keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kaksi kuukautta tarhaa takana

Takana on pian kaksi kuukautta tarhalaisen elämää perheessämme. Alun kangistelujen jälkeen tyttö on ottanut tarhan, opettajan ja rytmin haltuun, viimeistään sunnuntaina varmistellaan, että mennäänkö aamulla jo tarhaan? Aamulla neiti kukkuu hereillä noin kymmenisen minuuttia ennen herätystä. Öğretmen eli opettaja tuntuu olevan kova sana sillä opettajan sanoilla on selvästi vanhempien juttuja vahvempi painoarvo. Opettaja sanoi niin....



Lokakuun aikana tarhassa alkoivat retket. Joka kuun alussa koululaukussa kotiin lähetetään ruokalistan lisäksi kuun toimintaohjelma. Jokaiselle viikolle on omaa ohjelmaa, toisinaan pienempää, välillä hieman isompia juttuja. Lokakuussa lapset kävivät retkellä Girnen puistossa, jossa syötiin hampparit, ranskikset ja juotiin mehut, se että sinne mentiin bussilla tuntui olevan iso juttu tytölle. Lokakuussa vietettiin eläintenviikkoa, jolloin tarhassa vieraili eläinlääkäri kertomassa eläimistä, koti- ja katuyksilöistä ja niiden hoidosta. Eläinlääkäri toi mukanaan pienen kissan joten voitte varmaan arvata, että kissasta puhuttiin monta päivää. Sen jälkeen meille on hinguttu kotiin kissan ja koiran lisäksi apinaa, pöllöä, sisiliskoa, kilpikonnaa ja papukaijaa. Tyttö pääsi tarhan kanssa ensimmäistä kertaa lastenteatteriin seuraamanan näytelmää Kuka pelkää koulua? ja vierailulle Latife Hanimin kotimuseoon, Latife rouva oli Atatürkin puoliso, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1923-1925. Latife rouva oli izmiriläinen ja tunnetun kauppiasuvun tytär. Loppukuusta lapset saivat kakkua paria päivää ennen tasavallan päivää, jolloin koululla oli muitakin tapahtumia ja eilen koululla vietettiin itse tasavallanjuhlaa.

Koululle ostetaan joka lukukausi puuhapaketti lapsille, jonka kustantavat vanhemmat. Saimme opettajalta listan tarvikkeista, erilaisia kyniä, vahoja, askartelutarvikkeita ja papereita joka lähtöön, hintaa paketille tuli noin 150 tl ( 1€ = n.2.7 tl). Viime viikolla tarhalle pyydettiin tuomaan teatterinurkkausta varten mahdollisia vanhoja vaatteita, tavaroita, kenkiä ja reksvisiittaa mitä voidaan hyödyntää esityksissä. Monet tarvikkeet ovat minulle tuntemattomia joten olen ollut kirjakaupan omistajan edessä lapun kanssa kysymysmerkkinä jo useamman kerran. Mitä ihmettä ovat ponponit ja niin edelleen? Tytön opettaja kysyi, voisinko tuoda jotain suomalaista, hmmm kansallispukuja, Suomen lippu, muumimukeja, iittalaa vai arabiaa? Yhtään kulunutta suomalaista tavaraa ei meiltä taida löytyä.


Puuhapaketti koululle

Koulusta tulee lappuja tiheään tahtiin, osassa on ilmoitusluontoista asiaa kuten laulut ja lorut meille vanhemmillekin, joita viikon aikana on opeteltu, muistutuksia tulevista tapahtumista ja pyyntöjä kuten huomiselle mahdollisia kotoa löytyviä kuvia, kirjoja, kortteja Atatürkista. Tasavallanpäivän ja Latife Rouvan kotimuseon vierailun lomaan lapset toteuttavat kollaasin maan suurmiehestä.


Tarhassa tyttö on oppinut ainakin sotilaallisen tyylin käsien pesuun, tietää hyvin kuka on Atatürk, kohteliaisuuksia ja omatoimisuutta. Omat uudet kaverit ja opettaja ovat tärkeitä mikä tuntuu meistä vanhemmista kivalta, tarhaan menon suurin syy oli uusien kavereiden ja ryhmässä olemisen opettelu. Tytön opettaja on usein ovella aamulla vastassa ja tulee lapsia hakiessa tapaamaan meitä vanhempia. Yleinen ja oma mielipide on, että tytön luokan opettaja on hyvä, asiaan paneutunut ja sydämellisen oloinen. Aamulla olemme tytön kanssa usein paikalla hieman viime tipassa mutta hakiessa menen tarhalla usein hyvissä ajoin, on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen vanhempien kanssa.



