keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kaksi kuukautta tarhaa takana

Takana on pian kaksi kuukautta tarhalaisen elämää perheessämme. Alun kangistelujen jälkeen tyttö on ottanut tarhan, opettajan ja rytmin haltuun, viimeistään sunnuntaina varmistellaan, että mennäänkö aamulla jo tarhaan? Aamulla neiti kukkuu hereillä noin kymmenisen minuuttia ennen herätystä. Öğretmen eli opettaja tuntuu olevan kova sana sillä opettajan sanoilla on selvästi vanhempien juttuja vahvempi painoarvo. Opettaja sanoi niin....



Lokakuun aikana tarhassa alkoivat retket. Joka kuun alussa koululaukussa kotiin lähetetään ruokalistan lisäksi kuun toimintaohjelma. Jokaiselle viikolle on omaa ohjelmaa, toisinaan pienempää, välillä hieman isompia juttuja. Lokakuussa lapset kävivät retkellä Girnen puistossa, jossa syötiin hampparit, ranskikset ja juotiin mehut, se että sinne mentiin bussilla tuntui olevan iso juttu tytölle. Lokakuussa vietettiin eläintenviikkoa, jolloin tarhassa vieraili eläinlääkäri kertomassa eläimistä, koti- ja katuyksilöistä ja niiden hoidosta. Eläinlääkäri toi mukanaan pienen kissan joten voitte varmaan arvata, että kissasta puhuttiin monta päivää. Sen jälkeen meille on hinguttu kotiin kissan ja koiran lisäksi apinaa, pöllöä, sisiliskoa, kilpikonnaa ja papukaijaa. Tyttö pääsi tarhan kanssa ensimmäistä kertaa lastenteatteriin seuraamanan näytelmää Kuka pelkää koulua? ja vierailulle Latife Hanimin kotimuseoon, Latife rouva oli Atatürkin puoliso, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1923-1925. Latife rouva oli izmiriläinen ja tunnetun kauppiasuvun tytär. Loppukuusta lapset saivat kakkua paria päivää ennen tasavallan päivää, jolloin koululla oli muitakin tapahtumia ja eilen koululla vietettiin itse tasavallanjuhlaa.

Koululle ostetaan joka lukukausi puuhapaketti lapsille, jonka kustantavat vanhemmat. Saimme opettajalta listan tarvikkeista, erilaisia kyniä, vahoja, askartelutarvikkeita ja papereita joka lähtöön, hintaa paketille tuli noin 150 tl ( 1€ = n.2.7 tl). Viime viikolla tarhalle pyydettiin tuomaan teatterinurkkausta varten mahdollisia vanhoja vaatteita, tavaroita, kenkiä ja reksvisiittaa mitä voidaan hyödyntää esityksissä. Monet tarvikkeet ovat minulle tuntemattomia joten olen ollut kirjakaupan omistajan edessä lapun kanssa kysymysmerkkinä jo useamman kerran. Mitä ihmettä ovat ponponit ja niin edelleen? Tytön opettaja kysyi, voisinko tuoda jotain suomalaista, hmmm kansallispukuja, Suomen lippu, muumimukeja, iittalaa vai arabiaa? Yhtään kulunutta suomalaista tavaraa ei meiltä taida löytyä.


Puuhapaketti koululle

Koulusta tulee lappuja tiheään tahtiin, osassa on ilmoitusluontoista asiaa kuten laulut ja lorut meille vanhemmillekin, joita viikon aikana on opeteltu, muistutuksia tulevista tapahtumista ja pyyntöjä kuten huomiselle mahdollisia kotoa löytyviä kuvia, kirjoja, kortteja Atatürkista. Tasavallanpäivän ja Latife Rouvan kotimuseon vierailun lomaan lapset toteuttavat kollaasin maan suurmiehestä.


Tarhassa tyttö on oppinut ainakin sotilaallisen tyylin käsien pesuun, tietää hyvin kuka on Atatürk, kohteliaisuuksia ja omatoimisuutta. Omat uudet kaverit ja opettaja ovat tärkeitä mikä tuntuu meistä vanhemmista kivalta, tarhaan menon suurin syy oli uusien kavereiden ja ryhmässä olemisen opettelu. Tytön opettaja on usein ovella aamulla vastassa ja tulee lapsia hakiessa tapaamaan meitä vanhempia. Yleinen ja oma mielipide on, että tytön luokan opettaja on hyvä, asiaan paneutunut ja sydämellisen oloinen. Aamulla olemme tytön kanssa usein paikalla hieman viime tipassa mutta hakiessa menen tarhalla usein hyvissä ajoin, on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen vanhempien kanssa.



