Tervetuloa kotiimme!

Muutto Izmiriin tarkoitti sopetumista siihen ettei meillä ole enää pihaa, johon Helmi pääsee milloin vain, karkuun tytöltä, pikapissalle tai kissoja jahtaamaan, piha oli muutenkin iso elementti elämää suurkaupungin keskustassa. Kotiin oli tehty juuri osittainen remppa, joten siitä oli muodostunut toimiva ja meidän näköinen pesä, jossa viihdyimme niin hyvin että meistä sulkeutuikin todellisia kotihiiriä, naapurit olivat kivoja ja talonmiehestä monessa apua.

Pitkä käytävä halkoo huoneistoa kuten monessa turkkilaisessa kodissa.

Uuden kodin piti löytyä nopeasti ja kriteerit olivat aika tiukkoja, halusimme tietylle alueelle, kävelymatkan päähän merestä, lautasta ja kaikesta oleellisesta, ei liian korkea vuokra, eikä ylimpiin kerroksiin. Tehtävä tuntui jo jossain vaiheessa ihan mahdottomalta mutta löytyihän tämä sitten, viime tipassa. Täydellinen se ei ole mutta me olemmekin vuokralla ja aikeissa tutustua nyt muutaman vuoden ajan tarkemmin alueeseen, taloihin, hintoihin, sen jälkeen on helpompi tehdä päätös siitä missä asunnossa asumme tulevaisuudessa.

Pihan puuttuminen oli lopulta ongelmista pienin, meillä on iso parveke viehättävän tien puolelle, jossa on kiva istuskella, tästä voi vaikka laskea turkkilaisittain korin narun varassa alas ja huikata vastapäisen kahvilaleipäkauppiaalle tilauksen. Asunto on iso, entiseen verrattuna neliöitä tuli noin 60 lisää! Parketit makkareihin ja olkkariin on juuri uusittu, samoin keittiönkaapit, seinämaali on ok ja kaappitilaa ja varastotilaakin löytyi lopulta pelättyä paremmin. Aiemmassa kodissa meillä oli turkkilaisittain harvinaisia kaappeja valmiiksi asuntoon asennettuna, täällä niitä on huomattavasti vähemmin mutta sen korvaa varastohuone, johon saa kätevästi matkalaukut, korjaustarvikkeet, siivousvälineet, laukut seinälle ojennukseen ja muutenkin katseilta piiloon. Olimme yllättyneitä kuinka paljon pölyä partseille ja asuntoon nousee, Ankaran sisäpihalle olevaan asuntoon ei lentänyt juuri pölyä eikä hiekkaa, tosin siellä nenään tunki sen sijaan pakokaasut ja saasteet. Asunnon siivous uusine lattioineen ja suurine huoneineen on onneksi helppoa, parvekkeella heitetään toisinaan sangollinen vettä paikallisittain ja se on siinä.

Minun ja miehen paikat ja nurkassa seisonut vanha ompelukone pääsi pöydäksemme.

Murheenkryyneinä ovat keittiö ja kylppäri, keittiö on tyypillinen turkkilainen eli pitkä ja kapea, kaiken kukkuraksi ikkuna on kuiluun, josta eivät puhalla virkistävät tuulet, keittiökaapit on uusittu mutta laskutilaa on melko rajallisesti verrattuna siihen mihin on totuttu. Kaappien vaihto on tehty selkeästi nopeasti ja halvalla, priimajäljestä ei ole tietoakaan ja muutaman kaakelin reuna irvistää niin että ne on korjautettava pian. Turkissa kaikki omat kodinkoneet otetaan aina mukaan, joten ne ainakin toimivat moitteettomasti, yleensä pesukone on keittiössä mutta täällä se on suomalaisittain kylpyhuoneessa.

Kylppäri on melko vanhanaikainen, suuri vedenlämmitin vettä varten ja kylpyamme, tilaa on kuitenkin reilusti. Kylppäriin teimme ehkä eniten hankitoja vaikka yritimmekin pitää ne minimissä sillä emme ole aikeissa asua tässä vuosia, sinne viritettiin kuitenkin suihkuverho tankoineen, kuinka ihmiset ovat pärjänneet ilman sitä? Liukuestematot, mattoja, koukkuja ja telineitä tarvikkeille. Muutamilla pienillä  ostoksilla siitä saatiin jopa kodikkaan näköinen ja sen verran toimiva ettei tarvitse pelätä tytön kanssa kylpemistä ja paljoin jaloin heilumisia. Vedenlämmitin on muistettava aina kytkeä päälle hyvissä ajoin ellei halua viileää suihkua niskaansa.

Vedenlämmittimellä on kokoa!

Asunto on ihana valoisa ja läpitalon pituudessaan tänne saa raikkaan läpivedon, makkarit ovat kivat ja tilavat, samoin vierashuoneesta saadaan hyvä kodinhoitohuone, joka ystävien ja sukulaisten saapuessa muuntautuu taas sopeksi heille, sinne saa kätevästi rattaat piiloon ja talvivaatteet varastoon. Tytön pieniä vaatteita ja vauvatarvikkeita on muutama pahvilaatikollinen, jotka pitäisi vielä selvittää jotta vierashuone näyttäisi huoneelta eikä varastolta. Itse ihastuin huoneiden ja vaatekaapiston retro-oviin, niista saisi maaleilla aika makeat mutta enpä tiedä saisiko itsestään irti intoa sellaiseen vuokralaisena.

Tytön huoneeseen mahtuu nyt niin lelut kuin tyttökin leikkimään.

Ankarassa totuimme talonmiehen palveluihin, joista maksettiin pieni summa kuukausittain. Täällä käy ulkopuolelta siivooja kerran viikossa pesemässä rappukäytävän mutta enää ei olekaan Hasania perheineen, jolle voi soittaa sisäpuhelimella, joka nouti roskat aina klo 20, siivosi pihaa ja hoiti vuotavat putket, kävi apteekissa tarvittaessa ja oli muutenkin useimmiten soiton päässä. Vaikka toisinaan marmatimme talonmiehen ajoittaista laiskuutta tai katoamistemppuja niin nyt on ollut muutamaan otteeseen jo ikävä herraa perheineen. Illalla suunnatessamme koiran pissatuslenkille on raahattava roskapussia mukana ja etupihakin saa miehen kulmat kurttuun hoitamattoman näköisenä.

Talossa on 10 asuntoa ja naapureita näkee harvoin kuten Ankarassakin, olemme tutustuneet muutamiin naapuruston asukkaista ja kaikki vaikuttavat rennoilta ja avuliailta, pienen kadun varrelta käytämme päivittäin kahvilaleipäkauppaa ja heiltä olemme saaneet eniten apua ja vinkkejä, mies on todennut viereisen parturin kelvolliseksi ja mukavaksi paikaksi, samoin kulmakunnan monitoimimiehen näppäräksi, silloin vain kun jaksaa työpaikalleen raahautua. Viljelen tätä rento sanaa izmiriläisistä joka postauksessa mutta se vain on niin suuri ero ankaralaisiin verrattuna etten jaksa olla sitä ihmettelemättä, se paistaa tavasta olla, kävellä, puhua ja pukeutua. Tykkään tästä naapurustommekin tavasta rentoilla, tosin on siinä pieni miinuksensakin, hommat eivät selvästi toimi ja etene aina ankaralaisen jouhevasti.

Parveke ja vastapäiset palmut.

Yhteenvetona viihdymme tässä ja silmäilemme jo sillä silmällä muita taloja ja asuntoja, sillä tulevaisuudessa haluamme hieman erilaisen kodin ratkaisuiltaan, nyt on kuitenkin hyvä olla tässä sillä pitkä matka tänne on tehty. Pihanpuute ei ole vaivannut sillä vietämme aiempaa enemmin aikaa puistoissa ja meren äärellä, ilmaston muutoksen myötä parvekkeella voi syödä aamupalaa myöhälle syksyyn ja auringonsäteet alkavat lämmittää jo varhain keväällä. On hyvä istua partsilla, katsella mitä naapurusto tekee, huikata kuulumiset kahvilaan ja tervehtiä vastapäätä ahertavia mainostoimiston hemmoja ja heidän ihanaa koiraa, Helmi on sopeutunut ihan hyvin, tyttö vielä paremmin mutta ne ovatkin jo omia juttuja.

Kommentit

  1. Kivan oloinen koti ja ihana näköala parvekkeelta. Palmut pelastavat kyllä päivän kuin päivän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palmut ovat ihania, olin unohtanut miten olin niitakin ikavöinyt!

      Poista
  2. Näyttää siltä, että olette asettuneet! Teillä on kodikkaan näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuon vierashuoneen viela saisi siivottua, onneksi voi laittaa oven kiinni ja siirtaa projektia eteenpain.

      Poista
  3. Kauniilta näyttää kotinne!
    Varsinkin työ tytönhuone on söpö...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin lemppari taitaa olla tytön huone, nyt siella on tilaa ja valoa huomattavasti enemmin verrattuna aiempaan.

      Poista
  4. Kivalta näyttää ja kuulostaa! Parveke-elämä on ihanaa, mekin syömme kesäisin/alkusyksyisin parvekkeella, on siinä oma viehätyksensä ja tietysti hiukan viileämpääkin kuin sisällä. Ja puh, tätä pölyä Istanbulissa! Aamulla pyyhit pinnat, illalla voi jo sormella vetää kunnon pölyrannun, jos on ikkunat olleet auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parvekkeella syöminen on kylla kivaa, ruokakin maistuu paremmalta. Taalla tuntuu tuo pöly olevan sekoitus meren suolaa ja mita lie hiekkaa ja pölya, Ankarassa sita ei ollut mutta taalla onkin ihan eri juttu.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, kylla tama kodilta tuntuu jo vaikkei ihan taydellinen olekaan.

      Poista
  6. Kivalta näyttää uusi kotinne ja tuo parveke on suuri plussa (sanoo parveketon..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parveke on kylla tosi kiva, se tuo lisaulottuvuuden elamaan, tyttö ja koira istuvat siina valilla vierivieressa tarkkailemassa kadun tapahtumia.

      Poista
  7. Kiva,kun kutsuit meidät kylään! Onko teillä seillä ennestään tuttavia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyva! Ei ole joten tultiin ihan tyhjan paalle siina mielessa, muutama yhteydenotto on tullut jo paikallisilta suomalaisilta joten heti kun ehdin niin toivon tapaavani heita!

      Poista
  8. Ompas ihanan näköistä! Izmir kuulostaa muutenkin kertomasi mukaan upealta paikalta :-) onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Izmir on tosi kiva paikka, negatiivista on vaikea kaivaa ainakaan viela juuri mistaan, ainoa miinus tahan mennessa on etta osa pitaa koiria aika holtittomasti ja niita saa varoa ulkoillessa Helmin kanssa mutta eiköhan tahankin 'rentoiluun' totuta.

      Poista
  9. Teillä on kaunis koti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, epamaaraiset kasat on jatetty kuvien ulkopuolelle :D

      Poista
  10. Onnea uuteen kotiin! Niinpa,nama rannikoiden immeiset ovat jotakuinkin aika rentoa porukkaa oli kyse sitten etela- tai lansirannikosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, olin unohtanut sen reilussa 5 vuodessa Ankarassa, ihanaa oli taas palata tanne rentoilun makuun ja luulenpa etta tanne jaan.

      Poista
  11. Onnea uuteen kotiin, mukavalta nayttaa :)
    Ja terkut lansirannikolta!

    VastaaPoista
  12. Siis etelarannikolta terkkuja!
    Suomessa asustellaan siella lansirannikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lennu ja terkkuja Suomen lansirannikolle, tulkaa akkia pois, siellahan on kohta talvi jo tulossa :D

      Poista
  13. Tultiin jo viime perjantaina takaisin Turkkiin, oli pakko tulla kun koulut alkoi. Eka kouluviikko ja pojista pienempi oli heti toisena paivana sairaana ja isompi tanaan. Koko kesaloma 3kk ilman vaivoja...
    Antalyassa satoi eilen, ilma tuntuu raikkaammalta. Tuliko teilla vetta?
    Viikonloppuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla on taalla sairastupa, koira on leikattu eilen ja tyttö sai tanaan kipsin kateen, huhhuh....Meillakin satoi ja ukkosti, taallakin on aika raskas ilma ollut jo pari paivaa, viikonloppuja sinnekin!

      Poista
  14. Voi mitä teijän pikku tytölle kävi? Pikaista paranemista kaikille!

    Ja onnea uuteen kotiin! Tultiin ite kuukausi sitten Kreikan Samokselta kotiin (meillä 2 lasta) ja olisin niin voinu jäädä asumaan sinne, tai jonnekin rannikkokaupunkiin etelä-eurooppaan.Mutta eipä ole sellaista työtä että pääsisi muuttamaan. Mutta onneksi voin haaveilla siitä blogisi kautta.=)

    -Riikka

    VastaaPoista
  15. Tyttö tippui tuolilta ja hiusmurtumahan sielta kadesta löytyi :(

    Kiitos, Samos on varmaan ihana ja aina pitaa haaveilla, me haaveillaan etta paastas joskus lomalle lumiseen joulusuomeen ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit