Ensimmäinen vanhempainkokous

Osallistuin viime viikolla ensimmäiseen vanhempainkokoukseen, edellisessä oli ollut mies.  Eka viikko oli mennyt sumussa, tyttö itki aamulla lähtöä ja hakiessa ikävää, meitä huolestuneen näköisiä äitejä ja isiä oli aula pullollaan, huokailemassa ja otsa kurtussa, tuleekohan tästä mitään, muutama vanhemmista päätti odottaa vielä vuoden. Tokalla viikolla oli otsakurtut jo hieman suoristuneet ja huojentuneita huokauksia havaittavissa. Alun epäilyt tarhan suhteen olivat vaihtuneet tsemppeihin, kerrottiin yhteen ääneen, että meilläkin tullaan jo hymyssä suin kotiin ja kysellään aamulla joko mennään. Eräs äiti kertoi tytön itkeneen eka viikon ja itse itkeneensä tokan viikon, helpotuksesta.

Tytön anaokulu eli tarha on valittu viime vuonna Turkin laadukkaimmaksi valtion tarhaksi. Tarha on ekokoulu, jossa opetellaan kierrättämään perusasioita ja tarhan johtaja tuntuu olevan todellinen työtä pelkäämätön puuhanainen. Koululle on myönnetty mukavasti määrärahoja tälle vuodelle ja kaikki luokat, lelut ja tarvikkeet tullaan uusimaan. Ruoka on valtion koulujen tasoon nähden laadukasta. Täytyy kuitenkin muistaa että kyseessä on valtion tarha ja määrärahat eri tasoa kuin monissa yksityisissä. Ystäväni kertoi tuttavansa laittaneen lapsensa alueemme yksityiseen tarhaan ja olevansa todella tyytyväinen, kuukausimaksu on 1200 tl, siihen hintaan sopiikin olla tyytyväinen. Meidän maksamalla 120 tl kuukausimaksulla + muutamilla muilla lisäkuluilla meille riittää, että tyttö saa uusia kavereita, oppii toimimaan ryhmässä, syömään paikallista valtion pöperöä kotiruuan ohella ja valmistautuu hiljalleen tulevaan kouluun. Hyvissä käsissä ja turvallisessa ympäristössä. Leikkien ja kehittyen, kun ilme on aamulla innokas ja reppu heilahtaa ponnarin kanssa tormakkaasti, suuntaan tyytyväisin mielin omiin touhuihini.


Vanhempainkokous vahvisti positiivista mielialaani. Moni meistä nyökytteli tippa linssissä tarhan johtajattaren kertoessa alun epäonnesta luokan opettajan suhteen, hän myönsi viettäneensä unettomia öitä ja epätoivon hetkiä. Lopulta hätiin löytyi alueella ja samaisessa koulussa pitkän uran tehnyt Aydan opettaja, joka vakuutti sympaattisella ja tarmokkaalla olemuksellaan meidät vanhemmat. Olen ehkä vanhimpia iän suhteen mutta takaan että jaksan hyppiä, pomppia ja juosta kovempaa kuin moni nuorempi, sillä rakastan työtäni, nauroi Aydan. Tykkäsin heti tästä sympaattisesta ja auktoriteettisesta rouvasta.  Aynur tiesi jo, kuka meistä oli kenenkin lapsen vanhempi. Pilke silmäkulmassa Aydan kertoi tyttömme olevan yksi vilkkaimmista, huolta ei kuitenkaan tarvitse potea sillä Aydanin mukaan neitimme on solahtanut sosiaalisen ympäristöön hyvin, äitiä ikävöitiin alussa mutta nyt uudet kaverit ja leikit ovat vieneet mukanaan.


Saimme nipun papereita ja ohjeita. Tarhaan tullaan helpoissa vaatteissa, ei nappeja tai vöitä, kaikkiin tavaroihin nimi, ei leluja tai turhia härpäkkeitä. Turkin tarhoissa 3-vuotiaiden tulee osata käydä lähes omatoimisesti vessassa, opettajien ja avustajien hommaa ei ole pyyhkiminen vaikka alussa hieman avustetaankin. Kokouksessa pyydettiin vanhempia kiinnittämään lisää huomiota lapsen omatoimisuuteen vessapuuhissa, tukemaan kotona kädentaitojen ja itsenäisen toiminnan kehitystä. Lapsi on hyvä ottaa mukaan keittiöpuuhiin ja saksien, liimapuikkojen ja muovailuvahojen tulee olla jo tuttuja. Opettaja kertoi ruokailun takkuilleen eka viikolla mutta toisella viikolla jokainen lapsista söi, omaan tahtiinsa. Ryhmäpaine on jännä asia, lapsi innostuu tekemään ja oppimaan seuratessa toisia. Uuden opettajan johdolla on leikitty ulkona, piirretty ahkerasti kasvomaaleilla, tehty piirustuksia ja kortteja kotiintuomiseksi, laulettu ja leikitty. Perjantaina alkanutta Kurban bayram juhlaa ja lomia varten oli harjoiteltu bayramtervehdyksiä ja taiteiltu kortit. Tyttö on selvästi ylpeä opettajastaan, minun tarha ja minun opettaja tulee vakuuttavalla äänensävyllä.

Ohjeiden lisäksi tarhasta saatiin monisteniput, jotka palautettiin. Niissä kyseltiin lapsen ruokailu- ja  nukkumistottumuksia, kehityksenvaiheita, pelkoja ja ilon aiheita, vanhempien odotuksia tarhalta ja opettajalta. Vastavuoroisesti tarhan viesti vanhemmille oli selkeä: Vanhemmilta odotetaan sitoutumista toimintaan ja yhteistyötä tarhan kanssa, erilaisiin tapahtumiin ja kokouksiin odotetaan panostamista ja osallistumista sekä jatkuvaa vuoropuhelua opettajan kanssa. Aydan kuitenkin muistutti, että suuressa ja vilkkaassa tarhassa myös vanhemmilla on säännöt, tapaamisajat varataan ja tarha on lasten oma paikka, ikkunoista ei kannata kurkistella eikä jäädä ovensuuhun aamulla norkoilemaan. Tarha ottaa toki vanhempien lahjoituksia vastaan, tapahtumiin otetaan mielellään vastaan apua sekä ajan uhraamista, lapsille voi tulla esittelemään oman ammatin tai tuoda perheen lemmikin näytille. Kotiin saatiin vielä paperit, joihin ruksaamme lapsen päivittäiset toimet, kuinka ruuat on syöty, onko omat lelut korjattu paikoilleen, hampaat ja kädet pesty, kuinka vaatteiden pukeminen ja niiden omille paikoille löytyminen onnistuu. Niiden perusteella kehitetään taitoja eteenpäin. Kuluvan lukukauden aikana Aydan rouva tekee vierailun jokaisen tarhalaisen kotiin.


Koulun vastapäätä on kaksi kahvilaa, joiden pienet pöydät ovat aina pullollaan vanhempia, teemuki tulee automaattisesti eteen. Pöydissä jaetaan fiiliksiä oman lapsen tarhan sujumisesta. Pysyttelen tietoisesti kaukana porukoista, joissa arvaillaan ja epäillään opettajaa ja voivotellaan lapsen viihtymistä tai lähinnä sen puutetta. Itse juttelen mieluummin muutaman tutuksi tulleen äidin ja isän kanssa, jotka suhtautuvat tarhanaloitukseen positiivisesti, kumma kyllä meillä kaikilla lapsien tarha on alun ikävän potemisen jälkeen alkanut sujua ihan mukavasti. Tytöllä on nyt uudet omat jutut, turkkilaisia lastenloruja, joita en ole ennen kuullutkaan, kotileikit Adan ja Miran kanssa sekä uusia oppeja, jotka tuntuvat menneen perille huomattavasti paremmin kahdessa viikossa opettajan opettamina kuin meidän ohjatessa kotona.

Haluan toivottaa kaikille Uhrijuhlaa viettäville lukijoille rauhallista juhlanaikaa ja muille lukijoille mukavaa viikonloppua! Tänään vietetään 1. bayrampäivää ja arki palautuu raiteilleen Turkissa vasta ensi keskiviikkona. Tulossa on syksyn mittaan ainakin ruoka-aiheisia postauksia, munakoisopostaus ja börekpostaus ovat olleet toiveiden joukossa, jos sinulla on muuta postausideaa mielessä, niin nyt on hyvä aika laittaa toive tulemaan!