Tasavallanpäivän juhla tarhalla oli tupaten täynnä ja pientä kaaostakin havaittavissa. Viisivuotiaiden luokat olivat valmistelleet esityksensä, joissa pääroolissa oli tietenkin Atatürk, Turkin liput liehuivat, kansallislaulut ja muut aiheeseen liittyvät laulut soivat ja lapset tuntuivat olevan innoissaan esityksistä. Yksi ryhmä lauloi ja soitti, toinen muodosti tansseillaan Turkin lipun kuunsirpin ja tähden, yhdellä ryhmällä oli kansantanssiesitys ja kamerat räpsyivät. Vitosten vanhemmat ja sukulaiset olivat eturivissä, me seurailimme kolmosten vanhempien kanssa esitystä taaempaa minkä väkijoukon takaa näimme. Tilaisuus alkoi Turkin kansallislaululla Istiklal Marsilla. Voin vannoa, että koulun pihalla jokaikinen lapsesta vaariin lauloi ääni väristen, itse auoin suuta sillä huolimatta kansallisuushaastatteluun viime hetkillä tankatuista laulunsanoista, olen edelleen aika alkutekijöissä. Tälläisissä tilaisuuksissa huomaa kuinka kansallistuntoisia paikalliset ovat, mahtipontisten laulujen soidessa ja lasten esiintyessä monella vierähti kyynel ja aplodit olivat raikuvat. Tyttö taputti, hurrasi ja huusi kotimatkalla Atatürk nähdessään lippuja ripusteltavan jo parvekkeelle. Opit ovat menneet perille.


Tänään heräsimme lippupaljouteen, Turkin lippuja ja erityisesti Atatürkin lippuja oli kotien ja työpaikkojen parvekkeilla oli huomattavasti enemmin kuin viime vuonna. Izmir on ihan omassa kategoriassaan mitä tulee tasavaltalaisuuteen ja sen juhlimiseen muun maan kanssa, täällä se näkyy ja kuuluu. Ilma oli hieman sateinen mutta väkeä puistossa ja kahviloissa paljon, lippuja ja juhlavaatteita. Me juhlistimme päivää ulkona syömisellä, kävelylenkillä, lippujen ihmettelyllä, kahvittelulla ja itse tehdyllä pizzalla. Kävelylenkillä bongasimme Türk Yildisları palaamassa tukikohtaan eli Turkin armeijan taitolentäjät sekä armeijan helikopterit. Huomenna on taas arki ja aamulla herätys tarhaan. Tytön mukaan kotona voi tehdä toisinaan tuhmia mutta tarhassa ollaan kunnolla.

Taustalla näytöksestä palaavat armeijan helikopterit.

Hyvää 91. tasavallan päivää Turkille!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kyläkaupat Turkissa

Kaikissa paikallisissa kaupungeissa tulee vastaan köy market tai yöresel ürünlerı nimisiä puoteja, jotka laittavat matkailijan ihmettelemään kaupan konseptia. Nimensä mukaisesti kaupat myyvät maalaistuotteita ja alueellisia herkkuja. Kaupat eivät ole luomu- tai orgaanisia puoteja vaan usein valikoima on sekalainen valikoima eri alueiden hilloja, juustoja, hunajaa, oliiviöljyjä, oliiveja, kuivahedelmiä, pähkinöitä, saippuoita, hilloja ja kauneustuotteita. Toisissa keskitytään enemmin ruokatuotteisiin ja toisissa kauneudenhoitoon, omistajan mukaan tiettyjen kylien ja alueiden tuotteisiin, ominaista ovat kuitenkin pientilojen tuotteet.

Izmirin alueella on Tereci yöresel market, joka on ihastuttavasti sisutettu ja tarjonta saa sormet syyhyämään, tekisi mieli ottaa vielä vähän hanasta hunajaa tai pieni purkki hilloa, maistaa Sakız adan mastikkahilloa tai kauppiaan suosittelemaa tulumia lähikylästä. Tereci on ketju ja kauppoja löytyy eri kaupunginosista. Toisille ne ovat alemyynnit, joihin on valmistauduttava vain tietyllä summalla rahaa, ettei ostelu ryöstäydy käsistä, minulle taas kauniisti sisustetut herkkukaupat, joissa silmät loistavat kauppiaan esitellessä ihanan tuoksuista Antalyan alueen vadelmahilloa tai tarjotessa veitsenkärjellä maistiaista juustoista.


Terecissä on keskitytty enemmin ruokaan kuin kauneustuotteisiin, hanasta saa ostaa oliiviöljyä tai hunajaa, mausteet tuoksuvat huumaavalle, ei tarvitse arvuutella maustetta ulkonäön perusteella sillä tuoksu on tuore ja voimakas. Hilloja on hyvä valikoima ja kaikki kotitekoisia, valitsen purkillisen omaa lemppariani eli vadelmahilloa. Oliiveja on hyvä valikoima mutta niin niitä on Izmirin alueella lähes joka paikassa, olen ihastunut tänne muuton jälkeen vihreisiin oliiveihin, joista parhaimmat sain ystävän tuliaisina Akhisarista. Terecin myyjätär kuuntelee selostusta kyseisistä oliiveista ja löytää aika lähellä niiden makua olevia, jotka on poimittu Aydinin alueelta.


