lauantai 17. lokakuuta 2015

Alex ja sen kaverit

Hiili, Gigolo, Helmi, Pikkuleipä, Nakki, seassa pari jalkapalloilijaa kuten meidän Alex ja Ronaldo, Pippuri, Keksi ja kreikan mytologiasta ainakin Hera ja Herkules. Tervetuloa tutustumaan Alexin koirakavereihin ja porukkaan. Turkissa koirat nimetään monesti ruokien mukaan, toiset saavat nimensä odotettavasta ulkonäöstä joten mahtipontisia nimiä on usein kookkailla koirilla. Koiraporukat ja koirien omistajat ovat varsinkin Turkissa oma maailmansa. Kun muutimme 2008 Ankaraan, oli silloisilla kulmillamme todella vähän kotikoiria, vuosien varrella ne lisääntyivät ja mekin lyöttäydyimme läheisen puiston koiraporukkaan silloisen Helmi-koiramme kanssa. Monille turkkilaisille kotikoira karvoineen ja kuratassuineen on täysin mahdoton ajatus, ollaanhan maassa jossa kodin siisteys on kulttuurin ja uskonnon takia perheen käyntikortti. Koiraporukoissa ollaan sitten tosiaan omiemme joukossa, karvoineen, kurineen ja kirppupantoineen.


Helmi ei ollut tottunut peuhaamaan vapaasti missä tahansa koiraporukassa mutta Alexin kanssa halusin tehdä heti alusta asti toisin, niinpä lyöttäydyimme heti rannan koiraporukkaan, samoin kuin viereisen koirapuiston vakkarilaumaan. Rannan porukasta on muodostunut aamun tärkeä osa, tänä aamuna olimme poikkeuksellisesti paikalla normaalia aiemmin joten kavereita piti hieman odotella, molemmat jo kulmat kurtussa että missä ne nakit ja pikkuleivät nyt viipyvät? Tulivathan ne, kuten joka aamu. Koirat juoksevat, painivat ja ottavat mittaa toisistaan. Me omistajat lörpöttelemme koirista ja siinä sivussa hieman muustakin, toisten kanssa tullaan enemmin kavereiksi, ihan kuin koiratkin. Toisinaan todistetaan rähinöitä kun seuraan ilmoittautuu uusi tulija, siinä sitä tuumaillaan että otetaanko porukkaan vai ei. Koira siis.


Alex on koko perheemme koira mutta miehen tiukan työtahdin takia minä olen se, joka Alexin kanssa kirmaa kohti rantaa joka aamu ja usein muinakin aikoina, mies yrittää hoitaa eläinlääkärin, tilaa ruokaa ja täyttää kuppia. Pihalle ilmestyvistä kakkaläjistä vastataan porukalla.  Tytön ja Alexin kiloero on nyt kirinyt Alexin voitoksi 27-17 eli remmin päähän ei neitistä ihan hetkeen ole. Alussa hieroin silmiä aamutuimaan hieman kiukkuisena kun Alex nuoli jalkapohjia, nykyisin ei kiukuta yhtään.

Mitä tulee koiranomistajiin, kakkurat kyllä korjataan pussiin, aina. Jos joku meinaa jätöksi jättää, tulee kovaa tylytystä ohikulkijoilta ja eniten muilta koiranomistajilta. Koiranomistajia on tietysti laidasta toiseen, toisen koira on koulutettu ja kulkee rinnalla, toisen paapottu ja lihotettu. Koirien välillä havaitaan mustasukkaisuutta ja huonoja aamuja, on kavereita ja vähän parempia ja sitten ne hormoonitkin vielä. Meidän nakki tykkää porkkanasta, kalkkunaleikkeleistä ja omenasta, kertoo omistaja. Toinen koiranomistaja kuuntelee tyrmistyneenä. Yhden mielestä on sekopäistä ostaa 200 turkin liiran säkki koiranmuonaa kuukaudeksi, toisen mielestä taas huono ruoka tietää rahanmenoa tulevaisuudessa lekurissa. Meitä on moneksi, kulmakunnan koiraporukoissakin.

Kodin viereisessä puistossa on oma koira puisto, köpek parkı. Ongelmana on ollut pöllyävä soramaa, onneksi lähiaikoina on luvassa nurmimatto. Sadekelit ovat pian täällä joten kuralammikossa pyörivät koiralaumat eivät kuulosta kovin hauskalta. Aleximme on täysverinen katukoira, onnenkantamoisen kautta Ankaran kaduilta kotiimme saapunut. Vuosia sitten katukoiria näki vähemmin kotiin sopeutettuina mutta nykyisin moni kertoo ottaneensa koiran valtion eläintarhalta tai kadulta, enää ei sekoitukselle yritetä keksiä rotua tyyliin Siperianlyhytjalkainenlurppakorva. 

Koiraporukassamme on kaksi katukoiraa, joista molemmat on porukan jäsenten toimesta otettu hoivaan kerrostalojen vahtikoiriksi, naapurit ruokkiavat ja hoitavat yhteisvoimin rokotukset. Aamuisin kaverit saapuvat muiden mukaan peuhaamaan. Tämä on näitä asuinalueemme parhaita puolia, ihmisillä on yleisesti ottaen hieno suhtautuminen eläimiin. Joka mutkassa on ruokaa katueläimille, raikasta vettä ja rapsutuksia. Kaupungit kampanjoivat näkyvästi koiratarhan koirien puolesta sillä ihan liian usein joku hylkää kotikoiran kun huomataan ettei se olekaan verrattavissa pehmoleluun. Toisinaan tekisi mieli laittaa silmät kiinni facebookin paikallisten eläinjärjestöjen sivuja lukiessa, kuka kaikki kissat ja koirat pelastaa?


Koirapiireissä vaihdetaan myös uutisia eläinlääkäreistä. Yleinen vitsihän on, että Bostanlin boheemilla alueella joka toinen putiikki on kampaamo tai eläinlääkäri. Ei  nyt ihan mutta tarjontaa on riittämiin eivätkä kaikki lekurit ole luotettavia. Toisilla on mielessä rahastus, joten annettavien rokotusten ja hoitojen tarpeellisuudesta ja toimintatavoista on hyvä olla perillä. Kuinka usein annetaan tietty rokotus ja mitä annetaan? Kiloa kohti monta tablettia, merkki, antaako lekuri taatusti kaiken vai pimittääkö toiselle asiakkaalle ottaen kuitenkin täyden hinnan? Meillä on takanamme 4 eläinlääkäriä nykyisellä asuinalueella joista kahteen olemme pettyneet, 2 taas ovat olleet huippuja ja todellisia ammattilaisia.



Aamulla taas mennään, kulmakunnalla asuva vanha rouva Herakin tulee kun isäntä on vapailla. Arvatkaa odottaako Alex, tarjolla on myös herkkuluu. Toisinaan on vaikea valita mennäänkö rantaan peuhaamaan tyttökaveri Boncukin kanssa vai haistelemaan naapuripuistoon onko Lila paikalla, koiran elämän valintoja, joista kuitenkin päättää narun toisessa päässä oleva. Kumpi kirmaa innokkaammin kohti rantaa sen lähestyessä, Alex vai minä, arvaatteko?

26 kommenttia:

  1. Koirat:) Täällä minun pienessä kaupunginosassa ,joka kattaa vain 2½ katua,on hurja määrä koiria myös mutta ei varsinaista koirapuistoa,sellainen on kauempana mutta tässä kodin vieressä olevassa puistossa tapaavat koirat kavereitaan.Puistossa on telineet kakkapusseille,mutta ne täytetään liian harvoin.Toista Bambia en ole sattunut tapaamaan,mutta naapuruston koirista tulevat mieleen ainakin Toffi(kaksikin sellaista) Lucky, Chico, ja Kai

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla suurin osa suuntaa tuonne rantaan koska siella on niin kiva olla, merenrannalla, on tuo naapurin koirapuisto sen rinnalla hieman karu paikka.

      Poista
  2. Mun on tosi vaikea kuvitella turkkilaisia siivoamassa koiransa jätöksiä... ja että siellä ylipäänsä pidetään noin paljon koiria lemmikkeinä, on mulle uutta. Ihan eri kuviot täällä meilläpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtautuminen elaimiin vaihtelee alueittain, mita modernimmat kulmat, sen enemmin kotielaimia. En kylla ole suoranaista koiravihaa koskaan huomannut, enemminkin joillakin on pelkoja koiria kohtaan. Ennen vihaisia koiralaumoja oli kaupungeissakin, nykyisin enaa siella taalla joutomailla. Suurin osa katukoirista on tosi ystavallisia ja ovat tottuneet ihmisiin. Jatökset kylla meidan kulmilla yleensa korjataan, tietysti on poikkeuksiakin mutta korttelipoliisit eli uteliaat pitavat kylla huolen etta jatökset jattava saa kuulla kunniansa.

      Poista
  3. Siis siellähän on hienosti asiat, jätöksetkin siivotaan! Täällä ei kukaan rupeaisi korjaamaan koiransa jätöksiä kadulta. Eipä silti, koirien ulkoiluttaminen kaduilla onkin kielletty, sillä jotkut nuoret alkoivat käyttää niitä ryöstöpuuhissa, helppo pelotella jalankulkijoita vihaisella pitbullilla. Varsinkin kun niitä ei juurikaan ole koulutettu. Villikoiralaumoja sen sijaan löytyy ihan enemmän kanssa ja ovat tosi vaarallisia. Niitä löytyy rannoilta ja vaikka mistä jo niin, että mekin on lenkkipoluiltamme jouduttu usein kääntymään takaisin. Tina ei voi sietää niitä ja olisi ensimmäisenä ajamassa niitä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ihan kielletty? Taallakin on ollut trendi etta nuoret pojat ovat ottaneet vihaisia koiria mutta en tieda onko niita ryöstöpuuhiin koskaan varvatty, lahenna imagon jatkeeksi. Villkoiralaumoihin en ole itse koskaan törmannyt mutta tiedan etta kaupunkien ulkopuolella niita edelleen on, taallahan on valtion koiratarhat, johon katukoiria viedaan. Meilla on kulkukoiria alueella mutta ovat paasaantoisesti hyvin lutuisia ja niita syötetaan, samoin kun kissoja.

      Poista
  4. Hah hah haa! Ihania nimiä ja naurattaa, että koirat saavat nimen ruokien mukaan (voi raukkoja?) Mun takapihan villikissalauma on saanut nimet luonteiden mukaan ja suomalaisten artistien mukaan; Iso D, Reetu, Aatu, Ipa, Lilylihapulla, PikkuMao

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen kuullut vuosien saatossa kylla pitkan litanian eri ruuan nimisia koiria, vohveli, makkara, oliivi...naita riittaa :) Ihanat nimet, tykkasin erityisesti tuosta Lilylihapullasta :D

      Poista
  5. Voi ihanaa! täälläkin on koirille vettä tarjolla kahviloissa ja panimoissa. Koiran voi ottaa mukaan melkein minne tahansa, sairaalaa ja hammaslääkäriä myöten. Ruokakaupassa nelijalkainen perheenjäsen joutuu kuitenkin odottelemaan ulkopuolella.

    Meidän naapurustosta löytyy Martan kavereiksi ninja, hirvi, karhu, muppet ja Sonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla ei koiraa minne tahansa voi vieda, tosin kahviloihin ja ulkoilmaterasseille kylla voi menna jos koira osaa kayttaytya, meidan Alexia ei voi sellaiselle viela edes ajatella. No teillahan on elainperaisia nimia naapurustossa :)

      Poista
  6. Ihanat Alex ja kumppanit :) Mun mielestä täällä näkyy paljon enemmän koiria pannoissa omistajien kanssa kun mitä vertaa parin vuoden takaiseen, se on musta hienoa! Ja eipä kyllä näy koirien jätöksiä missään, vaikka kulkukoiriakin kuitenkin on. Miten muuten luulet että koiran omistaminen vaikuttaa vuokra-asunnon saamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vahan riippuu, monet vuokraisannat eivat hyvaksy koiraa, koska pelkaavat asunnon vaurioituvan ja myös oman maineensa puolesta, mita muut naapurit sanovat jos hyvaksyy koiraperheen. Toisaalta meilla ei esimerkiksi Ankarassa ollut mitaan ongelmaa, aika usein moderneilla alueilla koiriin on kuitenkin jo totuttu. Moni ei kerro vuokranantajalle koirasta vaan vuokraa asunnon ja toivoo parasta. Onko koira mielessa :)?

      Poista
    2. On koira mielessä kyllä, mutta miehen mielestä olisi parempi odottaa, kunnes on oma asunto. Kyllähän hän oikeassa on, täällä pienessä paikassa on muutenkin vähemmän asuntoja tarjolla kuin isommissa kaupungeissa, joten ei auttaisi hankkia mitään mikä vaikeuttaa asunnon saantia entisestään. :(

      Poista
    3. Joo se on ihan totta, moni ei koiraa hyvaksy. Vuokra-asunnonkin vaihtoa miettiessa kannattaa ensin varmistua soveltuuko siihen koira vai ei. Me on asuttu suurimmaksi osaksi pihatasossa ja yksi syy siihen on ollut koira. Oma piha helpottaa elamaa sen kanssa aika paljon.

      Poista
  7. Onpa Alex kasvanut komeaksi nuorukaiseksi. Koirien jätösten osalta olen itse tehnyt sen havainnon, että aikaisemmin kun Turkissa oli lähes vain katukoiria, ei koirien ulosteita näkynyt missään, katukoirat käyvät asioilla piilossa, onhan koira silloin haavoittuvimmillaan. Nyt, ainakin Kusadasissa, kun on kesäisin paljon kotikoiria, niin on ruvennut näkymään jätöksiäkin kaduilla. Itse kannan kakkapusseja mukana ja paasaan jätösten siivoamisesta ja oikaisen heti jos joku väittää jätöksiä katukoirien aiheuttamaksi. Meidän ensimmäinen koira 70-luvulla oli nimeltään Boncuk (helmi), nyt on Ada (Kusadali eli kusadasilainen), Beyaz (valkoinen) ja Elma (omena). Kaikki alkuperältään turkkilaisia katukoiria.
    Tätä piti kommentoida, kun se on niin lähellä sydäntä. Muuten on remonttikiireitä, lattioiden uusiminen meneillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas mielenkiintoista, meilla on taalla sen verran tiukka kontrolli etten ole huomannut monenkaan jattavan jatöksia. Tana aamuna seurasin kun eras tyttö kakatti koiraansa liikenteenjakajan nurmikolla, siina oli ainakin kolme sitten vahtimassa etta ne kakat tulee korjattua :) Alexin paras leikkikaveri rannalla on myös nimeltaan Boncuk. Tsemppia teille kiireen keskelle, palataan!

      Poista
  8. Onpa tosiaan kivannäköistä! Olen myös yllättynyt siitä, että siellä koiran jätökset kerätään! Täällä moinen käytös herättäisi varmasti kummastuneita katseita! Mutta koiria ei tosiaan olekaan tapana kaduilla talutella, kuten Sirokko jo sanoikin. Maxiakin kävelytetään syrjäisemmillä alueilla ja eniten kyllä ihan omassa pihassa, jossa saa liikuntaa esimerkiksi palloa hakemalla jne. Itse en ole onneksi törmännyt täällä villikoiralaumoihin!

    Olen itsekin selaillut täällä löytöeläinjärjestöjen sivuja, kun olemme harkinneet kissan ottoa. Ensin yllätyin ja tietyllä tavalla ilahduinkin, kun yhdestä jos toisestakin numerosta vastattiin, että kissa on jo mennyt. Olemme siis soittaneet varmaan jo ainakin 10 numeroon ja kaikki kissat ovat menneet! Sitten tajusinkin, ettei kaikkia kissoja suinkaan ole taidettu ottaa koteihin, vaan heittää kylmästi pihalle :(. Ei siis noiden järjestöjen toimesta, vaan yksityishenkilöiden, jotka myös ilmoittavat kotia etsivistä eläimistä sivujen kautta. Sivustolle itseasiassa vinkkasin niistä kissataloista kuvineen, joita muistelin nähneeni Karoliinan blogissa ja niistä pidettiin yhdistyksessä kovasti; aikovat kuulemma lähteä Turkkiin opintomatkalle :). Olen ollut ilahtunut siitä, että yritys noissa yhdistyksissä/ryhmissä näyttää olevan kova, mutta toki materiaalien puute tulee kuvissa usein esille aika karulla tavalla.

    Järkytyin sitäkin, että koiraihmisenä pitämäni tuttavamme oli myös heittänyt koiransa kadulle; ajanut mahdollisimman kauas kotoa ja heittänyt koiran ulos autonovesta :(. Syynä se, että koira oli haukkunut vieraita? Siis eikös se olekin vahtikoiran tarkoitus tai jos ei ole, niin miksei koiraa opetettu olemaan haukkumatta? Arvostus tuota tuttavaa kohtaan laski kyllä melkoisesti!!

    Tosi kiva idea tuokin, että kerrostaloyhteisö ottaa löytökoiran yhteisesti, jos kerran koirasta huolehditaan noinkin hyvin, että käytetään koirapuistossa jne.!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kylla jatökset korjataan, muuten tulee huutoa muilta, mika on kylla ihan hyva. Ei ole kiva astua koirankakkaan itsekaan. No onpa ikavaa jos tuttava on heittanyt koiran kadulle, pistaa niin vihaksi tuollainen. Pahinta on jos koira on sopeutettu kotiin ja sitten liipaistaan kadulle, selviytyminen on vaikeaa eika se voi ymmartaa tilannetta :( En yhtaan ihmettele etta pisteet laskivat silmissa tuon tuttavan kohdalla.

      Poista
  9. Suloisia koiria, ihania kuvia..voi kun päästäisiin Maximin kanssa mukaan!😀

    VastaaPoista
  10. Suloisia koiria, ihania kuvia..voi kun päästäisiin Maximin kanssa mukaan!😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin Leila, laita Max laatikkoon ja hyppaatte koneeseen :)

      Poista
  11. Onpa suloinen porukka :) Kiva tuollainen puisto jossa saa seuraa sekä koirat että omistajat.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on, on kiva kun on samanhenkisia kavereita molemmilla :)

      Poista
  12. Vastaukset
    1. On ne, niin koirille kuin meille ihmisillekin :)

      Poista
  13. Olemme koiraihmisiä, jokainen kulkukoirakin on tärkeä. Tässä elämäntilateessa ei mahdollisuutta koiralle, mutta ehkä vielä joku päivä. Ihana Max teillä, perheenjäsen ja kuten aiemmin kerroit velipoika pikku tytöllellisi.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!