keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Väistellen naisten ja miesten kesken

Työmatkani kulkee pitkin Nergizin ja Bostanlin alueen osittain kapeita ja vanhoja katuja, niissä jalkakäytävät ovat kapeita ja matkan tekoa hidastavat keskelle katua istutetut, vuosien varrella joka suuntaan rehevöityneet palmut ja männyt sekä pihoista eteen työntyvät oliivipuut ja ihmeköynnökset. Siirrän tietokonelaukkua eteen ja hyppään tielle iäkkään rouvan tieltä. Kun vastaan tulee mies, pysähtyy hän useimmiten sivuun antaakseen tietä ja varoo visusti koskettamasta ohituksen aikana. Ele on melko huomaamaton ja sen on tarkoitus kertoa, olen herrasmies ja osaan käytöstavat.


Turkissa flirttailu tulee tutuksi rannikon kohteissa, joissa kulttuurierot kohtaavat. Monet turkkilaiset miehet eivät ole tottuneet turistinaisten käytökseen ja toisinpäin, joten molemmat sortuvat usein lukemaan toisiaan väärin elekielen ja käytöksen perusteella. Vislailu, siirappiset kommentit ja suora tuijotus on jotain mikä saa turkkilaisen naisen nostamaan nenän pystyyn ja pahimassa tapauksessa sivaltamaan kommentoijaa sähisten. Vislailijat eivät ole hyvää aviomiesainesta ja on syytä epäillä huonoa perhetaustaa, on vastaus jos turkkilaiselta kysytään.


Viikon aikana ulkosuomalaisten blogeissa on kirjoitettu flirttailusta, ahdistelusta, rooleista ja äitinä olemisesta. Suomessa on kohistu ainakin samoista aiheista lehdistössä. Turkissa naisten oikeuksien puolesta on osoitettu viime aikoina mieltä ja aihe on polttava jatkuvasti. Väistellessäni syksyn ekoja kunnon kuralammikoita ja vastaantulevien miesten väistellessä minua mietin aamulla töihin kävellessä kyseisiä asioita sekaisin. Mitä kauemmin bloggaa ja mitä kauemmin asuu täällä, sitä vaikeampi on toisinaan löytää oikeita sanoja aiheesta, josta on olemassa miljoona tarinaa. Kulttuuri avautuu pala palalta ja jokainen ymmärrys syö pohjaa edelliseltä.


Entisessä työpaikassani oli nuorehko miespuolinen työntekijä, jolla oli takataskussa aina valmiina hauska tarina työtekijöiden kerääntyessä keittiöön ruokatunnille tai tupakkapaikalle. Kyseisellä herralla oli tapana viettää aikaa työpaikan nuorien naispuolisten työntekijöiden seurassa, ihan normaalia? Ei ollut kaikkien mielestä ja herrasta valitettiinkin eteenpäin sillä turkkilaisella mittapuulla käytös ärsytti muutamia naisia, se oli asteen liian lipeää, liian iholle tulevaa ja liian huoletonta. Ei siis herrasmiesmäistä ja käytöstapojen mukaista. Olen naimisissa oleva nainen, minulle ei noin puhuta, tiuskaisi eräskin nuori turkitar työpaikalla. Miespuolinen työntekijä sai sen jälkeen pitää vitsituokioistaan tarkempaa kirjaa.


Viime viikolla ystäväni joutui ongelmiin alakerran naapurin kanssa. Naapurin mies ravasi vähintään kahdesti päivässä valittamassa lasten melusta, jopa silloin kun lapset nukkuivat. Joka ilta ystäväni mies kävi töistä kotiuduttuaan selvittelemässä asiaa naapurin ovella. Lopulta tilanne kuumeni ja ystäväni miehineen soitti paikalle poliisit. Poliisien mielestä alakerran naapuri oli toiminut jo kulttuurin nimissäkin väärin pelotellessaan ystävääni vaikka asia olisi pitänyt hoitaa miesten kesken tai naisten kesken. Ystäväni vakuutteli olevansa tarpeeksi vahva nainen hoitaakseen yhden hermonsa menettäneen naapurin mutta kun kaikki eivät ole, muistutti poliisi.