Juustotiski on heikko kohtani, tekisi mieli ostaa yhtä jos toistakin. Valitsen Manyasin kylän tulumia, hinta on hiukan korkeampi kuin lähimarketista ostamani Manyas tulumin mutta maku on juuri sen verran täyteläisempi. Tarjolla on yrttijuustoja, alueelle tyypillisiä tulumeita ja laaja valikoima eri alueiden erikoisuuksia. Turkkilaisista juustoista ei löydy niinkään suomalaistyyppisiä leivänpäälle viipaloitavia maukkaita juustoja mutta juustovalikoima on todella laaja ja jokaisella alueella on omat erikoisuutensa.


Izmirissä kun ollaan, tiskissä on toki mezeitä. Katoista roikkuu kauniita kuivattuja paprikoita, pippureita ja munakoisoja sekä okraa. Kokeilimme tänä vuonna ensi kertaa kuivata pienen satsin turkinpippureita ja paprikoita, ei mennyt ihan kuten piti. Olisi pitänyt kilauttaa anopille ennen hommaan ryhtymistä. Pujottelulankamme oli turhan ohutta joten mies joutui pujottelemaan sen useamman kerran paprikoihin, ripustusmenetelmätkin ikkunarautoihin olivat kyseenalaiset ja hommaan taidettiin ryhtyä liian myöhään. Paprikat saivat liikaa kosteutta ensi sateista ja kosteista öistä, joten ne päätyivät roskikseen. Biberit sen sijaan kuivahtivat kauniisti kunnes ruokakomeroon ilmestyi epämiellyttäviä toukkia, bibereistä löytyikin ötököiden munia joten nekin päätyivät roskikseen. Mahdolliset kuivavihannekset haetaan siis kaupasta ja ensi vuonna uudella onnella kuivaamaan!

Terecistä saa hyvää maalaisleipää, kuivahedelmiä ja pähkinöitä, kaupan oma tomaattisalça eli -pyree oli laadukasta, samoin ostoskassiin eksynyt mausteinen oliivisalaatti. Maalaismarketeissa kuten täälläkin on tarjolla oikeaa, kunnon kylävoita, itse tehtyjä makkaroita ja pientilan jogurttia. Jos vierailet Turkissa, älä ohita näitä maalaismarketteja. Kannattaa tutkia kauneustuotehyllyjen shampoita, rasvoja ja saippuoita, pähkinät ja kuivahedelmät ovat parhaimpia irtomyynnissä ja maku aivan toinen kuin marketin pakatuissa tuotteissa. Hinnat ovat yllättävän edulliset ja paikalliset käyttävät kauppoja päivittäin. Erikoistuotteita kotiinviemiseksi voisivat olla esimerkiksi kotona tehty turkkilainen munanuudeli eli erişte tai kuivatut ainekset tarhana keittoa varten.


Käytkö maalaismarketeissa, millaisia omasta maastasi löytyy?


torstai 23. lokakuuta 2014

Lokakuun markkinareissu

Olin pitkästä aikaa markkinoilla vieraidemme kanssa. Viime kuukausien aikana vihannes- ja hedelmäostokset olen tehnyt tytön tarhaanviennin yhteydessä, sillä tarhan kulmilla on hyviä kauppoja ja hinnatkin edullisemmat kuin omilla kotikulmilla. Bostanlin markkinat ovat kuitenkin tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan lempparini, tuotteet on laitettu kauniisti esille ja myynnissä on kaikkea mahdollista.


Syksy on saapunut Izmiriin. Viikon aikana värjöttelin ekaa kertaa pohjoisesta puhaltavien tuulien takia, viikonlopuksi onkin luvattu ukkosta ja vesisateita. Markkinatarjontakin on jo syksyn mukainen. Kalastuskielto päättyi syyskuun alussa ja kalatarjonta on kattavaa ja hinnat alhaalla. Tämän kauden kala on Palamut eli Sarda. Palamut on tonnikalantyyppinen kala, joka kuuluu makrillien heimoon. Turkki on tärkein pyyntimaa ja kalaa on tarjolla jopa purkkisäilykkeenä.


Palamutia on myynnissä nyt 5 liiralla kipale, tarjouksessa 3 kalaa kympillä. Tyypillisin tapa valmistaa tuntuu olevan kalan paloitteleminen paksuiksi viipaleiksi, kera perunalohkojen, sipulirenkaiden ja tomaattilohkojen uunipellille.



