Turkkilaiset Espanjassa

Mitä tapahtui kun turkkilainen, ulkosuomalainen ja yksi kappale minikokoisia turkkisuomalaisia lähti lomalle Espanjaan? Reissu oli meille toinen samaan paikkaan sillä omat vanhempani asuvat nykyään Kaakkois-Espanjassa Torreviejassa, meiltä jäi siis pois hotellirumba ja majoituimme vanhempien luona, muutaman päivän vietimme keskenään läheisessä Mil Palmeraksen kylässä.

Meille parasta antia lomalla oli ruoka ja juoma, koska ne näyttelevät tärkeää osaa arjessamme, olemmehan nautiskelijoita. Söimme äyriäisiä niin ravintoloissa kuin kokkailimme kotonakin, joka kerta kaupan kattavan kala- ja merenelävätiskin äärellä olimme pakahtua edullisista hinnoista ja tuoreesta tarjonnasta, oih onnellisia ovat espanjalaiset ruuan suhteen. Maassa on myös ihania juustoja ja makkaroita. Raahasimme kotiin laukuissa erilaisia leikkeleitä, makkaroita ja juustoja sekä paikallisia mausteita ja maustekastikkeita.

Espanja on viinin ystävän eli meidän kehto, maassa ei veroteta alkoholia ja hyvää viiniä saa itkettävän halvalla, tulee ihan sellainen olo että tästä voisi maksaa hieman enemminkin. Kun tulee Turkista jossa alkoholin vero on noussut huimaa vauhtia, on espanjalainen kohtuullisen hyvä viini kuin hunajaa turkkilaisen keskihintaisen litkun jälkeen. Loistavan punaviinin saa kaupasta parilla eurolla, Turkista samasta laadusta saat maksaa parikymmentä euroa pullollisesta. Moni hakee viiniä tonkissa suoraan viinitilalta, jossa hinnat ovat vieläkin edullisempia. Espanjalaisten ruokajuoma on viini mutta sielläkään ei paikalliseen känniääliöön törmää, jos törmää niin todennäköisesti kyseessä on ulkomaalainen.

 

Espanjalaiset ovat rentoa porukkaa, keskellä päivää vietetään muutaman tunnin siesta, jolloin paikat hiljenevät, tosin turistialueilla kun ollaan on moni paikka auki. Muutenkin paikallisten meno on letkeää, mihinkään ei ole kiire ja aikaa kalkattaa on joka mutkassa. Jopa Turkissa asuville volyymintaso Espanjassa on korkea ja iltasyömiset ja -istuskelut pihamaalla ajoittuvat myöhempään, turkkilaiset tuntuivat espanjalaisiin verrattuna jopa hieman jäyhiltä ja hiljaisilta. Turkkilaisista löytyykin suomalaisille tuttu melankolinen ja alakuloisuuteen taipuva puolensa, joten tässä mielessä tämä itäisen välimeren kansa poikkeaa latinoista.

Palvelukulttuuri poikkeaa monessakin suhteessa kahden maan välillä, tietyssä mielessä meininki on ammattitaitoisempaa, ollaanhan EU-säädösten alueella, toisaalta hommasta on kadonnut Turkissa näkyvä ilmiö, jossa tarjoilija tai kauppias on palvelija mitä tulee kohtaamisiin. Kun Turkissa astut kuppilaan, hyppää tarjoilija jo valmiiksi puhtaan pöydän puunaamaan, odottaa käskyjä kuin sotilas ja muistaa lisätä loppuun heti, arvoisa rouva ja tottakai, arvoisa herra, jatkuvasti on yksi kymmenistä henkilökunnan jäsenistä vierellä tarkistamassa josko jotain voidaan toimittaa lisää.

Espanjassa saat rauhassa odotella, pöydissä saattaa olla edellisen asiakkaan lautasia ja leivänmuruja, liinoja tai tabletteja ei tavallisissa ravintoloissa harrasteta, palvelua saa usein nopeammin kun sitä hakee suoraan tiskiltä, henkilökuntaa ei tietenkään ole mahdollista pitää samaa määrää mitä Turkissa. Turkkilaiset tuntuvat olevan herkempiä huomauttelemaan kassajonoissa hidastelijoita ja tuntemattomienkin touhuja, espanjalaiset sen sijaan jonottelevat maltillisesti eivätkä välitä toisten touhuista.

