Mitä muut meistä ajattelevat?

Ulkomaalainen nainen paikallisen miesystävänsä kanssa lähtee viemään miehen edellisestä liitosta olevaa poikaa miehen ex-anoppilaan. Nainen jää talon ulkopuolelle istumaan autoon ja mies suuntaa kerrostaloon pojan kanssa, ajankuluksi nainen avaa radion ja kuuntelee rokkia, ihanaa ei mitään lällypoppia vaan radiosta tulee kerrankin kunnon tavaraa. Tulee kuuma ja nainen avaa ikkunan. Pian mies juoksee talosta ulos, laita ikkunat kiinni tai musiikki hiljaiselle, mitähän naapurit ajattelevat kun luukutat täällä musaa, entisen anoppilan edustalla? Nainen suuttuu, ja mitä väliä tuntemattomilla naapureilla, ettäs kehtaat tulla räyhäämään.

 

Nainen on turkkilaisen aviomiehensä kanssa rannalla, vieressä on seurue nuoria turkkilaisia poikia, jotka vilkuttelevat ulkomaalaiselle naiselle, välillä kuuluu supatusta, onkohan se venäläinen, on se, tietenkin se on. Miehellä alkaa mitta täyttyä, nainen ei ole moksiskaan. Lopulta mies räjähtää. Harppoo poikalauman luo, joka saa kuulla kunniansa, seuraavaksi kauempana istuvan sedän luo, joka on poikalauman vahtijana, setäkin saa kuulla mitä mies ajattelee teinilaumasta, joka huutelee hänen vaimolleen. Naista hävettää, idiootti, pilasi kivan rantapäivän mukuloiden takia, eihän tähän huvita enää jäädä.


Nainen matkustaa turkkilaisen miehensä ja lapsensa kanssa kotimaahansa. Eräänä päivänä tavataan naisen entinen poikaystävä, mies on kohtelias, vastaa kun kysytään muttei niin puhelias kun yleensä. Nainen ja ex-poikaystävä juttelevat vanhoja, muistelevat opiskeluaikoja ja käyvät läpi yhteisiä tuttujaan, mitä kellekin kuuluu. Mies nauraa oikeissa kohdissa muttei vaikuta kovinkaan rentoutuneelta.  Tapaamisen jälkeen mies avautuu, ei enää ikinä, ainakaan minä en tule mukaan. Miten nöyryyttävää, istuin kuin idiootti siinä, tajuamatta mitään, olen varma että ex-poikaystävä piti minua pilkkanaan ja haaveili edelleen sinusta. Huoh, ajattelee nainen eikä edes aloita luentoa ystävyydestä miehen ja naisen välillä.


Uusi miniä esittelee anopille ja kälylle hamettaan, ajatelkaa, ostin tämän 15 vuotta sitten sellaisesta kaupasta, jota ei ole enää olemassakaan, maksoi silloin 50 markkaa, katsokaa, ei ole mennyt miksikään, hyvin mahtuu ja taitaa olla tullut jo toiselle kierrokselle muotiinkin, kestääköhän vielä kolmannen kierroksen? Miniää naurattaa, anoppi ja käly yskivät toisiaan vilkuillen. Seuraavana aamuna anoppi seisoo takki päällä ulko-ovelle, nyt mennään ostoksille, ostetaan sinulle uusia vaatteita nyökkäillen miniän suuntaan. Miniä aikoo kertoa jotain ekoilusta, kierrätyksestä mutta onkin hiljaa ja ottaa ostoksista kaiken irti.

 

Ulkomaalainen nainen on miehensä kanssa turkkilaisessa anoppilassaan. On äskettäin avioiduttu, joten anoppilassa on riittänyt kultakolikoiden tuojia ja onnittelukäyntejä. Viimeisenä iltana odotellaan vielä miehen tätiä perheineen, kello käy ja kaikkia haukottaa. Eivät ne varmaan enää tule, eiväthän? Aamulla nuoripari on lähdössä autolla takaisin kotikaupunkiin, työt odottavat joten herätys on ennen kukonlaulua. Pimpom, tervetuloa, ihanaa että pääsitte tulemaan! Teetä, börekiä? Ilta kuluu, teemukit täyttyvät, miniä nuokkuu ja miehen ilme on kireä. Anoppi ja appi täyttävät teemukeja kilpaa, lisää börekiä, mihinkäs teillä nyt on kiire? Lopulta vieraat lähtevät, nuoripari suuntaa vihaisena nukkumaan, oliko pakko täyttää kolmannenkymmenenneljännenkerran teemukit? Tietenkin, vieraat ovat kuninkaita, mitä sukulaiset ja naapurit ajattelisivat jos meillä ei kestittäisi vieraita kunnolla, niin mitä?


Turkkilaisen elämän yksi suurempia dilemmoita, mitä muut meistä ajattelevat, saa toisinaan ulkomaalaisen haukkomaan happea. Yhteisöllisyys se taas siellä kolkuttelee paikallisen selkäytimessä, jotta elämä jatkaisi kulkuaan ilman suuria konflikteja, on muistettava naapurit, sukulaiset, työkaverit, kaimat ja marketin kassat, etiketit, tavat, kunnioitus ja kohteliaisuudet. Toisaalta monia turkkilaisia ei voisi vähempää kiinnostaa avata illalla ovea teelle tunkeville vieraille tai olla hyvää pataa kaukaisen sukulaisen kanssa, joka on aina peeaa. Tarinat ovat vuosien aikana korviin kantautuneita ja yksi ihan itse koettu. Arvaatko mikä?