tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ohjeita Turkin minijöille

Turkkilaiset ja suomalaiset parit ovat tietyllä lailla legendaarinen käsite ja yleensä kansan suussa aika negatiivisessa mielessä. Joka vuosi turkkilaiset ja suomalaiset kuitenkin solmivat kulttuurien yli liittoja, osa menestyksellä ja osa ei. Suurin osa pariskunnista muuttaa ymmärrettävistä syistä Suomeen, varsinkin jos suomalaisella puolisolla ei ole kielitaitoa/ mahdollisuutta työlupaan ja työskentelyyn/palavaa rakkautta maata ja kulttuuria kohtaan sopeutuakseen se on enemmin kuin järkevää, kenenkään ei kannata kuunnella muutamia satunnaisia anonyymejä huutelijoita keskustelupalstoilla, jotka käskevät pysymään kaukana Suomesta ja toivottavat suomalaiset turkkilaisia vaimonhakkaajia Suomeen tehtailevat niin pitkälle kuin mahdollista.



Osa suomalaisista naisista ( naisiahan turkkilaisten kanssa avioitujista on suurin osa) kuitenkin muuttaa Turkkiin, ne jotka eivät muuta usein ainakin sukuloivat miehensä perheen luona. Vuosien aikana mieleen on painunut monia ihania hetkiä paikallisen suvun kesken ja  muutamia ei niin loistavia hetkiä, tässä ajatuksen virtaa ohjanuoraksi tänne saapuville minijöille, niin ja tsemppiä, aina ei mene ihan putkeen:

  •  Valmistaudu onpa se lihonut/laihtunut aiheeseen, naisparvi ympärilläsi arvioi sinua hyväntuulisesti mittaillen alleja ja vatsamakkaroita.
  • Mies ei anoppilassa ole useinkaan vierelläsi, joko sille keksitään muuta hommaa ( tervetuloa työleirille) tai naiset nyt vain muuten haluavat udella kaiken mahdollisen ( hävyttömän) kun miehet on häädetty kuuloetäisyydelle.
  • Hymyile vaikket ymmärrä mitään. Turkkilaisten yleisin käsitys eurooppalaisista ( olet eurooppalainen, Hollanti/ Suomi/ Ruotsi sun muut menevät suvultasi sekaisin pitkän aikaa) on se että olemme kylmiä. Hymyilly, halailu ja tunteiden esille tuominen on merkki samankaltaisuudesta sukusi kanssa, nyökyttelevät hyväksyvästi että kuulutkin heidän joukkoosi lämpimine verinesi.
  • Juo teetä, litroittain, istu ja ihmettele. Kun aikaa kuluu, suvusta riippuen apuasikin aletaan jossain vaiheessa kysellä keittiöhommiin ja muihin pikku askareihin.
  • Jos perheesi viettää Kurban Bayramıa eli uhrijuhlaa, kannattaa asennoitua, lampaan palasia muovikasseissa roudaava perhe ja ruhon osien pilkkominen kotona saattaa aiheuttaa kokemattomassa suomalaisessa miniässä vilunväreitä, myöskään perinteinen palapaisti tuoreesta lihasta ei välttämättä nosta vettä kielelle. Huom! Naapurit saattavat tuoda ovellesi erinäisiä lautasellisia lihapaloja, mmmm tuoretta lihaa, ota kohteliaasti vastaan ja muista että sinua on ajateltu.
  •  Jos asut samassa kaupungissa anoppisi kanssa, varustaudu vierailuihin ja tiuhaan kanssakäymiseen, turkkilaiset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat tietää kaiken. Vastavuoroisesti pidä yhteyttä anoppiisi ja perheeseesi, soita vaikkei ole asiaa ja lörise niitä näitä tai perästä kuuluu.
  • Anopista ja apesta tulee avioliiton jälkeen sinun perheesi, kirjaimellisesti, heitä kutsut äidiksi ja isäksi ja he sinua tyttärekseen, tämän myötä olet osa perhettä ja edustat heitä käytökselläsi, saat myös apua tarvittaessa ja huolenpitoa, tämä toimii molempiin suuntiin. Jos miehesi on lapsista vanhin, on hän automaattisesti perheen vastaava vanhempien vanhentuessa, tämä tuo omat velvoitteensa.
  • Turkkilaiset tottuvat lapsesta asti automaattisesti auttamaan; hakevat leipää kaupasta pyytämättä, keittävät ja tarjoilevat vieraille teetä ja makeaa, anoppi saattaa siis automaattisesti käskeä ja pyytää sinuakin toimimaan, suomalaista saattaa helposti häiritä käskyttäminen, yritä pitää naama peruslukemilla ja auta.
  • Perheestä riippuen ennen avioitumista nuoripari ei välttämättä nuku samassa huoneessa tulevassa anoppilassa kyläillessään.
  •  Naapurit odottavat kylään saapumistasi malttamattomina, millainen ulkomaanilmestys sieltä saapuukaan, tunkevat mielellään katsomaan sinua lähempääkin, ovikello laulaa ja jokaisella naapurilla on yhtäkkiä toimitettavaa juuri sinun perheesi kotiin. Lapset kikattelevat ja aikuiset töllistelevät.
  •  Turkkilaiset on kasvatettu hyvin isänmaallisiksi, heitä kiinnostaa usein enemmin mitä tapahtuu rajojen sisäpuolella kuin muualla maailmalla, Suomi, Helsinki, Lappi, Aarikka ja Aalto eivät sano monelle paljon mitään. Turkki on iso maa ja Suomi pieni, se tiedetään.
  •  Neuvoja ja ohjeita satelee, joskus on sellainen olo kuin olisit avuton ja tietämätön maailman suurimmasta salaisuudesta koska et ole syntynyt turkkilaiseksi, vain turkkilaiset tekevät oikeaa ruokaa ja siivoavat kuten pitää.  
  • Turkkilaiset ystävät ja rakkaat sukulaiset ovat kultakimpaleita, tuki, apu ja huolenpito on pyyteetöntä.