Syksy on kaalien aikaa, tummanvihreitä broccoleita ja kirkkaanvalkeita kukkakaaleja saa edullisesti, samoin valtavia kaalinpäitä. Punajuuret ja purjot tekevät tuloaan ja lehtivihreitä ja yrttejä on kesää enemmin tarjolla. Rukola-, tilli- ja persiljaniput tuntuvat kasvaneen silmissä kesäajoilta ja suuret marulsalaattiniput eli roomansalaatit valtaavat myyntipöytiä. Egeanalueella käytetään paljon yrttejä ja heiniä, tällä viikolla monen mummon pöydässä oli kasoittain voikukkaa ja nokkosta sekä egeanalueen yrttejä kuten sikuri, jonka uskotaan auttavan sappikiviä ja huonoa ruuansulatusta vastaan. Deniz börülcesi eli suolayrtti on myös suosittu juuri Egealla, se kasvaa merenrannassa ja on suosittu alkupala sitruunalla ja valkosipulilla maustettuna.


Oliiveja on tähän aikaan tarjolla erityisen paljon, samoin oliiviöljyjä. Kurpitsat ovat saapuneet ja turkkilaisissa keittöissä siitä valmistetaan usein makeaa jälkiruokaa uunissa, kurpitsalohkot maustetaan sokerilla ja mausteneilikalla. Mekin saimme tuttavaperheen vanhemmilta tuliaisiksi kabak tatlısia eli kurpitsaherkkua sekä hilloja.



Syksy on saksanpähkinöiden aikaa ja niitä oli tarjottain röykkiöittäin, samoin kastanjoita. Paprikoita ja turkinpippureita on paljon sekä tulisia chilinippuja. Chilejä kuivataan ja säilötään, itse suunnittelin tekeväni tulisen satsin tomaatti-chilisäilykettä, sillä edellinen erä hupenee uhkaavasti. Parhaimpien kesätomaattien aika on ohi ja kirsikkatomaatit ovat tehneet paluun.


Maistelimme granaattiomenia jotka olivat ihanan makeita ja pehmeitä. Oma markkinareppu oli jo pullollaan, joten herkulliset hedelmät jäivät ensi viikkoon. Granaattiomenia kaupataan kahdella liiralla kilo, Turkissa talviajan yksi suosituimpia vitamiinipommeja on appelsiini-granaattiomenamehu. Ihmettelimme viime viikolla kadunvarressa erikoisen värisiä sieniä, samoja oli kaupan runsaasti myös markkinoilla. Kauppias tiesi kertoa kyseessä olevan Cam çıntar, joita kyläläiset keräävät mäntymetsistä ensimmäisten syyssateiden jälkeen. Kostean talven aikana sieniä ilmestyy muillekin alueille ja parhaimmat sienimetsät löytyvät Fethieyen alueelta. Sienenmyyjillä on markkinoilla pannu kuumana ja sieniä saa halutessaan maistella.


Granaattiomenien lisäksi paras sitrusaika on käsillä. Myynnissä oli mandariineja, joiden maku on mukavan kirpeä, makeimmat mandariinit saadaan vasta talvella. Viinirypäleitä oli runsaasti samoin sitruunoja, joiden hinta olikin romahtanut loppukesän huikeista hinnoista. Kotitekoisia hilloja oli myynnissä useita eri lajeja, Bodrumin alueen kirpakkaa mandariinihilloa, kvittenihilloa ja luumuhilloa.

Vieraat lähtivät aamuvarhaisella kohti Suomea, meillä palataan taas perusarkeen. Karoliinan blogissa on taatusti tulevan viikon aikana vielä tarinoita Izmiristä. Täällä sen sijaan on luvassa ainakin ruokajuttuja, reseptejä ja tarinaa Turkin työmaailmasta.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Ulkosuomalainen äiti blogivieraana

Käy lukemassa Suklaata ja Kahvia -blogista haastatteluni. Samaisessa blogissa on muitakin ulkosuomalaisten haastatteluja ja tarinoita lapsiperheen arjesta Briteissä, kuinka uraäiti sovittaa työt ja perheen yhteen:

http://suklaatajakahvia.blogspot.com.tr/2014/10/miten-minusta-tuli-ulkosuomalainen_20.html

Tämä viikko on poikennut arjesta sillä saimme vieraaksi Karoliinan poikansa kanssa. Olemme nautiskelleet Izmirin aurinkoisesta lokakuusta, tosin ekat navakat pohjoisesta puhaltavat tuuletkin on jo koettu. Lue Izmirin kokemuksia Karoliinan blogista.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Painekattilareseptejä

Muistan mammani käyttäneen painekattilaa 70-luvulla, sen jälkeen tuosta pelottavasta masiinasta ei mielikuvia juuri ole, ennenkuin saavuin Turkkiin. Keittiökaupoissa, mainoksissa ja turkkilaisissa kodeissa, joka paikassa kunniapaikalla tuntui olevan painekattila. Sihisevän, höyryä päästelevän masiinan käyttö tuntui vieraalta ja pelottavalta, kuluikin vuosia ennenkuin omani hankin. Alun takkuilun jälkeen painekattila ja minä tullaan hyvin juttuun enkä osaisi enää olla ilman puhisevaa ja sihisevää kattilaani.


Painekattila on loistava sen nopeuden ja energiansäästön kannalta. Kaikki valmistuu nopeasti ja ilman vahtimista, kun kansi on kiinni ja paine päällä voi keskittyä muihin hommiin, sihinästä kyllä kuulee, että keittiössä on kaikki reilassa. Aiemmin välttelin padassa haudutettavien ruokien tekoa hellalla, sillä moni tuotos paloi helposti pohjaan ellei sitä hämmennellyt tasaisin väliajoin. Painekattila toimii loistavana hauduttajana, osassa ruuista sipulit ja vaikkapa lihat voi ruskistaa kevyesti ensin, lisätä sen jälkeen nesteet, kasvikset ja mausteet ja laittaa kannen päälle, ruoka hautuu ikäänkuin uunissa mutta vähällä energiankäytöllä ja ilman jatkuvaa tarkkailua. Turkissa sähkö on kallista ja tiheä uuninkäyttö näkyy heti sähkölaskussa.

Oma kattilani on paikallinen Karaça-merkkinen 7 l yksinkertainen malli. Kattilassa on 3 painetasoa ja ohjekirjan mukana tulleet suuntaa-antavat kypsentämisohjeet. Kattilasta tulee täyttää aina vähintään 1/3 muttei kuitenkaan liian täyteen, kannattaa muistaa että tietyt ruoka-aineet kuten linssit ja riisit turpoavat melkoisesti kypsymisen yhteydessä. Omassa kattilassani ei ole ritilää vaikka sen voisi hankkia lisäosana, en ole sitä tarvinnut mutta taatusti sekin olisi kätevä vaikkapa kalaa tai täytettyjä vihanneksi kypsennettäessä. Painekattilalla on helppo tehdä terveellisiä ruokia, sillä rasvankäytön voi pitää minimissään

Painakattilalla tehdyt suositummat ruuat ovat meillä:
  • hernekeitto
  • linssikeitto
  • kasvissosekeitot
  • papuruuat
  • keitetty kana ja kanakeitto
  • liha-vihannespadat
Tässä muutamia reseptejä, en ole laittanut painekattilan kiehumisaikatauluja, sillä jokaisessa painekattilassa on omansa, vaihtelevat mallin ja koon mukaan. Tarkista siis aina omasta ohjekirjasta kuinka kauan on kypsennysaika kyseisessä tuotteessa. Muista huoltaa keitintä oikein, puhdista tiivisteet hyvin ja vaihda ne tarvittaessa. Painekattila on turvallinen oikein käytettynä. Kypsymisen loputtua, laske aina paineet ulos, monia kattiloita voi huuhdella kylmän veden alla ja nopeuttaa jäähtymistä.

Keitetty broileri ja kanakeitto

Kaverini kauhisteli vuosia sitten miesystävänsä puuhailuja keittiössä. Apua, se laittoi broilerin perunoiden ja sipulien kera kiehumaan veteen, keitettyä kanaa, ei kuulosta herkulliselta? Suhtauduin kyseiseen ruokaan itsekin aika ennakkoluuloisesti. Ihan turhaan, sillä kyseinen ruoka painekattilassa kuuluu erityisesti talven lempiruokiini. Parasta on oikea kana mutta broilerikin käy ja kypsyy kanaa nopeammin. Idea on se, että kiehuessaan kanasta irtoaa omaa rasvaa liemeen.

Laita kokonainen kana tai broileri painekattilaan, lisää vettä niin että lintu suurimmaksi osaksi peittyy, voit lisätä mieltymysten mukaan kuorittuja perunoita, sipulia, valkosipulia, paprikaa ja persiljasilppua, mausteiksi riittää suola ja pippuri.

Painekattilassa kana pehmenee mureaksi ja kypsyessään se antaa hyvän maun liemeen ja perunoihin. Loistavaa viilenevien iltojen ruokaa. Seuraavaksi päiväksi ruuasta valmistuu loistava kanakeitto, keitoksen tuloksena valmiina on jo kanalientä, puhdista sekaan kanapalat ja halutessasi lisää pikkumakaroonia ja vaikka maissia, paprikaa ja yrttejä, keitosta saa täyteläisen halutessaan kermalla tai kookosmaidolla.


Linssikeitto

Painekattilassa linssikeitto muhenee niin, ettei sitä välttämättä tarvitse enää erikseen soseuttaa. Linssit on ainakin alussa hyvä turvottaa, jotta tietää kuinka paljon ne turpoavat. Itse heittelen usein kattilaan ainekset ja laitan kannen kiinni, noin 20 minuutin kuluttua keitto on valmista. Kansi auki ja syömään.

