Taivas oli musta

Torstaina paiskoi vettä ja taivas enteili mustana viikonlopuksi luvattuja myrskyjä. Hyppäsimme taksiin ja suuntasimme kaupunginosamme pieneen ostariin. Kaupoissa kiertelyn jälkeen maistui ayvalik tost ja ayran. Naapuripöydästä saatiin huolestuneita uutisia, Izmirin oikeustalolla on räjähtänyt. Tieto levisi pitkin hiljaista ostaria, vaatekaupan huolestuneen myyjättären ilme ja käytävillä kiirivät huonot uutiset. Ajelimme kotiin tummien pilvien roikkuessa raskaina vuorien päällä, meri myllersi toisella puolella.


Alkanut vuosi on käynnistynyt Turkissa huonoissa merkeissä. Olemme tyrmistyneitä ja surullisia mutta samaan aikaan myös ihan liian tottuneita tapahtumiin. Mieli työskentelee automaattisesti erottaakseen tapahtumat omasta elämästä. En olisi kuitenkaan ollut yökerhossa uudenvuoden hulinassa eikä oikeustalollekaan ole asiaa. Ei nyt mutta joskus muulloin. Me saavuimme kotiin, latasimme maidot, mandariinit ja leivät kaappiin, leikkasimme laput irti alevaatteista. Alexille ruoka ja kurakengät kaappiin. Vasta sitten avasin uutiset.


Suomen uutisissa kerrottiin tapahtumat päällisin puolin, Izmirin omissa uutisissa asiaan tietysti paneuduttiin tarkemmin. Tapahtumassa menehtyneen poliisin kotitaloon vietiin huonoja uutisia ja seinälle avattiin valtava Turkin lippu. Kaikki kymmenet kanavat keskittyivät tapahtumien kehittymiseen ja karkuun päässeen hyökkääjän ajojahtiin. Ystäväni soitteli huolestuneena, onko miehesi töissä? Mitä jos hyökkääjä liikkuu niillä main? Puhelin lauloi ja facebook täyttyi huolestuneista viesteistä. Katselin toisella silmällä uutisia ja toisella ruokaohjelmaa, etsin sinappisillin ohjetta, tarkkailin terassin katolta laskeutunutta kissanpentua ja valmistelin seuraavan päivän enkuntunteja. Illalla vakuutin mieheä ottamaan kävelemisen sijaan taksin kotiin, turvallinen Karşıyaka tuntui yhtäkkiä turvattomalta. Ja ulkona kaatosade paheni.


Kauniin kaupungin asukkaat miettivät taatusti tänään metromatkaa, lauttamatkaa, bussimatkaa, koulumatkaa, kauppamatkaa, elokuviin ja teatteriin menoa ja viikonlopun rientoja toisin kuin ennen eilistä. Jokainen tietää jo ennestään päivän puheenaiheet työpaikoilla, ukkokuppiloissa ja leikkipuistojen laidoilla. Tuhannet vaeltavat aiemmin tuntemattoman poliisin hautajaisiin myrskysäässä ja toivovat hautajaiskierteen hellittävän. Kauempaa voi politikoida ja pohtia, lähellä harva jaksaa. Kiepumme kerään, uskallammeko mennä oluelle kaverin kanssa keskiviikkona, entä keskustaan lauantaina? Arki jatkuu mutta vilkuilu sivuille metron ovilla ja kauppapaikoilla on tullut jäädäkseen.


Illalla päivitin facebookiin olevani turvassa. Jokainen niin tehnyt on taatusti huokaissut helpotuksesta, me olemme turvassa. Lähelle hiipineet iskut koskettavat kuitenkin kaikkia, huokaamme joka kerran syvemmin ja jätämme teatterireissun tai treffit Alşançakissa yhä useammin väliin. Pelko uusista iskuista lievittyy kun sitä puidaan yhdessä, se hajoaa pienemmiksi atomeiksi teehuoneiden lattioille ja valuu sateen mukana seuraavaan kortteliin. Odottaa seuraavaa auringonpaistetta ja ulospääsyä.