  • Verhot. Turkkilaisille verhot ovat tärkeitä, huomaat sen ajan myötä, aurinkoverhot, koristeverhot ja tyllit. Jos tykkäät siivota, Turkki on sinun sielunmaisemasi, ikuinen puheenaihe ja ylpeydenaihe. Huomaa että miehesi ja perheesi siivouskäsitys saattaa poiketa omastasi, perinteinen suomalainen lauantai siivous ja turkkilainen viikkosiivous ovat kaksi eri käsitettä.  
  •  Opettele keittämään teetä, pieni asia suomalaiselle mutta suuri turkkilaiselle, älä ikinä koskaan tarjoa pussiteetä.
  • Kun kestitset vieraita ota-itse-ole -hyvä ei ole paras vaihtoehto rajalliselle porukalle, turkkilaiset ovat tottuneet pikkupöytiin ja tarjoiluun suoraan istuinpaikoilleen, ehta emäntä tarkkailee teekupin tyhjentymistä ja pikkuleipien menekkiä.

Mille asteelle turkkilaistuu on asennekysymys, kukin elää tavallaan. En voi sanoa että olisin onnistunut tai edes halunnut sitä kaikissa ylläolevissa kohdissa. Naama vääntyy edelleen toisinaan sellaiseen asentoon anopin kanssa, että hän ei voi olla erehtyä miniänsä eriävästä mielipiteestä. Turkkilaiset ovat luonnostaan nöyriä vanhempien edessä, useimmiten kannattaa pitää mölyt mahassa sillä oman mielipiteen ilmoittaminen joka käänteessä on turhaa. En koe miehen vanhempia äidiksi ja isäksi vaikka niin heitä kutsunkin, minulla on omani. Uhrijuhlankin kestän nykyään, monessa asiassa ympäristö tekee kaltaisekseen ja alussa kauhistuttaneista asioista tulee arkea. Jos haluat miellyttää ja välttää konflikteja niin tee kuten sanoin eikä kuten minä teen. Jäärää luonnetta vaan on turha yrittää tunkea turkkilaisiin kehyksiin. Loppukaneettina voin vain sanoa että turkkilaiset ovat yleisesti ihania ihmisiä vaikka suomalaisittain toisinaan tuntuu että ovat liikaa toisinaan iholla, uteliaina, tuijottelemassa ja kadehdittavan itsevarmoina, lämpimän huolehtivaisia ja aina valmiita auttamaan, hyviä sukulaisia ja ystäviä.

