Maa, jota ei ole olemassa
'Suomessa ei koskaan tapahtuisi mitään tälläistä!' kuuluu monesti suustani katsellessani paikallisia uutisia. Ei varmaan tapahtuisikaan mutta oikeasti en tiedä ihan tarkkaan mitä siellä tapahtuu. Yli 10 vuotta pois Suomesta saa erehtymään monissa maan asioissa ja latelemaan totuuksia vähän sinne päin. Minun ja muiden ulkosuomalaisten ystävieni jutuissa tuo Suomi muuttuu sellaiseksi legendaksi, jota harva suomalainen tänä päivänä kotimaakseen tunnistaisi.
Minun ihmeellinen mikä-mikä maani on yhdistelmä hataroita muistoja 80-ja 90-luvun Suomesta, kokoelmasta HS:n kolumneja ja uutisia sekä kuulopuheita tutuilta. Miehen kohdalla meininki alkaa olemaan jo verrattavissa rikkinäiseen puhelimeen, kertomani totuudet muuttuvat vieläkin kummallisemmiksi hänen kertoessaan niitä eteenpäin satunaisen matkailijan varmuudella. Minun legendassani ei ole jonoja terveyskeskukseen, vaan hiljainen odotushuone ja oranssit penkit, ei myöhästeleviä VR:n junia vaan täsmälliset kuulutukset ja aikataulut och samma pa svenska, kouluammuskelut loistavat poissaolollaan tai ovat kaukaisia toiselta mantereelta kiiriviä kauhutarinoita. Talvet ovat paukkuvia pakkasia ja auringossa kimmeltäviä hankia, perhe sivakoimassa järven jäällä eväänä makkaraleivät ja termarissa mehua. Minun talvisessa Suomessani -30 asteen pakkanen ei tunnu suomalaisista sisseistä miltään, viimeeksi eilen reteilin muuten kaupassa kassaneidille että eihän täällä ole koskaan kylmä mutta MINUN kotimaassani -30 asteen pakkaset ovat normaaleja ja lapset leikkivät AINA ulkona, siinähän kuuli totuuden lapsen punaisten poskien kauhistelija, ajattelin lähtiessäni.
Tämä legenda Suomi on siis muuttunut sopivasti aseeksi paikallisia ärsyttäviä tapoja kohtaan. Mitä nationalistisempi turkkilainen tai yksipuolisemmin asioista ajattelevampi, niin sen hullummaksi muuttuvat minun tarinani Suomesta. Meillä naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihan kaikessa, valtionhallinnossamme ei ole mitään piiloteltavaa ja loppukaneetti: suomalaiset ovat maailman rehellisin kansa. Tässä kohtaa alkaa jo itseäänkin ihmetyttämään. Hyvin on muistissa opasaikojen suomalaiset matkailijat, jotka viimeiseen asti panttasivat maksamattomia retkirahojaan matkalla lentokentälle ja muuta pientä vilunkia, ehkä maassa oleilu teki kaltaisekseen, ei kai suomalaiset muuten? Suomalainenkin on varmasti oppinut tavoille euroveljiensä ja -siskojensa keskellä, harvasanainen aina totuuksia laukova tyyppi tuskin pärjäisi supliikkien keskellä.
Vastaiskuni tämän maan kalvaviin ongelmiin ja ihmisten päivittelyyn on siis kertoa kuinka Suomessa sauvakävellään ja pyöräillään, hoidetaan kotieläimiä ja syödään marjoja ja kalaa, niin terveellistä. Kukaan ei roskaa ja kaikki kierrättävät, koulutuksesta voisin paasata niin pitkään että vastapeluri nukahtaisi. Jätän kertomatta syrjäytyneistä nuorista, alkoholiongelmista, kouluammuskeluista ja niista tuhansista suomalaisista, jotka viettävät joulunsa yksin, niin vanhat kuin nuoret. En mainitse euron roiskeläppäpizzoja enkä mäyräkoiraa kantavia nuoria viikonlopun alla, en myöskään vitosen kebappaikkojen suosiota.
