Kalajuttu

Nyt on kalastuskausi käynnissä, Turkissa kalakanta rauhoitetaan kesän ajaksi ja silloin saadaan vaan kasvatettua kalaa tai ongella pyydettyä, syyskuun puolivälissä kalastuskausi alkaa ja paatit suuntaavat ulapalle. Kalakaupat aukeavat ja ah taas saadaan kalaa pöytään. Turkilla on rantaviivaa muistini mukaan yli 8000 km, kalaa saa kohtuulliseen, parhaimmillaan halpaankin hintaan mutta äyriäiset ovat aika hinnakkaita.

Mieheni tykkäisi kalastaa mutta aika on täällä aina rajallista, kalaan olisi suunnattava aamulla varhain eikä jokaisena vapaapäivänä huvita herätä kukonlaulun aikaan. Uusi merenrantakalastukseen sopiva virvelikin olisi hankintalistalla. Rantapromenaadilla on aina kalastajia, osalla on asianmukaiset välineet, on monta virveliä, pidikkeitä ja merenrannalle leiriydytty pöytien, tuolien ja eväiden kera. Sitten on niitä, jotka kalastavat pelkällä siimalla, sunnuntaikalastajia ja lauantaikalastajia, joille maistuu muutama efes ja vierestä löytyy toinen kalamies juttukaveriksi. Teetä, kahvia ja virvokkeita saa ostaa ohiajavasta moposta tai puun alle leiriytyneiltä mammoilta. Täällä kalastajat käyttävät syötteinä ainakin kotiloita ja leivänpalasia, matojakin näkyy olevan myynnissä kahvikojua pitävillä papoilla.

 

Ankarassa oli yllättävän hyvä kalatarjonta, vaikka sisämaassa oltiinkin, kaupungin lukuisille virkamiehille ja politiikoille kuulemma toimitettiin runsaasti tuoretta kalaa, sen sijaan kalaravintolat olivat melko kalliita. Asuinalueellamme on kadunpätkä, jossa on vierivieressä pieniä viehättäviä kalaravintoloita, tarjolla on mezeitä, kalaa ja rakıa ja hintataso vaikuttaa sopivalta. Kalakauppoja on paljon, näin alkukaudesta tarjolla on ollut lähinnä sardiineja, jonkun verran meriahventa ja kultaotsaahventa.

Aamulenkillä merenrannalla voi seurata kun kalastajat putputtavat pienillä paateillaan peräjälkeen, lähempänä rantaa taas kerätään simpukoita, joita myydään niin halvalla että palkaksi tuskin jää mitään. Simpukat täytetään ja halvimmillaan pienet simpukat maksavat 5 tl /35 kpl, arvatkaa onko näitä ahmittu? Suurimman osan saalistaan kalastajat myyvät suoraan ravintoloille ja kaupoille, pienimmät kalat kaupataan kansalle suoraan paateista. Me kävimme viime viikolla ostamassa pieniä meriahvenia 10 tl kilohintaan, mies puhdisti kalat, osa syötiin heti ja osa laitettiin pakkaseen. Aamutuimaan kalastajat ajelevat fillareilla tuoretta kalaa takapaksissa ja huutelevat tarjouksiaan, koiralenkillä vaan harvemmin on rahaa mukana joten kalat ovat jääneet ostamatta. Käyn mielelläni kävelyllä kalastajasataman tuntumassa, on kiva seurata pappoja puuhissaan, verkkoja selvittämässä ja kalaa perkaamassa, kun saalis on myyty, otetaan rennosti ja valmistaudutaan seuraavaan aamuun.

 

Turkissa kala tarjotaan yleensä kokonaisena, lisukkeksi riittää yrtit, salaatinlehdet, sipuli ja sitruuna. Turkissa syödään paljon hamsia, joka on sardellin sukuinen pieni kala, se on mustanmeren kala ja sillä alueella hamsista tehdään vaikka mitä; hamsipilahvia, hamsileipää, hamsisäilykkeitä jne. Parhaimpaan hamsiaikaan eli joulukuusta helmikuulle kalaa kaupataan muutamalla liiralla kilo. Meriahventa (levrek) ja kultaotsaahventa ( çıpura) kasvatetaan ja niitä on tarjolla lähes aina, kasvatetun ja merikalan erottaa tuoksusta ja hinnasta ja tietenkin maussa. Keltajuovamulloa (barbun) saa vasta keväällä ja se kuuluu hamsin ohella omiin suosikkeihini. Kalan suhteen en kyllä nirsoile, kaikki kala kelpaa.

 

Turkkiin toimitetaan norjalaista lohta useamman kerran viikossa mutta sen hinta on melko korkea, 18-25 liiran hintahaarukassa ja kun ajatellaan että se on kasvatettua kalaa niin hinta on melko tyyris. Tarjolla on myös mustanmerenlohta, jota saakin huomattavasti edullisemmin. Turkkilaisissa suuremmissa marketeissa on kalatiski ja kalakaupan tavoin kalat ovat tarjolla kokonaisina. Niistä sitten pyydetään kauppiasta paloittelemaan, puhdistamaan ja vaikka fileoimaan haluamalla tavalla punnituksen jälkeen.

 

Turkissa kalakauden aloitus, lopetus, kalakauppiaiden hinnanmuutokset ja tiettyjen kalalajikkeiden kauden alkaminen uutisoidaan pääuutisten joukossa. Rannikolla kalaa syödään selvästi useammin ja kaupitellaan pikaruuan tavoin huokeilla hinnoilla, kalakauppojen yhteydessä on myynnissä usein vitosella balık ekmek eli paistettua kalaa ja salaattia leivän välissä, on merellistä pikaruokaa kuten täytettyjä simpukoita kojuissa ja kalamenuita, joissa on paistettua kalaa, ranskiksia ja juoma kympillä. Sisämaassa en muista koskaan kenenkään tarjonneen vieraille kalaa ja kalaravintolat oli suunnattu varakkaille, rannikolla asuessani taas kala oli aika yleistä vierastarjottavaa.

 
Sellainen kalajuttu, tykkäättekö kalasta ja kuinka sitä valmistatte?

Huom! Lue myös edellinen haastepostaus!