Kaikki Turkin naiset liittykää yhteen
Vuosien aikana olen tavannut turkkilaisia naisia hyvin erilaisista lähtökohdista, jokaisella erilaisia unelmia ja toiveita. Aina useammin olen ärsyyntynyt monien nuorten naisten saamattomuudesta ja muutoshaluttomuudesta. Kuinka monta kertaa paikallinen nainen on huokaillut eurooppalaisten sisarustensa vapaan elämänmenon ja valinnan vapauden puolesta, kuinka harvoin sama nainen on ollut valmis tekemään haluamansa elämän puolesta yhtään mitään.
Moni turkkilainen nuori nainen poimisi mielellään pullasta rusinat, rikas mies, kotirouvan elämä, siivoojat ja lastenhoitajat, ei vastuuta eikä velvoitteita. On helpompaa jäädä sohvanurkkaan juomaan teetä ja mussuttamaan börekiä, se hyvä naisten keskusteluohjelmakin tulee juuri päivällä, unohtakaamme siis opiskelu ja yrittäminen. On totta että maassa kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia mutta yhä useammalla on mahdollisuus menestyä opinnoissa, hakea stipendejä, työllistyä, on kuitenkin helppoa ohittaa olankohautuksella liika uurastaminen ja sanoa että ei se tai tuo sovi naiselle. Niin ja ne ainaiset heikotuskohtaukset, aina on verenpaine nousussa tai laskussa ja pyörryttää.
Vuosien aikana on tullut seurattua sukulaistytön etenemistä elämässä, mikään työ ei tunnu kelpaavan, tietokonekurssikin jäi kesken, liian vaativa, facebookin käytön osaaminen riittää. Kun tähän lisätään yhteiskunnan ja vanhempien asenne niin on ihan oikeutettua että naisen ei vaan tarvitse jaksaa. Monien modernien perheiden tyttöjen vanhemmat tukevat opiskelussa ja työnhaussa mutta tukevat myös samoin silloin kun ei huvita eikä jaksa. tehdä päätöksiä. huhkia. hikoilla. ottaa vastuuta. Se on miesten hommaa joten antaa olla, kyllä niitä oikeuksia varmasti joku muu ajaa.
Yhteiskunnan asenteet eivät varmasti muutu ellei niitä halua aktiivisesti muuttaa. Maassa toimii aktiivisesti naisjärjestöjä ja tehtävää riittää, osa uurastaa liike-elämässä toimivien naisten vuoksi, osa vähemmistönaisten puolesta, toiset taas lapsiavioliittoja ja kotiväkivaltaa vastaan, osa on ottanut tehtäväkseen tiedottaa ja valistaa harvaanasuttujen alueiden ja syrjäisten seutujen naisia. Yksi tälläisistä järjestöistä on Uçan süpürge eli lentävä luuta, jolla on myös hyvät netti sivut naisille: http://www.ucansupurge.org/english/index.php
Kun maassa on oikeasti apua ja tietoa tarvitsevia naisia, joiden asema on heikko vain siksi että he ovat syntyneet naisiksi eivätkä miehiksi, saavat monet turkkilaiset kaupunkilaisnaiset vereni kiehumaan. Kun on töitä, maristaan kuinka rankkaa se on ja kun ei ole töitä maristaan rankoista kotiaskareista ja esimerkiksi ikääntyneiden vanhempien aiheuttamista asioiden hoidoista, huokaillaan ja odotetaan muiden päivittelevän naisparkaa, joka luhistuu työtaakan alle. Sukupuolten välinen kuilu on käsinkosketeltava, monilla nuorien naisten äideillä kotiäitiys on ollut ainoa vaihtoehto, tyttären itsenäistyminen ja sen tukeminen on vaikeaa ilman omia kokemuksia.
Itseäni harmittaa myös monesti tilanteissa, joissa naiset eivät uskalla puolustaa toisiaan, siskojaan, tyttöjään tai sukulaisiaan, miesvallan edessä. On niin totuttu miehen aukottomaan päätösvaltaan että mieluummin syytellään toisiaan kuin kerrotaan oma mielipide.
Onneksi nuoressa sukupolvessa tuntuu olevan voimaa täälläkin, sosiaalinen media on muuttanut Turkkia ehkä enemmin kuin monia länsimaita, sen myötä nuoriso on tullut rohkeammaksi, tiedonjanoisemmaksi ja nälkäisemmäksi. Tyttöjen on aika täälläkin unohtaa seinäkukkasen rooli ja ottaa kohtalo omiin käsiin, turkkilaiset vahvat perhearvot ovat ihailtavia mutta niiden rinnalle toivoisin ainakin itse näkeväni tulevaisuudessa rohkeamman nuoren naissukupolven, liittykää siis yhteen Turkin naiset.
Moni turkkilainen nuori nainen poimisi mielellään pullasta rusinat, rikas mies, kotirouvan elämä, siivoojat ja lastenhoitajat, ei vastuuta eikä velvoitteita. On helpompaa jäädä sohvanurkkaan juomaan teetä ja mussuttamaan börekiä, se hyvä naisten keskusteluohjelmakin tulee juuri päivällä, unohtakaamme siis opiskelu ja yrittäminen. On totta että maassa kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia mutta yhä useammalla on mahdollisuus menestyä opinnoissa, hakea stipendejä, työllistyä, on kuitenkin helppoa ohittaa olankohautuksella liika uurastaminen ja sanoa että ei se tai tuo sovi naiselle. Niin ja ne ainaiset heikotuskohtaukset, aina on verenpaine nousussa tai laskussa ja pyörryttää.
Vuosien aikana on tullut seurattua sukulaistytön etenemistä elämässä, mikään työ ei tunnu kelpaavan, tietokonekurssikin jäi kesken, liian vaativa, facebookin käytön osaaminen riittää. Kun tähän lisätään yhteiskunnan ja vanhempien asenne niin on ihan oikeutettua että naisen ei vaan tarvitse jaksaa. Monien modernien perheiden tyttöjen vanhemmat tukevat opiskelussa ja työnhaussa mutta tukevat myös samoin silloin kun ei huvita eikä jaksa. tehdä päätöksiä. huhkia. hikoilla. ottaa vastuuta. Se on miesten hommaa joten antaa olla, kyllä niitä oikeuksia varmasti joku muu ajaa.
Yhteiskunnan asenteet eivät varmasti muutu ellei niitä halua aktiivisesti muuttaa. Maassa toimii aktiivisesti naisjärjestöjä ja tehtävää riittää, osa uurastaa liike-elämässä toimivien naisten vuoksi, osa vähemmistönaisten puolesta, toiset taas lapsiavioliittoja ja kotiväkivaltaa vastaan, osa on ottanut tehtäväkseen tiedottaa ja valistaa harvaanasuttujen alueiden ja syrjäisten seutujen naisia. Yksi tälläisistä järjestöistä on Uçan süpürge eli lentävä luuta, jolla on myös hyvät netti sivut naisille: http://www.ucansupurge.org/english/index.php
Kun maassa on oikeasti apua ja tietoa tarvitsevia naisia, joiden asema on heikko vain siksi että he ovat syntyneet naisiksi eivätkä miehiksi, saavat monet turkkilaiset kaupunkilaisnaiset vereni kiehumaan. Kun on töitä, maristaan kuinka rankkaa se on ja kun ei ole töitä maristaan rankoista kotiaskareista ja esimerkiksi ikääntyneiden vanhempien aiheuttamista asioiden hoidoista, huokaillaan ja odotetaan muiden päivittelevän naisparkaa, joka luhistuu työtaakan alle. Sukupuolten välinen kuilu on käsinkosketeltava, monilla nuorien naisten äideillä kotiäitiys on ollut ainoa vaihtoehto, tyttären itsenäistyminen ja sen tukeminen on vaikeaa ilman omia kokemuksia.
Itseäni harmittaa myös monesti tilanteissa, joissa naiset eivät uskalla puolustaa toisiaan, siskojaan, tyttöjään tai sukulaisiaan, miesvallan edessä. On niin totuttu miehen aukottomaan päätösvaltaan että mieluummin syytellään toisiaan kuin kerrotaan oma mielipide.
Onneksi nuoressa sukupolvessa tuntuu olevan voimaa täälläkin, sosiaalinen media on muuttanut Turkkia ehkä enemmin kuin monia länsimaita, sen myötä nuoriso on tullut rohkeammaksi, tiedonjanoisemmaksi ja nälkäisemmäksi. Tyttöjen on aika täälläkin unohtaa seinäkukkasen rooli ja ottaa kohtalo omiin käsiin, turkkilaiset vahvat perhearvot ovat ihailtavia mutta niiden rinnalle toivoisin ainakin itse näkeväni tulevaisuudessa rohkeamman nuoren naissukupolven, liittykää siis yhteen Turkin naiset.
Tämä on taas ihan uutta tietoa minulle!
VastaaPoistaMiten olen saanut sellaisen käsityksen, että turkkilaiset naiset ovat kovia tekemään töitä kotona ja jopa ihan onnellisia siitä, että saavat kotona puuhastella ja tehdä? Nyt tuli ihan uutena tietona tuo laiskuus, ettei edes kotityöt kelpaa. :O
Sen ymmärrän jos naiset haluavat kotitöiden takia jättäytyä pois työelämästä, sillä turkkilaisille on usein tärkeää kodin siisteys.
Vai onko niin, että siellä Ankarassa on enemmän tämän tyyppistä porukkaa?
Esim. Bursassa ollessani, en tavannut ainakaan kyseisesten turkkilaisten tuttavieni piiristä yhtään laiskuutta. Päinvastoin seurasin kateellisena naisten touhuja, kun itse löhöilen suomessa vaan sohvalla. Minulla oli kova muutoksen paikka.. Olen kyllä tavannut naisia, jotka olisivat mielummin töiden sijasta kotona. Mutta tämä johtuu ihan kotikasvatuksesta ja siitä, kun esim. perheen vanhemmat ovat toivoneet tyttärien jäävän kotiin auttamaan arjen askareissa ja nuorempien sisaruksien hoidossa.
Mieheni siskot (25- ja 28- vuotiaat) käyvät kumpikin töissä. Tällä vanhemmalla siskolla on alle vuoden ikäinen lapsi ja lapsi on hoidossa usein mieheni vanhemmilla (eli lapsen isovanhemmilla). Kummankaan nuoren naisen en ole kertaakaan kuullut valittavan ja kun töistä päästään väsyneenä, niin on aika auttaa vanhempia kotitöissä.
Mutta ihan mielenkiintoinen näkemys tämä..
Kylla minustakin turkkilaiset naiset ovat kovia tekemaan töita kotona mutta ei kylla mielestani aina kovin mielellaan, ainakin oman kokemuksen mukaan jokainen joka pystyy ottaa siivoojan, onhan se jo askel yhteiskunnallisessa verkostossa ylöspain. Minulle on myös kovin vieras ajatus etta jaadaan kotia siivoamaan eika tehda töita tai opiskella, suuri kotirouvien maara maassa kun on vallassa olevan hallituspuoleen aikana lisaantynyt ja samaan aikaan naisten oikeudet yhteikunnassa ovat huolestuttavasti laskemaan pain. Olen ehka niin feministi etta uskoisin olevan parempi jos useammalla olisi mahdollisuus työskennella, ansaita omaa rahaa ja sitakautta paatösvaltaa. Kotikasvatuksessa tuodaan paljon viela esiin etta olisi parempi jos tyttö jaa kotiin, ei kannata yrittaa opiskella eivatka työelaman asenteetkaan aina kannusta työskentelemaan kodin ulkopuolella, kun nuorista naisista tulee vanhempia ja sattuu viela niin ettei puolisoa löydy niin jaaminen vanhenevien vanhempien nurkkiin on aika ankeaakin, töita on vaikea saada siina iassa.
VastaaPoistaKaikki eivat tietenkaan ole samanlaisia, tunnen naisia jotka ovat tehneet uraa tai/ja yhdistaneet kotielaman ja työelaman menestyksekkaasti, samoin naisia joille kotiaitiys on ollut ihan selva valinta.
Näin "luterilaisena suomalaisena" sitä toisinaan ajattelee automaattisesti, että ahkeruus on hyve ja se, että "ei huvita" tai "en viitsi" eivät ole mitään kunnon syitä jättää asioita tekemättä. Niin tai näin, ymmärrän turhautumisesi. Jos mitään ei jaksa, viitsi eikä halua, niin on turha odotella suuria muutoksiakaan. Ainahan sitä pitää olla se muutoksen liikkeelle sysäävä voima, ja aika harvoin kai naisten asioita taitavat miehet lähteä ajamaan :) Joten toivotaan, että tulevaisuuden naisissa on ytyä ja yritystä, jotta yrittämättömyys ja olosuhteiden uhriksi jääminen eivät jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
VastaaPoistaNiin se on etta kylla naisten taytyy itse ne haluamansa oikeudet ja niiden mukana tuoma vastuu löytaa ja ajaa niita, miehet eivat sita heidan puolestaan tee. En ajattele etta ura tai työskentely on auttamatta merkki itsenaisyydesta, kotiaitikin voi olla itsenainen, ikava tosiasia kuitenkin on etta missa tahansa maassa missa kotiaitien maara on Turkin luokkaa, ovat naisten oikeudet viela kaymisvaiheessa, tuntuu etta moni ei edes ajattele asiaa eika myöskaan sita etta itsenaisen aseman saavuttaminen vaatii työta ja vastuun kantamista.
Poista