 

Meillä on mezeet, espanjalaisilla tapakset ja molemmat maistuvat meille. Espanjassa lomalaiselle lasi viiniä tai olutta ja sen kera saapuva tapas ovat ihania nautintoja, koska taloudellinen tilanne maassa on huono, on kilpailu kovaa ja monessa paikassa tapas tuotiin juoman kupeeseen automaattisesti. Tapastiskit ravintoloissa tarjosivat aina uusia herkkuja ja olivat sopivia pyörälenkkien taukoruokia. Tapasten ja mezejen suurin ero on varmaan se, että tapas on juoman kera nautittava välipala kun taas meze on yleensä aina illallisen alkuruoka, samojakin löytyy kuten venäjän ja italiansalaatti kun taas Turkissa tuttuja munakoisopohjaisia alkupaloja ei tullut vastaan, espanjalainen munakas ja erilaiset täytetyt minileivät sekä äyriäissuupalat olivat yleisiä. Aamupalalla paikallisille riittää makea churro ja maitokahvi, meille ei mutta ne maistuivat hyvin aamupalan jatkona pienen lenkin jälkeen, mies on munkkihullu joten paikallinen versio maistui.

 

Liikennekulttuuri saa kiitosta, erityisesti kun liikuimme paljon pyörillä ja lastenrattaiden kanssa. Autot pysähtyvät joka paikassa ja antavat tietä, jalankulkija on kuningas, tiet ovat hyviä ja fillarointi tuntui turvalliselta keskustan pikkukujilla ja isoimmilla teilläkin. Turkkiin palatessa sai taas tottua siihen että ihminen muuttuu täällä hirviöksi auton ratissa ja suojatie ei tarkoita yhtään mitään. Rattaiden työntely tuntui kevyeltä asiallisilla madalluksilla ja hyvillä jalkakäytävillä, täällä tuntui ekana päivänä kun mukaan olisi lisätty kymmenen kilon paino.

 

Meri on ihana ja siitä on teksteissäni jo tarpeeksi ylistyssanoja, alueella on suolajärviä ja loistava ilmasto. Allergiaoireeni katosivat lähes tyystin kahdessa päivässä ja palautuivat Ankarassa, olimme suurimman osan ajasta ulkona ja kävimme vain nukkumassa sisätiloissa. Saimme siis aikamoisen rusketuksen, joka herättää Ankarassa kummastusta. Vaikka kesä täälläkin on kuuma, vietetään suurkaupungissa enemmin aikaa kotona, markiisien alla, ostoskeskuksissa ja paisteelta suojassa.

Tyttö sai huomiota lapsirakkailta espanjalaisilta, leikkikavereitakin löytyi naapurista ja neiti sopeutui hyvin lomalle, ensi kerralla rannalla hiekka pelotti ja muurahaiset pihalla saivat suun mutrulle, myös ilta-aikaan mollottava kuu ihmetytti. Kaupassa neitiä tosin harmitti kun kukaan ei jaellut tuttuun tyyliin hedelmiä ja herkkuja, Espanjassa ollaan monessa mielessä eurooppalaisempia, niin iholle ei tulla kuin Turkissa eikä tuntemattomille haastella tai huudella, kukaan ei koppaa kysymättä lasta syliin tai purista poskista.

Huomiot ovat hataralta pohjalta sillä lomailimme lomakaupungissa, jossa yli puolet pysyvistäkin asukkaista on ulkomaalaisia. Hotelleja on vähän mutta loma-asuntoja sitäkin enemmän, vuokra-autoja on huomattavan paljon liikenteessä ja valtaosa lomailijoista tuntui olevan norjalaisia tai ruotsalaisia, muutamissa leikkipuistoissa iso osa lapsista oli venäläisiä. Ikäviä ilmiöitä alueella on näkyvä prostituutio, kaupittelevia naisia entisen itäblokin alueelta seisoskelee monissa kadun mutkissa tai jopa päivänvarjon alla aurinkotuolilla valtateiden varsilla. Koska taloudellinen tilanne on huolestuttava, näkyy se täälläkin, roskisten luona on jatkuva liikenne ja perheet sekä miehet etsivät jotain myytävää tai tarvittavaa. Marokosta saapuneet asuvat usein köyhimmillä alueilla mutta nyt ahdinkoon joutuneita espanjalaisiakin kiertelee kaduilla tiuhaan tahtiin, romanialaisia kerjäläisiä on kauppojen ja ostareiden ulkopuolella.

Lähtöhetkellä tuli fiilis että lomaa olisi saanut jatkua vielä viikko, oli ihana hypätä uima-altaaseen kun huvittaa, fillaroida merenrantaan ja nauttia kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, ukki ja mummi olivat neidille kelpo seuraa, heille ei tarvinnut edes kiukutella. Iltauinti, illanvietto miehen kanssa, fillarilenkki, kattilallinen simpukoita ja naurava neiti altaassa, siitä on loma tehty!