Lauantailenkillä

Olin varautunut surkeisiin keleihin mutta täällä on paistanut aurinko, luvatusta räntäsateesta ei ole ollut tietoakaan vaan asteetkin ovat pysyneet kohtuullisina. Joka päivä on päästy puistoon ja lenkille joten tutustutaanpa lauantaiseen lenkkireittiimme:

Ensimmäisessa risteyksessä päivystää niin pakkasella kuin paisteellakin kukkakauppias tai tämän vaimo, leikkokukkia olisi tehnyt mieli mutta olimme vasta lenkkimme alussa.

Ohitimme asuinalueemme moskeijan, joka on kuitenkin sen verran kaukana etteivät rukouskutsut meille asti jaksa kantaa ellei ikkunat ole auki. Moskeijat ovat kaupungeissa usein ihan arjen keskellä, joidenkin yhteydessä saattaa toimia ruokakauppa tai rautakauppa.

 

Tämän moskeijan yhteydessä toimii koraanikoulu, moskeijan seinässä on kyltti, joka julistaa juomisen olevan kaikkien paheiden äiti ja alapuolella yesilayn eli vihreän puolikuun puhelinnumero, joka auttaa mm. alkoholiriippuvaisia. Tällä viikolla Turkissa vietetäänkin vihreän puolikuun viikkoa ja ainakin koululaiset osallistuvat siihen erilaisin tempauksin.

Tämän moskeijan naisten puolen sisäänkäynti oli kyllä aika onneton, tuossa kyltissä lukee naisten puolelle. Osa musliminaisista on osoittanut mieltään tätä vastaan miksi naiset ja miehet erotellaan moskeijoissa ja yleensäkin kokevat naisen aseman Islamissa kaipaavan päivittämistä.

Itse moskeijan sisäänkäynti ja oikealla pesupaikat. Rukouskutsu kiiri juuri kun ohitimme moskeijan, lauantaina tulijoita ei ollut monta, perjantai on tärkein rukouspäivä jolloin väkeä on pienissä moskeijoissa ruuhkaksi asti.

Moskeijan kulmalta ja ruuhkaiselta kadulta siirryimme Tepebaşin alueelle, joka on viereinen asuinalueemme, mukavan rauhallinen ja viehättävä.

Alueelle oli muuttanut Montenegron Suurlähetystö, rakennus on toiminut ennenkin suurlähetystönä mutta oli pitkään tyhjillään, talo oli hiljainen viikonloppuna, vain vartija päivysti kopissaan. Turkin ja Montenegron suhteet ovat lämpimät, kaupankäynti ei ole kovin vilkasta mutta opiskelija- ja kulttuurivaihtoa vaalitaan, Turkki on vastaanottanut maasta eri aikoina myös pakolaisia.

Tämän talon pihaan oli rakennettu kissalle koti. Monissa taloissa ruokitaan katukissoja, ikkunalaudoille laitetaan vilttejä, juomakuppeja tai vuorataan pahvilaatikoita vanhoilla matoilla etteivät kissat paleltuisi talvella. Sitten on tietysti aina niitä, jotka myrkyttävät kaikkia mahdollisia liikkuvia eläimiä. Meidän korttelissa asuu kissamies, jonka koti ei ehkä täytä turkkilaisia siivousnormeja, mies elelee kasvavan kissaperheen kanssa ja kulkee näiden tavoin ikkunasta eikä ovesta.

Alueella sijaitsee valtion yläaste, koulu on siistin näköinen ja opiskelijoilla näyttäisi olevan kaikki pelit ja vehkeet, valtion koulujen välillä on aikamoisia eroja kaupunginkin sisällä, osaan kouluista on rakennettu jopa uimahalleja lahjoitusten avulla.

Koulun vieressä olikin roskienkerääjä tuomassa kuormaansa keräyslavalle, monesti roskien kerääjät ovat nuoria miehiä, kuormat ovat raskaita vetää eikä mäkinen maasto anna armoa. He hakevat kauppojen pahvi- ja muovilaatikot, tutkivat roskikset ja ihmisten heittämän paperi-, pahvi ja muovijätteen. Tuolta ne sitten lähetetään eteenpäin ja palkaksi pojat saavat varmasti aika pienen osan. Turkissa on alkuvuodesta saanut paljon palstatilaa Istanbulissa murhatun amerikkalaisnaisen tapaus, ykkösepäiltynä on juurikin roskienkerääjä, jonka epäillään paenneen Syyrian puolelle. Tapaus on siinä mielessä harvinainen että kaupungin koosta huolimatta, turisteihin kohdistuvat rikokset ovat vähäisiä.

  

 

Leikkipuistossakin käytiin ja olihan siellä muitakin kauniilla ilmalla. Sen jälkeen ohitettiin konditorio

jonka jalankulkijoiden kiusaksi laitetusta vitriinistä tyttö mankui hauskoja kakkuja, ohi mentiin ja lujaa.

 

 Suutarin liike, jonka ikkunassa oli jos jonkun näköistä jalkinetta.

Kukkulan laelta näkyi hyvin kuinka rinteen keskellä on vielä vanhaa kivitaloasutusta, monia taloja on jo purettu ja tilalle nousee korkeita kerrostaloja. Kuvaan pääsi sopivasti roskien kerääjäkin.

Tästä ei rattailla menty mutta pälyilimme Esatin suuntaan, kello oli jo neljä mutta aurinko mollotti vielä suhteellisen korkealla kirkkaalta taivaalta. Kaupunki on lisännyt alueelle moneen mäkeen kaiteet ihan viime kuukausina.

Kotimatkalla oli vielä käytävä tarkistamassa tämän taiteilijan parveke, pitää siinä vaihtuvaa näyttelyä omista maalauksistaan, vilkasliikenteisellä kadulla on varmasti enemmin yleisöä monena päivänä kuin hiljaisimmissa gallerioissa.

Meillä oli iltapäivä pulkassa, kohti kotia ja nauttimaan lauantai-illan huumasta omalla sohvalla kera neidin ja koiran. Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!