maanantai 26. lokakuuta 2015

Miehen paikka kotona

Asuessamme Ankarassa olimme aikeissa hankkia uudet matot koko asuntoon. Turkkilaisella työpaikalla lörpötellään työkavereiden kanssa monesti vähän kaikkea, intiimiä ja pinnallista, joten matotkin tulivat puheeksi. Kerroin mieheni olevan vapaapäivällä ja valitsemassa mattoja. Työkaverini otti kiinni olalta ja tarkensi, että siis varmaan mattoja ostamassa, et kai anna miehesi valita mattojanne!? Meillä on aika samanlainen maku näissä asioissa että annoin vapaat kädet hankkia matot. Työkaveri tuijotti järkyttyneenä. Kertoi varmaan kotona ulkomaalaisten hupsutuksista, mies ja maku mattojen hankinnassa?!


Samantyylinen episodi näyteltiin kun olin katselemassa verhoja paikallisen tutun kanssa. Ihastuin muutamiin joita tuttava hoputti kiikuttamaan kassalle. Otan miehen huomenna mukaan niin katsotaan sitten. Mitä? Miksi siltä on kysyttävä, maksat luottokortilla ja sillä hyvä. Turkissa koti on naisen valtakunta, jossa miehellä on harvemmin sanavaltaa värimaailmaan tai sohvaratkaisuihin. Mies on usein mukana huonekaluostoksilla maksajana mutta päätösvallan antaminen näinkin tärkeissä asioissa miehelle katsotaan loukkaukseksi koko naissukupolvea kohtaan.

Olin tyttäreni tarhakaverin kotona kutsuilla, joissa lapset leikkivät ja äidit vaihtoivat kuulumisia kera teen ja leivosten. Turkissa kyläilyt ovat usein pitkäkestoisia ja niin nytkin, olimme jo toisen teetarjoilun ja makeiden kohdalla ja yksi pienimmistä oli ehditty jo heijata unille. Aloin rykiä ja tein lähtöä, kello oli jo vaikka mitä ja mies harvinaisesti illan kotona. Ei vielä mihinkään, hymyili emäntä. Juodaan vielä kahvit ja laitan lapsille suolapalaa. Mun mies on kotona illan joten ajattelin että....Soita sille että sinulla on tärkeää tekemistä, tokaisi toinen naisista. Onko sillä ruokaa, kysyi kolmas. No niin jatketaan, kyllä se pärjää. Turkissa kyläily on tärkeä rituaali erityisesti naisten kesken. Mies ei ehkä osaa ruokkia itseään mutta seuran pitäminen miehelle tulee toisella sijalla kun menossa on naisten hetki.


Olen tutustunut kolmannen kerroksen rouvaan tytön kautta, rouvan tyttärentytär tulee koulun jälkeen hoitoon ja tytöt leikkivät toisinaan yhdessä pihalla. Eräänä päivänä puheeksi tuli miehen työ, kun rouvalle selvisi että mieheni on usein päivisin kotona, kuului syvä huokaus. Voi, ymmärrän sinua, raskasta. Rouva kertoi oman miehensä olevan eläkkeellä. Eläkkeelle jäämisen jälkeen se on istunut kotona suurimman osan päivää, omia ystäviäkin käy harvemmin kun siinä se vaan istua möllöttää, tokaisi rouva. Onneksi eläkeikää on sentään nostettu, jatkoi rouva. Turkkilaiset kotirouvat ovat tottuneet omaan päiväohjelmaansa, johon liittyy usein kodinhoidon ja asioiden hoitamisen lisäksi vierailuita tuttavien luona, omaa aikaa turkkilaisen kahvin ja telkkarin parissa. Mies kotona on häiriötekijä, ettäs kehtaa.

Alkuvuosina kyselin toisinaan mieheltä ruokatoiveita, hei mitä laitan illalliseksi, täytettyjä paprikoita vai spagetti a la Petra? En koskaan saanut järkevää vastausta. Tee mitä haluat, kaikki sopii. Tajusin myöhemmin anoppilassa miksi. Mieheltä ei koskaan oltu kyselty ruokatoiveita. Anoppi oli käynyt viikottain markkinoilla, jonakin päivänä ostamassa lihaa ja toisena ehkä kalaa, illalla syötiin mitä anoppi laittoi. Toiveita ei kuunneltu. En siis kysele enää, mies hoitaa toivomuslistansa vapailla ja kokkaa silloin mitä itse haluaa.

Kotini on valtakuntani, sanoisi varmasti moni turkkilainen nainen. Monen paikallisen tuttavani mielestä on vähintäänkin outoa että miestä kiinnostaa Ikeassa muukin kuin lihapullat. Mies on ylittänyt näkymättömän rajan suunnitellessa taulun paikkoja tai leipoessa börekiä ( grillaaminen sallitaan). Osa paikallisista tuttavistani ihailee pohjoismaalaisia miehiä tasa-arvon suhteen mutta tosi tilanteessa tietyillä asioilla on paikkansa, kuten miehelläkin. Eikä miehen paikka ole päättämässä verhojen väriä tai tunkemassa nenää rouvien kahvihetkeen. Ettäs kehtaavat.

