Ohjeita Turkin minijöille

Turkkilaiset ja suomalaiset parit ovat tietyllä lailla legendaarinen käsite ja yleensä kansan suussa aika negatiivisessa mielessä. Joka vuosi turkkilaiset ja suomalaiset kuitenkin solmivat kulttuurien yli liittoja, osa menestyksellä ja osa ei. Suurin osa pariskunnista muuttaa ymmärrettävistä syistä Suomeen, varsinkin jos suomalaisella puolisolla ei ole kielitaitoa/ mahdollisuutta työlupaan ja työskentelyyn/palavaa rakkautta maata ja kulttuuria kohtaan sopeutuakseen se on enemmin kuin järkevää, kenenkään ei kannata kuunnella muutamia satunnaisia anonyymejä huutelijoita keskustelupalstoilla, jotka käskevät pysymään kaukana Suomesta ja toivottavat suomalaiset turkkilaisia vaimonhakkaajia Suomeen tehtailevat niin pitkälle kuin mahdollista.

Osa suomalaisista naisista ( naisiahan turkkilaisten kanssa avioitujista on suurin osa) kuitenkin muuttaa Turkkiin, ne jotka eivät muuta usein ainakin sukuloivat miehensä perheen luona. Vuosien aikana mieleen on painunut monia ihania hetkiä paikallisen suvun kesken ja  muutamia ei niin loistavia hetkiä, tässä ajatuksen virtaa ohjanuoraksi tänne saapuville minijöille, niin ja tsemppiä, aina ei mene ihan putkeen:

•  Valmistaudu onpa se lihonut/laihtunut aiheeseen, naisparvi ympärilläsi arvioi sinua hyväntuulisesti mittaillen alleja ja vatsamakkaroita.

• Mies ei anoppilassa ole useinkaan vierelläsi, joko sille keksitään muuta hommaa ( tervetuloa työleirille) tai naiset nyt vain muuten haluavat udella kaiken mahdollisen ( hävyttömän) kun miehet on häädetty kuuloetäisyydelle.

• Hymyile vaikket ymmärrä mitään. Turkkilaisten yleisin käsitys eurooppalaisista ( olet eurooppalainen, Hollanti/ Suomi/ Ruotsi sun muut menevät suvultasi sekaisin pitkän aikaa) on se että olemme kylmiä. Hymyilly, halailu ja tunteiden esille tuominen on merkki samankaltaisuudesta sukusi kanssa, nyökyttelevät hyväksyvästi että kuulutkin heidän joukkoosi lämpimine verinesi.

• Juo teetä, litroittain, istu ja ihmettele. Kun aikaa kuluu, suvusta riippuen apuasikin aletaan jossain vaiheessa kysellä keittiöhommiin ja muihin pikku askareihin.

• Jos perheesi viettää Kurban Bayramıa eli uhrijuhlaa, kannattaa asennoitua, lampaan palasia muovikasseissa roudaava perhe ja ruhon osien pilkkominen kotona saattaa aiheuttaa kokemattomassa suomalaisessa miniässä vilunväreitä, myöskään perinteinen palapaisti tuoreesta lihasta ei välttämättä nosta vettä kielelle. Huom! Naapurit saattavat tuoda ovellesi erinäisiä lautasellisia lihapaloja, mmmm tuoretta lihaa, ota kohteliaasti vastaan ja muista että sinua on ajateltu.

•  Jos asut samassa kaupungissa anoppisi kanssa, varustaudu vierailuihin ja tiuhaan kanssakäymiseen, turkkilaiset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat tietää kaiken. Vastavuoroisesti pidä yhteyttä anoppiisi ja perheeseesi, soita vaikkei ole asiaa ja lörise niitä näitä tai perästä kuuluu.

• Anopista ja apesta tulee avioliiton jälkeen sinun perheesi, kirjaimellisesti, heitä kutsut äidiksi ja isäksi ja he sinua tyttärekseen, tämän myötä olet osa perhettä ja edustat heitä käytökselläsi, saat myös apua tarvittaessa ja huolenpitoa, tämä toimii molempiin suuntiin. Jos miehesi on lapsista vanhin, on hän automaattisesti perheen vastaava vanhempien vanhentuessa, tämä tuo omat velvoitteensa.

• Turkkilaiset tottuvat lapsesta asti automaattisesti auttamaan; hakevat leipää kaupasta pyytämättä, keittävät ja tarjoilevat vieraille teetä ja makeaa, anoppi saattaa siis automaattisesti käskeä ja pyytää sinuakin toimimaan, suomalaista saattaa helposti häiritä käskyttäminen, yritä pitää naama peruslukemilla ja auta.

• Perheestä riippuen ennen avioitumista nuoripari ei välttämättä nuku samassa huoneessa tulevassa anoppilassa kyläillessään.

•  Naapurit odottavat kylään saapumistasi malttamattomina, millainen ulkomaanilmestys sieltä saapuukaan, tunkevat mielellään katsomaan sinua lähempääkin, ovikello laulaa ja jokaisella naapurilla on yhtäkkiä toimitettavaa juuri sinun perheesi kotiin. Lapset kikattelevat ja aikuiset töllistelevät.

•  Turkkilaiset on kasvatettu hyvin isänmaallisiksi, heitä kiinnostaa usein enemmin mitä tapahtuu rajojen sisäpuolella kuin muualla maailmalla, Suomi, Helsinki, Lappi, Aarikka ja Aalto eivät sano monelle paljon mitään. Turkki on iso maa ja Suomi pieni, se tiedetään.

•  Neuvoja ja ohjeita satelee, joskus on sellainen olo kuin olisit avuton ja tietämätön maailman suurimmasta salaisuudesta koska et ole syntynyt turkkilaiseksi, vain turkkilaiset tekevät oikeaa ruokaa ja siivoavat kuten pitää.  

• Turkkilaiset ystävät ja rakkaat sukulaiset ovat kultakimpaleita, tuki, apu ja huolenpito on pyyteetöntä.

• Verhot. Turkkilaisille verhot ovat tärkeitä, huomaat sen ajan myötä, aurinkoverhot, koristeverhot ja tyllit. Jos tykkäät siivota, Turkki on sinun sielunmaisemasi, ikuinen puheenaihe ja ylpeydenaihe. Huomaa että miehesi ja perheesi siivouskäsitys saattaa poiketa omastasi, perinteinen suomalainen lauantai siivous ja turkkilainen viikkosiivous ovat kaksi eri käsitettä.  

•  Opettele keittämään teetä, pieni asia suomalaiselle mutta suuri turkkilaiselle, älä ikinä koskaan tarjoa pussiteetä.

• Kun kestitset vieraita ota-itse-ole -hyvä ei ole paras vaihtoehto rajalliselle porukalle, turkkilaiset ovat tottuneet pikkupöytiin ja tarjoiluun suoraan istuinpaikoilleen, ehta emäntä tarkkailee teekupin tyhjentymistä ja pikkuleipien menekkiä.

Mille asteelle turkkilaistuu on asennekysymys, kukin elää tavallaan. En voi sanoa että olisin onnistunut tai edes halunnut sitä kaikissa ylläolevissa kohdissa. Naama vääntyy edelleen toisinaan sellaiseen asentoon anopin kanssa, että hän ei voi olla erehtyä miniänsä eriävästä mielipiteestä. Turkkilaiset ovat luonnostaan nöyriä vanhempien edessä, useimmiten kannattaa pitää mölyt mahassa sillä oman mielipiteen ilmoittaminen joka käänteessä on turhaa. En koe miehen vanhempia äidiksi ja isäksi vaikka niin heitä kutsunkin, minulla on omani. Uhrijuhlankin kestän nykyään, monessa asiassa ympäristö tekee kaltaisekseen ja alussa kauhistuttaneista asioista tulee arkea. Jos haluat miellyttää ja välttää konflikteja niin tee kuten sanoin eikä kuten minä teen. Jäärää luonnetta vaan on turha yrittää tunkea turkkilaisiin kehyksiin. Loppukaneettina voin vain sanoa että turkkilaiset ovat yleisesti ihania ihmisiä vaikka suomalaisittain toisinaan tuntuu että ovat liikaa toisinaan iholla, uteliaina, tuijottelemassa ja kadehdittavan itsevarmoina, lämpimän huolehtivaisia ja aina valmiita auttamaan, hyviä sukulaisia ja ystäviä.

Sitten muutama käytännön asia;

• Jos muutat Turkkiin, mieti asuinpaikan ja -alueen valintaa tarkkaan. Kortteleiden välillä on suuria eroja.
• Opettele turkinkieli. Ilman sitä olet heikossa asemassa ja jäät ulkopuoliseksi.
• Työllistymismahdollisuudet ovat kinkkiset mutteivat mahdottomat.
• Keskustele miehesi kanssa ennen lastensuunnittelua kuka, miten ja millä tyylillä lapset kasvatetaan. Harkitse ja puntaroi, monen turkkilaisen kotimalli on eri kuin omasi.
• Kysy, selvitä ja keskustele, eri kulttuureista tulevat ihmiset tarkoittavat eri asioita eri sanoin.
• Kulttuurien välinen liitto on vuosikymmenien työmaa,  ajan kanssa työ kantaa hedelmää.

Mitähän muuta? Lisää oma vinkkisi tai yksityiskohtasi, mistä tahansa kulttuurista tai vaikka samastakin kulttuurista, pienet jutut saattavat olla merkittäviä.