tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mielekästä työtä, onko sellaista ulkosuomalaiselle?

Otin viime viikolla vastaan projektin, joka on tarkoittanut kymmenen tunnin työpäiviä tietokoneella, houkuttimena rahan lisäksi toimi aivojumppa. Kun aivot ovat olleet 2 vuotta suurimman osan aikaa narikassa ja niitä on väsytetty äärimmilleen vain huonoilla yöunilla, temppuilulla ja huolehtimisella, tuntuu oikea aivojen työhön ohjaaminen hyvältä idealta. Mies ja lomalle saapuneet vanhempani ovat syöttäneet, leikittäneet, juoksuttaneet ja nukuttaneet tyttöä, omat ajatukset ovat olleet sidottuna projektiin. Odotan kyllä jo torstaita jolloin homman on oltava paketissa ja pääsen taas touhuamaan omiani tytön ja muiden kanssa.

Romunkerääjä

Tietokoneella tekstejä pyöritellessäni on mieleen hiipinyt työn mielekkyys, mikä tekemistäni töistä on ollut oikeasti kivaa ja millaista työtä toivoisin löytäväni tulevaisuudessa. Ensimmäinen kesätyö oli 13-vuotiaana mansikkamaalla, se ei mennyt kuten piti sillä omistaja ilmoitti minulle ja parhaalle ystävälleni 2 viikon jälkeen ettei enää tarvitse tulla. Mansikoiden poiminnan sijasta ilmeisesti söimme niitä enemmin ja juorusimme, en muista saimmeko kasaan sen verran rahaa etta suunnitellut levikset tuli ostettua, todennäkösesti emme. Sen jälkeen ote työhön parani ja nakotin muutaman kesän jätskikiskassa ilman lounastaukoja pääravintona jäätelö, kouluavustajana, kahvilassa apulaisena ja mainoksia roskiksiin vaihdellen. Lukion jälkeen olin Englannissa hotellisiivoojana, joka sai aikaan innostuksen opiskella lisää, se oli varmasti hulluin työpaikka, jota miettiessä ei voi olla varma oliko se unta vai totta? Opiskelun ohessa työskentelin matkatoimistossa ja vaatekaupassa, joista jälkimmäinen ei ollut minun juttu. Olin aina varma että tykkään tehdä töitä yksin ja pakertaa rauhassa, matkaoppaan ammatti muutti ajatukset 360 astetta ja huomasin nauttivani asiakaspalvelusta ja esiintymisestä, sisäinen narsisti oli löytynyt.

Viimeinen työni oli mielenkiintoista mutta istuminen toimistossa yhdeksästä viiteen päätteen ääressä on puuduttavaa ja tylsistyttävää, teki mieli ulos ja ihmisten pariin. Nyt kun olen nakottanut projektin kimpussa, huomaan tykkääväni tästäkin. En ollut varma selviänkö hommasta kun otin sen vastaan, pakertaminen on saanut aikaan tyytyväisyyttä, osasinpas ja ylitin itseni. Tuntuu että ideaalinen tila olisi, jos voisi tehdä projektiluontoisia töitä, vähän sitä ja tätä, ei kyllästyisi kuten minulla on tapana. Toisinaan tietokoneen ääressä näperrellen ja sitten taas ihmisiä vaikka opastellen. Epävarmaahan se on mutta siihen on Turkissa joutunut tottumaan muutenkin. 

Roskakuski ja romunkerääjä samalla apajalla.