Minun Suomeni on myös mutu Suomi, en tiedä tarkkaan verotuksesta, työlainsäädännöstä tai etuuksien maksusta, heittelen hyvin hataralla tiedolla summia ja lukuja kun joku kysyy, yritän kaivella muistista opintotukeni määrää markka-aikana ja vääntää sitä euroiksi, tiedonjyviä sieltä täältä täyteltynä omilla arvioilla on jakamani vankka tieto. En yhtään enää ihmettele että niitä suomalaiseen paratiisiin menijöitä riittää etelärannikon turistikohteissa jos meitä mukautetun totuuden lähettiläitä on muitakin.
Joskus harvoin Turkin tv näyttää dokumentteja Suomesta, viimeisin silmiini osunut oli TRT türk:n reportaasi Suomen kouluista. Näytettiin kuinka suomalaisessa koulussa pellavapäät vilistävät pitkin käytäviä, haastateltiin opettajia, joilta kuultiin opetuksesta, johon lapset osallistuvat ja kriittisen tarkastelun tärkeydestä. Hain miehenkin katselemaan ohjelmaa ja tyytyväisenä nyökyttelin hiljaa, juuri näin myhäillen. Toimittajat hämmästelivät pisa-tuloksia ja sukkasillaan olemista kouluissa, joka kieltämättä näytti hassulta. Sitten BUM minun Suomeni pirstaloitui ja eteen marssitettiin mielenterveyshuolto ja kouluammuskelut, koko se alkuosan hypetys täydellisestä maasta ja sen koulutusjärjestelmästä pilattiin. Mikä-mikä maa muuttuikin todellisuudeksi.
Olisi ehkä aika taas vierailla kotimaassa päivittämässä aukkoja sivistyksessä, kesälomasuunnitelmat eivät vie kuitenkaan sinne, ehkäpä sitten syksyllä, tai ehkä voisin matkustaa Suomeen talvella katsomaan miten ihanaa on se -30 asteen pakkanen, jossa kaikki naama irvistyksessä sivakoivat pitkin hankia.
Millainen on teidän Suomi, onko se haave 80-luvulta, aika joka ei enää koskaan palaa, ehkä perussuomalaisemmaksi muuttunut uusi aika vai jotain ihan muuta?
Minun ihmeellinen mikä-mikä maani on yhdistelmä hataroita muistoja 80-ja 90-luvun Suomesta, kokoelmasta HS:n kolumneja ja uutisia sekä kuulopuheita tutuilta. Miehen kohdalla meininki alkaa olemaan jo verrattavissa rikkinäiseen puhelimeen, kertomani totuudet muuttuvat vieläkin kummallisemmiksi hänen kertoessaan niitä eteenpäin satunaisen matkailijan varmuudella. Minun legendassani ei ole jonoja terveyskeskukseen, vaan hiljainen odotushuone ja oranssit penkit, ei myöhästeleviä VR:n junia vaan täsmälliset kuulutukset ja aikataulut och samma pa svenska, kouluammuskelut loistavat poissaolollaan tai ovat kaukaisia toiselta mantereelta kiiriviä kauhutarinoita. Talvet ovat paukkuvia pakkasia ja auringossa kimmeltäviä hankia, perhe sivakoimassa järven jäällä eväänä makkaraleivät ja termarissa mehua. Minun talvisessa Suomessani -30 asteen pakkanen ei tunnu suomalaisista sisseistä miltään, viimeeksi eilen reteilin muuten kaupassa kassaneidille että eihän täällä ole koskaan kylmä mutta MINUN kotimaassani -30 asteen pakkaset ovat normaaleja ja lapset leikkivät AINA ulkona, siinähän kuuli totuuden lapsen punaisten poskien kauhistelija, ajattelin lähtiessäni.
Tämä legenda Suomi on siis muuttunut sopivasti aseeksi paikallisia ärsyttäviä tapoja kohtaan. Mitä nationalistisempi turkkilainen tai yksipuolisemmin asioista ajattelevampi, niin sen hullummaksi muuttuvat minun tarinani Suomesta. Meillä naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihan kaikessa, valtionhallinnossamme ei ole mitään piiloteltavaa ja loppukaneetti: suomalaiset ovat maailman rehellisin kansa. Tässä kohtaa alkaa jo itseäänkin ihmetyttämään. Hyvin on muistissa opasaikojen suomalaiset matkailijat, jotka viimeiseen asti panttasivat maksamattomia retkirahojaan matkalla lentokentälle ja muuta pientä vilunkia, ehkä maassa oleilu teki kaltaisekseen, ei kai suomalaiset muuten? Suomalainenkin on varmasti oppinut tavoille euroveljiensä ja -siskojensa keskellä, harvasanainen aina totuuksia laukova tyyppi tuskin pärjäisi supliikkien keskellä.
Vastaiskuni tämän maan kalvaviin ongelmiin ja ihmisten päivittelyyn on siis kertoa kuinka Suomessa sauvakävellään ja pyöräillään, hoidetaan kotieläimiä ja syödään marjoja ja kalaa, niin terveellistä. Kukaan ei roskaa ja kaikki kierrättävät, koulutuksesta voisin paasata niin pitkään että vastapeluri nukahtaisi. Jätän kertomatta syrjäytyneistä nuorista, alkoholiongelmista, kouluammuskeluista ja niista tuhansista suomalaisista, jotka viettävät joulunsa yksin, niin vanhat kuin nuoret. En mainitse euron roiskeläppäpizzoja enkä mäyräkoiraa kantavia nuoria viikonlopun alla, en myöskään vitosen kebappaikkojen suosiota.
Minun Suomeni on myös mutu Suomi, en tiedä tarkkaan verotuksesta, työlainsäädännöstä tai etuuksien maksusta, heittelen hyvin hataralla tiedolla summia ja lukuja kun joku kysyy, yritän kaivella muistista opintotukeni määrää markka-aikana ja vääntää sitä euroiksi, tiedonjyviä sieltä täältä täyteltynä omilla arvioilla on jakamani vankka tieto. En yhtään enää ihmettele että niitä suomalaiseen paratiisiin menijöitä riittää etelärannikon turistikohteissa jos meitä mukautetun totuuden lähettiläitä on muitakin.
Joskus harvoin Turkin tv näyttää dokumentteja Suomesta, viimeisin silmiini osunut oli TRT türk:n reportaasi Suomen kouluista. Näytettiin kuinka suomalaisessa koulussa pellavapäät vilistävät pitkin käytäviä, haastateltiin opettajia, joilta kuultiin opetuksesta, johon lapset osallistuvat ja kriittisen tarkastelun tärkeydestä. Hain miehenkin katselemaan ohjelmaa ja tyytyväisenä nyökyttelin hiljaa, juuri näin myhäillen. Toimittajat hämmästelivät pisa-tuloksia ja sukkasillaan olemista kouluissa, joka kieltämättä näytti hassulta. Sitten BUM minun Suomeni pirstaloitui ja eteen marssitettiin mielenterveyshuolto ja kouluammuskelut, koko se alkuosan hypetys täydellisestä maasta ja sen koulutusjärjestelmästä pilattiin. Mikä-mikä maa muuttuikin todellisuudeksi.
Olisi ehkä aika taas vierailla kotimaassa päivittämässä aukkoja sivistyksessä, kesälomasuunnitelmat eivät vie kuitenkaan sinne, ehkäpä sitten syksyllä, tai ehkä voisin matkustaa Suomeen talvella katsomaan miten ihanaa on se -30 asteen pakkanen, jossa kaikki naama irvistyksessä sivakoivat pitkin hankia.
Millainen on teidän Suomi, onko se haave 80-luvulta, aika joka ei enää koskaan palaa, ehkä perussuomalaisemmaksi muuttunut uusi aika vai jotain ihan muuta?
HYvä postaus ja pohdinta! Minä en ole hyvä vastaamaan tuohon ,sillä asuin täällä ja sitten taas Suomessa ja taas täällä parin muun maan jälkeen,joten tuollainen vaaleanpunaisten lasien läpi nähty Suomi ei näy minun laseissani;D mutta varmaankin sellaisten,jotka ovat olleet tosi kauan pois Suomesta.Mielenkiintoista lukea sitten kommenteista miten muut näkevät vanhan kotimaan..
VastaaPoistaMinullakaan ei Suomi nay ihan noin mutta aina tarvittaessa laitan sen nakymaan, riippuu selvastikin keskustelukumppanista millaisena Suomi esittaytyy :) Mutta on minulla kylla aukkojakin sivistyksessa kun olen ollut pitkaan pois ja ehka vahan liikaa vallalla ajatus siita Suomesta millainen se oli yli 10 vuotta sitten.
PoistaAMEN :D
VastaaPoistaja hei, muistatko, kuinka vakaumuksellisen kansalaisen tavoin vauhkosimme myös Talvisodasta, jos joku kehtasi Suomen pienuutta ihmetellä ;)
Talvisotahan se unohtui, siita pitaa muistuttaa tasaisin valiajoin. Viime viikolla puolustin kuntosalilla myös Ruotsia kun joku sita panetteli terroristien avokatiseksi vastaanottaja maaksi, joku tiesi kertoa etta siksi kun siella on niin vahan vakea niin ottavat ihan kaikki vastaan, oli pakko avata suu :) Talvisodan olisi voinut ehka siihenkin vetaa viela hihasta.
PoistaMinua aina vähän hirvittää kun huomaan joutuneeni Suomi-expertin asemaan jossain seurueessa! Kun en minäkään lopulta tiedä vaikkapa Suomen työlainsäädännöstä oikeasti juuri mitään. Onneksi historian suhteen voin aina pyytää kääntymään Cosimon puoleen, joka tuntee Suomenkin historian hyvin tai ainakin paljon paremmin kuin minä. Muissa asioissa ihmettelen mielessäni, että mitenköhän pahasti pieleen tietoni menevätkään ja eikö todella paikalla olisi ketään joka oikeasti asiasta jotain tietäisi :)
VastaaPoistaMinun mielessäni Suomi on monessa mielessä hyvä maa, mutta olen jotenkin tullut vähän allergiseksi sille mielikuvalle, joka niin usein on muunmaalaisilla ihmisillä jotka Suomesta yhtään mitään tietävät. Oi tasa-arvoa ja ilmaista koulutusta, voi mahtavaa terveydenhoitojärjestelmää. Tottahan se on, että monet asiat ovat hyvin, mutta paljon Suomessakin pielessä ja esimerkiksi suomalainen ennakkoluuloisuus ja rasismi hirvittävät minua. Olen huomannut viime vuosina puhuvanikin enemmän ja enemmän niistä Suomen huonoista puolista, jotenkin tasoittamaan sitä legendaa täydellisestä kotimaastani. Otan reippaasti esiin alkoholismin yms... Mutta eihän sitä kamalaakaan Suomea tietysti ole olemassa - kaikki ei ole Suomessa kamalaa sen enempää kuin ihanaakaan, vaan sieltä niin kuin muistakin maista löytyy ne omat hyvät ja huonot puolensa.
Ihan alkuun kun muutin ulkomaille olin kyllä Suomen häpeämätön ihailija ja esimerkiksi käytin ylpeänä Suomen loistavaa vanhempainlomakäytäntöä esimerkkinä yliopiston lopputyössäni. Mutta nämä noin 17 vuotta ulkomailla ovat opettaneet minut aika nöyräksi niin Suomen kuin muidenkin maiden suhteen. Olen oppinut arvostamaan myös muita kuin suomalaisia tapoja hoitaa asioita ja tullut jotenkin kaikinpuolin hyväksyvämmäksi.
Mina en ollut kauhea Suomen ihailija maailmalle lahtiessa, oikeastaan se oli osa sita mika antoi vauhtia lahdölle, vuosien mittaan mielikuva on tasoittunut ja onhan Suomi todellakin muuttunut. Luulisin etta nain kaukaa katsottunu saa hyvaa valimatkaa ja osaa tarkastella Suomeakin objektiivisemmin, mutta vahan hataralta tietopohjalta valilla. Minun oman paani sisalla oleva kuva Suomesta ja suustani pulppuavat tarinat eivat vain aina kohtaa.
PoistaMielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu postaus! Vaikka olen suomalainen (suuri osa vuodesta kuitenkin ulkomailla), en ole koskaan ollut mikään "Suomi-fani". Tarkoitan, että se on tosi hyvä maa ja paljon hyviä puolia löytyy, mutta ihan hyvin voin asua muuallakin.
VastaaPoistaOn paljon asioita joita en kaipaa Suomesta, taalla on ihan hyva olla ja tosiaan se tarinoideni Suomi on mielikuvitusmaa, sellaiseen ehka palaisinkin mutta oikeassa Suomessa on tosiaan ongelmansa kuten muuallakin.
PoistaIhana postaus. Juuri noin siinä varmaan käy, jos on pitkään poissa Suomesta - aika kultaa muistot vähän joka asiassa. :-)
VastaaPoistaMinä käyn Suomessa niin usein, että minulla on varmaan aika realistinen käsitys Suomesta, mutta tunnistan kyllä itsessäni tuon, että muutan mielipidettä aina kuulijan mukaan. Valitettavasti tulen seuranneeksi Suomen uutisia tosi vähän (ja nekin vähäiset uutiset keskittyvät iltapäivälehtien lööppeihin), joten voi olla, että realistinen käsitykseni ei ehkä kohta olekaan enää kovin realistinen (ja onko se oikeastaan nytkään, en tiedä). Jotenkin en osaa olla hirveän kiinnostunut Suomen tapahtumista ulkomailla ollessani, ja muutenkin olen aina läsnä sen maan tapahtumissa, missä kulloinkin olen - Intiassa luen Intian uutisia ja Suomessa Suomen.
P.S. Minua kiinnostaisi tietää enemmänkin matkaopasajoistasi, vaikka ymmärrän kyllä jos et halua niistä kertoa. :-)
Hippu: Minunkin kasitykseni Suomesta nojaa vahvasti lööppeihin ja huomaan seuraavani koko ajan vahemmin uutisia sielta. Voin mina jotain kirjoitella matkaopasajoista, niista on niin hyva muistotkin :)
VastaaPoistaIhana ihana iiiihana kirjoitus!!!!!!! Olet niin liikuttavan Suomalainen sisimmästäsi vielä:) Itsekin kyllä olen pääosin tuota mieltä....mitenköhän? Kyllä täällä nuoriso voi huonosti ja syrjäytyy. On paljon pahaa. Mielenterveyden ongelmat, riittämätön hoidon puute siihen, avohoitoa tarjotaan. Mutta jotenkin kun oma lähiympyrä on niin hyvin kasassa/toimii/ei valittamista, niin sitä haluaa kuvitella, että näin on myös isommassa mittakaavassa. Mielenkiintoiset jutut sulla aina!!! Lisää :)
VastaaPoistaÄitix5
Luulen etta meissa ulkosuomalaisissa se kotimaan ihailu nayttaytyy tietyissa tilanteissa hyvinkin voimakkaana, Suomen hyvat puolet on hyvia argumentteja omien vaitteiden tueksi ja on helppo ihailla sellaisia positiivisia asioita kun ei tarvitse painiskella negatiivisten kanssa, ne unohtuvat yllattavan helposti. Kiitos kommentistasi!!!!
Poista