Sitten muutama käytännön asia;

  • Jos muutat Turkkiin, mieti asuinpaikan ja -alueen valintaa tarkkaan. Kortteleiden välillä on suuria eroja.
  • Opettele turkinkieli. Ilman sitä olet heikossa asemassa ja jäät ulkopuoliseksi.
  • Työllistymismahdollisuudet ovat kinkkiset mutteivat mahdottomat.
  • Keskustele miehesi kanssa ennen lastensuunnittelua kuka, miten ja millä tyylillä lapset kasvatetaan. Harkitse ja puntaroi, monen turkkilaisen kotimalli on eri kuin omasi.
  • Kysy, selvitä ja keskustele, eri kulttuureista tulevat ihmiset tarkoittavat eri asioita eri sanoin.
  • Kulttuurien välinen liitto on vuosikymmenien työmaa,  ajan kanssa työ kantaa hedelmää.
Mitähän muuta? Lisää oma vinkkisi tai yksityiskohtasi, mistä tahansa kulttuurista tai vaikka samastakin kulttuurista, pienet jutut saattavat olla merkittäviä.

39 kommenttia:

  1. Aika osuvia nämä sun ohjeesi!
    Etenkin tuo painon vahtiminen, ja verhot saivat virneen naamalle :D
    Anopin kanssa on käyty joskus aikamoisia keskusteluja siitä, miksei meidän ikkunoissa ole pitsiverhoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verhot...niista riittaa puhuttavaa anoppien kanssa, meilla anoppi kiinnittaa aina katseensa verhoihin saapuessaan ja haluaa paivityksen niiden tilasta :D

      Poista
  2. Mä ajattelin lisätä että kannattaa ajatella mitä vaatteita laittaa päälle kun vierailee Turkissa anoppilassa tai muilla sukulaisilla.Liian paljastavat vaatteet ei ole plussaa. Tärkeetä on myös ajatella miten istuu huoneessa jos on vanhempia ihmisiä läsnä. Lattialla makaaminen tai haaroja levitteliminen ei kuulu hyviin käytöstapoihin.

    Mullakin on vielä 17 vuoden jälkeen vaikeeta sulattaa joitain näitä turkkilaisia tapoja.Joskus unohtuu että vanhempien ihmisten kanssa ei aleta kinastelemaan.Meillä oli aikamoinen keskustelu sian lihasta anopin kanssa,kun hän väittää että siitä saa matoja aivoihin...
    En kestä sitä että vieraita tuppaa sisään "keskellä yötä", tai aina juuri sillon kun on ruoka valmis ja ajateltiin syödä.
    Hermot menee myös kun jotkut ei ymmärrä että lasten vieressä ei polteta tupakkaa.
    Mä olen huomannut että olen kuitenkin muuttunut ihmisenä vuosien mittaa ja ottanut omakseni paljon Turkkilaisa tapoja,kielikin on alkanut luistaa paremmin. Nyt viimeksi jotkut luulivatkin minua turkkilaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, röhnaaminen ja retkottaminen miten sattuu ovat junttia kaytösta Turkissa, taman unohdin listata etta anoppilaan kannattaa pukeutua talon tapojen mukaan, on hyva tosiaan tietaa millaista pukeutumista ei katsota hyvalla silmalla.

      Matoja aivoihin :D hehheeee, tama oli hyva!

      Minusta kaikkeen ei ehka tarvitsekaan sopeutua eika kaikkea tarvitse sulattaa, kompromisseja tarvitaan puolin ja toisin. Minakin olen omaksunut paljon turkkilaisia tapoja ja ajatusmalleja, sen huomaa Suomen vierailuilla ehka parhaiten.

      Poista
    2. Moi, uusi lukija ilmoittautuu. Mielenkiintoista lukea juuri näitä juttuja kulttuurieroista ja amerikkalaisten miniänä muistuttaa itseään siitä kuinka helppoa tänne sopeutuminen lopulta on moneen muuhun paikkaan verrattuna.

      Halusin kommentoida, että Camillan anoppi on itse asiassa teoriassa oikeassa. Sianlihasta voi saada kystiserkoosin, aivoihin hakeutuvan loisen. http://en.m.wikipedia.org/wiki/Cysticercosis Ei sillä että se olisi hyvä syy olla syömättä laadukasta sianlihaa, etenkään Euroopassa, Turkki mukaanlukien. Mutta tietty tällainen teoreettinen mahdollisuus on omiaan vahvistamaan negatiivisia ennakkokäsityksiä ja luomaan kupunkilegendoja... Mutta ehkä tämän voisi torpata kehaisemalla, että onhan Turkin ruokaturvallisuus niin hyvä ettei tällaisia loisia päästetä leviämään. Voisiko kehuun vastaan laittaa?? ;)

