Vuokralla asumisen erot Suomen ja Turkin välillä

Kun etsit Suomessa vuokra-asuntoa, tiedät yleensä, ainakin kerrostaloissa, mitä saat; melko toimivan mutta monesti pienen asunnon, monesti tarjolla on saunavuoroa ja pesutupa, jopa kuivaushuone, pihalla roskakatos kierrätyslaatikoilla, pihalla mahdollisesti pieni lastenleikkipaikka, pyörävarasto ja alakerroksissa koppivarasto. Ovet sujahtavat automaattisesti takanasi kiinni kun astut hiljaiseen rappuun, ilmoitustaululla on listattu pihatalkoo- ja naisten lenkkisaunatiedotteita. Porraskäytävät muistuttavat usein toisiaan, kliinistä ja suhteellisen siistiä, kaikkien ovet ovat samanlaisia ja jopa asuinalueen talot muistuttavat niin erehdyttävästi toisiaan että on helppo eksyä vääriin porttikongeihin.

En osaa sanoa kuinka vaihtelevaa on vuokratakuun määrä mutta omalla kokemuksella Suomessa kaikki on selkeää, usein pyydetään yksi takuuvuokra ja se palautetaan ellei vahinkoa asunnolle ole aiheutettu, vuokralainen ottaa varmasti melkein aina vakuutuksen ja usea vuokranantaja sitä vaatiikin, myös asuinyhtiöllä on oma vakuutus. Naapurille sanotaan päivää tai ei, pulla tai sokeri tuskin vaihtaa monienkaan ovien välillä omistajaa? Suomessa jokainen elää omissa oloissaan kun taas Turkissa on otettava paikkansa uutena naapurina.

 

Turkissa touhu on villiä, jo vilkaisu asuinvälityssivuille saa silmät levälleen, turkoosia seinää makkarissa, kirkkaanvihreää ja keltaista vessassa, verenpunaista olohuoneessa, mitä mielenkiintoisempia hyllyjä, rakoja, johtoja jotka eivät johda mihinkään, hiekkalattioita, kaikkea mahdollista voi tulla vastaan, hintapyyntökään ei aina kerro asunnontasosta mitään. Eri alueilla on eri tavat, uusissa taloissa on jo varastoja, joillakin vanhemmilla alueilla ulkovarastoja, yleensä ei kuitenkaan mitään. Porraskäytävät saattavat olla hienoja marmoripintoineen tai sitten järkyttäviä kostean mullan hajuisia betoniportaikkoja, koskaan ei tiedä kuinka posti kulkee ja mihin se laitetaan ennen asumista. Ulko-ovien käytäntö on myös arvoitus, jossain se on aina auki, jossain aina rikki, jossain lukko on aina hajalla, jossain ovi on niin raskas että se painaa tulijan painollaan sisään.

 

Vuokratakuu vaihtelee rajattomasti, moni haluaa myös useiden kuukausien vuokran etukäteen. Suosituista kohteista kilpaillaan mahdollisuudella maksaa jopa koko vuoden vuokra kerralla. Vuokranantaja ei voi selvittää luottotietoja, joten aika usein pyydetään takaajia, joiksi sopivat valtionvirkamiehet tai muut vakuuttavat henkilöt. Moni vuokranantaja utelee mahdollisimman paljon vuokraajan tietoja, moni ei vuokraa naimattomille, toiset eivät halua yksinään eläviä, joku ei hyväksy nuoria tai opiskelijoita, ulkomaalaisista nyt puhumattakaan. Kotieläimiä hyväksytään harvoin, helpoiten moderneilla alueilla, jossa niihin on jo totuttu. Vakuutukset ovat harvinaisia, en ole koskaan kuullut vuokranantajan vaativan sellaista, myös asuinyhtiöiden vakuutukset ovat vielä harvassa. Kun vesiputki laukeaa, niin sitä mietitään sitten. Jos asunnosta hajoaa jokin osa, hana taikka ovi, niin maksumies on yleensä aina vuokralainen. Usein takuuvuokran saaminen takaisin on vaikeaa, moni vuokralainen jättääkin tästä syystä viimeisen vuokran maksamatta.

Suomessa ei paljon kiinnitetä huomiota naapureihin, katsellaan pintoja, toimivuutta, mahtuuko pesukone paikalleen ja onko lasitettu partsi. Turkissa kysellään naapureista, vilkuillaan heidän ovensuita, onko paljon kenkiä, tungetaan se pesukone vaikka parvekkeelle. Yleensä saman tulotason ihmiset ja samanlaisen ajatusmaailman omaavat muuttavat samoille seuduille. Talojen sommittelu ja värimaailma vaatii suurta mielikuvistusta, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Täältä on kliininen siistiys, rauha ja ikealainen sielunmaisema todella kaukana. Värikkäitä talorivejä, vinoja rakennuksia, vuosikymmenien eroja rappauksissa, asukkaiden omia virityksiä siellä täällä, kukaan ei valvo millaisen kopin rakennat parvekkeelle tai pihalle. Viime vuosina kaupunki on alkanut vaatia taloyhtiön toimittamaa palo- ja turvallisuustarkastuslomaketta.

 

Turkissa on tavallista piilotella koiraa tai kissaa, asuntoon saattaakin muuttaa kahden ilmoitetun sijasta kymmenen asukasta, on mahdoton seurata kuka on vieras ja kuka oikea asukas. Vuokranantajalla ei myöskään käy mielessä että kuinkahan ne sähkötyöt, pitäisikö ne tarkistuttaa. Suomessa vuokranantajalla on vastuu ja häntä sitoo laki, hän ei voi liimailla johtoja miten sattuu tuntumaan ominpäin tai maalata virityksiä piiloon. Turkissa saattaa löytyä vaikka minkämoisia yllätyksiä, turvallisuus ei ole se ykkösjuttu tässäkään asiassa. Turkissa vuokralaisen häätäminen on vaikeaa, se että saa siihen oikeudenpäätöksen voi viedä pitkän aikaa, puhumattakaan siitä että joku tulee lopulta häädön suorittamaan. Vuokratuloista maksettava vero on hyvin pieni verrattuna Suomeen. Moni turkkilainen elää perimiensä asuntojen vuokratuloilla ruhtinaallisesti.

 

Suomessa maksetaan vuokran lisäksi vesimaksu monesti pääluvun mukaan, Turkissa taas jokaisella on oma vesimittari. Sähkölaitoksen tai vesilaitoksen kanssa ei tarvitse tehdä erikseen sopimuksia sillä omistaja on ne jo aikoinaan tehnyt, mittarimies käy kuukausittain porraskäytävässä tarkistamassa mittarit ja jättää samalla laskut vedestä ja sähköstä, mahdollisesti myös maakaasusta, jos sellainen on vedetty taloyhtiöön. Käytännöt vaihtelevat, osassa kaupunkeja kaasua ladataan kortille kaasuyhtiöiden pisteistä ja kortti sujautetaan kotona laitteeseen, jossa se raksuttaa niin kauan kun rahaa riittää kortilla. Lämmityskäytännöissä on eroa taloyhtiöiden sisälläkin, jokainen maksaa itse kaasuputken asennuksesta asuntoonsa, joten yhden koti voi lämmitä kaasulla, toisen ilmalämpöpumpulla. Turkissa huoltoyhtiö ei ole auraamassa teitä lumikaaoksen aikana aamutuimaan vaan silloin yleensä kärsitään, talon yleinen siisteys ja kunnossapito riippuu pitkälti talonmiehestä ja asukkaista ja talonmiehen ainoa ase monilla alueilla on edelleen lapio.

Kun muutat turkkilaiseen asuntoon, on se yleensä tyhjä, keittiössä on kaapistot muttei kodinkoneita, kaapistot ja varastotilat ovat muutenkin harvinaisia. Ihan kaikki on siis tuotava itse mukana. Kannattaa valmistautua siihen, että pääset ensimmäiseksi siivouspuuhiin, asunnonomistajalla tai edellisellä vuokralaisella ei ole tapana siivota jälkiä, ainakaan oman kokemuksen mukaan. Paikkakunnan ja talon käytännöstä riippuen, talonmies saattaa kerätä uusilta tulijoilta lomakkeellisen henkilötietoja ja henkilökorttien kopiot, hän toimittaa ne korttelin asukastoimistoon, ellei talonmiestä ole, toimittavat asukkaat tiedot itse. Turkissa on yleistä törmätä vartijaan asuntoryhmittymien porteilla, asuinalueiden turvallisuuden välillä on eroja joten kannattaa tutustua alueisiin ennen vuokraamista.

 

Olen maksanut aikoinaan halvimmillaan vuokraa 170 tl vuonna 2004 kaksiosta Antalyan alueella, asunto oli kattohuoneisto kahdella isolla terassiparvekkeella, toinen vuoriston suuntaan, toinen merelle, halpa vuokra selvisi myöhemmin kun parvekkeita alettiin sulkemaan vaalien lähestyessä, asunto oli laiton kuten moni muukin ylimmän kerroksen asunto. Siihen aikaan osassa paikkoja oli rakennuskielto 4 kerrosta korkeampiin kerroksiin. Ankarassa maksoimme aikoinaan 4 kk vuokran kerralla, jotta saimme asunnon. Olimme kierrelleet katsomassa useita asuntoja, joissa oli joko hometta tai reikävessa, jos asunto miellytti, tyssäsi sen saaminen ulkomaalaisuuteen. Olimme kerran jo aikeissa kirjoittaa sopimuksen kun vuokranantaja aikansa minua mittailtuaan kieltäytyi kunniasta. Vuokrasimme Ankaran kotimme mielihyvin turkkilais-ulkomaalaiselle naimattomalle parille, tiesimme kokemuksesta ettei asunnon löytäminen olisi heille helppoa.

Olen tärissyt umpijäässä talviaikaan monina vuosina turkkilaisissa asunnoissa, hyppinyt aamuyöstä jääkylmässä asunnossa, jonka lämmitin on puskenut vedet ympäri lattioita, istunut pimeässä kun sähköt ovat menneet ja kun ne ovat tulleet, on sammunut lämmitys. Aika monta remppamiestä olen tavannut, jotka ovat aikansa pyöritelleet lämmittimiä, repineet johtoja seinistä, viritelleet uusia ja jättäneet aina kamalan siivon. Naapureiden touhut ovat tulleet tutuiksi, niin hyvässä kuin pahassa, olemme saaneet naapureista hyviä ystäviä mutta riesojakin on ollut kun yläkertaan on sattunut eri rytmeissä elävä perhe. Hyvä naapurusto on Turkissa kultaakin kalliimpi, heitä on tarvittu ja puolin ja toisin apua annettu. Postia on etsitty milloin mistäkin, nykyisessä talossamme ei ole postilaatikkoja vaan virkaa toimittaa ulkopuolelle asetettu kori, josta jokainen noutaa postinsa. Olen nähnyt asuntoa etsiessä monen tasoista luukkua ja lukaalia, home katossa on ollut problem yok, laitetaan maalia päälle. Hyvän asunnon ja vuokranantajan löytäminen on onnekauppaa, onneksi tarjontaa on paljon joten ei muuta kun kiertelemään jos vuokralaiseksi halajaa Turkissa.

Kuvat on napattu turkkilaisilta vuokranvälityssivuilta.