Pyörälenkeillä

Miehen sunnuntaivapaat on vietetty pyöräillen, aamulla on pakattu eväät ja ajettu kohti Mavişehiriä, hiljaisen kaupungin läpi kohti rannan pyöräteitä. Aamupala tai vaihtoehtoisesti aikainen lounas on nautittu piknikpaikalla tai pienellä laiturinpahasella, nautittu merituulesta ja maisemista. Laituripaikan vieressä on alueen kalastajien satama, jonne putputtajat saapuvat aamuisilta kalareissuiltaan, tasaisina jonoina, kalasaaliiden kera. Muutamalle laiturille on tunkua, joten ajoissa on oltava paikalla. Mikäs siinä on varpaita meressä uitella.

Mies on ajanvietteeksi ottanut kalastusvehkeet mukaan, toisinaan pelkän siiman ja välillä virvelin. Tytölle on rakennettu oma onki, välillä kerätään kotiloita vesimukiin. Laiturilta matka on jatkunut eteenpäin, välillä on menty auringolta piiloon Tay Parkin puistoon katsomaan hevosia ja matelijoita, juotu limpparit ja syöty jätskit. Täällä lapset pääsevät ratsastuskierrokselle hevosenselässä mutta neiti ei ole vielä hepan selkään uskaltautunut.


Pyöräteillä ei ole ruuhkaa mutta käyttäjiä riittää, suurimmalla osalla on kypärä ja osalla varusteet sen mukaiset että harrastus otetaan vakavasti. Lähes joka toisella fillaristilla on oma radio pyörässä, tiellä raikaa Tarkan, toisinaan tunnelmallisempi ikivihreä. Lapsia istuimissa tulee harvakseltaan vastaan, toisinaan peräkärryissä. Pyörät ovat Turkissa melko hinnakkaita kun suhteuttaa ne paikalliseen elintasoon. Tuontifillareiden hinnat ovat korkeammat kuin Euroopassa, paikallisia heppoisia pyöriä saa edullisemmin. Varaosat ja varusteet kuten kypärät ovat hinnakkaampia kuin Euroopassa, moni tuokin ulkomaanreissuiltaan osia ja varusteita. Muistan, että opasvuosina paikallinen pyörä kesti jokapäiväistä käyttöä yhden kesäkauden ja korjaajalla vierailtiin ahkerasti. Karşıyakan alueelle on onneksi lisätty pyöränvuokrauspisteitä, joista saa kaupunkipyörän käyttöön hankkimalla kaupungilta lainauskortin tai luottorkorttitietoja vastaan. Kaupungin erillinen pyöränvuokrauspiste antaa kunnon fillarin lainaan henkilökorttia vastaan.

Pyöräily on mahdotonta monilla alueilla Turkissa, liikenteen ja olemattomien pyöräteiden vuoksi, toisissa kaupungeissa korkeuserot ovat niin hurjia, että tavallinen kuntoilija tuskin pärjää. Izmirin lisäksi pyöräteitä on kuitenkin muuallakin kuten Konyassa, Istanbulissa ja Antalyassa. Omilla kotikulmillamme liikenne on suhteellisen rauhallista ja pyörällä on suhteellisen helppo kurvailla rantatielle. Alun epävarmuuden jälkeen meno tyttö istuimessa tuntuu kivalta ja varmalta, fillarilla pääsee hieman kauemmas ja paikkoihin, joihin tuskin lähtisimme kävellen tai bussilla. Tarhaan olen vienyt tytön rattailla, pari kertaa fillarilla. Syyskuun lopun hiipivä syyskeli on mitä parhain pyöräilyä ajatellen, aurinkoista muttei helteistä.


Levähdyspaikaksi vakiintunut laituri toimii loistavana eväspaikkana, suurkaupungin äänet jäävät kauaksi ja kaunista kaupungin silhuettia on kiva ihailla kirjaa lukiessa. Laiturilla istuessa tuuli puhaltaa usein niin, ettei tarvitse ajatella turhia eikä murehtia tulevia. Toisinaan voi miettiä erilaisia faktoja Izmiristä:

• Osa Karşıyakaa on entistä merenpohjaa ja rannan tuntumassa olevat talot sekä Çiğlin alueella olevista alueista osa on rakennettu täyttömaalle. Bostanlin alueen toinen rannanmyötäinen katu oli ennen rantakatu.
• Alueen vanhat asukkaat muistavat Karşıyakan olleen ennen omakotitaloaluetta, nykyisin alueella on pienkerrostaloja ja uudempia korkeita kerrostaloryhmittymiä.
• Izmir kuuluu seismiseen alueeseen ja pieniä järistyksiä on jatkuvasti. Kaupunki on listattu maailman 10 maanjäristysriskeimmän kaupungin joukkoon.
• Vanhoissa kuvissa 1930-luvulla Izmirin Konakin rantakatua ovat ajelleet hevosvetoiset raitiovaunut, tällä hetkellä Karşıyakan rannan puolelle suunnitellaan uudenaikaista raitiovaunua.
• Izmirin etu kesäkuumalla on päivittäinen imbat tuuli, joka puhaltaa luoteesta ja tuo kaivattua tuulenvirettä helteisiin päiviin.
• Karşıyakan alueella on 1 opettaja jokaista 24 oppilasta kohti, 1 lääkäri noin 1300 potilasta kohti ja lukutaitoprosentti on 92%. ( vuonna 2012)

Viilenneet kelit ja tytön tarhan aloitus ovat saaneet kinttuihin vipinää, neidin vienti ja haku on kävellen päivässä yhteensä 8km lenkki, fillarilla 10 km. Matka on molempia reittejä niin mukava ettei kuntoilua edes huomaa. Onko syksy tuonut omaan kuntoiluusi uusia rutiineja?