perjantai 5. heinäkuuta 2013

Lomalta paluun tuskaa

Kun on reissussa, huomaa harmikseen myös ne negatiiviset puolet asuinmaassaan ja kun lomalta paluuvaihe on vielä päällä, moni niistä asioista joihin on jo normiarjessa tottunut tökkii pahasti. Kysymyksessä ei näköjään ole vain ulkosuomalainen sillä paljasjalkainen turkkilaisemme sai ekat hepulit jo taksimatkalla kentältä kotiin keskellä yötä. Jos suhteellisen rauhallinen mieheni saa raivarit taksikuskille aikaan, jolloin olisi jo hyvä olla nukkumassa, on lomalta paluutuska aika tapissa.

Ankaran taksit eivät juuri huijaa, meillä oli paluuyönä puikoissa papparainen, jonka taksiluvalle Suomen poliisi  näyttäisi eläkkeelle siirtymistä, jaksan aina ihmetellä näitä puolikuuroina ja -sokeina hurjastelevia pappoja, joista ei tiedä aina ovatko unen rajamailla vai ainoastaan nykyhetken tavoittamattomissa. Mies hermostui kun pappa valitsi reitin läpi ydinkeskustan vaikka pääsisi hieman suorempaa ja helpompaakin kautta meille, sanaharkkaa jatkui kotiovelle asti ja taksikuski halusi lopulta antaa 10 liiraa alennusta ettei häntä luulla huijariksi. Mies oli sitä mieltä että Turkissa kaikki huijaavat, tälläistä tämä on heti kun kone on laskeutunut, hän tuhisi. Miehellä on nyt sitten kaikki ovat huijareita- tyylinen lomalta paluu ärsytys.



Itselläni ärsytyskynnys räjähti aika nopeasti naapureista ja leipäkauppiaista. Suunnistimme leipäkauppamme kautta puistoon pari aamua paluun jälkeen, haimme muutama viikko ennen lomalle lähtöä omistajaa vaihtaneesta kaupasta poğaçat eli täytetyt pullat ja leivän. Huomasin että kolikkokukkaro oli jäänyt kotiin, joten pyysin että voin maksaa automaatilla käytyäni ja paluumatkalla puistosta. Tämä on Turkissa normaalikäytäntö mutta sepä ei sopinut kauppiaalle, latasin pussin kauppiaalle hermostuneena ja päätin että sen leipäkaupan käyttö loppui tähän. Kiitos ja näkemiin.

Toinen leipäkauppoihin liittyvä ärsyyntyminen sattui samaisena päivänä lähikaupan leipäpuolella. Uudesta työntekijästä oli hauskaa kun lausuin aksentilla peruna eli patates ja hän pyysi toistamaan sanan, seisoisin siis asiakkaana siinä kuin papukaija toistelemassa perunaperunaperuna jotta hänellä oli hauskaa? Onneksi sain megaraivarit vasta kotona, tytöltä tiedustelin suhteellisen rauhallisesti tämän kielitaitoa ja koulutusta, muistutin vielä olevani asiakas ja hänen myyjä. Eilen tyttö lymyili leipähyllyn takana kun kävin kaupassa, antaa armon käydä oikeudessa ja laitetaan ymmärtämättömyyden piikkiin.

Edellisiltana yläkerrassa oli taas meno jo kolmatta iltaa kuin pienessä kylässä, vieraita tulee ja menee, huonekaluja siirrellään ja kalkatuksen taso kovenee kohti kello 23. Otsasuoni jyskytti, onneksi tajusivat lähteä ennen lopullista räjähdystä. Mutisin vielä unen jo hiipiessä miehelle että valitsimmehan talon aikoinaan siitä syystä, että asukkaat ovat rauhallisia, kukaan ei majoita puolta sukua jatkuvalla syötöllä eikä kukaan ole yrittänyt muuttaa kyläyhteisöä ja sen tapoja 100 neliön asuntoonsa, yläkertalaisista en taas ollut ihan varma eilen illalla. Aamulla mies hermostui, pihalle oli heitelty useampia tupakantumppeja eikä syyllistä tarvitse kauan miettiä, kana on siis kynimättä tästä asiasta yläkerran kanssa vaikka samaisesta asiasta on väännetty ennenkin.