Kävellessäni töistä tytön koululle aurinko paistaa kuurosateista ja ukkosenpauhusta huolimatta.
Koulunportilla olen jäädä jalkoihin naisten rymistellessä vastaan, turkkilaiset naiset kun oppivat usein kävelemään suoraan päin väistämisen sijaan. Hymy irtoaa ja poskelle moiskahtaa suukko kunhan ensin on varmistuttu vastapuolesta.



6 kommenttia:

  1. Sanotaan mitä sanotaan, niin se on kuitenkin plussaa, että Turkissa kaikille on selvää, että on miehiä ja naisia. Eläköön sille! Olen kurkkuani myöten täynnä tätä länsimaista soopaa, jossa yritetään hävittää sukupuolia ja väittää, että sillä ei ole mitään merkitystä. Että mitä. Kuka ihme tästä hämmentämisestä ja itsestäänselvän kadottamisesta hyötyy millään lailla? Minä olen nainen ja hyvilläni siitä. Yhtä hyvilläni olen siitä, että minulla on mies. Ja talossa tyttöjä ja poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmällleen samaa mieltä��. Onko täällä mennyt hiukan tasa-arvo ylilyönniksi? Kun saadaan nuijittua yhteiskunta ettei ole tyttöjä ja poikia, aletaanko tappelemaan maailmankaikkeutta vastaan..... miksi kaikki eivät voi synnyttää? Aivan hulluksi on mennyt! Se mihin olen kiinnittänyt huomiota on, että jokainen joka kertoo kasvattavansa sukupuolineutraalia lasta, joka saa sitten joskus päättää kumpi on jne Jokaisessa jutussa on äiti tätä kertomassa?

      Poista
  2. Ei kai meistä naisista kukaan halua enää elää patrialkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehet omistaa naiset. Naisilla on kaikki oikeus räplätä autojen kanssa ja miehillä leipoa pullia ja leikkiä lasten kanssa. Naisilla on kaikki oikeus sanoa ei ja elää omaa elämäänsä.Turha yrittää kasvattaa sukupuolineutraalia lasta, sillä lapsen sukupolisuutta ei vanhemmat pysty muuttamaan, mutta he pystyvät aiheuttamaan psyykisiä traumoja lapsilleen. Antaa lasten itse valita. Olen elänyt sitä aikaa kun naiset ei saaneet käyttää pitkiä housuja. Siihen piti kysyä lupa työnantajalta (mieheltä), saako edes töissä käyttää pitkiähousuja. En ikinä halua niitä aikoja takaisin. Nyt saan olla ihan niin kuin haluan ja mennä mihin ikinä haluan, pukeutua kuinka haluan...

