perjantai 2. lokakuuta 2015

Vanhat tavat, uudet käytännöt

Turkki tuo mieleen monenlaisia mielikuvia, negatiivisia ja positiivisia, menneisyyden maailmaa ja tulevaisuutta. Suuret suvut, ylitsevuotava vieraanvaraisuus ja  herkullisista ruuistaan tunnetut kotiäidit. Loputtomat sukulaisvierailut, höyryävät teepannut ja avoimet ovet. Kaupungeissa elämä on kiireistä ja monet vanhat tavat ovat murenemassa. Kiireinen rytmi on tuonut mukanaan uusia vivahteita, yhä useammin isäntäväki kieltäytyy vieraskutsusta viikolla vedoten kiireeseen, vuoden tärkeimmät juhlat eivät tarkoita kaikille sukua yhteen kokoavaa aikaa eikä jokainen turkkilainen nainen osaa kokata.


Kuukausia kestävät sukulaisvierailut tai kymmenpäiset aamiaiset viikonloppuna ovat monissa perheissä mennyttä aikaa. Vapaa-aikaa on rajallisesti ja yhä useampi kokee kieltäytymisen oikeutetuksi. Aiemmin lapsiperheille lasten harrastuksiksi riitti toisten tapaaminen ja yhteiset leikit, nykyisin yhä useampi kuljettaa lastaan jumppakerhoon, balettiin tai jalkapallokerhoon, vapaan sosiaalisen kanssakäymisen rinnalle on tullut aikataulutettua ohjelmaa ja menoja. Pitkien työpäivien jälkeen lähdetään harvemmin vierailuille eikä varsinkaan enää ilmoittamatta.


Oven taakse yllärinä saapuvat vieraat alkavat olla harvinaisempia, poikkeuksena ovat useamman päivän juhlavapaat, joihin vierailut kuuluvat ollennaisena osana. Voin soittaa paikalliselle tuttavalle iltamyöhällä mutta vierailut ilmoitetaan etukäteen. Yhä useammin treffit sovitaan kahvilaan ja synttärit sekä muut kekkerit ravintolaan, vaivatonta ja emäntäkin ehtii nauttimaan seurasta. Aiemmin tärkeimpinä juhlapäivinä kaupunkien ravintolat ja kahvilat kumisivat tyhjinä ja moni yrittäjä sulki ovensa, viime vuosina sekä sokerijuhla että uhrijuhla ovat muuttuneet vilkkaiksi niin ravintoloissa kuin baareissakin. Arvomaailma ja vanhat tavat natisevat kaupunkien nuoressa sukupolvessa.



Omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään perhettä, jossa lapsia olisi enemmin kuin kaksi, useimmiten yksi. Lapsen kasvatus on kallista ja raaka työelämä laittaa pohtimaan lapsimäärää. Ikärasismi työmarkkinoilla ja päivähoitomaksut tuovat oman lisänsä suurperheellisen arkeen, äidin työskentely ja suurperhe ovat Turkissa melko mahdoton yhdistelmä. Suuret suvut alkavat olla tuntematon käsite ja suurperheellisiä tavataan useimmiten yhteiskuntaluokissa, jossa edelleen uskotaan monen lapsen turvaavan tulevaisuutta. Suuren suvun ilot ja suvut ovat itselleni tuntemattomaksi jääneitä asioita, joihin luulin törmääväni naimiseen menon jälkeen. Toisin kävi. Olen tavannut mieheni ydinperheen lisäksi yhden sukulaisen, kerran. Miehen ydinperheen kanssa tapaamiset ovat harvassa välimatkojen ja kiireiden vuoksi. Miten hullunkurista mutta Suomen sukulaisia tapaamme paikallisia useammin.



Oma anoppini kuuluu ikäpolveen, jossa kaikki on tehty itse. Kynnyksen yli ei ole kulkenut koskaan pizzalaatikkoa tai säilykkeitä. Aviolittomarkkinoilla kokkaamistaidoton nainen ei taatusti kelpaa jokaiselle mutta kaupungeissa asuu nuoria kapinallisia, joille perinteiset reseptit, säilöminen ja kuivatus sekä silitys oikein on jo niin last season.


Erot eri alueiden välillä ovat suuria. Jos menen aamulla Izmirin Buçan alueelle, näen toki naisia liikenteessä mutta suurin osa heistä on matkalla leivänostoon sen sijaan Karşıyakan lauttaterminaalissa pyörii lähes saman verran kiireisiä jakkupukunaisia ja -miehiä matkalla töihin. Vilkaisen edelleen kahdesti rannalla pussiolutta juoviin virkamiehiin perjantai-iltapäivänä mutta leukani loksahtaa kun tytön kaverin äiti kertoo ikävöivänsä joskus äitiään niin että ajaa taksilla illalla tämän kainaloon. Turkki on. Pussailevia nuoria keskellä päivää. Keittotaidottomia sukulaisnaisia. Konservatiivisia asuinalueita. Teetä vieroksuvia turkkilaisia. Sinkkuja. Suurperheitä. Teetupia. Säilykeruokaa. Sukulaisvierailuja. Anopin pikkuleipiä. Baareja. Millaisia mielikuvia Turkki nostaa sinulle pintaan?










22 kommenttia:

  1. Kauniit värikkäät kuvat ja asiaa kirjoitat. Maailma muuttuu, onko kaikki hyväksi? Niin samanlaista joka paikassa. Ei ole montaa vuotta siitä, kun suomalaisvieraat ihmettelivät naisia autonratissa Amerikassa. Ei enää. Samaa ruokaa valmistetaan tai haetaan joka maassa. Mutta onneksi paikalliset maisemat, maut ja tavat vielä pysyvät. Terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta etta kulttuuri on muovautunut yleisesti ottaen yhdeksi isoksi möykyksi, internetilla ja kaiken leviamisella samaan aikaan joka kolkkaan on varmasti ollut vaikutuksensa. Ennen raahattiin Aasiasta puunaamareita ja bambukippoja, nykyisin samaa tavaraa saa halpahallista. Onneksi on kuitenkin ne tietyt asiat jotka sailyvat, ainakin viela. Terkut sinne ja mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  2. Kivasti kirjoitettu. Mulle turkkilainen elämäntyyli on melko vieras, en ole koskaan käynyt. Mutta mielikuvissa juuri ollut isot perheet ja ateriat, joilla on paljon porukkaa ja puheensorinaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Johanna, kylla niita isojakin perheita ja aterioita viela löytyy ja porukkaa ja puheensorinaa ainakin ihan vaan ulos astumalla ovesta :) Kaupungeissa muutos nakyy aina ensimmaisena, monilapsisuus on ollut aiemmin monelle yksi elaman tarkeimpia tavoitteita, nykyisin on jo toisin vaikka lapsirakkaus taalla nakyykin hyvin vahvana osana paikallista arkea.

      Poista
  3. Pakko tunnustaa, että aiemmin mielikuvani olivat ehkä lähinnä turistikohteiden luomia. Rantoja, aurinkoa, basaareja.

    Nykyään taas mielikuvani ovat oikeastaan kokonaan sinun blogisi synnyttämiä. Ja toki tästäkin mielikuviini poimin ne minua miellyttävät asiat. Suurena meluisana väkijoukkona kokoontuvat äidit lapsineen (ja ne aluspaidat), toisista välittäminen ( minuun teki suuren vaikutuksen se, että teille soitettiin muutaman koulupoissaolopäivä jälkeen, onko kaikki hyvin ja tarvitsetteko jotain), maittavat ruuat, ihana torit ja chilipippurit. Mutta toisaalta taas sitten myös tietynlainen epävarmuus siitä mitä tuleman pitää ja turvattomuuskin. Sen kaiken keskellä kuitenkin iloinen ja myönteinen elämänasenne.
    Värit, valot, kauneus.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla kommentista! Vaikka perhekoko pienentyy, extempore vierailut harvenevat ja monessa kodissa on illallisella noutoruokaa niin tietyt asiat (onneksi) sailyvat, turkkilaiset kaipaavat seuraa ja kokoontuvat usein puistoissa tai kahviloissa, puheensorina tuntuu lataavan paikallisen akkuja. Toisista valitetaan, se on selkarangassa. Valittaminen liittyy osittain siihenkin etta on pakko, tarkein kannatteleva verkosto Turkissa on lahimmaisverkosto, julkinen apu on rajallista. Turkkilainen ruoka on loistavaa, siita ei paase mihinkaan kun ollaan alueella, jossa ruokakulttuurin juuret ovat syvalla historiassa. Paikalliset arvostavat kotiruokaa ja sen huolellista valmistamista kunnon raaka-aineista, rinnalle on kuitenkin tullut jonkunlainen armollisuus eika noutoruoka tai sailykepurkki ole mikaan kirosana enaa. Torit ovat uskomattomia aarreaittoja, ne tuoksut, tuotteet ja varit! Epavarmuus on leimannut aina paikallista arkea, nyt se on tullut aika konkreettiseksi ja tulevaisuudesta puhutaan paljon, sen keskella kuitenkin arki jatkuu :)

      Poista
  4. Minä olen pitänyt Turkkia saman tapaisena maana kuin Algeriakin, mutta parannettuna versiona, vapaampanakin turismin tuomin eduin ja haitoin. Blogisi on vain vahvistanut mielikuvaani. Kulttuuri on monella tapaa samanlaista, eikä ihme kun on 300 vuotta yhteistä historiaakin.
    Sukukeskeisyys toimii samalla tapaa, mutta se on muuttunut täälläkin, perhe on supistunut ydinperheeksi, isä-äiti-lapset ja korkeintaan isovanhemmat. Se kyllä johtuu paljon kaupunkilaistumisesta, kerrostaloasunnoissa ei kovin suuria perheitä voi asuttaa. Osansa on myös naisten työssä käynnillä, yhdellä palkalla ei juurikaan enää elä. Aika kun on rajotettua niin sukuvierailut keskittyvät juhlapyhiin ja lomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla etta moni asia muuttuu koska kiire, työtahdin kiristyminen ja nousevat kulut kaupungeissa asettavat omat ehtonsa. Yhden palkalla on vaikea elaa kaupungissa tai sitten toisen on tienattava hyvin.

      Poista
  5. Minusta on todella helpottavaa että monet asiat uudistuvat täällä, jos kaikki menisivät entisajan mallin mukaan niin täällä eläminen olisi todella raskasta. Suomalaiselle ja varmasti monelle turkkilaisellekin on helpotus että kyläilyt sovitaan etukäteen, aina ei tarvitse seistä koko päivää keittiössä, naisillakin on jotain oikeuksia eikä ulkomaalaisena eroakaan niin kovin muista paikallisista.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, ainakin omasta nakökulmasta on helpottavaa etta moni asia uudistuu, minulle se on positiivista mutta ehka ei kaikille? Taalla isossa kaupungissa, modernilla asuinalueella nakee tietysti sen kehityksen eri valossa kuin vaikkapa pienessa kylassa, jossa elamanmeno ei muutu niin kovin nopeasti.

      Poista
  6. Maailma kulkee sykleissä... Säilöminen ja kuivaaminen on so last season koska siitä ollaan siirtymässä moderniin, uuteen maailmaan. Täällä taas ollaan palamassa takaisin sinne mistä joskus lähdettiin ja kotiäidit ylpeilevät itse säilömillään hedelmillä, marjoilla ja kasviksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin nain! Taalla tuunaaminen, vanhojen tavaroiden haaliminen jne. herattaa kummastusta, miksi ihmeessa kun voi menna kauppaan ja ostaa uutta! Sailöminen, kuivaaminen on vanhanaikaista ja pakkopullaa kun itsesta se tuntuu niin hienolta jutulta. Turkkilaiset turistit menevat mieluummin hienoihin ostareihin, 5 tahden hotelleihin ja ravintoloihin lomilla kun taas monia eurooppalaisia kiinnostavat pienet majatalot, kylaretket paikalliseen arkeen jne.

      Poista
  7. Vähän samaan tapaan kuin Sirokkokin, olen pitänyt Turkkia aika samantapaisena, mutta tietyllä tavalla hieman modernimpana maana, kuin Algeria. Uskoisin, että Turkkiin on ainakin suurimpien kaupunkien osalta hieman helpompi asettua ulkomaalaisena kuin Algeriaan. Esimerkiksi Istanbulissa olisin hyvin voinut kuvitella pärjääväni yksiksenikin, täälläkin pärjäisin varmasti jonkin aikaa, mutta yksinolo pidempään olisi varmastikin hankalaa.

    Algeriassakin keskimäärin naiset taitavat saada tilastojen mukaan keskimäärin vain noin 2 lasta, mikä itseäni hieman yllätti, koska miehen perhe on ihan valtavan iso: lapsuuden perheessä oli 14 lasta ja näillä lapsillakin 4-6 lasta taitaa olla se tavallisin määrä. Silti miehen perhe oli miehen lapsuudessa varakas; isä kun teki sekä töitä että pyöritti omaa yritystä!

    Meillekään ei enää pahemmin onneksi tule yllätysvieraita, vaikka suku onkin iso; luulen, että anopilla on ollut sormensa pelissä. Anoppi kun tietää, että teen töitä kotoa käsin ja että jos en saa niitä valmiiksi sovitusti ei tule palkkaakaan ;) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin suuriin kaupunkeihin on melko helppo asettua, moderneilla asuinalueilla voi elaa tietylla tavalla vapaamielisemmin kuin Suomessa. Kun alueella asuu samanhenkista porukkaa, on sopeutuminen ja kontaktien luominen melko helppoa. Sitten on alueita, joissa ukomaalainen, ainakin yksinasuva, herattaa liikaa huomiota eika kovin helposti paase sisalle yhteisön arkeen. Sinun miehella on iso suku ja sinulla viisas anoppi :)

      Poista
  8. Voi Turkki on niin mukava lomamaa ja Istanbulista tykkään niin. Ainoa asia mikä häiritsee on ne kaupittelevat ukkelit kadunvarsilla, mutta onneksi ei joka kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Basaareissa on enemmin tata kaupustelua mutta sen voi valttaa silla tiedan etta se on ehka asia, joka on monesti meille p-eurooppalaisille kestamatönta. Basaariin mentaessa pitaa ottaa tietty asenne etta jaksaa :)

      Poista
  9. Maailma muuttuu Eskoseni, jopa Turkissa. Mutta kyllä silti toivon, että ei heitettäisi lasta pesuveden mukana, vaan säilytettäisiin ne kunkin kulttuurin ominaispiirteet, vaikka sitten vähän päitetyin versioin. Muuten maailmasta tulee sellaista yleisliirumlaarumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on etta vaarana on tuo kulttuurin muuttuminen yhdeksi möykyksi, toivotaan etta ne parhaimmat puolet pystyttaisiin sailyttamaan joka maassa.

      Poista
  10. Olipas yllättävää, että Turkissa tavataan sukulaisia jopa harvemmin kuin Suomessa! Ajattelin Turkin olevan tässä asiassa kuin Kreikka, jossa suku on todella tärkeä ja yhteyksiä pidetään tiivisti.

    Haastoin sinut kertomaan blogisin tarinan, ohjeet löytyvät oman tarinani lopusta! http://www.rantapallo.fi/murumou/blogisitarina/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Terhi! Ma laitan asian muhimaan viikonlopuksi :)

      Sanotaan nain etta suurissa kaupungeissa on jo suuntaus ettei sukulaisia ole aikaa tavata kuten ennen ja osa ei ehka haluakaan kun on huomattu etta joskus voi kieltaytyakin kutsuista. Suku on toisaalta myös ollut valttamatön paha ja on edelleen, sita tarvitaan vakisin rahaongelmien ja monien asioiden hoidossa, tiivis sukuverkosto on oivallinen apu, kiireisissa kaupungeissa se avun tarve on jo joillakin perheilla vahentynyt joten suvun tarvekin alkaa vahentya. Turkki ja Kreikka ovat aika lahella toisiaan monissa asioissa, voisin kuvitella etta sama ilmiö saattaa olla nahtavissa Kreikan isoissa kaupungeissa?

      Poista
  11. Turkkia tunnen työn merkeissä, Istanbul ja länsimaiset ihmiset. Ei eroa. Olen ollut vain kerran vaeltamassa Lykian rannikolla. Kokemukseni liityvät täysin turkkilaisiin vieratyöläisiin /opiskelijoihin/ kolleegoihin ....Saksassa ja Hollannissa. Ei voi samaistaa, varakkaasta koulutetusta perheestä tulokkaan tilanne on eri kuin Anatoliasta tulleella lukutaidottamalla.
    Kiinnostava maa, ihanaa ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, mutta tilanne tänä päivänä hieman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa eletaan nyt hektisia aikoja, mutta niin on eletty monia kertoja aiemminkin. Katsotaan mita tuleva tuo tullessaan. Varakkaat ja koulutetut turkkilaiset ovat siina mielessa asia erikseen etta heilla on yleensa suhteita ja mahdollisuus rahallisesti hankkia hyvaa koulutusta ja palveluita. Suurin osa turkkilaisista asuu nykyisin kaupungeissa ja viimeisen 10 vuoden aikana moni on noussut yhteiskuntaluokassa, juurikin köyhasta keskiluokkaan, kaupunkien laajentunut keskiluokka on varmaan osittain muuttanut myös yhteiskuntaa joka on nyt monessa mielessa uuden aarella, vanhat arvot ja rajat heiluvat. Katsotaan mita tuleman pitaa.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!