2 juomalasillista punaisia turvotettuja linssejä
5 juomalasillista kanalientä, kasvislientä tai vettä
2 rkl tomaattipyreetä
1 iso sipuli silputtuna
4 valkosipulinkynttä puristettuina
halutessasi lisää yksi peruna tai porkkana


Broileria ja vihanneksia

Tähän voi vaihdella mieleisiä vihanneksia ja laittaa broilerin tilalle naudan- tai lampaanlihakuutioita, jolloin kypsymisaika on hieman pidempi. Lampaalle ja naudanlihalle sopii loistavasti huikat punaviiniä ja lampaalle erityisesti tuore tai kuivattu minttu.

2 isoa broilerin rintapalaa ( n. 1 kg) paloiteltuna
1 iso munakoiso pilkottuna reilun kokoisiksi kuutioiksi
1 iso kesäkurpitsa pilkottuna reilun kokoisiksi kuutioiksi
1 paprika paloiteltuna
2 perunaa pilkottuna
muutama valkosipulinkynsi rouheina paloina
vettä niin, että seos peittyy
1 rkl tomaattipyreetä
pippuria
suolaa
oreganoa
paprikamaustetta

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna, lisää kanapalat ja ruskista kevyesti, lisää tomaattipyree ja kaikki muut ainekset, sekoita ja kansi kiinni ja puhisemaan.

Kuru fasulye eli turkkilainen papupata

200 g valkoisia kuivia papuja liotettuna yön yli
2 rkl tomaattipyreetä
1 iso sipuli pilkottuna
turkinpippureita maun mukaan (chili käy hyvin)
lihapaloja (luiset käyvät hyvin, kasvissyöjälle porkkanaa)
voita tai öljyä
vettä reilusti niin, että kaikki peittyy kunnolla
suolaa
pippuria

Tätä herkkua meillä tuskin enää kukaan tekisi ilman painekattilaa! Kuinka rasittavaa vahtia pitkään kypsyvää keitosta hämmennellen ja vettä lisäten ja mikä harmi jos homma palaa pohjaan. Rasva tai öljy kattilaan ja sipulisilppu sekaan, kuullota ja lisää lihat ja tomaattipyree, pyörittele ja lisää kaikki muu. Kansi kiinni ja pörisemään. Tämä saa hautua kunnolla ajan kanssa.

Hyviä paineita! Kysy jos on kysyttävää!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Turistibussissa - vieraana kotikaupungissa

Kävimme viime kesänä vanhempieni ja tytön kanssa Izmirin hop on - hop off bussiajelulla. Vaikka olin asunut jo melkein vuoden kaupungissa, oli bussiajelu kiva kokemus. Suurin osa paikoista joiden ohi ajelimme kera selostuksen oli tuttuja, mutta bussinkyydissä kaupunki näyttikin hieman toisenalaiselta. Kemeraltin basaari nähtynä toiselta puolelta, bussin ikkunasta, sai uudet raamit kuin aiemmilla kerroilla kiireisillä kujilla poukkoillessa, bussin kaarrellessa keskustan kukkulan tietä alas koko kaunis kaupunki kylpi auringossa, toisella laidalla värikäs, ennen pahamaineinen, nyt jo boheemi Basmane ja alapuolella kaupungin ydin maamerkkeineen. Güzel Izmir - Kaunis Izmir!


Hop on-Hop off bussit on pääasiallisesti tarkoitettu lukuisille risteilyasiakkaille, tästä syystä ne ovat ajoittain täynnä ihmisiä, toisinaan taas lähes tyhjiä. Bussin kyytiin kannattaa astua lähtöpisteestä, josta voi tiedustella kulkeeko bussi varmasti aikataulun mukaan vai onko risteilyiden mukana tuomia muutoksia. Bussikuskit ovat kielitaitoisia ja ainakin meille sattui todella mukava ja avulias kuljettaja, sen lisäksi olimme ainoat kyytiläiset! Kyyti maksaa 10€, matkustajat voivat valita 5-kielisestä karttavalikoimasta, jossa onkin selkeästi kerrottu Izmirin keskeiset nähtävyydet ja mielenkiintoisimmat paikat. Onneksi siinä on keskitytty muuhunkin kuin ainoastaan museoihin ja muistomerkkeihin sillä ainakin omasta näkökulmasta Izmir on niiden lisäksi rantabulevardia, ruokaa, basaaria ja historiallisia kaupunginosia. Rinnakkain perinteitä ja modernia Turkkia, räikyvän boheemeja katuja ja tyylikkäitä bulervardeja.


Kyyti bussilla kesti tunnin, jokainen voi hypätä haluamallaan pysäkillä pois ja tutustua vaikkapa lelumuseoon tai basaarialueeseen, noustakseen myöhemmin kyytiin takaisin. Lippu on voimassa koko päivän. Bussissa on selostus paikoista, joiden ohi ajellaan ja mahdollisuus valita 5 eri kielestä. Bussi on avobussi, joten hattu päähän.

