sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kasvavan tytön kaksikielisyys


Kaksikielisen lapsen kielien kehitys on selvästi matka jossa on omat nousut ja laskunsa. Eka luokan aloittaminen jännitti sillä nyt turkin kieli on ottanut erilaisen roolin koulussa opetettavan aineen muodossa. Koulupäivästä osa täyttyy kirjainten opettelussa ja kotona piirrellään e- ja l-rivejä oikeankirjoitusvihkoon. Mihin menee suomen kieli, pyristeleekö se jossain vielä hengissä?


Kaksikielisyystutkija Soile Pitkäsen haastattelu osui ja upposi. Olen yrittänyt pitää suomen kielen luonnollisena osana arkeamme mutta välttelen yhä enemmin käskytystä kuten vastaa suomeksi tai nyt puhutaan suomea. Yksi kieli ja yksi vanhempi mentaliteetti puhtaana on lähes mahdoton yhtälö jos haluaa että perheenä tehdään jotain yhdessä mutta haittaako se? Aamiaispöydässä puhutaan sujuvasti turkkia ja suomea sekaisin. Mies ikävöi hirvenlihaa suomeksi, tyttö selittää eilisen korisharkkajutun turkiksi ja yöllisen unen suomeksi, itse taiteilen vuorotellen molemmilla riippuen kenelle puhun. Illalla syödään burgereita ja siinä vaiheessa päivää vuoropuhelu voi olla taas jo jotain ihan muuta. Yritän pitää omana ohjenuorana että suomen kielen ei tarvitse olla täydellistä vaan tytön kuuloista.


Koulusta on saatu onneksi melko vähän läksyjä mutta 6-vuotiaalle ihan tarpeeksi. E- ja l-rivit alkavat suorina ja siisteinä mutta usein kirjaimet kokevat kaatumisilmiön rivistön loppupuolella, tytöllä olla kiire leikkimään. Suomen kieli sai kesällä kuurin mummin ja ukin lomaillessa luonamme melkein pari kuukautta, sanastoon tuli piristystä ja tyttö tuntui nauttivan tänä kesänä tulkin pestistään. Ukki ja mummia neuvottiin lopettamaan turkin kielellä räpellys, antakaa kun minä hoidan asian sanoi neiti lihakaupassa ja kahvilassa. Tablettiin on ladattu ekapeli -sovellus, joka on osoittautunut hauskaksi ja hyödylliseksi suomen kielen tukemiseen. Iltasatu lukemisena on ollut Suomesta saatu Koiramäen kootut, jonka sanasto saa oman kielenikin solmuun. Yritän avata tytölle maatalouteen perustuneen Suomen sanastoa kuten äes, pirtti, päre ja heinäsavotta. Siinäpä savottaa mutta keskustelu lastenkirjan ympärillä on ihan parasta, tarina rönsyilee ukin lapsuuteen maalla ja sukulaisuussuhteisiin. Mikä on pikkuserkku ja kuka olikaan kenenkin mummo tai sisko.


Kiireen keskellä huomaan kaksikielisen lapsen vanhempana hölmöilyn. Ekana sadeaamuna pyydän tyttöä laittamaan jalkaan lenkkarit, ei siellä enää sada. Tullessani vessasta tyttö vaihtaa tuskaisena kumppareita jalkaan koska baba on pyytänyt laittamaan ne. Kohta sataa kuitenkin. Kommunikointi on toisinaan ihan syvältä ja tyttöä taatusti rassaa omien vanhempien rajallisuus kielipuolina. Väsyneenä ja kiireen keskellä on haasteellista olla kaksikielinen, hyppy turkista suomen kieleen saattaa ottaa hetken kun tarina kokoontuu mielessä, huomaan tytön työskentelevän hiljaa vilkkaasti ja laitan laukun alas ja muistutan itseäni että onneksi Turkissa myöhästyminen on synneistä pienin.
 