      Poista
    3. Tervetuloa Pilvi ja kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! Piti menna heti wikipediaan, kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa! :)

      Poista
  3. Allekirjoitan. Eniten mut saa tolaltaan juuri tupakanpolttaminen sisällä lasten läsnäollessa, itsensä verhoaminen päästä jalkoihin helteillä ja etenkin uimarannalla. Tosin huivinkäyttö ja hame mieheni vanhempien kotikylässä kurdialueella toi minulle paljon lisäpisteitä, koska mm. naapurin turkkilainen miniä pukeutui farkkuihin, eikä käyttänyt huivia!

    Käsitykset, että Coca-Cola tehdään torakoista ja sianliha on aivoille vaarallista on jotenkin niin turhauttavaa, kun kukaan ei edes halua kuulla faktoja, vaan uskotaan näihin jopa vuosisatoja vanhoihin taruihin.

    Enää en myöskään jaksa kuunnella kuinka lapsen jokainen flunssa on syytäni, koska nukutan parvekkeella ja uitan meressä. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla mies on supertiukkis röökin kanssa eika kukaan tupakoi meilla sisalla, saati paikoissa missa vierailemme, saattaa aiheuttaa arsyyntymista mutta tasta han ei tingi, en tykkaa kun puistoissa vanhemmat/isovanhemmat röyhyttelevat tupakkaa lapsen vieressa, tama on kylla vahentynyt rajusti eika tupakan tupruttelua esiinny kuten aikoinaan, onneksi.

      Nama uskomukset ovat tosi tiukassa, minulta on kylla mennyt torakoista tehty cola ja madot sianlihassa ohi :D Turkkilaiset uskovat etta jokaisen jutun takana on salaliitto ja ovat epailevaista porukkaa, siksi suomalaiset varmaan tuntuvat heidan rinnallaan monesti liiankin hyvauskoisilta. Tuo hysteerinen flunssanpelko on uskomatonta, ihan vieraat ihmiset saattavat huomauttaa kadulla talvella kuinka uskallan tuoda lapseni pakkasella ulos, saatan olla nykyisin aika töksayttelija tallaisissa tilanteissa ja sanon ihan suoraan takaisin napakasti, eipa kuulu muille lapseni ulkoiluttamiset, varsinkaan tuikituntemattomille. Pukeutuminen on tosiaan tarkeaa, alueen ja perheen tapojen mukaan, mieheni perhe on kaupunkilaisperhe ja pukeutuu ihan lansimaalaisesti, en siltikaan menisi heille vesirajaminarissa tai avoinaisessa kauluksessa jarkyttamaan anoppia.

      Poista
  4. Just nuo käytöstavat taitaa olla ensimmäinen asia mikä mullekin tulee mieleen, kun suomalainen (miniä) ja turkkilainen perhe kohtaa. Turkkilainen tapa olla olemassa ja tavata, etenkin uusia ihmisiä, on paljon muodollisempi. Suomalaiset ovat suunnilleen heti "kuin kotonaan" kun taas turkkilaiset ovat kohteliaan kunnioittavia, varsinkin sitä vanhempaa ikäpolvea kohtaan.

    Ja siihen saa suomalainen (miniä) tottua, että Turkissa joutuu olemaan huomattavasti sosiaalisempi, käydään kylässä usein ja ilmoittamatta, naapurit tervehtii, kyselee vointia, kadulla tuntemattomatkin saattavat pysäyttää ja kysellä mistä päin tämä ulkomaalainen on tullut ja etenkin jos on pieniä lapsia, voi olla melkein varma, että et pääse kulkemaan edes kauppaasi ilman, että joku käy puristamassa lapsen poskea tai ojentamassa jonkun herkkupalan lapsen käteen.

    Turkkilaisilla on paljon kaikenmaailman uskomuksia; sisällä pitää käyttää sisäkenkiä kesät talvet (kaikki sairaudet suunilleen johtuu siitä, ettei ole pitänyt tossuja sisällä), aluspaitaa pitää käyttää kesät talvet (imee hien ja kosteuden, eikä likaa päällyspaitaa sekä estää taas ne flunssat ja sairaudet), ja milloin pitää kirjoittaa lappuselle toiveita ja kaivaa se maahan, vastasyntyneen vauvan sängyn alle pitää laittaa luuta, joka pitää pahat asiat loitolla...jne. jne. Nämäkin, kuten moni muukin asia Turkissa vaihtelee varmaan paljonkin siitä, mistäpäin, minkä ikäisistä ja minkä koulutustasoisesta perheestä on kyse.

    Ja tuosta tuli taas mieleeni, kuinka turkkilaiset rakastaa lämmintä, juurikin nuo aluspaidat ja tossut kesäkuumalla ei tunnu missään, synnytyssairaalassa huoneiden lämpötila on melkein kuin suomalaisessa saunassa, talvella bussit, kaupat, virastot puhkaa kuumaa ilmaa ja kun pääset ulos vaakasuoraan vihmovaan vesisateeseen ja tuuleen, selkä hiestä märkänä, voit olla varma, että sieltä se flunssa tulee. Joten suomalaiselta (miniältä) vaaditaan kovaa lämmönsietokykyä, jo ilmastonkin puolesta ;)

    ...Tämmösiä tuli nyt mieleen...ei ehkä ihan aiheesta mutta hyvä tietää kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan turkkilaisten tapa olla on taysin toinen kun suomalaisten, ovat oman perheen keskenkin kohteliaita, kannattaa muistaa anoppilassa etta suikusta ei tulla alkkareissa ja pienessa pyyhkeessa, tukka markana ulos menoakin pidetaan omituisena. Kylla taalla taytyy tykata sosiaalisesta kulttuurista, muuten kannattaa harkita vakavasti muuttoa silla se on suuri osa elamaa, mina tykkaan siita tiettyyn rajaan asti, siita en tykkaa etta vieraita tulisi myöhaan illalla tai ilmoittamatta, onneksi meilla ei nain ole. Taallapa oppii paljon uusia uskomuksia! Tama luiden laitto sangyn alle on ihan uusi juttu, jakakaa lisaa jos tiedatte!

      Nuo aluspaidat on niin turkkilainen juttu ja ainainen kylman pelko. Mina synnytin heinakuun helteilla, onneksi oli ilmastoitu huone. Ilmasto on Turkissa kinkkinen, monelle tulee yllatyksena monissa maan osissa ankarat talvet ja kosteus, kannattaa olla tietoinen millaiseen asuntoon muuttaa, voi olla aika shokki jos lammitetaan edelleen hiilella! Kiitos sinulle hyvista pointeista!

      Poista
    2. Luuta (süpürge) ei luita :)

      Tuosta alastomuudesta tai vähäpukeisuudesta tuli vielä mieleen, että taitaa olla pelkästään meidän skandinaavien juttu, tai peräti vain Suomi-Ruotsi-Norja?, tuo alastomana "julkisilla paikoilla" oleminen :) siis tarkoitan että esim. yleisissä suihkuissa, saunoissa, gynegologilla (muualla peitetään jalat peitolla) oleminen alasti ei ole mikään juttu meille, mutta muille se on kauhistus esiintyä "julkisesti" ilman vaatteita. Ja juurikin tuo alusvaatteisillaan käppäileminen sisällä ei kyllä kuulu turkkilaisiin tapoihin. Siis jos siellä on muitakin ihmisiä paikalla. Tai verhot auki :)

      Äh, ja tähän väliin vielä pakko kommentoida tosta röhnöttämisestä. Että tytöt/naiset jotka käyttää hameita, lyhyitä tai pitkiä, eivät "röhnöttäisi" jalat levällään...olen kerran jos kaksikin itse huomauttanut, mutta myös nähnyt turkkilaisen naisen tulleen huomauttamaan suomalaiselle naiselle istumistyylistä, kun jalat levällään istuu portailla tai bussissa hame päällä. Miehet eivät ole vielä huomautelleet ;)

      Poista
    3. :D Hahhaaaa joo luuta kuulostaa jarkevammalta kuin kasa luita, vaikka en mina sitakaan paljoa enaa olisi taalla ihmetellyt. Taitaa tosiaan olla vahvasti skandinaavinen juttu tama alastomuuteen mutkattomasti suhtautuminen, mies oli ihan jarkyttynyt kun kuuli etta Suomessa vieraat ihmiset istuvat alasti uimahallin saunoissa keskenaan ja rupattelevat niita naita.

      Taytyy sanoa etta onhan se aika rumaa röhnöttaa lyhyessa hameessa miten sattuu yleisilla paikoilla.