Tasavallanpäivän juhla tarhalla oli tupaten täynnä ja pientä kaaostakin havaittavissa. Viisivuotiaiden luokat olivat valmistelleet esityksensä, joissa pääroolissa oli tietenkin Atatürk, Turkin liput liehuivat, kansallislaulut ja muut aiheeseen liittyvät laulut soivat ja lapset tuntuivat olevan innoissaan esityksistä. Yksi ryhmä lauloi ja soitti, toinen muodosti tansseillaan Turkin lipun kuunsirpin ja tähden, yhdellä ryhmällä oli kansantanssiesitys ja kamerat räpsyivät. Vitosten vanhemmat ja sukulaiset olivat eturivissä, me seurailimme kolmosten vanhempien kanssa esitystä taaempaa minkä väkijoukon takaa näimme. Tilaisuus alkoi Turkin kansallislaululla Istiklal Marsilla. Voin vannoa, että koulun pihalla jokaikinen lapsesta vaariin lauloi ääni väristen, itse auoin suuta sillä huolimatta kansallisuushaastatteluun viime hetkillä tankatuista laulunsanoista, olen edelleen aika alkutekijöissä. Tälläisissä tilaisuuksissa huomaa kuinka kansallistuntoisia paikalliset ovat, mahtipontisten laulujen soidessa ja lasten esiintyessä monella vierähti kyynel ja aplodit olivat raikuvat. Tyttö taputti, hurrasi ja huusi kotimatkalla Atatürk nähdessään lippuja ripusteltavan jo parvekkeelle. Opit ovat menneet perille.


Tänään heräsimme lippupaljouteen, Turkin lippuja ja erityisesti Atatürkin lippuja oli kotien ja työpaikkojen parvekkeilla oli huomattavasti enemmin kuin viime vuonna. Izmir on ihan omassa kategoriassaan mitä tulee tasavaltalaisuuteen ja sen juhlimiseen muun maan kanssa, täällä se näkyy ja kuuluu. Ilma oli hieman sateinen mutta väkeä puistossa ja kahviloissa paljon, lippuja ja juhlavaatteita. Me juhlistimme päivää ulkona syömisellä, kävelylenkillä, lippujen ihmettelyllä, kahvittelulla ja itse tehdyllä pizzalla. Kävelylenkillä bongasimme Türk Yildisları palaamassa tukikohtaan eli Turkin armeijan taitolentäjät sekä armeijan helikopterit. Huomenna on taas arki ja aamulla herätys tarhaan. Tytön mukaan kotona voi tehdä toisinaan tuhmia mutta tarhassa ollaan kunnolla.

Taustalla näytöksestä palaavat armeijan helikopterit.

Hyvää 91. tasavallan päivää Turkille!

18 kommenttia:

  1. Ollaan oltu 2 kertaa Turkissa kun on sattunut olemaan tuo tasavallan päivä. Pisti silmään ne kaikki liput ja hotellikin oli "pakattu" valtavaan lippuun.
    Kyllä kuullostaa hyvältä tuo tarha, ainakin ovat touhukkaita siellä ja idearikkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistanee ideoimaan kun valtion tarhojen resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Olin tanaan kaikkien naiden vuosien jalkeen jollainlailla aika mykistynyt naista valtavista lippumerista ympari kaupunkia, en ole nahnyt tallaista koskaan, lippuprotestointiako?

      Poista
  2. Meidän esikoinen oppi kanssa Ataturkin synnyin ja kuolinpäivät tuosta vain tarhassa ollessaan. Ja kotona sai välillä kuulla mm. "Sinä et täällä määrää, täällä määrää Ataturk." Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jaahas eli kohta se ei olekaan Opettaja joka maaraa vaan Atatürk...kylla nauratti. Tarhakaverin aiti kertoi etta talla viikolla paivitellessaan kaaosta ja siivoamista kotona poika oli sanonut etta sinut voi pelastaa vain Atatürk :D

      Poista
  3. Hyvää juhlapäivää teille.
    Hauska kuulla Atatürk -kommentit teidän ja Minen lapsilta. :) Onko tarhassa muita ulkomaalaisten äitien/isien lapsia vain onko teidän neiti ainoa? Kiva että ovat kiinnostuneita Suomalaisuudesta, ehkäpä saat mennä tarhaan kertomaan jääkarhujen maasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulun johtajattaren mukaan meita monikulttuuristen perheiden lapsia on ollut ja on tallakin hetkella muutamia, joten en ole mikaan outolintu :) Tytön luokalla ei kuitenkaan ole muita kaksikulttuurisista perheista tulevia. Mulla on myös sellainen kutina, etta jossain vaiheessa joudun sinne esitelmöimaan Suomesta....

      Poista
  4. Olen ilolla pannut merkille, että nykyään myös suomalaiset jalkapalloilijat, jääkiekkoilijat ym. urheilijat osallistuvat Maamme-laulun laulamiseen, minun nuoruudessani näin ei ollut. Suomalaiset voisivat hyvin ottaa turkkilaisilta oppia siitä miten ollaan ylpeitä omasta kansallisuudesta. Liiallisuuksiin ei kuitenkaan tarvitse mennä.
    Oliko Latife rouvan kotimuseo Izmirin Göztepessä, nimittäin siellä majaili 70-luvun lopulla Özel
    Fatih Ilk okul, josta sinulle kerroin.
    t. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mielta tasta kansallistunnosta ja uskon vahvasti siihen, etta muita kulttuureita on vaikea oppia pidemman paalle arvostamaan ellei arvosta ensin omaansa. Hillitön henkilönpalvonta ja nationalismi, mika junnaa maan kehitysta puhumattakaan rasismista ovat kaikkea muuta kun hyvasta mutta jonkunlaista oman kulttuurin arvostusta voisi Suomessa ehka nakya enemmin. Latife rouvan kösk sijaitsee Karşıyakassa, aika lahella metroasemaa, tasta paasee nettisivuille: http://www.isteataturk.com/haber/5136/karsiyaka-latife-hanim-ani-evi

      Poista
  5. Lippumeri arvatenkin edustaa myös poliittista kannanottoa ja antaa arvon Ataturkin perinnölle. Izmiriläiset pitäkää vaan liput ylhäällä :)
    -Marjatta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on Marjatta ja kylla ovat liput tana vuosipaivana liehuneet sankemmin kuin koskaan...:)

      Poista
  6. Kiitos Petra ihanista kirjoituksistasi! Kerrot juuri siitä Turkista joka on kotini. Jokaista postausta lukiessani palaan takaisin vaikka asunkin tällä hetkellä Espanjassa. Kiitos. Anna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Anna, mukavaa alkavaa viikonloppua Espanjaan!

      Poista
  7. Onpas jännä, että päiväkodit ovat noinkin isänmaallisia. Mutta hyvä kuulla, että siellä on mennyt hyvin. Minä olin kutsunut vieraita ja oli tarkoitus mennä katsomaan yhdessä ilotulituksia eilen, mutta sitten kuulinkin niiden peruuntuneen. Toivottavasti saavat kaivosmiehet pian pois loukusta. Ja toivottavasti näen ilotulitukset ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihaksi pistaa tama työturvallisuuuden ja piittaamattomuuden taso. Tarhoissa ja kouluissa isanmaallisuus on aika tarkea osa vaikka viime vuosina joitakin juttuja on jo riisuttu pois ohjelmasta. Kavinkin sun blogista lukemassa etta teilla oli ollu hieno illallinen, vau mitka kattaukset!

      Poista
  8. Kuulostaa hyvältä! Oliko se niin ettei sinne oteta alle 3-vuotiaita? Onko valtion tarhan ja yksityisten välillä kovinkin suuria eroja esimerkiksi kurinpidon ja järjestyksen suhteen, mietin että onko jossain yksityisellä ns. löysempää? Siinä tapauksessa valtion tarha on mielestäni parempi :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei alle 3-vuotiaita ja ainakin taalla vain muutama valtiontarha ottaa 3v. suurimmalla osalla ryhmat alkavat vasta 4v. eteenpaiin. Kannattaa olla ajoissa liikkeella, silla paikat menevat nopeasti! En osaa sanoksa kurinpidosta mutta voi olla etta toisinaan yksityisella kurinpito on ongelmaista kun tarhan rahoitus tulee suoraan vanhemmilta joten ehka siella ollaan vahan puun ja kuoren valissa?

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!