Bussi kiertää keskustan alueella eli Alşançakin ja Konakin alueella. Ensin ajellaan Kordonboyun mukulakivikatua ja ohi pitkän rantakadun ravintolarimpsun, sen jälkeen koukataan vilkkaille keskustankaduille, ohi yliopistorakennuksen ja katollisen kirkon, Amerikan ja Ranskan kulttuurikeskusten sekä kohti kaunista 1800-luvulla rakennettua, rautatieaseman rakennusta, jonka lähellä sijaitsee kaupungin ydinkeskus. Bussi pysähtyy historiallisella Agoralla, joka rakennettiin helleenisellä kaudella. Antiikin Izmirissä eli Smyrnassa Agora oli keskeinen paikka, politiikan, kaupan ja oikeuden keskus. Vuoden 178 maanjäristyksen jälkeen Smyrna uudelleenrakennettiin ja se oli tärkeimpiä Lyykialaisten kauppakaupunkeja. Agoran alueen kaivaukset ovat jatkuneet näihin päiviin asti, aluetta on paranneltu ja siellä on nyt aiempaa helpompi kierrellä. Alueelta on tehty viime vuosina tärkeitä löydöksiä kuten vanhoja mosaiikkitöitä, agoran kaivaukset ovat valottaneet antiikin ihmisten arkea ja osa löydöksistä on nähtävillä Izmirin arkeologisessa museossa, jota kohti kierros jatkuu.


Bussi kipuaa kohti Izmirin kaupungin kukkulaa ja vanhempaa asutusta. Matkan varrelle jää Basmanen alue, jossa on edullisia hotelleita ja kuppiloita, osa alueen hotelleista on rakennettu jo 1900-luvun alkupuolella ja aluetta restauroidaan parhaillaan, talot ovat värikkäitä ja osa kunnostettu mutta ympärillä kuhisee edelleen käytettyjen kauppiaiden liikkeissä ja vaatimattomissa ukkokuppiloissa, yhdellä kadulla tarjotaan sadoittain käytettyjä jääkaappeja ja seuraavalla lampunvarjostimia. Mustalaisia, värikkäitä huiveja ja äänekkäitä kauppiaita.


Kukkulalta aukeaa upeat maisemat bussin laskeutuessa takaisin kohti keskustaa, ohi museoiden. Bussi koukkaa Kültürparkin eli kaupungin suuren puistoalueen ohi ja jatkaa matkaa Alşançakin kauniiden vanhojen rakennusten ohi. Viimeinen pysäkeistä on vanha hiilitehdas, joka on kunnostettu taide- ja kulttuurikeskukseksi.




Izmiriin tai lähialueelle saapuja, suosittelen lämpimästi bussikierrosta, joka antaa loistavan yleissilmäyksen ihanasta Izmiristä, kierroksen voi hurauttaa läpi tunnissa tai pysähdellä omien kiinnostusten mukaan matkan varrella. Meille saapuu huomenna odotetut vieraat Suomesta, Karoliina poikansa kanssa joten mielessä on jo tehty pientä suunnitelmaa, mitä ehdottaa tekemiseksi Turkin tuntijoille, jotka ovat ensi kertaa Izmirissä.

Mitä sinä haluaisit näyttää omassa kotikaupungissasi kävijöille?

lauantai 11. lokakuuta 2014

Mikä ihmeen arki?

Pitkästä aikaa arkeen on tullut tytön tarhan aloituksen jälkeen rytmi, jonka sanelee joku muu kuin oma mieli. Viikolla herätään aikaisin ja viikonlopun kiireettömät aamut ovat nousseet uuteen arvoon. En saa kuitenkaan jutun juonesta kiinni kun suomalaiset naistelehdet ja tuttavat hehkuttavat kuinka ihanaa on, kun arki palaa kesän jälkeen? Meidän rytmit ovat aika ajoittain murroksessa, huolimatta vuodenajasta, milloin saapuvien kyläilijöiden, milloin miehen työaikojen mukaan. Tälläinen oli eilinen.


Kello soi 06:45. Tyttö on virkeänä ja itsekin, hyvin nukutun yön jälkeen, pengon trikoita, teepaitaa ja urheilusukkia hämärässä, sillä miehen kello soi vasta yli tunnin päästä töihin. Suuntaan keittiöön, tytölle maito ja kanamuna kiehumaan, piirretyt auki telkkarista. Etsin neidille tarhavaatteet ja tarkistan tarharepun sisällön; vaihtovaatteet, vesipullo ja sisäkengät. Ennen lähtöä hammaspesulle, neidin hiukset kiinni ja pyörä esiin. Reput selkään ja menoksi. Aurinko on jo noussut, ilma sopiva, tytölle verkkatakki ja äidille hihaton tikkiliivi riittää vallan mainiosti.


Kello 07:30 matkaan. Omat kulmat ovat hiljaiset vielä tuohon aikaan, liikenne vilkastuu vasta kahdeksan jälkeen. Saamme siis pujotella ihan rauhassa kohti rannan fillaritietä. Vastaan tulee aamulla useita pyöräilijöitä, kalastajia on tänä aamuna todella paljon, meri on tyyni ja ilma kirkas. Pyörän takaosasta kuuluu muutama en halua tarhaan -mielenilmaus ja perään ei kun haluanpas.



Kello 08:00 saavutaan Alaybeyhin ja pujotellaan pienillä ahtailla kujilla viimeiset metrit koulubussien seassa. Tarhakenkien vaihto, suukot ja reppu selkään. Minä painelen samaa reittiä kotiin, käyn leipomossa ja pysähdyn vielä mini Carrefourissa kotimatkalla.




Kello 09:15 kotona! Pikakahvia ja kanamuna, tomaattia, fetaa, oliiveja ja leipää aamupalaksi. Avaan tietokoneen, tarkistan meilit, blogin kommentit, uutiset, turkkitieto-sivuston ja avaan työpaikkailmoitukset, tutkin muutamaa ilmoitusta mutta jätän hautumaan, lähetän yhden hakemuksen, etsin etätöitä ja työstän sivustoa, josta asiaa myöhemmin. Laitan pesukoneen pyörimään, tiskaan ja katson vielä tv-kaistan kautta jakson matkaoppaita. Pyykit narulle.


Kello 11:55 nokka kohti Alaybeyta ja tarhaa. Ihmisiä on ranta-alueella tosi paljon, kuhertelemassa, perjantaiolusilla, nukkumassa puun alla, piknikillä, teellä, kalassa tai vain tuijottamassa merelle. Onnistun melkein saamaan ketjut pois paikoiltaan vaihteiden kanssa leikkiessä. Soitan pyörän kelloa ärsyyntyneenä ja karjun, ihmisiä parveilee pyörätiellä vaikka jalankulkijoilla on runsaasti omaakin tilaa! Karşıyakan kohdalla on tungosta. Selkeä perjantaitunnelma.




Kello 12:20 tarhalla, tytön luokan summeria saa soittaa vasta 12:35 joten juttelen muutaman muun vanhemman kanssa ja tutkin tarhan ruokalistaa ilmoitustaululta. Ensi viikko alkaa ayvalik tostilla ja luvassa on teatterireissu. Tyttö juoksee ovelle ekojen joukossa ja takaisin kohti kotikulmia. Menemme Sifan poliklinikalle, sillä tytöllä on viikko aiemmin ilmenneen korvatulehduksen kontrolli, kaikki hyvin! Varaan itselleni ensi viikoksi muutamat rutiinikontrollit ja istahdamme kahvilaan, teetä, mehua ja herkkuja. Piipahdetaan vielä parissa kaupassa, ihan vaan katselemassa.


Kello 15:00 kotona! Tytölle maito ja ruoka mikroon. Tytölle makaronia, eilisiä lihapullia ja kurkkua, minulle aiempia jämiä eli kasvismoussakan loput. Viikkaan pyykit, tiskaan tyttö apurina, vaihdetaan kotivaatteet ja tarkistetaan tarhareppuun laitetut opettajan viestit. Teen illaksi valmiiksi pari salaattia. Tilataan vettä vesimieheltä. Tytön kanssa muovaillaan ja neiti lätkii tarroja ympäri asuntoa.
 

Kello 17:00 etsin pitaleipien reseptin netistä, skypetän vähän, luen synkkiä uutisia terroristeista, ebolasta jne. Tyttö on väsynyt, juoksee ees taas, piirtää oveen ja kiukkuilee. Avataan lastenkanava ja neidille jogurttia, omenaa ja maitoa. Jes baba tulee pian kotiin!



Kello 18:00 Pitaleivät on uunissa, eiliset lihapullat lämpenevät samalla. Mies ja tyttö juoksevat ympäri asuntoa. Ystävä soittaa ja sovimme aamuksi yhteisen aamiaispiknikin rantaan. Viime viikot ovat vierineet niin, että pari ystävää on jäänyt ihan paitsioon. Sitten syödään. Sen jälkeen tyttö suihkuun.
 

Kello 19:30 Mies laittaa tytön nukkumaan, minä tiskaan ja etsin telkkarista illan peliä, Turkki-Tsekki peli on alkamassa. Mies miksaa meille mojitot, istutaan jalat ylhäällä ja jutellaan päivän tapahtumista, katsotaan telkkaria ja rentoudutaan. Etsin kirjahyllystä uutta kirjaa iltalukemisiksi. Pelin katsominen jää puolitiehen sillä koko talo kuorsaa kello 22:30.