Tasa-arvosta ja miehen jalkojen pesemisestä
Turkkilainen Belgin Akaltan on loistava kolumnisti, joka kirjoittaa Hürriyetin englanninkieliseen painokseen purevia tarinoita nykyisestä Turkista, ihmettelee arjen asioita ripauksella mustaa huumoria. Viime viikkojen jutut ovat käsitelleet turkkilaisia miehiä, jotka naivat ulkomaalaisen puolison. Juttu juurtaa juurensa aina kaukaa Syyrian pakolaisiin ja vaimokauppoihin syyrialaisten naisten kanssa. Rajan pinnassa toimii avioliiton välittäjiä, laittomia tietenkin, jotka etsivät hiljaisia ja kuuliaisia puolisoita syyrialaisista sotaa pakenevista naisista turkkilaisille miehille, huoh. Suurin osa liitoista on vailla laillisuutta ja ne ovat ainoastaan imaamin siunaamia, sillä moni turkkilaista puolisoa etsivä nainen on paperiton ja laittomasti maahan saapunut. Naisen omat oikeudet ovat siis jokseenkin nollassa.
Belgin Akaltanin artikkelin eka osa käsitteli anoppien piloille lellittyjä turkkilaisia miehiä, jotka naivat ulkomaalaisen puolison. Hurmaavat käytöksellään, romanttisuudellaan ja odottavat tosipaikan tullen vaimon menevän töihin, tiskaavan ja tekevän ruokaa! Ennenkuulumatonta! Turkkilainen nainen tekee töita työpaikalla tai kotona muttei molempia. Turkkilainen nainen ostatuttaa miehellään uudet huonekalut ja kodinkoneet tasaisin väliajoin, tarvitsee lastenhoitajaa ja siivoojaa. Turkkilainen nainen on sen verran hankala tapaus osalle paikallisia miehiä, että on parempi kokeilla onneaan ulkomaalaisen suhteen. Allekirjoitan monet Akaltanin jutuista, sillä vuosien varrella olen tavannut useita ulkomaalaisia naisia, jotka eivät tienneet mihin liemeen pistivät päänsä. Pyykinpesun, anopin palvelemisen ja kunniallisen miniän esittämisen lomassa ihmettelivät miten naapurin turkkilaisella rouvalla on aikaa huudattaa telkkarista naisten ohjelmia, juoruta puhelimessa ja ravata naapurissa teellä. Tietyn elintason perheissä turkkilaisen vaimon ei ikinä, koskaan oleteta puhdistavan itse viemäriä tai pesukoneen nukkasihtiä. Naisella on tietyt vaatimukset, jotka täytetään tulotason mukaan, mies laskekoon hikipäässä tulojaan, ottakoon lainaa ja viettäköön unettomia öitä. Niin, ja joku muu tunkekoon kouransa viemäreihin ja muihin omituisiin paikkoihin.
Tasa-arvo on tuntematon juttu turkkilaisille. Osa turkkilaisista naisista huokailee sen perään niin kauan kuin ymmärtää se syvimmän tarkoituksen, molemmat työskentelevät yhteisen päämäärän eteen, kotona ja työpaikalla. Apuva. Yhdessä koetaan kuopat ja nousut. Osa turkkilaisista naisista vaihtaa aihetta siinä vaiheessa kun aletaan puhua töihin menemisestä ja jatkaa mieluummin eloaan miehen tilipussin varassa. Uudet vaatteet, kodinkoneet, yksi lomamatka kesällä, juhlapyhien lomailut, viikottainen ulos syömään vähintään kerran, uudet astiastot, viikottainen kampaamohetki ja merkkipäivien lahjat. Apuun anoppi ja oma äiti, jos mies jotenkin yrittää selitellä Antalyan hotellimatkan muuttumista vierailuun kotikaupungin eläintarhassa.