Mies on ollut viime päivinä mukana leikkipuistoissa ja tutustunut paikalliseen naisten väliseen kisailuun, sitä löytyy täältäkin muutamien yksilöiden väliltä, puolihuolimattomia tokaisuja joilla on tarkoitus pönkittää itseään äitinä tyyliin ' noin iso tyttö ja syö vielä tuttia' tai ' ai meidän Abdülrahman osasi juosta jo 9kk iässä'. Niin varmaan mutta itse en ole jaksanut korvaani lotkauttaa asialle, mies oli ihmeissään ja pääsi läksyttämään takaisin erästä ilkeää rouvaa tämän tupakansauhuttelusta vauvan vieressä. Miehillä on paljon oppimista naisten välisestä 'ystävyydestä'.

Onko teillä loma edessä vai takana? Koetteko lomalta paluun tuskaa ja kuinka siitä selvitään? Meillä ollaan jo palauduttu, tuliaisherkkuja on naposteltu ja telkkarista tuijoteltu iltaisin leffoja tai istuttu pihamaalla. Onneksi leipäkauppoja on mistä valita, naapuritkin ovat hiljentyneet ja taksimatkatkin sujuivat taas vanhan tutun kuskin kyydissä.

11 kommenttia:

  1. Anteeksi, minä nauran täällä lomalaisena tätä lukiessani. Iso osa lomaa on vielä jäljellä ja Norjanreissu edessä. Loman jälkeen odottaa uusi työpaikka, joten yritän työntää sen kokonaan pois mielestäni, ettei ala jännittää:) Työ kuitekin on sitä samaa lasten kanssa tehtävää kuin ennenkin,joten eiköhän se siitä.

    Oli mielenkiintoinen sinun lomapostauksesi, sinne Espanjaan mielin ensi kesänä ja loma-asuntoa sieltä nyt jo katselen, jotta saisin juuri sellaisen jota haluamme (ja meren läheltä).

    Mitenkä siellä Turkissa sitten ihmiset suhtautuvat, jos käy huomauttamassa, että toiset mahtaisivat haluta nukkua? Ja oikeasti, leipäkauppa kuulostaa tosi idylliseltä (puheeseen tarrautuva myyjä ei, vaikka itsekin muistelen aina joulun aikaan lämmöllä sitä asiakasta, joka joskus kauan sitten tuli pyytämään minulta glöögeliä) Onhan täälläkin leipomoita, joista voi leipää ostaa, mutta näin äkkiseltään ei tule kyllä mieleen, mihinkä tästä pitäisi sellaisen löytääkseen suunnistaa.

    Kauheita hirviövirkkeitä kirjoitellut Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa, minuakin naurattaa jo ja naapuri huikkasi asken anteeksi tupakantumpeista :) Espanja on ihana lomapaikka, edullinen ja helppo liikkua, hyvaa ruokaa ja viinia seka ystavallisia ihmisia. Meilla mies on kaynyt pariin kertaan viime vuoden aikana ylakerrassa sanomassa etta nyt riittaa, heti ovat hiljentyneet eika mitaan jalkipuintia ole tarvittu. Yleensa kylla sanomisista nousee kauhea meteli, naapurin rouva juuri juorusi etta kerroksemme kaksi muuta naapurusrouvaa ovat riidoissa, koska toinen on valittanut toisen asunnosta tulevasta tupakansavusta....Taalla on leipakauppoja joka kulmassa, niista tuleva tuoksu aamulla on huumaava ja on ihan pakko ostaa jotain. Ihanaa lomaa teille ja uudet tuulet työrintamalla varmaan piristavatkin!

      Poista
  2. Minä kanssa meinasin pyytää anteeksi, kun minua nauratti ihan hirveästi tätä lukiessa, vaikka tiedän, että noissa tilanteissa teitä ei ole kyllä yhtään naurattanut. :-D

    Toivottavasti lomaltapaluustressi alkaa pian helpottaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhan tama tasta, flunssa ei ole myöskaan helpottanut asiaa mutta tanaan tuntuu jo etta olisi ihan normipaiva, kiitos!

      Poista
  3. Minulla on aina lomallemenon ahdistus. Johtuu pakkaamisesta ja siitä viimejuttujen viilaamisesta. Että kaikki olisi järjestyksessä ja jääkaappi pesty yms. typerää. Takaisin tullessa pääosin vain nautin siitä, että saa olla omassa kodissa. Katsotaan kuinka käy tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina olen niin intona lomalle lahtiessa ja mies tykkaa onneksi perfektionistina pakata, lomalta paluun pyykkirumba, laukkujen purku, matkavasymys ja asennoituminen on jotenkin rankkaa.

      Poista
  4. Meillä mies on ollut Suomessa jo 16 vuotta, ja jok ikinen kerta Turkissa lomaillessaan stressaa ihan älyttömästi siitä, ettei mikään toimi kellonaikojen puitteissa, kuten täällä meillä :D
    On tietysti monta muutakin asiaa, jotka tällaista "paluumatkalaista" ärsyttävät.
    On se vaan niin eri maailma :)
    Toisaalta taas, Suomessa ollessaan jaksaa edelleen ihmetellä ihmisten tietynlaista kylmyyttä, siis sitä, ettei kukaan hymyile kulkiessaan, tai lyöttäydy juttusille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni on siita erikoinen turkkilainen etta on hieman erakkoluonteinen, tykkaa saannöista sopivassa suhteessa joten hanelle tuottaa joskus ongelmia turkkilainen meininki. Molemmissa maissa on puolensa, tuo viimeinen on varmasti vaikeinta kun taalta tullaan, hiljaisuus ja ihmisten etaisyys saattaa jopa pelottaa.

      Poista
  5. Turkissa on hyvä pitää rajat ja varsinkin taksilla matkustaessa on oltava erittäin tiukka. Miehesi teki ihan oikein sanoessaan asiasta taksikuskille. Taksien pitäisi kulkea aina mahdollisimman lyhintä reittiä, eikä maksatuttaa asiakkaille turhia summia! Hyvä että pidätte kuria siellä! Ja ihan samat jutut on Suomessakin, että puolensa täytyy pitää.

    Joku kyseli sitä, että miten turkkilaiset reagoivat valituksiin. Eiköhän se ole Turkissa ihan arkipäivää, että ihmiset sanovat suoraan asioista. Turkkilaiset ovat aika vahvaluonteisia. Jotkut ymmärtää valituksen, jotkut ei. Mutta usein tempperamenttiset ihmiset sanovat aika kärkkäästi kyllä takaisin toisilleen. Minä tykkään Turkissa juuri siitä, että siellä ei hienostella asioita vaan ne sanotaan suoraan miten ne ovat!

    Haluaisin Petra kysellä sinulta sellaista asiaa, että jos saatte joskus poikalapsen, niin aiotteko toteuttaa hänelle ympärileikkauksen? Entäs onko tyttärelläsi korvakorut? Kun usein jo pienillä turkkilaisilla tytöillä näkee korvakoruja.

    VastaaPoista
  6. Totta, Turkissaa saa olla hoksottimet tarkkana tai tulee tallotuksi. Taalla tosiaan ollaan karkkaita sanomaan ja kommentoimaan niin tutuille kuin tuntemattomillekin, kyllahan siihen tottuu vaikka joskus tallaista suomalaista kylla vahan arsyttaakin. Jaa-a meilla ei ole perheenlisaysta tiedossa mutta tuskinpa, tytölla ei ole korviksia eika ihan vahaan aikaan tulekaan, sitten kun itse tajuaa haluta :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!