      Poista
  5. Olipas kyllä hyvä kirjotus lukea näin tässä matkalla Helsinkiin ja huomenna ois lento Turkkiin miehen luo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No tamahan sattui sopivaan kohtaan! Hyvaa matkaa miehesi luo!

      Poista
  6. Tosi hyvia ohjeita!!!
    Mulla olis ehka lisattavana, vaikkakin olet sen jo kirjoittanut, etta turkkilaiset perheet ovat tosi iloisia jos minia pyrkii kokoajan keittioon, tekee ruokaa tai haluaa auttaa kotitoissa oma-alotteisesti. Vaikka ekat paivat, meidan anoppilassa on "3 paivan saanto", jolloin yleensa vieraan ei anneta tehda mitaan, pidetaan hyvana eleena etta itsekin pyrkii auttamaan. Ja jos anoppi on kotona niin silloin on parhainta etta anoppi kokkailee ja auttaa kotona mahdollisimman paljon. Sita han on sinne tullut tekemaan omasta mielestaan. Tosiaan, eurooppalaisella minialla tulee olla paljon karsivallisytta ja kunnioitusta vanhempia kohtaan etta anoppia kestaa :) Mina olen elanyt anopin kanssa jo 4 vuotta samassa kaupungissa, joista 1 vuotta samassa kodissa.Meidan suhteemme on myos muuttunut laheiseksi ja olen heille suuresti kiitollinen kaikesta avusta jonka sain esim lastenhoidossa lasten ollessa pienia seka edelleenkin. Pyrin aina auttamaan heitakin mahdollisuuksien mukaan, kuten yleensa kokkailen kotona jotain heille vietavaksi ja muutenkin, kayn vaikka kaupassa/markkinoilla heidan puolestaan. Monet anopit voivat myos nayttaa ulkoapain omapaisilta ja sulttaanimaisilta, jopa pelottavilta, kuten minunkin. En uskaltanut puhua paljoakaan hanen kanssaan alussa, koska pelkasin ettei hyvaksy minua perheeseen. Mutta sisalta monet heista ovat taytta kultaa, omine vikoineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain, pienine vikoineen moni anoppi on kullan arvoinen, kun apua tarvitaan niin sita ei taalla kyseenalaisteta vaan tarjotaan ennen kun pyydetaan. Vaatii suomalaiselta minialta vaan tiettya nöyryytta pyytaa, auttaa ja oppia kokkaamaan ja vastavuoroisesti auttamaan anoppia, minusta on hienoa etta teillakin anoppi oli suureksi avuksi ja varmasti mielellaan lasten kanssa!

      Poista
  7. Kiitos Petra rakas, tämä oli parhain postaus ikinä! <3

    "Valmistaudu onpa se lihonut/laihtunut aiheeseen, naisparvi ympärilläsi arvioi sinua hyväntuulisesti mittaillen alleja ja vatsamakkaroita."

    Tämä on niin tuttua! :D Tähän voisin lisätä vielä sen, että myös painoa saatetaan kysellä! Ainakin minulta kysyttiin. Onko Turkkilaisille sitten kovinkin tärkeää se, että ihminen pysyy hoikkana ja hyvässä kunnossa? Kun nimenomaan juuri tämä painoasia oli todella merkittävässä roolissa, kun asuin Turkissa. Siitä jaksettiin paasata lähestulkoon joka päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyva :) kylla tama painoasia ja yleensakin paivittely ulkonaösta on jotenkin paivittaista, turkkilaiset eivat ota meidan tavoin sita vakavasti tai itseensa vaan se kuuluu asiaan ja perheen kesken se on hyvantahtoista huomioimista.

      Poista
  8. Kyllä se riippuu niin paljon siitä miniä- kokelaastakin, että miten perhe suhtautuu.