Veimme viime viikolla mieheni kanssa kaksoiskansalaisuushakemukseni joten odottelen sen ratkeamista ja työlupaongelmien unohtamista sen myötä. Ulkomaalaisena työllistyminen on Turkissa hankalaa, maan taloudellinen tilanne on hyvä ja työpaikkoja syntyy mutta työajoiltaan ja palkaltaan hyvän yhdistelmän löytäminen onkin sitten jo toinen juttu.  Viisainta on siis käyttää täällä ulkomaalaisuutta ja sen tuomia etuja hyväksi ja etsiä töitä niiden avulla. Hyviä puolia maan hällä väliä meiningissä on sillä että kaikkien projektien saamiseen ei tarvita todistuksia ja diplomeita, tarvitsee olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Koen että ulkomaalaisena oman aseman päivittäminen yhteiskunnassa on jatkuvassa käymistilassa, kotiin jääminen pitkäksi ajaksi on riski ja sitä ajautuu helposti ulkopuoliseksi, harrastukset ja ystävät ovat kuin liima. Samahan se on kotimaassakin mutta kyllä ulkomaalaisena saa tehdä itse töitä ollakseen liikkuva osa yhteiskuntaa, siihen kun ei automaattisesti kuulu. En kuulu ihmisiin jotka kaipaavat työyhteisön aikuisia ihmisiä tai kahvitunteja, enkä erityisesti säännöllisiä työaikoja tai tietokoneen äärellä ahertamista, sen sijaan kaipaan onnistumisen tunteita ja itsensä likoon laittamista, viime päivien kutkuttavaa tunnetta kun on kiire ja aivosolut hyrisevät. Tykästyin jo opasaikoina siihen että toisinaan painettiin pitkiä työputkia verisuonet kohisten ja toisinaan taas tehtiin muutaman tunnin päivärupeamia.

Ehkä tästä proggiksesta jäi kytemään jotain ja löysin muutaman puuttuvan palasen kysymykseen mikä minusta tulee seuraavaksi? Onko ulkosuomalaisuus ollut sinulle siunaus vai kirous työn suhteen? Tykkäätkö pakertaa rutiiniviikkoa vai kaipaatko vaihtelua, yksityisyrittäjyys vai toisten leivissä pysyminen?

11 kommenttia:

  1. Minulla oli työasiat mielessä enemmänkin jokin kuukausi sitten. Vähän samalla tapaa heräsin miettimään työelämää pienen vapaaehtoisprojektin myötä. Mutta nyt olen kuitenkin taas suosiolla rauhoittunut elämään tässä hetkessä, pienessä sumussa, ja työelämä tuntuu tosi etäiseltä asialta. Muutama vuosi kulunee taas tulevaa vauvaa hoitaessa, mutta sitten täytyisi todellakin vähän kerrallaan keksiä jotain omaa! Minä pidän ehkä jonkinlaisesta ennalta-arvattavuudesta töissä: jos elämä muuten väsyttää en ehkä jaksa venyä töissä joka päivä uusiin ja arvaamattomiin haasteisiin. Ihmisten kanssa olisi mukava olla tekemisissä paitsi jos ovat oikein ikäviä ihmisiä ;)

    Vähän toki maasta riippuen uskon, että kaikkialta löytyy mielekästä tekemistä kun aika koittaa. En ole lainkaan kunnianhimoinen mikä helpottaa huomattavasti asiaa! Mutta onhan tässä maailmalla asumisessa rajoituksensakin. Esimerkiksi Jamaikalla en yksinkertaisesti voinut tehdä töitä. Maassa on niin paljon työttömyyttä, ettei ulkomaalaisille väliaikaisille vierailijoille mitenkään riitä töitä tai edes oikeutta tehdä töitä. Vapaaehtoistöidenkin tekeminen alkoi olla vaikeaa siinä vaiheessa kun Jamaikalla asuimme, sillä monien paikallisten täytyi vapaaehtoistöiden kautta yrittää varsinaisille työmarkkinoille.