Minulla on venäjänkielisestä maasta Turkkiin muuttanut hyvä ystävä, jolla on suhteellisen hyvätuloinen paikallinen puoliso, ystäväni on kaunis, säteilevän älykäs ja kouluttautunut. Miehen mielestä rouvan ei tarvitse mennä töihin, lapsenhoito on tärkeämpää. Tuttavani kestää tilanteen, huokaillen toisinaan. Turkki, vakaavarainen puoliso ja siivooja, jatkuva huoli rahasta kun on kotipuoleen jäänyttä arkea. Nainen haluaa koiran, mies ei, facebook-tilistäkin väännetään kättä, mies maksaa ja nainen joutuu kuuntelemaan.Tuttavani sanoo olevansa onnellinen, mieheni ei sentään ole naistaan hakkaava juoppo, kuten suurin osa ystävieni miehistä, ei naputa rahasta ja vie lomille aina kun on vapaalla, elämä on kuulemma oikeasti aika kivaa. En epäile kun tiedän millaisista oloista ystäväni tulee. En ole koskaan tavannut yhtään persaukisen turkkilaisen kanssa avioituvaa venäläistä, oletteko te?
En tunne yhtään naista, turkkilaista tai ulkomaalaista, joka pesee miehensä jalat, toivottavasti et sinäkään? Tosin meillä on miehen kanssa tapana antaa vuorotelle toisillemme jalkahieronta, olen aika isoissa veloissa mieheen päin niiden määrässä. Ystäväpiiriini kuuluu jonkun verran suomalaisia naisia, joilla on turkkilainen puoliso ja tuntumalla miehet tuntuvat olevan vallan onnellisia naisiinsa, jotka halutessaan menevät töihin, tyytyvät puolinaiseen siivoukseen, kummallisiin ruokiin mutta nauttivat tuon suomalaisen naisen kanssa luodusta symbioosista; itkut ja ilot voi jakaa ja uusia turkkeja ei osteta, jos juuri silloin ei ole rahaa. Vietetään joulut ja bayramit. Kuinka yksinkertaisen onnellista.
Lukekaa loistavat Belgin Akaltanin artekkelit ja kertokaa ajatuksianne:
http://www.hurriyetdailynews.com/what-have-we-done-to-turkish-men-.aspx?pageID=238&nID=71632&NewsCatID=469
http://www.hurriyetdailynews.com/i-wash-my-turkish-husbands-feet-.aspx?pageID=238&nID=72223&NewsCatID=469
Belgin Akaltanin artikkelin eka osa käsitteli anoppien piloille lellittyjä turkkilaisia miehiä, jotka naivat ulkomaalaisen puolison. Hurmaavat käytöksellään, romanttisuudellaan ja odottavat tosipaikan tullen vaimon menevän töihin, tiskaavan ja tekevän ruokaa! Ennenkuulumatonta! Turkkilainen nainen tekee töita työpaikalla tai kotona muttei molempia. Turkkilainen nainen ostatuttaa miehellään uudet huonekalut ja kodinkoneet tasaisin väliajoin, tarvitsee lastenhoitajaa ja siivoojaa. Turkkilainen nainen on sen verran hankala tapaus osalle paikallisia miehiä, että on parempi kokeilla onneaan ulkomaalaisen suhteen. Allekirjoitan monet Akaltanin jutuista, sillä vuosien varrella olen tavannut useita ulkomaalaisia naisia, jotka eivät tienneet mihin liemeen pistivät päänsä. Pyykinpesun, anopin palvelemisen ja kunniallisen miniän esittämisen lomassa ihmettelivät miten naapurin turkkilaisella rouvalla on aikaa huudattaa telkkarista naisten ohjelmia, juoruta puhelimessa ja ravata naapurissa teellä. Tietyn elintason perheissä turkkilaisen vaimon ei ikinä, koskaan oleteta puhdistavan itse viemäriä tai pesukoneen nukkasihtiä. Naisella on tietyt vaatimukset, jotka täytetään tulotason mukaan, mies laskekoon hikipäässä tulojaan, ottakoon lainaa ja viettäköön unettomia öitä. Niin, ja joku muu tunkekoon kouransa viemäreihin ja muihin omituisiin paikkoihin.
Tasa-arvo on tuntematon juttu turkkilaisille. Osa turkkilaisista naisista huokailee sen perään niin kauan kuin ymmärtää se syvimmän tarkoituksen, molemmat työskentelevät yhteisen päämäärän eteen, kotona ja työpaikalla. Apuva. Yhdessä koetaan kuopat ja nousut. Osa turkkilaisista naisista vaihtaa aihetta siinä vaiheessa kun aletaan puhua töihin menemisestä ja jatkaa mieluummin eloaan miehen tilipussin varassa. Uudet vaatteet, kodinkoneet, yksi lomamatka kesällä, juhlapyhien lomailut, viikottainen ulos syömään vähintään kerran, uudet astiastot, viikottainen kampaamohetki ja merkkipäivien lahjat. Apuun anoppi ja oma äiti, jos mies jotenkin yrittää selitellä Antalyan hotellimatkan muuttumista vierailuun kotikaupungin eläintarhassa.
Minulla on venäjänkielisestä maasta Turkkiin muuttanut hyvä ystävä, jolla on suhteellisen hyvätuloinen paikallinen puoliso, ystäväni on kaunis, säteilevän älykäs ja kouluttautunut. Miehen mielestä rouvan ei tarvitse mennä töihin, lapsenhoito on tärkeämpää. Tuttavani kestää tilanteen, huokaillen toisinaan. Turkki, vakaavarainen puoliso ja siivooja, jatkuva huoli rahasta kun on kotipuoleen jäänyttä arkea. Nainen haluaa koiran, mies ei, facebook-tilistäkin väännetään kättä, mies maksaa ja nainen joutuu kuuntelemaan.Tuttavani sanoo olevansa onnellinen, mieheni ei sentään ole naistaan hakkaava juoppo, kuten suurin osa ystävieni miehistä, ei naputa rahasta ja vie lomille aina kun on vapaalla, elämä on kuulemma oikeasti aika kivaa. En epäile kun tiedän millaisista oloista ystäväni tulee. En ole koskaan tavannut yhtään persaukisen turkkilaisen kanssa avioituvaa venäläistä, oletteko te?
En tunne yhtään naista, turkkilaista tai ulkomaalaista, joka pesee miehensä jalat, toivottavasti et sinäkään? Tosin meillä on miehen kanssa tapana antaa vuorotelle toisillemme jalkahieronta, olen aika isoissa veloissa mieheen päin niiden määrässä. Ystäväpiiriini kuuluu jonkun verran suomalaisia naisia, joilla on turkkilainen puoliso ja tuntumalla miehet tuntuvat olevan vallan onnellisia naisiinsa, jotka halutessaan menevät töihin, tyytyvät puolinaiseen siivoukseen, kummallisiin ruokiin mutta nauttivat tuon suomalaisen naisen kanssa luodusta symbioosista; itkut ja ilot voi jakaa ja uusia turkkeja ei osteta, jos juuri silloin ei ole rahaa. Vietetään joulut ja bayramit. Kuinka yksinkertaisen onnellista. Lukekaa loistavat Belgin Akaltanin artekkelit ja kertokaa ajatuksianne:
http://www.hurriyetdailynews.com/what-have-we-done-to-turkish-men-.aspx?pageID=238&nID=71632&NewsCatID=469
http://www.hurriyetdailynews.com/i-wash-my-turkish-husbands-feet-.aspx?pageID=238&nID=72223&NewsCatID=469
Valtavan mielenkiintoinen postaus! Harvoin pohditaan sitä, että pohjoismainen tasa-arvo on tuonut tasa-arvon myös miehelle.
VastaaPoistaMiten siellä muuten näkyvät/kuuluvat syyrialaiset pakolaiset? Uutisten mukaan Turkin taakka on jo kasvanut valtavaksi kun puolitoista miljoonaa ihmistä on tullut rajan yli ja loppua ei näy.
Toi on kyllä niin ikävää.. Lopettaisivat jo sen turhanpäiväisen sotimisen, mikä ei ees mihinkään näytä johtavan. Rahaa ja aikaa vaan kuluu aseisiin, kalusteisiin ja mites sitten, kun rakennuksetkin pitäisi jossain vaiheessa nostaa taas pystyyn rauhan tullessa.. Ei ole mitään järkeä..
PoistaNiin se on etta tasa-arvon myötä myös mies on ainakin elannon jarjestamisen suhteen paremmassa asemassa. Syyrian pakolaisia on joka puolella, Izmirin keskustan puolella nakyy kerjalaisia joten tilanne on aika huolestuttava.
PoistaTuli taas uutta tietoa turkkilaisista! Mielenkiintoinen postaus. Kiitos!
VastaaPoistaOnko se sitten kurdikulttuuri, jossa naista alistetaan ja pakotetaan hommiin? Kun jo itsessään monilla suomalaisilla on käsitys siitä, että muslimimies on kuningas, jota naisen täytyy kuunnella 24/7 ja veikkaan, että varmasti Turkki lasketaan tähän, kun monihan ei tiedä tätä, mitä juuri kirjoitit. Mutta tosiaan... missä kulttuureissa naista sitten alistetaan, pakotetaan hommiin ja hakataan?
Niin... ja onko muuten Turkissa miehellä oikeus sanella minkä painoinen naisen pitää olla ja miten pukeutua? Ex-mieheni (turkkilainen) nimittäin saneli aika rotevasti minulle painotavoitetta ja laihdutusohjeita.
En kyllä sanoisi, että mihinkään kulttuuriin oikeasti kuuluu tälläinen pakottaminen ja hakkaaminen? Suomalaisesta helposti tuntuu, että muualla naista alistetaan kun ei eletä samalla tavalla kuin siellä pohjoisessa.. Täytyy sanoa, että kyllä maailmalla asuessa vähän on ruvennut kyseenalaistamaan oman maan tapoja ja kulttuuria (mikä on toki suomalaisesta täysin ennenkuulumatonta ja törkeää!) ja mitä nyt tulee tuohon ex-miehesi kommentointiin niin en kyllä lähtisi kaikkia turkkilaisia nyt epäilemään samanlaisiksi...
PoistaTallaisia naisen painon ja pukeutumisen maarailijöita taitaa olla tosiaan muuallakin kuin Turkissa, ei kuulosta kovin terveelta, ikava juttu. Kurdikulttuuri ja turkkilainen vastaava poikkeavat monissa asioissa toisistaan mutta en sanoisi etta kurdeillekaan naisten alistaminen ja pakottaminen kuuluu yleisesti tapoihin, vanhoillisemmissa piireissa on taatusti edelleen toki tavallista, etta nainen hoitaa kodin eika siina paljon kysella miesta avuksi.
PoistaMielenkiintoista! Tasa-arvoasiat ovat jotenkin niin monimutkaisia ja monisyisiä. Suomessa on helppo olla kovin mustavalkoinen tässä(kin) asiassa ja huokailla, että miten ne naiset muissa maissa ollenkaan voi elää... Korealainen meininki kuulostaa aika samalta turkkilaiseen verrattuna. Naiset jäävät töistä pois naimisiin mennessä, ostattaa merkkilaukkuja miehellään ja istuskelee kahvilassa ystävien kanssa, kun mies painaa 16-tuntista päivää toimistossa. Tosin sitten "sanattomasta sopimuksesta" mies myös jatkaa vielä sen kuusitoistatuntisen päivän jälkeen "parturi-" tai "hieronta-" tai muihin vastaaviin palveluihin, yleensä vähän muutakin. Viikonloppuisin viettää sen pakollisen kaksituntisen lastensa kanssa puistossa, mutta siinäpä se. No onneksi nuori sukupolvi alkaa tässäkin asiassa olla jo modernimpi ja tasa-arvoisempi, mutta vielä on vuosien (ehkä kymmenienkin) matka siihen, että isät jäisivät vanhempainvapaalle töistään tai jopa koti-isiksi naisen hoitaessa perheen elättämisen.
VastaaPoistaMiehet odottavat vaimon pitävän itsestään huolta, laihduttavan ja meikkaavan ja kulkevan kauniisti puettuna, mutta toisaalta nainen pitää huolen miehen palkkapussista antaen miehelle vain pienen viikkorahan ja pitäen loput itsellään. Ja minä suomalainen vain pudistelen päätäni :D
Niin se on taallakin etta miehen raataminen ja puurtaminen on monille itsestaanselvyys, kulttuurillisesti olisi hapeallista pakottaa nainen töihin ellei tama itse halua ja sitten on tosiaan miehia, jotka eivat halua vaimojen kayvan töissa. Naita pienia lapsia kotona hoitavia isia on tosi vahan, muutamia olen tavannut mutta yhteiskunta ei juurikaan tallaista tue. Turkissakin on hyvin tavallista, etta mies kiikuttaa palkan vaimolle, joka sitten jakaa siita jokaiselle osan, unohtamatta niita kampaajia, uusia kuteita, kahvitteluja jne.
PoistaMuistan kerran keskustelun turkkilaisen naisen kanssa, joka ei voinut ymmartaa miksi nainen, jonka ei ole pakko, haluaa vapaaehtoisesti menna töihin kun senkin ajan voi kayttaa mukavammin :D
Vuodet siellä kyllä opettivat, että turkkilainen nainen osaa johdatella miestään ihan kympillä:). Ja tuonkin ajatuksen tunnistin, että monesti ovat oman kulttuurinsa sukupuoli-erojen tai määritysten vankeja, joka on helpompi ehkä murtaa ulkomaalaisen puolison kanssa?
VastaaPoistaKylla nain on, turkkilaiset naiset ovat aika ovelia naissa asioissa :) Monikulttuurisessa liitossa tulee varmasti helpommin murrettua perinteisia kuvioita, puolin ja toisin ellei sitten tosiaan ole löytanyt itselleen miesta, joka olettaa vaimon pesevan taman jalat :D
PoistaTähän voisin lisätä, että ei kaikki eurooppalaiset naisetkaan töissä halua käydä. Aika monta ranskalaista kotiäitiä olen tavannut ja suurin osa heistä haluaa nimenomaan olla kotona ja mies elättää. Eikä siinä mitään pahaa, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Meilläkin homma toimii tällä hetkellä juuri näin, kun tilanne nyt sitä vaatii. Mutta en menisi niputtamaan tätä asiaa vain muslimikulttuuriin kuuluvaksi tai johonkin maahan kuuluvaksi, yhtä lailla tätä on täällä lännempänäkin. Yksi ystävistäni muistaa sanoa tasaisin väliajoin ettei missään nimessä kävisi töissä, jos ei olisi pakko. Ja minä taasen kaipaan jo töihin. Mutta totta tosiaan, en lähtisi turkkilaista naista säälimään tai ranskalaistakaan, moni haluaa asioiden olevan juurin niin kuin ne ovat. Mielenkiintoinen juttu taas kerran, kiitos postauksesta!
VastaaPoistaNiin taatusti, luulisin etta pohjoismaalaisilla naisilla on vahva perinne maarittaa itsensa työn kautta, turkkilaisissa naisissa en ainakaan tata piirretta niinkaan tunnista. Turkissakin työvkot ovat monesti pidempia kuin Suomessa, tosin monella alalla tahti on viela rauhallisempaa kuin taas Suomessa, paivahoitojarjestelyt ovat monimutkaisempia, aitiysloma lyhyt jne. ja tamakin ajaa kotiaitina olemisen miellekkyytta. Kiitos Tiina!
PoistaMinäkin lisään tähän että olipa kiinnostavaa! En ole koskaan Turkissa käynyt, mutta tämä avarsi taas paljon. Nämä tasa-arvoaiheet ovat sydäntä lähellä. Kiitos!
VastaaPoistaKaliforniassa asuessani kotiäitiyttä pidettiin ihailtavana - sehän vain merkitsi sitä, että miehellä on tarpeeksi hyvät tulot elättää koko perhe. Maassa, jossa koulutus ja terveydenhuolto maksavat maltaita ei kotiinjääminen ole mikään itsestäänselvyys...
Kiitos Helena, niin se on etta tasa-arvoaiheissa on niin monenlaisia nakökulmia, se mika on minulle tasa-arvoa onkin toiselle ehka ihan jotain muuta.
PoistaPetra..Kiitos taas! Mahtava kirjoitus, nauratti ja valilla tippa linssissa..;) Niin tuttua Italiassakin..ei haluaisi italialainen nainen, sellaista tasa-arvoa, etta "viedaan klo.6 aamulla, pakkasessa, pyoralla lapsi paivakotiin"..Tyossa on italialaisesta naisesta kiva kayda, jos se ei rasita..mukavasti puoltapaivaa, siivooja kotona ja lapsi hoidossa, etta jaa omaa aikaa istua kampaajalla, kauneussalongissa tai aperitiivilla muiden naisten kanssa..Niin totta toikin, etta me suomalaiset sopeudutaan..Italialainen nainen haluaa joulu tai haapaivalajaksi timanttisormuksen, me mietimme voisko sen rahan kayttaa johonkin muuhun tarpeellisempaan tai onko meilla todella varaa siihen.Ennakkoluulot ovat syvassa siina, etta Suomessa on naisilla tasa-arvo ja etelampana mies maaraa. Juuri tana aamuna luin suomalaisen bloggauksen Firenzen matkasta, missa jossain baarissa naistarjoilija oli antanut baaritiskilla miehille ensin kahvin ja sitten vasta hanelle. Luuli sen johtuvan siita, etta naiset palvelevat Italiassa miehet ensin ja haikaili Suomen tasa.arvoa. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, niin hullulta se kuulosti. 50-luvun Italiaa! Petra..anteeksi puheripuli..;):) Voinko jakaa ulkosuomalaisten ryhmassa fb ssa?
VastaaPoistaIhana puheripulinen siella :) Niin se on, etta mika Suomessa tuntuu oikealta, onkin jossain muualla ihan vaarin toisten mielesta, mutta matkustelu ja maailma avartaa! Mina lahdin tana aamuna fillarilla viemaan tyttöa tarhaan vahan jalkeen seiskan, ei tarvitse varmaan sanoa etta olen vahemmistössa ja muiden kauempaa tulevien lapset menee kuljetuksella :D Kylla me suomalaiset naiset sitten ollaan kummaa porukkaa! Saat jakaa ulkosuomalaisten ryhmassa!
PoistaMielenkiintoisia kolumneja, pitääkin käydä lukemassa :) Me ollaan muslimiperhe ja minulla huivi mistä varsinkin suomalaiset voivat vetää helposti omia johtopäätöksiään, turkkilaisille ei juurikaan tarvitse selitellä omaa elämäntapaa tai korjailla noita stereotypioita että täällä naiset pesisivät miehen jalat tai että mies pakottaisi pitämään huivia. Tunnen monia ns.konservatiivisemmasta päästä olevia perheitä ja kyllä näilläkin naisilla on hyvät oikeudet ja tietyt vaatimukset ja ihan tavallisia ihmisiä ovat kun vaan paremmin tutustuu :)
VastaaPoistaViivi
Huivi herattaa varmaan osassa ihmisia edelleen pelkoa kun ei oikein tiedeta tarpeeksi asioista eika osata suhtautua huivia kayttaviin, huivihan ei, varsinkaan tana paivana, kerro ihmisesta juuri mitaan eika nyt ainakaan sita etta sita kayttava nainen pesee miehen jalat tai on pakotettu pitamaan huivia jonkun muun, kuin omasta, tahdosta.
Poistanoi Belginin kolumnit mäkin olen lukenut, mutta pidän mielenkiintoisempina niitä osioita joissa itse kirjoittaa juttujaan, mua on hämmentänyt noi missä 80% "kolumnista" on lainauksia ihmisten kommenteista...ymmärrän lainauksen tai pari jolla päästään kaivamaan jutun jotain aspektia mutta noi "quote" luettelot wtf! ehkä en ymmärrä :D anyway hauskoja aiheita ja pisti mutkin miettimään, samoin kuin sun tekstisi.
VastaaPoistamun mies on ainakin antanut ymmärtää olevansa mielissään suomalaisen naisen suhteeseen tuomasta tasa-arvosta, siitä että voi jakaa arjen huolet ja minä lasken budjetit niin ettei eletä yli varojemme jne. ja tietty, teen myös töitä :D hän myös mielellään kokkaa ja siivoaa kylppärin viemärit siinä missä minäkin, eli kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyihin.
mua huvitti ton yhden anonyymin kertomus kuinka sen mies on käskenyt laihduttamaan ym. ei kaikki turkkilaiset miehet sitä tee, mutta koska turkissa painosta puhutaan hyvin avoimesti, niin tiedän kyllä että miehetkin *on* kärkkäämpiä siitä huomauttelemaan naisilleen. ennen nykyistä miestä mulla oli jotain sutinaa yhden toisen turkkimiehen kanssa joka myös huomautteli painosta - ihan ku parin kuukauden flirtin jälkeen tyypillä olis joku oikeus asiaan puuttua?! miehessä oli paljon muutakin vikaa mutta ne kuittailut oli sen verran v-mäisiä että näytin ovea :D sen jälkeen olen kuullut muilta naisilta vastaavantyyppisiä juttuja, ihan tasoa "olisit muuten jees mut sun pitäs laihduttaa eka". huh huh.
Belginin kolumneilla on myös selkeasti tarkoitus nostattaa mölya eli tökata kansan akilleen kantapaihin, hyva niin, itsetarkastelua tarvitaan tassakin maassa, olen kylla ihan samaa mielta etta omat kirjoitukset Belginilta ovat parempia kuin lainauksiin perustuvat. Makin lasken enka ela yli varojemme mutta taytyy tunnustaa etta kylpparin viemareita tai muita inhoja hommia vyörytan kylla aika hanakasti miehelle. Tasa-arvo on kahdensuuntainen juttu eika se tipu taivaasta kuten olen huomannut muutaman paikallisen tuttavan ajattelevan.
PoistaPainoa ja ulkonaköa tosiaan on jotenkin ok arvostella Turkissa avoimesti, tosin naita tyttöystavan tai vaimon painoa kommentoivia tuntuu olevan Suomessakin, toisaalta naisetkin harrastaa tata Turkissa, mun kaly dumppasi eraan poikaystavaehdokkaan sen painon vuoksi, en halua laskia oli kommentti eika mieheen tutustuminen sen enempaa sitten kiinnostanut. Kriteerit on kovia taalla, puolin ja toisin.
Uskon, että meillä mies on nauttinut siitä, että olemme jakaneet sekä lastenhoidon että ansaitsemisen; mielestäni hänellä on läheisemmät välit lapsiinsa kuin monessa täysin algerialaisessa perheessä, jossa perinteisesti päävastuu lastenhoidosta on äidillä. Hän on monesti sanonut, että pitää siitä, että olen kovin taloudellinen ja osaan suunnitella ostokset sen mukaan mihin on varaa. Olen huomannut, että myös algerialaiset naiset osaavat vaatia ja maksattaa kaiken miehellä, jos miehellä vain suinkin on varaa. Joskus tosin mietin sitäkin, että jos nainen ei ole koskaan ollut töissä eikä huolehdi edes perheen ostoksista, ei hänellä välttämättä ole edes realistista käsitystä siitä, paljonko miehen pitää raataa jonkin ostoksen eteen. Meillä esim. lasten Eid-vaatteiden ei tarvitse välttämättä olla joka kerta uudet.
VastaaPoistaMeilla mies nautti siita, etta jaamme asiat, mieheni on myös halunnut hoitaa tyttöa silla on itse nahnyt mika ero on omassa perheessa ja taas minun perheessa isan ja lapsien suhteissa. Toisaalta mieheni patistaa toisinaan ostoksille ja kampaajalle, en nyt ole niin homsuinen omasta mielestani, etta siita syysta mutta ajattelee toisinaan minun olevan liikaakin tarkan markan ihminen, joka pihistaa liikaa omista humputuksista.
Poista