lauantai 14. lokakuuta 2017

Ruoka on vakava asia

Olen kirjoittanut lukemattomia kertoja miten vakava asia ruoka on turkkilaisille. Suomalaisesta näkökulmasta touhu menee usein yli mutta sitä ei kannata kertoa täällä ääneen. Sanoin usein tytölleni mammalta oppiman tokaisun, ruualla ei leikitä mutta turkkilaisittain se voisi olla että ruuasta ei vitsailla. Ulkomaalaisten keskuudessa usein toistuva purkaantumisaihe ja vitsailun kohde onkin turkkilaisten fanaattinen suhtautuminen ruokaan ja sen valmistukseen, tekee älyttömän hyvää hekottaa valikoidussa seurassa ruokajutuille kun kukaan ei suutu.


Viime viikolla palatessani töistä kotiin löysin miehen paketoimista makkaroita, kymmeniä makkaroita. Turkissa anoppi oli alkanut makkaran tekoon ja lähetti meille kilokaupalla makkaraa, siellä ne nököttävät kaapissa kauniissa rivistössä. Olemme toisinaan vaihdelleet ystäväni kanssa anoppien lähetyksiä tyyliin, otatko muutaman purtilon kvittenihilloa kun sitä on taas tullut litroittain. Juu, kiitos ja mä voisin antaa sulle anopin tekemiä porkkanatankoja kun ei me ehditä niitä syömään.

Olimme miehen kanssa viime viikolla koulun vanhempainkokouksessa. Arvatkaa mikä oli ykkösaihe? Ruoka tietysti, 40 minuutin lounastunti on monen mielestä kovin lyhyt ja osaa mietityttää kuinka koota lapselle monipuolinen lounas. On hankalaa pakata aamulla mukaan keitto, salaatti ja pääruoka. Toinen taas kertoo että lapsen hakeminen päivittäin kotiin syömään on pulmallista sillä aika ei riitä. Me sämpylän tai muun helpoksi mielletyn ruuan pakkaajat pysyttelemme visusti hiljaa. Naapurinpoika juoksee päivittäin äidin kannoilla koulusta kotiin, pupeltaa nopeasti keiton, salaatin, papupadan ja pilahvin suuhun ja juoksee takaisin koululle pavut vatsassa hölskyen.

Ulkomaalainen tuttavani kertoi joutuneensa huonoon maineeseen juuri esikoulun aloittaneen tyttärensä koululla. Iltapäiväryhmän lounaslaatikon vaatimukset tuntuivat melkoisilta kun listalla luki maanantaina viininlehtikääryleitä, tiistaina linssipullia ja keskiviikkona tietynlaista börekiä. Vanhempainkokouksessa tuttavani oli neuvonut erästä äitiä hyvään kulmapuotiin, josta tuotteet voi hankkia valmiina. Valmiina?! Oletteko te työelämässä oli närkästynyt äiti kysynyt tuttavaltani. En mutta en tykkää ruuanlaitosta, oli tuttavani tokaissut. Emämoka, pudistelen päätäni. Onneksi olen oppinut muilta että töissä käyvä äiti aloittaa Turkissa jokaisen lauseen muistuttamalla olevansa töissä käyvä äiti.


Jututin eilen omalla työpaikallani tarhaan hyvin nihkeästi sopeutuvaa tyttöä, jota ei huvita leikit, piirustelut, enkuntunnit, pihaleikit eikä oikein mikään. Kyselin että mikä on hauskinta viikonlopuissa ja tytön ilme kirkastui kun hän kertoi kuinka koko perhe syö lauantaiaamuna boyoksia ( paikallisia erikoisuuksia leipomosta) ja mummon tekemiä hilloja, unohtamatta kertoa jokaista muuta aamiaispöydän tuotetta. Kyselin puistosta ja kavereista ja tyttö jatkoi kuvailua mummon lounasherkuista ja siirtyi lopulta illan menuuseen. Että sellaista, ruoka voi olla vakava ja iloinen asia jo pienestä pitäen jos kasvaa turkkilaisen suvun keskellä.

