Miehen vapaapäivä

Karoliina haastoi muutkin kertomaan tavallisesta päivästä jo aikaa sitten, odottelin että saamme eloon hieman arkea ja rutiinia, joten tässä eilisen touhuja, jota leimasi mukavasti miehen vapaa. Monen asian summana tytön rytmit ovat hieman sekaisin ja meillä herätään nykyisin myöhempään kuin ikinä. Maanantaina heräsin hieman kahdeksan jälkeen ja lähdin Helmin kanssa aamulenkille. Odottelimme aamupäivällä saapuvaa remonttimiestä korjaamaan keittiön irvistäviä kaakeleita, joka fillaroikin minua vastaan ja kertoi edellisen urakan pitkittyneen eikä pääsisikään tänään, sovittiin että herra saapuisi tiistaina noin 10-12 välillä, kuitenkin ennen lounasaikaa.

Kohti lauttaterminaalia

Helmillä on edelleen osa tikeistä leikkauksen jälkeen, sillä huolimatta päässä töröttävästä kartiosta, Helmi on onnistunut nuolemaan haavojaan. Viritimme sille aluksi tytön vanhan potkupuvun saksittuna versiona suojaamaan tikkejä, eläinlääkäri laittoi vielä siteet mutta Helmi näppäränä koirana onnistui hankkiutumaan eroon moisista. Nyt asuna on luovuttamani teepaita, johon mies teki kekseliäitä virityksiä, Helmi mustassa kaavussa muistuttaa etäisesti kaapunaista. Ulos Helmi pääsee onneksi ilman varustuksia, kolusimme läheiset puistot ja kadunkulmat, vein Hemun kotiin ja laitoin tytölle ja miehelle kanamunat kiehumaan, tytölle jogurttia ja miehelle vihanneksia, juustoja ja oliiveja. Mies vaihtoi tytölle vaatteita ja vaippaa, hoitivat aamupesut ja aloittivat aamiaista kun itse suuntasin kohti lauttaterminaalia. Heippa ja palaan kun ehdin!

Appelsiinimehua, olkaa hyvä!

Olin matkalla kansalaisuustoimistoon, joka sijaitsee Konakin puolella, odottivat minua allekirjoittamaan hakemuksen siirtopapereita. Ilmat Turkissa ovat olleet viileät noin viikon verran, loppuviikosta odotellaan asteiden nousua mutta tänä aamuna puin ekaa kertaa farkkujakun, sukkia en kyllä vielä suostu laittamaan. Aamuinen Karşıyaka on rauhallinen, ei ruuhkaa tai tööttäleviä autoja, kauppoja avataan ja rinkeleiden tuoksu hyökkää vastaan leipomoista, haenkin poğaçan perunatäytteellä matkan varrelta mukaan, lautta on juuri lähdössä ja saan laittaa juoksuksi etten jää kyydistä. Tilaan puristettua appelsiinimehua 2 liiralla ja nautin maisemista, joukkoliikennettä parhaimmillaan.

Konakissa tuulee kovaa joten matkustan yhden pysäkinvälin metrolla Çankayan alueelle, vaihto-oikeus on 1.5t ja pääsisin takaisinkin samalla hinnalla mutta päätän kävellä uutta reittiä takaisin. Metroa odotellessa luen ilmaista metrolehtistä, siinä kerrotaan Izmirin pyörätieverkoston paranevan, keväällä pitäisi olla 46km pyörätietä taitettavana, fillarin vuokrauspisteitä lisätään niin että niitä on jatkossa 29. Pyörätie jatkuu, kuten nytkin, rannanvierustaa ja saa hienon sinisen värin, fillarit on siis hankittava viimeistään keväällä.

Minun mahdollinen tuleva henkilökortti taitaa olla hieman uudempi versio kun Atatürkin?

Kansalaisuustoimistossa palvelu on jälleen ystävällistä, asioitani hoitava rouva on täyttänyt lomakkeet puolestani, joten tarkastan tiedot, allekirjoitan ja se olikin siinä. Rouva kertoo lähettävänsä Ankarasta saapuneet paperini poliisilaitokselle tutkintaan, arvelee poliisin saapuvan tarkastukselle kotiin bayramin eli uhrijuhlan jälkeen, siitä noin 1.5-2kk jälkeen voin odotella soittoa viimeiseen tapaamiseen kansalaisuutoimistoon komitean eteen mieheni kanssa ja sen jälkeen prosessin pitäisi olla päätöksessä. Rouva toivottaa minulle hyvää bayramia ja yritän muistaa että tästä eteenpäin voi aloittaa toivotukset asioidessaan muiden kanssa. Bayramin odotus on siis alkanut, marketeissa jaetaan tarjouslappusia lihojen tilauksiin ja vaatekaupat mainostavat bayramtarjouksia.

Morsiuspukuja toinen toistaan upeampia.

Otan suunnaksi Kemeeraltin basaarit, monia kauniita rakennuksia jää matkan varrelle ja lopulta päädyn morsiuspukuliikkeitä täynnä oleville kujille. Izmir on kuuluisa hääpuvuistaan, kaupungissa järjestetään vuosittain isot kansainväliset hääpukumessut ja ala on tärkeä kaupungille taloudellisesti. Ihailen mitä upeimpia pukuja ikkunoissa samalla kun mies pirauttaa ja kyselee kansalaisuustoimiston kuulumiset, tyttö haluaa puhua äidin kanssa eikä suostuisi lopettamaan millään puhelua. Kiertelen basaaria ja käyn saksalaisessa Rossman kaupassa, tarkoitus oli ostaa vain vitamiineja mutta kassiin eksyi tytölle nipsejä, rasvoja, hammastahnaa ja laastareita. Nuori turkkilainen mies ottaa kontaktia virheettömällä englannilla ' Would you like to see some leatherjackets?'  No thanks. Takaisin lautalle ja kohti kotia.

Tutkin suuremmalla mielenkiinnolla basaarin kulmien talojen parvekkeita ja erkkereitä kuin kauppoja.

Karşıyakan puolelta ostan tytölle ja miehelle poğaçat, leipomosta lähetetään kipsikädelle terveisiä. Kotona syödään ja mies yrittää selvittää vedenlämmittimen taloudellisinta käyttötapaa, sitä ei siis suljetakaan vaan se saa olla jatkuvasti päällä, kätevää. Tennarit jalkaan ja koko konkkaronkka ulos, tyttö rattaisiin sillä viime aikoina tyttöä ei ole huvittanut kävellä pidempiä matkoja. Menemme ensin Helmin eläinlääkäriin, en ehdi hoitohuoneeseen ollenkaan sillä tyttö marssii jokaiseen huoneeseen omatoimisesti sisään, rapsuttelee koiria ja kissoja, onneksi hoitolan omat koirat ovat jo tuttuja ja niitä saakin vanuttaa. Helmin lääkärin tuomio on vielä yhden tikin kanssa viikko lisää tötteröä ja kaapua, huoh. Helmi saa antibioottipiikin ja muut tikit poistetaan.

Silmiä ja ohje pahan karkoitukseen.

Matkan varrelle pistäydymme myös ompelukaupassa, pihamaalla on kokoontunut naisporukka neulomaan ja virkkaamaan, tuotteita kaupataan liikkeessä, mies haluaa ostaa tytölle pussillisen pahaa karkottavia silmiä, sillä joka toinen kyselee missä on silmä nähtyään kipsin. Saamme myös mukaan lapun, jossa on ihmejauheen nimi, sitä tulisi hankkia ja keittää, hyvältä tuoksuvaa höyryä sitten nuuhkitaan ja kattilaa heilutellaan tytön ympärillä tuomaan hyvää onnea. En edes vilkaise mieheen etten repeäisi, kulman takana mies on heittämässä lappua roskikseen, nappaan lapun sillä eihän sitä koskaan tiedä jos sille tulee tarvetta?

Kalaa oli kuulemma tullut hyvin.

Täältä on lyhyt matka meren äärelle, sinne siis ja leikkipuistoon, pelataan palloa ja lasketaan liukumäkeä, neljästä keinusta 3 on rikki, täällä voisi tehdä pientä remppaa. Lenkkeilijöitä ja nuoria pareja kuhertelemassa riittää kauniilla ilmalla, kalastajiakin on paikalla ja meressä näkyy hyppimässä kefal kaloja, miehen sormet syyhyäisivät kalalle, uusi virveli olisi ostoslistalla. Miehen virveli on hankittu Suomesta eikä sovi tänne sillä se on aivan liian lyhyt. Kotimatkalla käydään ostamassa kanakaupasta siipiä ja migroksesta paikallista angora punaviiniä. Pysähdymme ulos vielä teelle ja tyttö saa pillimehun, sitten kotiin ja tytölle välipalaksi jogurttia ja hedelmiä, ulkoillessa on mennyt pieni pussi rusinoita.

 

Ulkona on hujahtanut yli 3 t, kotona laitan pyykkikoneen pesemään, teen illaksi salaatin ja kuorin perunat. Tyttö katselee tvkaistan kautta pikkukakkosta ja Helmi makoilee tylsistyneenä tötteröönsä nurkassa. Illalla laitetaan lohkoperunoita ja marinaadissa potkua saaneet siivet uuniin, tänä vapaana ei huvita tehdä mitään aikaa vievää, maistelemme Agora punaviiniä, syksyn ensimmäinen punaviini viilentyneisiin iltoihin. Illalla laitetaan villasukat jo jalkaan ja tytölle uudet nalletohvelit, ollaan vaan eikä tehdä mitään, kun baba on kotona, ei tyttö halua nukkua vaikka päiväunetkaan eivät taas maistuneet. Lopulta tyttö simahtaa yhdeksän jälkeen, me katselemme telkkarista O ses Türkiye ohjelmaa, joka tulee Suomesta nimellä Voice of Finland. Osa laulajista on loistavia, osa taas ei niinkään. Yhdentoista aikaan koko talo on jo unessa. Hyvää yötä.