Lokakuun markkinareissu

Olin pitkästä aikaa markkinoilla vieraidemme kanssa. Viime kuukausien aikana vihannes- ja hedelmäostokset olen tehnyt tytön tarhaanviennin yhteydessä, sillä tarhan kulmilla on hyviä kauppoja ja hinnatkin edullisemmat kuin omilla kotikulmilla. Bostanlin markkinat ovat kuitenkin tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan lempparini, tuotteet on laitettu kauniisti esille ja myynnissä on kaikkea mahdollista.


Syksy on saapunut Izmiriin. Viikon aikana värjöttelin ekaa kertaa pohjoisesta puhaltavien tuulien takia, viikonlopuksi onkin luvattu ukkosta ja vesisateita. Markkinatarjontakin on jo syksyn mukainen. Kalastuskielto päättyi syyskuun alussa ja kalatarjonta on kattavaa ja hinnat alhaalla. Tämän kauden kala on Palamut eli Sarda. Palamut on tonnikalantyyppinen kala, joka kuuluu makrillien heimoon. Turkki on tärkein pyyntimaa ja kalaa on tarjolla jopa purkkisäilykkeenä.


Palamutia on myynnissä nyt 5 liiralla kipale, tarjouksessa 3 kalaa kympillä. Tyypillisin tapa valmistaa tuntuu olevan kalan paloitteleminen paksuiksi viipaleiksi, kera perunalohkojen, sipulirenkaiden ja tomaattilohkojen uunipellille.



Syksy on kaalien aikaa, tummanvihreitä broccoleita ja kirkkaanvalkeita kukkakaaleja saa edullisesti, samoin valtavia kaalinpäitä. Punajuuret ja purjot tekevät tuloaan ja lehtivihreitä ja yrttejä on kesää enemmin tarjolla. Rukola-, tilli- ja persiljaniput tuntuvat kasvaneen silmissä kesäajoilta ja suuret marulsalaattiniput eli roomansalaatit valtaavat myyntipöytiä. Egeanalueella käytetään paljon yrttejä ja heiniä, tällä viikolla monen mummon pöydässä oli kasoittain voikukkaa ja nokkosta sekä egeanalueen yrttejä kuten sikuri, jonka uskotaan auttavan sappikiviä ja huonoa ruuansulatusta vastaan. Deniz börülcesi eli suolayrtti on myös suosittu juuri Egealla, se kasvaa merenrannassa ja on suosittu alkupala sitruunalla ja valkosipulilla maustettuna.


Oliiveja on tähän aikaan tarjolla erityisen paljon, samoin oliiviöljyjä. Kurpitsat ovat saapuneet ja turkkilaisissa keittöissä siitä valmistetaan usein makeaa jälkiruokaa uunissa, kurpitsalohkot maustetaan sokerilla ja mausteneilikalla. Mekin saimme tuttavaperheen vanhemmilta tuliaisiksi kabak tatlısia eli kurpitsaherkkua sekä hilloja.



Syksy on saksanpähkinöiden aikaa ja niitä oli tarjottain röykkiöittäin, samoin kastanjoita. Paprikoita ja turkinpippureita on paljon sekä tulisia chilinippuja. Chilejä kuivataan ja säilötään, itse suunnittelin tekeväni tulisen satsin tomaatti-chilisäilykettä, sillä edellinen erä hupenee uhkaavasti. Parhaimpien kesätomaattien aika on ohi ja kirsikkatomaatit ovat tehneet paluun.


Maistelimme granaattiomenia jotka olivat ihanan makeita ja pehmeitä. Oma markkinareppu oli jo pullollaan, joten herkulliset hedelmät jäivät ensi viikkoon. Granaattiomenia kaupataan kahdella liiralla kilo, Turkissa talviajan yksi suosituimpia vitamiinipommeja on appelsiini-granaattiomenamehu. Ihmettelimme viime viikolla kadunvarressa erikoisen värisiä sieniä, samoja oli kaupan runsaasti myös markkinoilla. Kauppias tiesi kertoa kyseessä olevan Cam çıntar, joita kyläläiset keräävät mäntymetsistä ensimmäisten syyssateiden jälkeen. Kostean talven aikana sieniä ilmestyy muillekin alueille ja parhaimmat sienimetsät löytyvät Fethieyen alueelta. Sienenmyyjillä on markkinoilla pannu kuumana ja sieniä saa halutessaan maistella.


Granaattiomenien lisäksi paras sitrusaika on käsillä. Myynnissä oli mandariineja, joiden maku on mukavan kirpeä, makeimmat mandariinit saadaan vasta talvella. Viinirypäleitä oli runsaasti samoin sitruunoja, joiden hinta olikin romahtanut loppukesän huikeista hinnoista. Kotitekoisia hilloja oli myynnissä useita eri lajeja, Bodrumin alueen kirpakkaa mandariinihilloa, kvittenihilloa ja luumuhilloa.

Vieraat lähtivät aamuvarhaisella kohti Suomea, meillä palataan taas perusarkeen. Karoliinan blogissa on taatusti tulevan viikon aikana vielä tarinoita Izmiristä. Täällä sen sijaan on luvassa ainakin ruokajuttuja, reseptejä ja tarinaa Turkin työmaailmasta.