Meillä ruoka ei ole niin vakava asia mutta mukava asia se on. Viime viikolla vihanneslaatikon pohjalle oli unohtunut sekalainen erä vihanneksia, jotka alkoivat jo nahistua. Niistä tulikin erinomainen padallinen täytettyjä vihanneksia:


Täytetyt kasvikset

- Munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikoita, tomaattia.
- n. 200 g jauhelihaa (riippuu kasvisten määrästä)
- n. 2 dl riisiä ( riippuu kasvisten määrästä)
- 1 sipuli
- 1 tomaatti
- puristettuja valkosipulinkynsiä maun mukaan
- hienonnettua persiljaa tai/ja tilliä
- suolaa, mustapippuria, jeeraa, paprikamaustetta ja chiliä maun mukaan
- 2 rkl tomaattipyreetä


1. Pese valitsemasi kasvikset. Munakoiso ja kesäkurpitsa leikataan kahteen tai kolmeen osaan.  Kuori hieman pinnasta kuorta pois ja koverra sisus pois. Laita munakoisot noin puoleksi tunniksi suolaiseen veteen, näin niistä poistuu kitkeryys. Paprikoista leikataan hattu pois ja puhdistetaan sisus. Jos haluat täyttää tomaatteja, leikkaa lakki pois ja koverra sisus. Kaikkien koverrettujen kasviksien sisuksen voi käyttää halutessaan täytteeseen.

2. Sekoita kulhossa raaka jauheliha, raaka riisi, pieneksi hakattu sipuli, valkosipuli ja mausteet sekä yrtit. Voit lisätä halutessasi kasvisten sisuksen mukaan, munakoison ja kesäkurpitsan sisus kannattaa pyöräyttää pannulla pehmeäksi. Täytä kasvikset seoksella varovasti etteivät ne halkeile. Jätä jokaisen kasviksen yläosaan tilaa sillä riisi turpoaa valmistuessaan.


3. Leikkaa tomaatista paloja, joilla saat suljettua munakoisot ja kesäkurpitsat. Paprikoihin voi käyttää niiden omia 'hattuja' tai tomaattia. Asettele kasvikset kattilaan niin että hatut ovat ylöspäin eivätkä kasvikset pääse paljon liikkumaan kiehuessaan. Nopeasti valmistuvat tomaatit kannattaa laittaa päällimmäiseksi. Kiehauta toisessa kattilassa hieman öljyä, sekoita tomaattipyree ja vesi. Kaada liemi kasvisten päälle ja laita kattila kiehumaan alhaisella lämmöllä kannen alle. Jos kasvikset kiehuvat liikaa, vähennä lämpöä tai ne saattavat hajota. Kiehuta noin 30 minuuttia ja tarkista pehmeys, riippuen kasvisten koosta ja määrästä voit antaa niiden kiehua vielä 15 minuuttia lisää. Jos kasvikset tuntuvat liikkuvan kattilassa, aseta niiden päälle posliinilautanen painoksi.

4. Anna kasvisten vetäytyä noin vartti ja tarjoile jogurtin kanssa. Afiyet olsun! Tämän ruuan valmistusta ei kannata ottaa turhan vakavasti sillä kasviksia, suhteita ja mausteita voi tuunailla tilanteen ja makuhermojen mukaan.

21 kommenttia:

  1. Niin meillä ulkolaisten kanssa naimisiin menneillä suomalaisilla on eri käsitys ruoasta ja ruoanlaitosta. Kun ollaan kasvettu äitien kanssa jotka ovat tehneet raskasta työpäivää ja illalla äkkiä ruoka pöytään. On sitä sitten kuullut että miksi sinä et osaa sitä ja tätä. Ruoka ei tosiaan ole pääasia meidän elämässä.
    Samoin kun ennenvanhaa Suomessa päämausteet olivat suola ja pippuri, niin emme osaa maustaa kaiken maailman mausteilla.

    Mutta ajat muuttuvat ja kaikki sen mukana. Nyt uusi sukupolvi ostaa valmista ruokaa ajanpuutten takia. Nyt saa näissä ulkolaisissa kaupoissa suoraan pakasteesta eri maiden herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa, kylla ruoka on ollut Suomessa enemmin polttoainetta kuin illan kohokohta. Toisaalta Suomessakin vapaa-aika on lisaantynyt ja monista on tullut todellisia kotikokkeja keittiöissa, joissa kokeillaan eri maiden ruokia.