    VastaaPoista
  3. Paluumuuttajatar, kaikille ei sukupuoli ole yhtä selviö kuin sinulle. Siitä ja lasten ahtaamista tiukkoihin pukeutumis- ja käyttäytymissääntöihin on minusta kysymys, kun puhutaan sukupuolineutraaliudesta. Ystäväni sai juuri pienen pojan (he itse sen ilmoittivat), ja ihastelen vauvan värikkäitä asuja punaisesta vihreään ja ruskeaan. Minua karmivat tytöille suunnatut pinkit leluosastot ja vaatteet, olisin lapsena kyllä ahdistunut niistä. Onneksi kasvoin Suomessa, jossa sukupuoli ei määrittänyt kaikkea minuudessani. Tunnen myös useita nuoria, joita sukupuolijaot ahdistavat, koska he eivät halua samastua vain yhteen sukupuoleen. Ketään ei pitäisi pakottaa puoleen tai toiseen, annetaan ihmisten olla vaihteeksi ihmisiä ja lasten lapsia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Kulttuurikorppikotka. Sukupuoli on suurimmalle osalle maailman ihmisistä aivan itsestäänselvä asia, ei minun yksinoikeuteni. Vain pienen pieni osa maailman ihmisistä asian kanssa kamppailee ja syitä siihen on hyvin monia. Olen kaksi vuotta saanut asiaa aitiopaikalta katsellakin työni vuoksi, en siis ole mikään patriarkaattisen ajattelun ilmentymä. Silti ja siksi kysyn: Miksi ihmeessä tehdään tällainen epäselvä soppa asiasta joka on ihan itsestäänselvä ja sen myötä asetetaan asia hämmennyksiin niidenkin kohdalla, jolle asia ei muuten olisi mikään kysymys? Ikään kuin se pieni vähemmistö ei tajuaisi, että on olemassa miehiä ja naisia, ja sen vuoksi joutuisi mielensä pahoittamaan. Minusta sukupuolella ei ole mitään tekemistä eriväristen vaatteiden kanssa. En ole IKINÄ muotittanut omia lapsiani lelujen tai vaatteiden värien suhteen. On vähemmistöjen aliarvioimista ja painamista ajatella, että he ovat hämmennyksissä oman sukupuolensa kanssa sen vuoksi minkä värisiin vaatteisiin heidän vanhempansa heidät pukivat. Koko kysymyksen asettelu on mielestäni aivan typerää ja taistelua itsestänselvyyksiä vastaan. On miehiä ja naisia. On myös ihmisiä, jotka miettivät kumpia ovat, huolimatta fyysisistä tunnusmerkeistä kehossaan. Lopulta lähes jokainen heistä päättää olla joko nainen tai mies. Eikä siinä ole mitään väärää. Sukupuolet on HYVÄ asia. On HYVÄ olla nainen ja HYVÄ olla mies. Jos joku kokee olonsa hyväksi sukupuolettomana, niin onnea hänelle valitsemallaan tiellä. Sen tien vuoksi en näe mitään syytä sille, että meidän kaikkien muiden tulee hävetä sitä, että olemme sitä mitä olemme? Pakottamista tässä käytetään nimenomaan vain ja ainoastaan siihen marginaaliseen suuntaan, enkä yhtään ymmärrä, että miksi.

      Poista
    2. Viime viikolla sukupuolineutraaliudesta keskusteltiin ulkosuomalaisessa ryhmässä ja ainakin mulle tuli sitäkin lukiessa olo että nyt osa puhuu asiasta, jonka viesti on jäänyt epäselväksi, vähän sama kuin lähdetään barrikaadeille vastustamaan geenimuunneltua ruokaa ilman tietoa asian eri puolista. Kannatan sukupuolisensitiivisyyttä ja luulisin että suurin osa asian tiimoilta on nimenomaan lasten kasvatuksessa sukupuolisensitiivisyyden kannattajia, sukupuolineutraalisuus on varmasti harvinaisempaa. Ensimmäisen tarkoitushan on vain antaa mahdollisuus kasvaa sen mukaan mihin oma mielenkiinto suuntautuu, ilman että pakotetaan liian ahtaisiin sukupuolirooleihin josta Turkissa on monilla ahdistavia kokemuksia kun yhteiskunta ei ole antanut mahdollisuutta toteuttaa itseään esimerkiksi ammatillisesti, Turkissa on ollut hyvin vahvana ajatuksena esimerkiksi monissa perheissä että tytöille sopivia ammattaja on esimerkiksi sairaanhoito ja opettaminen, insinöörin hommat on miehille. Onneksi ajat ovat muuttumassa ja näistä ahtaista ajatusmalleista päästään eroon mutta se onnistuu vain jos niistä asioista puhutaan. En oikeasti usko että kovinkaan moni vanhempi pukee poikaa hameeseen väkisin mutta jos lapsi haluaa laittaa hameen päälle, ei kannata rikkoa lasta sanomalla että tuo on homojen hommaa. Eri asia ovat sitten henkilöt, joille oma sukupuoli on epäselvä mutta se onkin jo eri asia kuin kasvatuskysymys.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!