    Pitkälle pääsee jo sillä, kun omaa hyvät käytöstavat. Minä kun menin alunperin ihan tietämättömänä ummikkona turkkilaiseen perheeseen ja vaikka mitään muuta en osannut, niin ainakin kättelin perheenjäseniä, kerroin nimeni ja hymyilin, vein pienen lahjan, muistin aina kiittää ja autoin ruokailussa sen verran mitä pystyin. Yhteistä kieltä ei ollut perheen kanssa, mutta tosiaan kyllä ihan maalaisjärjellä ja hyvillä tavoilla pääsee eteenpäin. Aina voi myös halata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta etta kotikasvatus heijastuu kaytökseen, itse olen kylla tarvinnut vahan asennettakin niissa tilanteissa kun hampaita kiristellen istun uhrijuhlan lihapatojen aaressa tai kuuntelen juttuja ylivertaisista turkkilaisistsa, kummallisia uskomusten siivittamia paikallisia totuuksia ja sita rataa. Suomalaiset tavat eivät aina välttämättä vastaa turkkilaisia eikä kaikilla suomalaisilla nuorilla ainakaan ole kovin kaksiset käytöstavat. Silloin kun ei osannut kielta, ei paljon mikaan arsyttanytkaan.

      Poista
  9. Minua hymyilyttää. Asiaa voi harjoitella asumalla Turkissa ulkomaalaisena, iILMAN turkkilaista puolisoa ja hänen sukuaan. Moni asia pätee silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, saannöt patevat pitkalti myös turkkilaisten ystävien kesken, ystävät voi vielä valita, sukulaisia ei :D

      Poista
  10. Vielä yksi asia pitää kommentoida alastomuudesta. Minua häiritsee valtavasti kun turkkilainen mieheni ei voi esiintyä kotona alasti alle yksivuotiaan tyttäremme edessä. Peittää itsensä aina vähintään käsillään, kun tulee suihkusta pois. Minua tämä alkuun järkytti ja pyysin lopettamaan, perustellen, että lapsi ei ymmärrä vielä näitä juttuja ja alastomuus on niin luonnollista. Alastomana synnymme, alastomana kuolemme. Mutta hänen mielestään tyttären "ei tarvitse" nähdä häntä alasti. Hyvästi siis perheen yhteiset saunahetket!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ymmarran kylla siella Turkissa kasvetaan lapsesta asti yksityisyyteen ja lapsillekin opetetaan nain, tassakin on varmasti pienia eroja perheiden ja asuipaikkojen valilla?

      Poista
    2. Osa näistä voi myös johtua ihmisten erilaisuudesta. Ex-mieheni kävi kyllä tyttäremme kanssa suihkussa kunnes tyttö täytti 3v, siihen loppui. Hänen vanhempi veljensä taas kävi alusta asti pikkutyttönsä kanssa suihkussa kalsarit jalassa, joka tuntu tosi koomiselta :)

      Ihana lukea näitä juttujasi, pitääkin perehtyä niihin urakalla nyt viikonlopun aikana kotona. Vaikka olen eronnut Turkkilaisesta miehestäni, niin rakastan sitä kulttuuria ja ihmisiä siellä

      Poista
  11. Nämä oli tosi mielenkiintoisia! Itse olen kyllä sen verran introvertti perisuomalaismörkö, että jatkuva sosialisointi suuren suvun kanssa voisi hajottaa nopeasti pään, vaikka pieninä annoksina ihmisten seurassa hyvin viihdynkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en minakaan jaksaisi aina sellasta sukulaisrallia, onneksi miehen suku on pieni eika meilla kylailla taalla sen useammin kuin monet suomalaisetkaan.

      Poista
  12. Mä olen pidemmän aikaa käynyt lukemassa näitä Turkkitarinoita, mutta nyt samaan aikaan sekä nauratti että kauhistutti niin paljon, että piti erikseen käydä jättämässä kiitokset hyvästä meiningistä. Mä en ole koskaan kokenut Turkkia maana tai kulttuurina millään lailla mielenkiintoiseksi tai läheiseksi, mutta tässä kun kaima pala palalta avaa kulttuurin salaisuuksia ja niiden taustoja, huomaan katseeni avartuneen. En tiedä onko se blogisi virallinen tarkoitus, mutta ainakin tälle yhdelle änkyrälle teet tärkeää kulttuurikasvatustyötä. Halauksia kesääsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima! Olipa kiva kuulla että tällä blogilla on ollut tälläinen vaikutus, kiitos kun jätit puumerkkisi! Kiitos ja halauksia myös kesääsi!