Kommentit

  1. Tuo on niin tuttua myös täällä,mutta elämä jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, siellakin tottumus epanormaaliin on varmasti osa arkea. Arki jatkuu.

      Poista
  2. Mekin olemme seuranneet tapahtumia Turkin TV:stä. Turkkiin lähtevien suomalaisten turistien määrän kerrotaan iltapäivälehdissä vähenevän. Turisteilla on mahdollisuus valita, kaikilla ei ole. Pääasia on, ettei liialle pelolle anna valtaa, vaan normaalin elämän on jatkuttava, muutenhan nämä terroristit ovat saavuttaneet päämääränsä.
    Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, ihmiset suhtautuvat asiaan hieman eri tavoin. Toiset jatkavat arkea normaalisti kun taas toiset alkavat valtella paikkoja ja menoja. Tasta on ollut jo uutisissakin silla osa karsii jo henkisesti taalla. Ainoa laake on jatkaa elamaa mahdollisimman normaalisti.

      Poista
  3. Paljon tsemppiä ja kaikkea mahdollista hyvää sinne uudelle vuodelle joka on alkanut niin surullisissa merkeissä.

    VastaaPoista
  4. Kun ei voi lakata elämästä, niin kauan kuin elää. Eikä pelossa elämisessä ole mieltä. Minä siis silloin siellä asuessa nollasin asiat nopeasti, koska muuten olisi kohta huomannut jäävänsä neljän seinien sisälle. Kuka silloin olisi voittanut? Gecmis olsun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi lakata elamasta, toisiin iskujen tihea tahti alkaa vaikuttaa jo kun aikaa edellisesta toipumiseen ei ole.

      Poista
  5. Onneksi elämä jatkuu vaikka maailma on murroksessa. Mietin samanlaisia ajatuksia tänään kun Fort Lauderdalen lentokentällä ammuskeltiin. Me oltiin siellä kaksi vuotta sitten... Kukaan ei tiedä koska meillä tapahtuu jotakin, huomenna, ensiviikolla, ei koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi tietaa eika turhaa pelata. Maailma tosiaan tuntuu olevan murroksessa ja huominen on arvoitus.

      Poista
  6. Rankkoja uutisia sieltä, jäin seuraamaan tilannetta järkyttyneenä kun töiden uuden vuoden juhlista tulin nukkumaan. Ja vielä pikkuisen kovemmalta tuntuu tuo kun on maassa ollut useasti, kaupungissa useasti ja jopa tuossa yökerhossa käyneenä.
    Me toivomme päästä matkustamaan Turkin etelään tuossa keväällä joten toivottavasti siellä jonkunnäköinen rauha säilyy. Istanbul jätetään tällä kertaa väliin :(
    Tosi asia on niinkuin kerrot elämästäsi että se jatkuu ja liialle pelolle ei voi antaa valtaa ettei pää hajoa. Ja elämän raiteilla pitää usein työ, perhe, lapset ja se normaali arki.
    Ja upean dramaattisia kuvia tuo eka ja vika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskut ovat tosiaan tulleet aika lahelle ja uusi viikko kaynistyy taas odottavissa tunnelmissa. Toivotaan rauhallisempia aikoja. Kaikkea hyvaa teille!

      Poista
  7. Hyvin sanoitettu taas Petra. On tämä kyllä ihan älytöntä. Jotenkin se normaali on aina taas palautettava elämään ja sysittävä taka-alalle muu. Niin se vaan menee, vaikka joinain hetkinä se unohtaminenkin tuntuu työltä. Onneksi on kaikkea normaalia ja ihanaa täällä kuitenkin - tänään näin viikunapuussa jo silmun. Kevät tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, etta arki jatkuu ja sen huomaa juuri pienista asioista kuten viikunapuun silmusta. Kevat tulee ja jos vaikka sen mukana jotain parempaa?

      Poista
  8. Aina kun siellä Turkissa tapahtuu jotakin, niin tulet ensimmäisenä mieleen. Suojelusenkeleitä teidän matkanne varrelle! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit