Tule sellaisena kuin olet

Kävin ensi kertaa Konyassa 2003. Olimme opasporukan kanssa opintomatkalla ja saavuimme kaupunkiin Kayserista, josta appiukkoni on muuten kotoisin. Konyan osuuden kohokohta oli Mevlanan mausoleumi ja museo. Tykästyin paikan tunnelmaan ja Mevlanan ajatuksiin jo silloin. Myöhemmin olemme vierailleet miehen kotikaupungissa käydessämme usein Mevlanassa, tällä kertaa halusimme viedä sinne myös tyttäremme.

Ole kuin aurinko, rakkaudessasi ja lempeydessäsi.
Ole kuin yö, älä näe toisten heikkouksia tai virheellisyyksiä.
Ole kuin joki, palveluksissasi ja antaliaisuudessasi.
Ole kuin kuollut, vihan ja kiivauden suhteen. 
Ole kuin maa, vaatimattomuudessasi ja tuhoamisessasi.
Näy sellaisena kuin olet.

Jalal ad-Din Muhammad Balkhi-Rumi tunnetaan useilla eri nimillä kuten Rumi, Mevlana ja Mawlana. Afganistanissa syntyneen mystikon ovat omineet omakseen niin turkkilaiset, iranilaiset kuin afganistanilaisetkin. Turkkilaiselle hän on Mevlana, rakkauden ja rauhan lähettiläs, joka asui suurimman osan elämäänsä 1200-luvulla nykyisessä Turkin Konyassa.


Mevlanan laaja kokoelma runoja on tehty alunperin persiankielellä, josta se on käännetty lukemattomille kielille, lähes kaikki runot Mevlana on tuottanut pyörivien dervissien esittämän tanssin aikana. Miehet valkoisissaan, päässään sikke pyörivät villisti ja tavoittelevat tanssilla jumalallista yhteyttä. Koulukunta on säilynyt näihin päiviin asti ja Mevlanan kuolinpäivänä 17.12 Konyassa järjestetään vuotuinen suuri dervissitapahtuma, jonne saapuu sankoin joukoin katsojia, niin Turkista kuin ulkomailta.

Alueen pyhin paikka on Mevlanan sarkofagi ja hänen lähisukulaisten hautapaikat, Mevlanan sarkofagin ympärillä on jatkuvasti rukoilijoita. Tila on sisältä kaunis ja tunnelma on ihanan rauhallinen. Mevlanan sarkofagi on upea seldzukkien aikainen puinen käsityö. Toisella puolella on näytillä kuvitettuja eri kokoisia Mevlanan kirjoittamia teoksia.

Toisella puolella pihamaata on koulukuntalaisten entinen keittiö, jossa on vahanukkejen avulla elävöitetty heidän askareitaan. Ainakin itselleni päällimmäisenä on jäänyt mieleen kuinka kaikki pyrittiin tekemään samaan aikaisesti ja yhdessä, askareet pyrittiin ajoittamaan saman rytmin mukaisiksi koko joukon parissa. Koulukuntaan liittyminen tiesi vessanpesijästä etenemistä hiljalleen ylöspäin, noviisiaika oli 1001 päivää. Alueelle oli avattu uusia, restauroituja huoneita joissa oli esillä vaatteita, soittimia, sen aikaisia sisustettuja huoneita, kirjoitusvälineitä ja asusteita. Kaikki esittelytekstit ovat niin turkin- kuin englanninkielellä. 


 

Mikä Mevlanassa viehättää? Näinä aikoina minuun ainakin vetoaa mystikon suvaitsevaisuus ja rakkaus, ajatukset tuntuvat edistyksellisiltä niiden sepityksen aikaan ja erityisesti nykyaikana. Mevlanan runoja on kääntänyt suomen kielelle ansioituneesti Jaakko Hämeen-Anttila. Yksi tunnetuimpia ja ainakin itseeni vetoavista vertauskuvista on Neljä miestä ja norsu:

Kerran intialaiset olivat tuoneet norsun pimeään huoneeseen,
ihmisten nähtäväksi. Monet ihmiset tulivat kaukaakin 
katsomaan ja jokainen meni pimeään huoneeseen.
Kun norsua ei voinut silmin nähdä,
kukin koetteli sitä käsillään.

Jonkun käsi osui kiemuraan kärsään:
'Tämä luontokappale on kuin letku ikään!'
Toinen tarttui otusta korvalehteen,
 ja luuli sen olevan jättiläisviuhka.
Kolmas tarttui norsua jalasta kiinni ja huudahti:
'Tämähän on kuin pylväs!'
Neljäs laski kätensä norsun selkään:
'Tämä otus on aivan kuin mahtava tuoli!'

Jokainen tarttui yhteen osaan ja ymmärsi vain sen,
minkä tunsi. He puhuivat eri sanoin:
Yksi kuvasi käyräksi sen, mitä toinen suoraksi sanoi.
Mutta kynttilän valossa riita oli haihtunut.

Kertomuksen neljä eri henkilöä edustavat eri uskontoja ja norsu on Jumala tai todellisuus, ihmisen tajunta ei pysty ymmärtämään sitä kokonaisuudessaan. Jokaisen kokemus on yhtä totta, mieli vain rajallinen. Mevlana pyrki näkemään kaikissa uskonnoissa yhteisen alkuperän. Jospa sellaisen taidon voisi tuoda nykypäiväänkin?

Kommentit

  1. Tämä herätti paljon ajatuksia ja halun päästä itsekin tuonne käymään! Kiitos Petra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin jotenkin etta sina tykkaisit tasta, hieno ja tosiaan paljon ajatuksia herattava paikka, ehka seuraavalla Turkin matkalla suuntaatte tuonne :)

      Poista
  2. Yksi suosikkipaikkojani Turkissa,tunnelma on mielenkiintoisella tavalla mystinen ja ajatuksia herättävä.Mevlanan opit sopivat kaikille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minunkin lempipaikkojani Arja ja ensimmaista kertaa vierailin sinun ja opasporukan kanssa siella 2003, Konyahan oli silloin jo kasvanut melkoisesti teollisuuden lisaantyessa ja nykyisin se on kasvanut entisestaan, Yeni Meramin alue on taynna toinen toistaan hienompia taloja, keskustan puistot ovat hienoja, kadut siisteja, ei roskia, uudenaikaiset joukkoliikennevalineet jne. Mevlanan opeista olisi monella paljon opittavaa, niin hienoja ajatuksia menneisyydesta.

      Poista
  3. Hienot kuvat ja paikka.Rumi tuli tutuksi myös Elif Shafakin ihanassa kirjassa "the forty rules of love"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan Shafakin Aşk antaa Rumista omanlaista kuvaansa, hieno kirja, mulla on Shafakin kirjat vasta menossa, kaikki muut onkin ne tainneet jo lukea :)

      Poista
  4. Minä onnellinen pääsin toissa joulukuussa osallistumaan Konyan Mevlana-festivaaleilla dervissien "jumalanpalvelukseen". Unohtumaton kokemus - samassa salissa satojen (tuhansien?) turkkilaisten kanssa, jotka olivat saapuneet sinne eri puolilta Turkkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne pitaisi kylla joku vuosi menna, varmasti on hieno kokemus!

      Poista
  5. Voi miten kauniita yksyityiskohtia tuolla onkaan! Tuo norsuruno pisti ajattelemaan, on kyllä hyvin sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nelja miesta ja norsu on minusta yksi hienoimpia mietelmia, sisaltaa niin paljon ajateltavaa. Mevlana on todella kaunis paikka.

      Poista
  6. Shafakin kirja Rumista oli todella hyvä ja toi "lihaa luiden ympärille". Eihän se ole koko totuus, mutta yhdistettynä Konya-käyntiin, sai luomaan jonkun ajatuksen siitä mitä se olisi voinut olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkaan Mevlana museosta siinakin mielessa etta se on henkisyyden lisaksi paikka, jossa voi kuvitella millaista elama on ollut silloin, Shafakin kirjan luin ihan askettain vasta, mulla on viela monta hanen kirjaa lukematta. Tykkasin kovasti ja kylla se mielessa pyöri talla visiitilla Mevlanassa.

      Poista
  7. Mua niin kiehtoo kaikki tällainen!! Ja Rumi!! ♥ Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  8. Muistan vieläkin vuosien jälkeen ensimmäisen käyntimme Konyassa kun saavuimme katsomaan jo alkanutta semaa, sittemmin on käyty useamman kerran kun Konya on sopivasti Ankaran matkan puolivälissä. Aina siellä tulee jotenkin rauhallinen olo ja usko vahvistuu, ihan erilaista kuin Alanyassa. Voisin hyvin kuvitella asuvani Konyassa :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun anoppila on Konyassa ja tykkaan kaupungista, se alkaa olemaan jo tuttu paikka mutta en osaisi kuvitella asuvani siella, Anatoliassa on ihan oma meininki ja tunnelma ja joskus sita kaipaankin mutta itselleni taas sopii tama Izmirin vapaa ja valitön meininki. Konya on kehittynyt vuosien aikana huimasti ja tykkaan erityisesti kaupungin kauniista vanhoista rakennuksista ja keskustan restauroiduista alueista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit