lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ankara tutuksi - Kale eli linnoitus

Minulle Ankaran ehdoton lempipaikka on Ankaran linnoitus Uluksen kaupunginosassa. Alkuperäinen Ankara oli piskuinen kylä muurien suojissa, josta se alkoi laajentua ensin nykyisen Uluksen kaupunginosan alueelle ja sieltä kohti kaupungin nykyisiä keskeisiä alueita kuten Kızılayta ja Tunalia. Kävin ensi kertaa linnoituksessa vuonna 2007, tuolloin tiet olivat kuoppaisia, etenimme vaikeakulkuisia reittejä kohti huippua, jossa mustalaislapset hyörivät ympärillä resuisissa vaatteissa ja naama hiekassa, muurien sisäpuolella asuttiin kylmissä ja huonokuntoisissa kivitaloissa, joita lämmitettiin hiilellä.



Myöhemmin alueella aloitettiin Eu-projekti, jonka myötä aluetta alettiin kunnostamaan ja restauroimaan, nykyinen kaupunginjohto on ottanut koko linnoituksen ja lähialueiden kunnostamisen tosissaan ja alue muuttuu silmissä. Kun kerroin Ankarassa asuvalle ystävälleni alueen uusista kunnostustöistä, hän parahti alueen menettävän aitoa viehätystään kun kaikki röntsäisyys ja ajan patina katoaa. Osalle rakennuksista kunnostustyöt tulivat viime hetkellä ennen romahtamista.



Linnoituksesta puuttuvat edelleen kyltit, kaiteet ja rappuset joten tietä sinne joutuu  kyselemään ja hyvät kengät ovat pakolliset, ylhäältä linnoituksen harjalta aukeavat upeat maisemat kaupungin kaikkiin ilmansuuntiin, mummot myyvät virkkaamiaan laukkuja ja tekemiään koruja pilkkahintaan kukkulalle johtavalla polulla. Olen käynyt viime viikkojen aikana muutamaan kertaan linnoituksen ja Uluksen alueella. Jos tulet Ankaraan lomalle, varmista että vierailet molemmissa. Uluksessa voi vielä aistia vanhan Ankaran meininkiä mutta palataan siihen toisessa postauksessa sillä sellaisen se ansaitsee.

Linnoituksen muurien ulkopuolella on kuivahedelmien ja pähkinöiden kauppaajien markkinapaikka, sen vastapäätä taas Koçin viehättävä museo, kahvila, Divan hotelli sekä käsityökauppoja. Kaksi viehättävää katua johdattaa kulkijaa alamäkeen, varsilla on pieniä kahviloita, teetupia, antiikkikauppoja, tekstiili- ja koruliikkeitä ja käsityöläisten ateljeehuoneita.


Täällä ei matkalijoita kiskota kauppoihin, jokainen saa katsella rauhassa ja tunnelma on muutenkin mukavan leppoisa. Me istuskelimme viime vierailuilla teellä pienen kujan varrella, pöytiä oli kolme ja tarjoilijana vanha papparainen, ystäväni kanssa nautimme herkulliset täytetyt Gözleme letut linnoituksen harjanteen viereisessä teltassa, tarjolla oli myös itse valmistettua ayrania ja sitruunalimonaadia, vilvoittavat tuulet puhaltelevat kuumanakin päivänä kukkulan laella.


Alueen antiikkiliikkeiden hinnat ovat nousussa mutta kaukana edelleen Euroopan hinnoista, kujien alue on myös perinteistä kuparintakojien aluetta, kuulet takojien tasaisen äänen, suunnista siis sinne ja voit seurata miten upeat kuparilautaset ja astiat valmistuvat. Alueella asutaan, käsityöläiskujien ulkopuolella on vielä vanhaa asutusta ja kauppaliikkeiden yläkerroissa koteja.



Sivukujille tuntuu ilmestyvän koko ajan uusia liikkeitä ja kahviloita, löysimme tänä viikonloppuna uuden sisäpihakahvilan, jonka ympärillä oli pieniä vanhoja leluja kauppaavia putiikkeja. Kujia seuraillessa päätyy lopulta Anatolian sivilisaatioiden museon portille, jossa kannattaa piipahtaa, sen jälkeen raukeat käsityöläiskujat jäävät taakse ja päädyt Uluksen vilkkaalle ja elämää täynnä olevalle basaarialueelle, täältä paikalliset ostavat häätarvikkeita, -pukuja, hennaillan asusteita ja rekvisiittaa, morsiuspareille astiastoja ja kodin tekstiilejä, lapsille vaatteita, ympärileikkausjuhlan pukimia ja kodintarvikkeita, kaikkea löytyy ja hinnat ovat mitättömiä.


Kukkulan alueella tapaat muitakin ulkomaalaisia ja monet kauppiaat puhuvat englantia, sen sijaan laskeuduttuasi basaarialueelle ulkomaalaista vilkaistaan kerran jos toisenkin, huivipäisiä on huomattavasti enemmin kuin monissa muissa kaupunginosissa, täällä tehdään kauppaa ja toisinaan tunteet kuumenevat, eteemme sattuu kahden nuoren miehen välienselvittely, tien ylitykseen tarvitaan rohkeutta ja ihmisiä valuu virtanaan, joka kulmassa on joku kauppias, jonka ympärille keräännytään, kiillottamaan kenkiä, ihmettelemään tipuja, ostamaan halpoja sukkia suoraan muovikasseista, markkinamiesten kutsuhuudot kaikuvat ja autot tööttäilevät. Älä siis kiirehdi kukkulalta ja sen kujilta alas, juo teetä, pujahda kauppoihin ja sisäpihoille, syö lounasta paikallisissa lokantoissa, etene kiireettömästi ja ihaile maisemia.

4 kommenttia:

  1. Linnoitus on vielä näkemättä. Näinköhän ehditään näkemäänkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehditte, se on kiva paikka! Nauttikaahan Suomesta!

      Poista
  2. Turkissa ollessamme ollaan oltu kiinni täällä kylällä.Vaikka Ankara onkin lähellä ei ole paljoo muuta kun ostoskeskuksia ,bussiterminaalin ja lentokentän nähnyt.Kiva että sun kautta nään että onhan siellä muutakin!
    Konyassa olen muutaman kerran ollut,enemmän käytiin silti 90-luvulla kun oli vaan yksi lapsi. Joka kerta maassa ollessamme teemme reissun rannikolle,siellä tulee nähtävyyksiä enemmän katteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva etta Ankara valittyy nain sinne pain! Ei taalla nyt ihan kauhean pitkalle lomalle riita nahtavaa mutta enemmin kuin moni tietaakaan, pitakaa kivaa kylalla!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!