Keisarinnan uudet vaatteet - asiaa lasten pukeutumisesta

Suomessa lasten pukeutumista ohjaa pitkälle käytännöllisyys, Turkissa vaatteiden pitää olla tilanteeseen sopivia ja kauniita. Ihan pienestä asti olisi oltava ainakin yksi kunnollinen juhlamekko tilaisuuksia varten. Kun tyttö oli syntynyt, saapui anoppi valtavien kassien kanssa täynnä lastenvaatteita, sen jälkeen hän on lähettänyt tasaiseen tahtiin tekemiään villatakkeja, -housuja, -mekkoja, -boleroita ja -hameita, kaulaliinoja, pipoja sekä hanskoja unohtamatta viittoja. Itse olemme ostaneet lastenvaatteita todella vähän, sillä paketteja on saapunut tämän lisäksi toiselta mummilta ja sukulaisilta sekä ystäviltä. Vaatteissa meidät on siis pidetty ja olen epätoivoisesti yrittänyt muistaa kaikkea käyttää järjestellen eri kokoisten pinoja vaatekaapin perukoille ja vielä isoja odottelemaan.

Neiti lempipuuhassaan eli vaatekaapilla tonkimassa.

Suomesta on saapunut itse tehtyjä villasukkia, anoppi taas on neulonut töppösiä, yksi paikallisten intohimoista on aluspaidat. Puolet pyykkinaruilla roikkuvasta pyykistä tuntuu olevan aluspaitoja, niitä vaihdetaan monesti pitkin päivää. Anoppi tuo joka kerta meille aluspaitoja vaikka niiden käyttö taitaa meillä rajoittua mieheen. Meillä mökki pysyy koko talon kattavan lämmityksen vuoksi niin lämpimänä ettei villaista kotona juuri tarvita, talvellakin voi olla paljain jaloin ja vaikka shortseissa jos siltä tuntuu.

Talvella pienet lapset liikkuvat muutenkin vähän ulkona ( mikä talvi?! kaksi päivää lunta ja loppuaika pelkkää aurinkoa) ja jos liikkuvat kiedotaan ne viltteihin ja vällyihin, puistossa tyttö on ollut selkeästi nuorin viime kuukaudet, tuulella ja tihkusateella ainoa. Meilla on kevään sateita odottelemassa kaksi ystävän lähettämää sadetakkia, kurahousut ja kumpparit. Sadetakkeja on Turkissakin ja kauniita ovatkin mutta eivät kovin käytännöllisiä, ei vetoketjuja vaan napit ja isot kaula-aukot. No eipä siellä leikkipuistossa muita olekaan sateella näkynyt. Rattaisiin asennettavia sadekelin suojia näkyy jonkun verran mutta aika vähän, sää Ankaran korkeudella on syksyisin ja keväisin nopeasti muuttuva, joten se on ollut ihan ehdoton, meillä on niitä kaksi, heppoinen tihkusateisiin ja toinen todellisen rankkasateen yllättäessä.

Pienille lapsille myydään topattuja haalareita mutta kävelemään oppineille tarjolla on enemmin kaksiosaisia pukuja, kuravaatteita ei ole ollenkaan. Tosin kuravaatteiden käyttö on käsitykseni mukaan hyvinkin pohjoismaalainen juttu sillä ainakaan täällä lasten ei oleteta pyörivän kuralammikossa tai hyppivän sateessa. Tarhoissa ei ulkoilla huonolla säällä tai kylmällä ja siitä mikä on huono sää meillä on erilainen näkemys turkkilaisten kanssa. Minulle pakkasraja liikkuu jossain -15 paikkeilla kun taas turkkilaisille se tarkoittaa nollakelin lähestymistä. Kunnon sadevaatteilla Ankarassakin olisi käyttöä, sekä syys- että kevätkaudella on pitkiä epävakaisia jaksoja ja on kivaa että tyttö saa pyllähdellä ulkoillessa rauhassa lätäkköön tai nurmikolle ilman jatkuvaa toppuuuttelemista varo, älä istu, pois sieltä ja sitten pyyhitään housuja ja kauhistellaan.

Syyskaudella osassa lastenvaateliikkeitä on runsaasti tarjolla toppavaatteita, lähinnä lasketteluun soveltuvia, kunnon hanskoja on ollut mielestäni vaikea löytää, joko ne ovat topattuja ja hankalia tai sitten neulottuja sormikkaita,  kunnon kurahansikas olisi paras. Harvoista hanskoista löytyy kuminauhaa, jotta se pysyy kädessä, puhumattakaan kiinnityksistä. Meillä oli tytön ensimmäisenä vuotena käytössä äitiyspakkauksen loistavat vettähylkivät lämpöhanskat- ja töppöset, niille riitti ihastelijoita ja kyselijöitä toisista äideistä ja isovanhemmista. Toppatakkeja on tarjolla ihan hyvä valikoima mutta housuja huonosti, liian tönkköjä tai muuten puutteellisia, ei kuminauhoja lahkeensuissa tai muuten malliltaan istumattomia, henkselitkin olisivat kiva ylläri. Monia ulkoiluun tarkoitettuja vaatekappaleita leimaa sama puute, kauniita ovat mutta käytännöllisyyden kanssa on loppunut ajatus kesken.

Pieniä kenkäkokoja on tarjolla vaihtelevasti, isommissa ketjuliikkeissä on talvikenkiä ja kumppareita mutta paikallisissa liikkeissä eniten töppösiä sekä lakerikenkiä, eipä monella lapsella talvikenkiä olekaan, kesäkengät villatöppösissä. Jarrusukkia metsästimme alussa sillä moni paikallinen käyttää liukuesteisiä töppösiä eikä kaipaa sukkia, löytyihän niitä mutta eivät ole jokaisen lastenliikkeen varustus. Tuuleen, viimaan ja sateeseen ei vaatteita ole tarjolla, sillä moni ei liiku lasten kanssa ulkona huonolla kelillä. Turkissa on valtava vaateteollisuus, täällä tehdään monien vaateketjujen tuotteet ja valmistetaan paljon jalkineita, tekstiiliteollisuus on maan suurin teollisuudenala ja maa on yksi tekstiilien suurimpia viejiä ja tuojia maailmassa. Markkinoilta ja pienistä paikallisista liikkeistä voi tehdä edullisia ja laadukkaita löytöjä, täyspuuvillaisia lastenvaatteita muutamalla eurolla, monilla paikallisilla lastenvaatemerkeillä on tarjolla ihastuttavia vaatteita. Markkinoilta löytyy sitten huonoakin keinokuitua ja täysin laadutonta tuotantoa. Suurien ketjujen, kuten H&M ja C&A, lastenvaatteita on tarjolla ostareissa pilkkahintaan varsinkin alennusmyyntien aikana. Viime vuosina markkinoille ovat saapuneet myös orgaaniset vaatteet, joiden hinnat vaihtelevat kohtuullisesta tajunnan räjäyttävään.

Inventaarion aika Turkin mummon neulomista vaatteista.

Olemme tänään taas kerran siirtäneet sivuun pieniä vaatteita, 86 cm viimeisetkin ovat käyneet pieniksi, ja olen tuskaillut pienien vaatteiden säilömisen kanssa, mihin nämä saisi lahjoitettua? Kirpputoreja täällä ei harrasteta, ainoastaan netissä on mahdollista kaupata muutamalla sivustolla käytettyjä vaatteita tai tavaroita. Lähitulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi hankkiutua eroon rattaista, turvakaukalosta, sitteristä ja kantorepusta vaatteiden lisäksi jolloin yhtenä vaihtoehtona on juuri netti. Muutamia vaatekasseja vauvanvaatteita on lahjoitettu tutuille mutta suurimmalle osalle turkkilaisia käytetyt vaatteet eivät kelpaa, tarjolla on uusia vaatteita niin halvalla eikä monikaan paikallinen ymmärrä käytettyjen vaatteiden olevan hyvä teko kulutushysterian keskellä. Jokaiselle nuorella parille tuodaan suvun puolesta niin paljon lastenvaatetta ja -tavaraa ettei niistä senkään puoleen ole pulaa. Itä-Turkin maanjäristyksen aikaan paikalliset korttelitoimistot ottivat lyhyen aikaa vastaan vaatteita, joita toimitettiin alueelle, palvelut kuitenkin ruuhkautuivat ja tavaraa tuli uskomattomat määrät joten se lopetettiin. Muutaman kerran vuodessa yksittäiset henkilöt organisoivat keräyksiä, joilla tuetaan varattomia. Suurin osa lahjoituksista toivotaan kuitenkin kahisevana eikä vaatekasoina. 

Täytyy sanoa että turkkilaiset lapset ovat kauniisti puettuja, heti kun auringonsäteet pilkistävät laittavat tytöt jalkaan sukkahousut ja hameet, lastenvaatteissa on tarjolla paljon ihanan lapsellisia vaatteita, vaaleanpunaisen rimpsun ja autopaitojen sekaan on tullut yhä enemmin vahvoja värejä ja meidän perheen rakastamia eläinkuvioita. Omia suosikkeja paikallisista merkeistä ovat olleet ainakin  uusi sobe, ja cichlid sekä LC waikiki. Paikallisten isoäitien puikot kilisevät ja aika monella on päällä kotikutoista, langat ja käsityötarvikkeet ovat edullisia ja kaupungin keskustasta löytyy hurahtamisen arvoisia paikkoja käsityöalan ihmisille. Osan ulkoiluvaatteista me hankimme varmasti jatkossakin Suomesta mutta muuten lastenvaatteista on laadukas ja edullinen tarjonta täällä.