    Hienoa, että sinulla on kaksoiskansalaisuushakemus vetämässä. On varmasti helpompi saada töistä kiinni kun ei ulkomaalaisuus ole aktiivisesti estämässä työllistymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietylla lailla tama ulkomaalaisuus on rajoite mutta on siina puolensakin, taalla jotkut palkkaavat eurooppalaisia mielellaan jo siita syysta etta mahdolliset liikematkat ovat esteettömmia kun ei ole viisumiongelmia, myöskin kielitaito ja koulutus ovat plussaa, monella alalla on kysyntaa kahden kulttuurin kasvateista kielitaidon ja kulttuurien ymmarryksen vuoksi. Nauti vauvasta, töita ehtii tehda myöhemminkin, meilla tyttö alkaa kasvaa joten siita syysta ajatukset suuntautuvat uusiin haasteisiin. Minakaan en ole kunnianhimoinen mita tulee uralla etenemiseeen ja saatan heittaytya passiiviseksikin toisten leivissa jos palkkio tuntuu mitattömalta suhteessa panokseen, projektiluontoinen puurtaminen tuntuu siksi ehka mielekkaammalta kun tuntuu etta arvokas aika valuu hukkaan toimiston nurkassa istuessa.

      Poista
  2. Tsemppiä projektin kanssa;minullakin ovat työt viime vuodet olleet projektiluontoisia ja se sopii minulle sillä.Tsemppiä myös kansalaishakemuksen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin luulen etta tallainen sita-sun-tata luontoisuus sopisi minulle, olen kai vahan uloskasvanut tunteesta etta turvallinen työsuhde oikeasti loisi turvaa kun ei se ainakaan taalla niin ole, kiitos tsempeista!

      Poista
  3. Kiva että olet saanut jotain tekemistä ja toivottavasti kaksoiskansallisuus
    tulee nopeasti!
    Itselläni aika menee sitkeesti,olen täällä kylällä keski anatooliassa.
    Aikamoinen shokki taas munlaiselle työnarkomaanille tää rento turkkilainen
    kylä elämä.Parvekkeella minäkin istun ja kattelen vilinää alapuolella, vaikka siihenkin kyllä kyllästyy.
    En silti ollenkaan kaipaa takasin töihin ,samalla kun täällä on tekemisen puute ,jo painostaa kotiin tulo ja siellä odottavaa kellon perässä juoksua.
    Tsemppiä sulle projektin kanssa! Camilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missa pain te olette? Minakaan en kaipaa kellon perassa juoksemista, rutiinit ja tiukat aikataulut nyt eivat sovi minulle mutta työnilo ja siina onnistuminen alkaa taas kutkuttaa. Huh projekti on hanskassa ja voi hengahtaa, kiitti tsempeista!

      Poista
  4. Hienoa, etta olet hakemassa kaksoiskansalaisuutta: onnea sen saamiseen! :)

    Olen itse huomannut taalla reilun vuoden asuttuani, etta tyo on todella aiemmin maarittanyt identiteettiani todella paljon. Tanne kun muutin Suomesta, en ollut koskaan ollut paivaakaan tyottomana ja taallakin paasin heti toihin. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin kavi selvaksi, etta juuri ilman tyolupaa palkansaanti vaikeutui ja myos Ankarasta lahetetyt tarkastajat ovat ilmeisesti hyvin paljon aktiivisempia nykyaan tekemaan ratsioita loytaakseen laittomia tyoskentelijoita. Riskit osoittautuivat liian suuriksi, koska loppujen lopuksi, en tanne tullut tyon vuoksi vaan rakkauden. Alunperin ajateltuna edellinen tyopaikkani taalla oli yksi sellaisista, joihin olisi voinut kuvitella voivansa luottaa, mutta lopputilin otettuani sain lopulta kateen vain murto-osan luvatusta. En jaksanut valittaa siina vaiheessa: otin mita sain ja lahdin. Enpahan ainakaan ollut jaanyt kiinni laittomuuksista ja joutunut tata kautta ulos maasta.

    Siihen, etta elaa kotivaimona, viela ilman lapsia, on todellakin ollut totutteleminen. Viime vuonna jopa kavin muutaman viikon Suomessa tekemassa toita, koska luonne ei antanut periksi elaa miehen rahoilla vaan halusin kantaa korteni ketoon. Onneksi kavin, koska asiat tulivat tana aikana uuteen valoon: stressaaminen turhasta vaheni, kun ymmarsin monta asiaa. Lisaksi yllattavan akkia huomasi sen, etta monet asiat taalla Turkissa ovatkin paremmin kuin Suomessa (mm. vanhustyota tehneena) ja sopeutuminen uuteen kotimaahan olikin jo paljon pidemmalla mita olin aiemmin luullut.

    Nyt sesongin alussa etsiskelimme paikkoja joissa voisin tyoskennella, mutta valitettavasti ne paikat joihin "eksyimme" olivat niita jotka eivat todellisuudessa halua ottaa vastuuta ja hakea tyolupaa. Nyt elamaan ilman tyota on jollain lailla sopeutunut. Ainakaan sita ei enaa paivittain stressaa :) Olen alkanut uskoa, etta kaikki tapahtuu aikanaan. Kun seuraavan kerran matkaamme Suomeen lomalle, on tarkoituksenani tehda toita osa ajasta. Kuitenkin huomattavasti lyhyemmassa ajassa tienestit ovat paljon suuremmat ja helpottavat ainakin hetkellisesti taalla elamista. Lopullinen paamaara on kuitenkin tyollistya tanne Turkkiin, ei jatkaa Suomessa kulkemista tyon vuoksi.

    Millaisia kokemuksia muilla ulkomaalaisilla on tyollistymisesta Turkissa? Vannotteko tyoluvan nimeen, kuten minakin ja jos niin mista toista koette tyoluvan saannin olevan mutkattominta/varminta? Olen harkinnut myos oman yrityksen perustamista tanne sellaiselle sektorille, jonka parissa en taalla ole viela havainnut kenenkaan tyoskentelevan. Onko jonkinlaisia kokemuksia yrityksen perustamisesta ulkomaalaisena Turkissa?

    Aurinkoista viikkoa kaikille ja anteeksi maratoniviestista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Suomalaisille on varmasti ihan tyypillista maarittaa itseaan työn kautta, itse en ole niin työorientoitunut enka haluaisi ottaa vastaan työta jossa joutuu uhraamaan valtavasti vapaa-aikaa. Kotona on ollut kivaa olla pari vuotta mutta jotain projekteja ja työta alan jo hiljalleen miettimaan. Mina vannon työluvan nimeen silla ilman sita riskit ovat suuret, paikalliset viranomaiset ovat todellakin tehostaneet ratsioita viime vuosina ja työnantajien vakuuttelut ettei lupaa tarvita ovat ihan hölynpölya. Työluvan saanti on vaikeaa mutta ei se mahdotonta ole, itsekin tunnen ulkomaalaisia ja suomalaisia, joilla on lupa. Itselleni tulee mieleen juurikin tuo etta työskentelee patkissa Suomessa silla siita saatu tulo on Turkissa korkea, entapa mahdolliset etatyöt? Itse työskentelin pitkaan oppaana, ainakin luotettavimmat matkanjarjestajat hoitavat heille luvat kuntoon. Aloista ainakin hoitohenkilökuntaa tarvitaan Turkissakin. Jos haluat perustaa oman firman niin tarvitset ymmartaakseni siihen turkkilaisen kumppanin, taalla on hyva yrittajyyskulttuuri. Toivottavasti joku muukin vastaisi naihin hyvin kysymyksiisi! Mukavaa viikkoa sinullekin ja tsemppia, varmasti joku ratkaisu työjuttuihisi viela löytyy!

      Poista
  5. Sepäs se. Tosin meikäläiset saa nyt kysyä, että onko mielekästä työtä paluumuuttajalle ja miten sitä sulahtaisi kahdeksasta neljä hommiin, kun on huidellut vuodet sekalaisessa hommassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, sinulla on paluumuuttajan haasteet edessa tulevaisuudessa, 8-16 elamassakin on puolensa ja monelle se sopii varmasti paremmin kuin sekalainen saataminen. Hyvaa Suomen lomaa!

      Poista
  6. Me ollaan Kulussa,olette ihan varmaan ajaneet läpi Konyaan mennessä!
    / Camilla

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!