Loppusyksyn markkinasatoa

Syksy saapui kaatamalla vettä koko torstain Izmiriin, onneksi ehdimme keskiviikkona Bostanlin markkinoille vielä aurinkoisella kelillä. Emme oikeastaan tarvinneet mitään mutta Bostanlin markkinat ovat niin ihanat, että menen mielelläni sinne vain katselemaan ja kuulostelemaan. Parasta näillä markkinoilla on se, että vaikka kansaa pakkaantuu katetulle alueelle, on käytävillä ihan mukavasti tilaa, rattaiden kanssa kannattaisi kuitenkin saapua ajoissa eikä iltapäivällä, kuten me.






Gözlemeä leipovia naisia on myös paljon joten hiukopala on varmasti tuoretta ja maukasta, heiltä saa matkaan mukaan yufkataikinaa. Gözlemeletun saa täytettynä fetalla, perunalla, jauhelihalla tai kypsytetyllä juustolla, sekaan hieman yrttejä ja mausteita. Kalatarjonta on myös loistava ja edullinen, tosin kalakausi on lähtenyt huonosti käyntiin, kalanhinnat pysyttelevät korkealla sillä kalaa ei ole tullut kuten normaalisti tähän aikaan, kansa kaipailee jo lüferiä eli sinikalaa. Oliivit ja juustot ovat kauniisti riveissä, etikkasäilykkeitä on paljon, samoin lähialueen oliiviöljyn kaupittelijoita.

Markkinoille tullaan seurustelemaan, katettua ostospaikkaa ympäröi puistoalue, jonne on tultu eväiden kanssa, lapsille on vieressä leikkipaikka ja jokainen puistonpenkki on miehitetty, kahviloissa on tungosta ja väkeä saapuu tasaiseen tahtiin lisää. Me ostimme mandariineja pari kiloa 2 tl kilohintaan, halvemmallakin saa mutta tämän pojan kojun mandariinit olivat makeita kun karkit ja kuori on seitinohut, tyttö popsii näitä niin paljon kun jaksan kuoria. Nyt on sitrushedelmien ja granaattiomenan aika parhaimmillaan, pihamme sitruunapuun hedelmät ovat pian kypsiä. Markkinoilla mandariineja, sitruunoita ja granaattiomenaa saa nyt edullisesti, parhaimmat mehuappelsiinit antavat odottaa itseään, liekö pitkä ja lämmin syksy mikä myöhästyttää niitä?

Muistin Bostanlin markkinoilla ensi käymisellä mitä olinkaan ikävöinyt Egenalueen markkinoilta: kylämummoja, jotka kauppaavat omia vähäisiä mutta sitäkin parempia tuotteitaan, yrttejä, joista osien tunnistaminen tuottaa minulle vaikeuksia, viininlehtiä ja syksyn aikaan heillä näytti olevan punajuuria, selleriä, porkkanoita ja ihania pieniä kesäkurpitsoita. Tarjolla on myös valtavia maalaisleipiä, jotka tuntuvat menevän hyvin kaupaksi, lähes joka toisen markkinoilta lähtevän käsipuolessa roikkuu leipäpussi. Mummoilta saa myös yleensä papuja sekä kotitekoista tomaatti- ja paprikapyreetä. Kurpitsaa on nyt tarjolla jo röykkiöittäin, ihanaa saadaan kurpitsakeittoa, tosin turkkilaiset käyttävät kurpitsaa mieluummin makeaan uunikurpitsaan.

Edullisimmillaan ovat nyt lehtivihreät, punajuuret, perunat, sellerit, sipulit eri lajeissaan, hedelmistä kannattaa suosia sitruksia, granaattiomenaa, banaania, päärynöitä ja omenia. Turkkilaiset ovat kovia kanamunan syöjiä, sellainen minustakin on täällä tullut, ei ole ihan sama mistä ja millaiset munansa ostaa, on eri alueen munat ja erikokoiset munat, hintaluokka vaihtelee vähän laadukkaimmissa munissa 30-70 krs. välillä. Markkinoilla oli kiitettävät rivistöt kanamunia, joita mainostettiin eri kylien ja jopa omistajiensa mukaan. Markkinoilla on ihana kierrellä, värikäs ja maukas tarjonta saa hyvälle mielelle, markkinamiesten huutelut kajahtelevat ja rouvat hiillostavat myyjiä laadusta, tuoreudesta ja hinnasta. Turkkilaisia markkinoita on joka lähtöön, toisille markkinoille mennään hinnan ja laadun takia, toisille kuten Bostanlin markkinoille, tullaan niiden lisäksi myös viihtymään ja ihmettelemään.



Bostanlin markkinoilla on hyvä vaatetarjonta, samaiset trikoot joita katselin viime viikolla kaupassa 30 tl hintaan, kustantivat markkinoilla 10 tl, merkkitavaraa ja hyviä kotivaatteita myydään edullisesti, on penkojan unelmaröykkiöitä ja siistimpiä myyntikojuja, ja mitä olisivatkaan turkkilaiset markkinat ilman miehiä rintaliivit päässä niitä kaupittelemassa? Kodintekstiiliä on paljon ja sekin laadukasta, Turkin länsirannikolla valmistetaan paljon pyyhkeitä, kylpytakkeja ja hamamliinoja. Teepannuja, astioita, kippoa kuppoa voi metsästää myös täältä.

Aurinkoista markkinapäivää seurasivat sateet, sen jälkeen ovat lämpötilat laskeneet ja näin näyttäisi jatkuvan, ilmalämpöpumppu on päässyt käyttöön ja hienosti toimii. Nyt sitten odotellaan millaisen talven Izmir meille näyttää, varmaan sateisen ja kostean ainakin. Torstaina sateesta huolimatta puimme sadevaatteet tytön kanssa niskaan ja laitoin tytön sadekuomun alle rattaisiin, teillä lainehti kun suunnistimme kohti lauttasatamaa tapaamaan Seikkailuni Turkissa blogistia ja hänen miesystäväänsä. Izmir ei kyllä näyttänyt parhaimpia puoliaan sumuisessa ja sateisessa asussaan, kahvi lämmitti ja oli kiva tavata toista maassa asuvaa suomalaista, lopulta vauhdikas neitimme sai tarpeekseen kahvilassa olosta ja me suuntasimme kotiin kun vieraamme lähtivät urhoollisesti kohti Karşiyakan keskustaa