      Poista
  2. Aloin haaveilemaan ihan hirveästi siitä, että saisin viettää viikon syöden jossain turkkilaisessa perheessä, jossa suhtaudutaan ruokaan hyvin vakavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOs totta puhutaan niin mulla on ikava anoppia ja sen ruokia kun ei olla nahty pitkaan aikaan, menisin mielellani sinne vaikka viikoksi kasvattamaan kupua :)

      Poista
  3. Minusta tuntuu että täällä on vähän sama juttu; jo lukemattomat kokkiohjelmat ja niiden suosio osoittaa sen. Nyt kun mietin niin se on minullakin usein aiheena tuttujen kanssa;D Toisaalta täällä ihmiset ovat kiireisiä ,ja viikonloppuisin kauppakeskuksissa on valmisruokatoreja, ja sellaista on myös useissa supermarketeissa, kun ei ehditä tehdä ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina mielessa olen kylla tullut oikeaan maahan etta kylla ruoka on itsellenikin tarkea asia ja sellaiseksi se on tullut vahvemmin juuri taalla, raaka-aineet ovat niin hyvia etta olisi saali olla kayttamatta niita. Taallakin valmisruokien maara on lisaantynyt, kaupungeissa ollaan yha kiireisimpia ja ulkona syöminen on aika yleista.

      Poista
  4. Olipa kivan kuuloinen ruokaohje - taytyy kokeilla viela joku kerta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessa, ei ole kovin aikaa vievakaan, ruoka valmistuu siina sivussa muuta puuhaillessa.

      Poista
  5. Minäkin suhtaudun ruokaan vakavasti. Onhan se nyt oikeasti elämän suuria iloja, juhlan keskipisteitä, lohdun tuoja ja arjen kohottaja. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja sitten se totuuskin, että kiireessä mennään Saarioisten valmispizzalla tai mummon sämpylöillä, nakeilla tms. Turkkilaisten rouvien ruoka-kisaan en edes yrittänyt yltää mukaan. Olisi vaatinut kotirouvuuden ja intohimon vain ja ainoastaan ruoanlaittoon. Ei onnistu minulta, vaikka mukavaa olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on ihana asia mutta turkkilaisen vakavasti en osaa sita ottaa, kuuntelin juuri tanaan kuinka eras aiti paivitteli koulunportilla olevansa ihmeissaan kun lapsi ei suostu juomaan lehmusteeta, ongelmansa kullakin.

      Poista
  6. Enpä olekaan pitkään aikaan muistanut tehdä täytettynä vihanneksia! Syykin on kyllä selvä, en tiedä menisivätkö miten hyvin meidän lapsille kaupaksi... Mä niin ihailen sitä miten teidän tyttö selvästi syö hyvin kaikenlaista! Meidän nuorimmainen on hyvä syömään mutta isommilla lapsilla on vähän epäluuloisempi vaihe meneillään ruuan suhteen. Kaikenlaisia strategioita on kokeiltu mutta olen alkanut epäillä, että nirsoilun parantaa lopulta kunnolla vain aika...

    Mä syön mielelläni hyvin mutta voimat ja kiinnostus ei riitä siihen, että ottaisin ruuanlaiton kovin vakavasti. Yritän pitää huolta siitä, että perhe saa hyvin syödäkseen ja se itsessään vie aika lailla aikaa, varsinkin täällä missä ei hyviä raaka-aineita ihan helposti löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla meidankin tytölla on nirsoilunsa ja syö toisinaan ihan linnunannoksia, luulen myös etta siihen ei oikein mikaan auta. Olin itse lapsena samanlainen ja nykyisin melkein kaikkiruokainen. Naista taytetyista kasviksista tyttö jattaa suurimman osan kasviksista syömatta ja syö sisukset mutta meneehan se niinkin :)

      Poista
  7. Oletko havainnut siellä mitään eroja sukupolvien välillä suhtautumisessa ruokaan? Tarkoitan siis, että suhtautuuko sinun ikäistesi sukupolvi edelleen ruokaan yhtä vakavasti kuin anoppisi sukupolvi? Mietin vain Intiaa, että siellä ruoka ei ole ehkä enää nuoremmalle sukupolvelle niin keskeinen osa elämää kuin anoppini sukupolvelle, kun naiset ovat alkaneet käydä töissä jne. Ei yksinkertaisesti ole aikaa samalla lailla kuin ennen. Toki ruoka on silti edelleen todella tärkeä juttu, paljon tärkempi kuin esimerkiksi suomalaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla on, nuoremmat kaupunkilaiset syövat useimmin ulkona ja kayttavat valmisruokia, eroja on myös kotiaitien ja työssakayvien valilla silla monille kotona oleville ruoka on yksi paivan paatehtavista ja siihen panostetaan. Nykyisin myydaankin paljon ns. kotona tehtyja ruokia joita itsekin suosin. Ostan mielellani mummon kaarimia viininlehtikaaryleita silla en jaksa niita tehda kovin usein itse, pakastekama taas on useimmiten niin pahaa etta kaaryleita en altaasta ostaisi.

      Poista
  8. 40 minuutin ruokatauko liian lyhyt. Suomalaiset lapset hotkivat ruokansa 15-20 minuutissa, riippuen koulusta! Vähän on erilainen kulttuuri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa ruualla on erilainen merkitys kuin Suomessa, työpaikoilla on yleensa tunnin ruokatunti, monet pankit, postit, yritykset jne. sulkevat ovensa paivalla tunniksi ruokailun ajaksi. Tosin tassakin alkaa jo kilpailu nakymaan ja monissa paikoissa on siirrytty liukuviin aikoihin.

      Poista
  9. Ruokahan on tarkea asia!! Minulla on onni asua maassa jonne on tullut ruokakulttuuria maahanmuuttajien mukana ihan laidasta laitaan. Mutta kylla turkkilainen ruoka on jaanyt mieleeni erityisen maukkaana.

    Teen usein taytettyja kasviksia myos. Mina kylla paistan tuon jauhelihan ensin, mutta nyt aloin miettia etta onkohan se tarpeellista edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se mutta ei ihan niin vakava kuin monille taalla :) Teilla onkin ihanan monipuolisia makuja maahanmuuttajien puolesta. Itsekin paistoin ennen jauhelihan mutta huomasin sen olevan turhaa kun seurasin anopin kokkailuja, riisi ja jauheliha imevat ihanasti maut nesteesta kiehuessaan.

      Poista
  10. Ruoka on Turkissa vakava asia, turkkilainen ruoka eritoten. Meille oli tulla makaroonilaatikko-gate, kun mieheni mielestä suomalainen makaronilaatikko peittoaa turkkilaisen vastaavan firinda makarnan mennen tullen. Kaikki suvun naiset ilmoittivat laittavansa meille makaroonia uunissa, ja todistavansa sen paremmuuden.
    Täytetyt paprikat ja muut ovat ihania, tosin täältä Suomesta ei saa niitä oikeita paprikoita, pitää tyytyä suippoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makaroonilaatikko-gate :D Mun miehen mielestakin suomalainen makaroonilaatikko on turkkilaista versioita parempaa. Tuliko se makaroonilihalaatikko sitten todistettua paremmaksi vai kumpi voitti?

      Poista
  11. Täältäkin löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat ruokaan valtavalla vakavuudella. Usein nämä kuitenkin tuntuvat olevan juuri niitä, jotka taitavat muutaman ruokalajin laittamisen ja tekevät ne AINA samalla tavalla. En aina oikein käsitä, miten näistä muutamista ruokalajeista saadaankin jutun juurta kerta toisensa jälkeen.... Esimerkiksi, jos tomaatit on opetettu leikkaamaan salaattiin tietyllä tavalla, pitää ne AINA leikata samalla tavalla jne. Sitten taas perheet, joissa olen syönyt erittäin herkullista ruokaa, eivät ole tehneet asiasta suurta numeroa.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!