Tyttö on löytänyt koulusta hyvän kaverin, jonka kanssa vietetään välitunnit ja irtaannutaan monen halailun jälkeen kotikadun risteyksessä. Kävelemme tytön äidin kanssa kikattelevan parivaljakon jäljessä, koulu ja uusi kaveri ovat tuoneet tytön turkin kieleen sanoja, joita joudun arvailemaan ja tarkistamaan googlesta tai suoraan tytöltä. Me ollaan kankoja, sanoo neiti kotimatkalla, superystäviä ellet tiedä mitä se tarkoittaa. Paljon on oppimista, toisinaan vanhemmilla lasta enemmin.

9 kommenttia:

  1. Meilläkin puhutaan lihasta, kanasta jne. suomeksi. Mikähän siinä muuten on? Varmaan kuulostaisi jonkun ulkopuolisen korvaan tosi urpolta, kun muu lause on englantia ja sitten siellä lauseen keskellä on joku 'kana'. :-D

    Kylläpä lämmitti mieltä tuo tyttäresi superystävä. Ystävät ovat lapsille niin tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on muuten totta, makkara, hirvi ja pulla. Ehka tiettyihin ruokiin liittyy vahvempi suhde juuri tietyn kulttuurin kielella. Ystavat on <3

      Poista
  2. Kaksikielisyys on suuri rikkaus. Poikani asui täällä 5.5 vuotiaaksi,ja kun oli jo 8 kk ikäisestä päiväkodissa, pitkiä päiviä,niin ei millään vastannut minulle kun puhuin ruotsiksi. (otin sen kieleksi kun ajattelin että oppii sitten helpommin englannin ym. ) . Loppujen lopuksi tuli Suomeen ummikkona,mutta onneksi tuon ikäiset oppivat kielet nopeasti. Itse kaksikielisenä (suomi, ruotsi) kasvaneena koen sen suurena rikkautena,joka on mielestäni auttanut oppimaan muita kieliä. Toisaalta tuntuu etten osaa mitään kieltä 100 prosenttisesti.... Ihanaa että tyttäresi on löytänyt hyvän ystävän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksikielisyys on tosiaan rikkaus ja olen alkanut ajatella etta ei kaksikielisenkaan ehka tarvitse osata molempia kielia 100%, vahempikin riittaa ja kielihan paranee aina kun se paasee omaan ymparistöönsa.

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta, meillä kielten kanssa sama juttu kotona :) Pitemmän Suomessa olon jälkeen lapset puhuivat keskenään suomea, täällä päiväkodin aloittamisen jälkeen vahvemmaksi kieleksi on tullut turkki jota puhuvat nyt keskenään. Minulle puhuvat kuitenkin suomea. Aivan ihanaa että tytöllä on koulussa hyvä ystävä :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut samaa monilta kaksikielisten vanhemmilta, on hankalaa saada lapset puhumaan keskenaan sita heikoimmilla olevaa kielta. Leikin kieli on tarhassa ja koulussa se paikallinen joten ehka lapsille sen jatkaminen kotileikeissakin tuntuu luonnolliselta.

      Poista
  4. Oliko tuo haastattelu jokin luento? Vai onko nähtävissä/luettavissa jossain. Kaksi-/monikielisyys on kiinnostavaa. On mielenkiintoista tutustua aiheeseen näiden blogien kautta ja lukea erilaisista toimintatavoista.

    Ja ihanaa tosiaan tytön hyvä ystävä. Sellaiset ovat aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen unohtanut naköjaan alleviivata sen linkin tekstista, nyt se on korjattu eli löytyy tuosta kohtaa Soile Pitkasen haastattelu.

      Poista
  5. Meillä lapset ovat alkaneet puhua keskenään lähinnä arabiaa, mutta vaihtavat kyllä näppärästi kielestä toiseen :). Pienin poika puhuu jostakin syystä suomea hieman vanhahtavasti ja kutsuu kissojakin "häneksi". Liekö puhe tarttunut lastenohjelmista ja -kirjoista?

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!