      Poista
  13. Meillä anoppi "suolasi" minua ja tytärtämme usein, kun joku naapuri oli hänen mielestään katsonut meitä "pahalla" silmällä, toisinsanoen kehunut meitä :) Samoin kun tytöllämme nousi kuumetta, niin pahat voimat oli sillonkin liikkeellä ja tyttö suolattiin ja samalla ihana anoppini mutisi omia juttujaan. Sen jälkeen minä kyllä annoin tytölle kuumelääkkeen ja kuume hävisi seuraavaksi aamuksi pois, mutta en ikinä oikaissut anopin käsitystä että "suolaaminen" sen vei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahaa olen kuullut tuosta suolaamisesta ja sita kuulemma harrastetaan myös ihan lapi yhteiskuntaluokkien, tiukassa ovat uskomukset Turkissa :)

      Poista
  14. Mahtava postaus! Olen juuri viikon päästä menossa tapaamaan poikaystäväni äiti ensimmäistä kertaa joten tämä oli mulle erittäin ajankohtainen pstaus :D Olen ihan hermona, kiitos neuvoista! Jotkut näistä asioista on toisaalta kyllä jo tuttuja juttuja sillä olemme kuitenkin jo olleet yli vuoden yhdessä poikaystäväni kanssa ja olen huomannut monet näistä asioista jo poikaystäväni kavereiden kanssa ollessani. Olen varma että poikaystäväni äiti tule olemaan tosi ihana sillä olen puhunut hänen kanssa puhelimessa hyvin rajoitetulla turkin kielelläni joka kerta kun olen ollut turkissa, eli ainakin kuudesti tän vuoden aikana, ja hän on aina tosi iloinen ja ihana, minua huolestuttaa enemmän kielimuuri.

    VastaaPoista
  15. Hyva etta tuli tarpeeseen, ala hermoile, hymyilet vaan niin kaikki menee hyvin :D

    VastaaPoista
  16. hei jos jotakuta kiinnostaa kannattaa tutustua facebook sivuun nimellä: Naimisissa Turkki miehen kanssa. Siellä suomi-turkki pariskunnan arkea vuoden ajalta, hauskasti kirjoitettuja arjen kommelluksia. pariskunta asuu suomessa.

    VastaaPoista
  17. Lähes nämä kaikki ohjeet pätevät myös Algeriassa :)! Hyviä vinkkejä! Tosiaan hymyilemällä pääsee tosi pitkälle :)! Joskus tuo asenne, että vain algerialainen ruoka on oikeaa ruokaa jne. ottaa vähän päähän, mutta olen myös ajatellut, että on parasta pitää mölyt mahassa. Viimeksi oli kyllä hieman vaikeuksia, kun miehen sisko kommentoi tapaani kattaa kahvikupit ja tytön huoneen väriä! Tytön huone on siis turkoosi/vaaleansininen ja sen olisi siskon mielestä pitänyt olla ehdottomasti vaaleanpunainen! Selitin, että tyttö itse halusi kyseisen värisen huoneen. Lopuksi hän sentään totesi, että no, onhan se ihan nätti, mutta kyllä sen pitäisi olla vaaleanpunainen! (Muuten myöskin maalarit olisivat halunneet maalata tytön huoneen vaaleanpunaiseksi eli täällä ei todellakaan suosita sukupuolineutraalia kasvatusta ;) )Miehen siskot pitävät minua yllättäin avuttomampana kuin anoppi. Tai sitten vain haluavat päteä tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama ruokajuttu kylla toisinaan arsyttaa ja se suorasukaisuus yleensakin kun arvostellaan toisen tekemia ja tarjottavia ruokia, sisustusta, vaatteita tms. ja ehkapa siina on pohjimmiltaan se ajatus etta taalla on AINA tehty nain ja se on ainoa oikea tapa? Mieheni mielesta ainakin taalla monet naiset ovat hieman kateellisia ulkomaalaisille naisille ja saattavat tasta syysta patea ja neuvoa.

      Poista
  18. Samaa muuten sanoi minun mieheni, kun asiasta hänelle valitin :). Osittain mietin sitäkin, että esimerkiksi miehen sisko ei ole ikinä käynyt ulkomailla eikä edes nähnyt erilaisia tapoja toimia. Miehen äiti on onneksi yllättävän avoin ja antaa minun toimia suureksi osaksi parhaaksi näkemälläni tavalla ilman huomautteluja! Sinänsä on lohduttavaa kuulla, että näin on Turkissakin eikä vain täällä Algeriassa.

    VastaaPoista
  19. Hei!
    Tuli mieleeni, että jos suomalaisena menee tervehtimään puolituttua turkkilaista niin millaisia viemisiä olisi hyvä olla mukana?

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!