskerhon Halloween-juhliin. Valtionkoululle lapsiaan hakevat vanhemmat saapuvat verkkareissa ja villatakissa. Joku kysyy omenien kilohintaa, sillä seuraavana päivänä on hänen vuoro tuoda lapsille välipalalle hedelmät. Vartin päästä yksityisellä tarhalla omistaja juoksee hikihatussa yrittäen täyttää vaativien vanhempien toiveita. Vanhemmat ovat pukeutuneet juhliin teeman mukaisesti mutta unohtamatta merkkivaatteita ja laukkuja, lasten halloweenvaatteet ovat maksaneet taatusti yhtä paljon kuin tytön monen tarhakaverin koko syksyn vaatevarasto. Juhlissa puhutaan Amerikan kulttuuriseuran järjestämistä juhlista, ulkomailta tilatusta tuhottoman kalliista kakkumuotista ja vertaillaan harrastustarjontaa.
 

Perjantaina kotiin raahustaessa huomaan kaapeista puuttuvan yhtä ja toista. Suuntaan ensin Bim-markettiin, jossa naisia on kerääntynyt laarin ympärille, jotain halpaa? Liityn joukkoon. Tarjolla on karkkipusseja alessa, yksi rouvista heittää pussit kaaressa takaisin laariin ja kuuluttaa kovaan ääneen nähneensä videon, jossa juuri kyseisen näköisiin karkkeihin käytettiin sianihraa. Sianihraa! Pussit tipahtavat laariin eikä kukaan laita pussia ainakaan sillä hetkellä koriin. Ostan suolakurkkuja, koirankakkapusseja, maitoa, kahvia, voita ja jogurttia. Poikkean hieman kalliimmassa Migroksessa ostamassa viikonlopun punaviinin. Ulkomaisia tuotteita myyvän kalliin hyllyn kohdalla on perjantainen kuhina, amerikkalaiset keksit, orgaaniset nuo ja ne sekä tuontikahvit ja -viinit siirtyvät kärryihin. Ylihinnoiteltua tuontijuustoa ja varmasti lasti sianihramakeisia.

Hyppään metroon Eşbasin asemalta, josta matkaa omalle pysäkille on noin 45 minuuttia. Metro kulkee ohi vaihtelevien maisemien, ensin teollisuusalueen ja myöhemmin luvattomasti kyhättyjen hökkeleiden ja sortumassa olevien kivitalojen ohi. Pysäkillä metroon pölähtää uusia tuoksuja ja uusia ihmisiä. Miehiä, joiden puku on mallia viime vuosikymmen ja naisia kukallisissa pöksyissä. Mustalaisia kaupittelemassa ruusuja ja ennustuksia. Eräs mustalaisnaisista syventyy tutkimaan sliipatun bisnesmiehen kädenviivoja, mies kuuntelee rouvan ennustusta keskittyneesti Alşançakin pysäkille asti, jossa hän juoksuu metrosta ulos iphone korvallaan. Metroon pelmahtaa nuoria, vanhoja, tyylikkäitä, aktivistinuoria, tuoksuu partavesi ja hajuvesi ja jokainen näprää puhelinta. 25 pysäkin välille mahtuu monta turkkilaista maailmaa. Monta maailmaa, joiden erot ovat turkkilaiselle arkea mutta ulkosuomalaiselle aina yhtä hämmentäviä.


9 kommenttia:

  1. Olipas mukavaa jutustelua taas. :-) Kirjoitat niin kivasti!

    VastaaPoista
  2. Sait tunnustuksen! Kiitos Petra kun kirjoitat teidän elämästä Turkissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Yksis ja laitan haasteen tanne pian!

      Poista
  3. Mua alkoi kiinnostaa millainen lämpötila tai sää ylipäätään ekassa kuvassa oli. Osalla, kun on vaan lyhythihaiset päällä ja toisilla taas näyttää olevan jo ihan hyvänpaksuiset takit yllään.

    Ja saat multakin tunnustuksen, vaikka mulla ei blogia olekaan <3

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama on tata syksya taalla kun ilmat vaihtuu nopeasti, kuva on otettu viime viikolla paivasaikaan, lampötila oli yli +20 reilusti koko viikon mutta valilla tuuli merelta. Ma olin tanaan koiranpuistossa teepaidassa mutta toisen koiranomistajalla oli kevyttoppatakki paalla, me ei itsekaan aina tiedeta mita laitetaan paalle tahan aikaan vuodesta :)

      Poista
  4. Petra, teitpä sen taas: Ihana ja kamala Turkki, kaikki tämä mahtuu sinun metropysäkkien´si väliin. Ihanaa kun valotat ihan tavallista turkkilaista elämää blogissasi. Turkista on niin moneksi:=)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!