20 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostavia nämä sinun postauksesi naisten ja miesten roolista ja nykypäivän vaatimuksista ja toiveista Turkissa. Asun Saksassa ja kyllä täälläkin naisten työllistyminen usein tyssää päivähoitopaikkojan puutteeseen tai kalleuteen. Olen useaan otteseen tavannut perheitä, joissa minulla on tunne, että se mies on siellä kuin kylässä, ei mitään sananvaltaa. Olisiko osittain yleismaailmallinen ilmiö? Suomalaisiakin tälläisiä olen tavannut. Onhan se sitten ihme, jos mies saa osallistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hyvin sanottu etta mies on kuin kylassa, ihan samaa olen joskus miettinyt etta joissakin perheissa mies on tosiaan kotonaan kuin vahan vieraana :)

      Poista
  2. Taalla ei taida yleensa ihan noin menna. Ehka jossain perheissa, ei meilla. Mies osti toistaiseksi asunnon ainoat verhotkin ihan itse ja yksin.
    Ruokatoiveita hanella ei kylla ole, kaikki tekemani kelpaa. Itse han ei kylla kokkaa koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillakaan mutta olemme poikkeus, yleisesti ottaen Turkissa koti on naisen valtakunta jossa han maaraa. Varit, ruuat, huonekalut, mihin rahat kodin osalta sijoitetaan jne.

      Poista
  3. Olitpa rohkea. MInä olen jotakin tolta väliltä, eli kysyn toki miehen mielipiteen matoista ja verhoista, mutta niistä vaihtoehdoista, jotka ovat minulle mieleen. En siis ikinä laskisi miestä mattokaupoille itsekseen. Meillä mies on kiinnostunut kodin valinnoista, mutta taitaa aika hyvin luottaa minun makuuni mitään sisustukseen tulee. Teidän perhe on varmasti kummallinen, niin mekin olimme. Tosin suurinta kummastusta ei aiheuttanut sisustus vaan mieheni suhde lapsiin ja vaimoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla on miehen kanssa aika samanlainen maku varien ja kodin huonekalujen suhteen. Mies on sen verran kiinnostunut minka variselle sohvalle pyllynsa laittaa tai mita verhoja katselee etta ihan mitaan kovin radikaalia en osta ellei sita ole yhdessa nahty. Kaupungeissa taitaa olla sen verran monenlaista elamantyylia etta kaikki omituisuudet mahtuvat sekaan.

      Poista
  4. Mulle tuli ensimmäiseksi mieleen kun luin postaustasi, että ihanaa että olet saanut tuollaisen miehen, kun tehty sulle!
    Mä luotan myös täysin Sergion makuun sekä vaatteissa että sisustuksessa. Yleensä tehdään ostokset yhdessä, koska tykätään käydä kahdestaan kaupoilla, kuten muutkin italialaispariskunnat, ajat ovat muuttuneet.Mutta silloin kun Sergio yllättää mut, se menee täysin nappiin munkin makuni mukaan. Tykkään kyllä laitella kotia ja kysellä Sergioltakin että "no mitäs tykkäät?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteissa luotan ihan taysin ja sisustuksessakin melkein, en ikina osta miehelle vaatteita lahjaksi silla hanella on niin tarkka maku sen suhteen, helposti menee vikaan. Ma kayn mielellani ruokakaupassa silla olen vahan pihi ja mun miehella lahtee kaupassa helposti mopo kasista! Ostaa siis liikaa kaikkea, ma mieluummin nuukailen rauhassa :) Vaateostoksilla ja huonekalukaupassa on kiva kayda yhdessa, niin turkkilaiset monesti kay mutta harvemmin miehet huonekaluostoksilla mitaan saavat paattaa, ihan vaan maksaa :)

      Poista
  5. Ennen täällä piti olla miehellä koti valmiina jos mieli naimisiin, nainen siis ehdottomasti halusi valmiin kodin kalusteineen, vain liinavaatteet kuului naiselle. Hirveää! Nykyään sekin onneksi on nuorten kohdalla muuttunut. Minusta koti ei ole koti, jos sitä ei saa itse tehdä pikku hiljaa, ja yleensähän se on nainen, joka siellä kotona enemmän aikaakin viettää.
    Meillä on niin erilaiset maut, että mies ei kyllä saa hankkia kotiin yhtään mitään ilman lupaani eikä kyllä ikinä lähtisikään vaikka verhokaupoille. Muuten kyllä hoitaa kaikkia naisten töitä ihan oma-aloitteisesti (ja minä miesten).
    Muuten tuo kyläilyperinne on täällä samanlainen, kummallakin omat tapaamisensa joihin ei sekaannuta, erikseen on sitten pareittain tapahtuvat kekkerit, perhekulttuurista riippuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu oli taalla tai yleensa niin etta miehen perhe osti nuorelle parille asunnon ja nainen toi sitten tekstiilit sun muuta, miten kukakin sopi. Nykyisin on tosiaan jo toisin mutta Turkissa on hyvin yleista etta kaikki kalusteet ostetaan kerralla ja tietenkin uutena, jotkut tuunatut vanhat pöllit ei ketaan kiinnosta :) . Niin tuo kylaily on aika usein tuollaista perheissa etta on tapaamisia ja on tapaamisia, joihinkin se puolisokin kelpuutetaan mukaan :D

      Poista
  6. Hauska kirjoitus. Tuon perusteella turkkilainen elämä ei tunnu ollenkaan huonolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Turkkilainen elama on oikeasti aika hauskaa, en mina taalla muuten olisi :)

      Poista
  7. Mielenkiintoista kuulla miten muilla, meillä on juuri päinvastoin että mies on valinnut ja ostanut minulta kysymättä oikeastaan kaiken..! Joskus kysyy mielipidettä mutta ostaa sitten kuitenkin itse. Tuo on muuten tuttua että mies kotona olisi raskasta, alkuviikolla saa taas huokaista helpotuksesta kun voi rytmittää päivät itse ja ottaa omaa aikaa. Pitemmän päälle en kyllä jaksaisi sitä kotona (vähän tuli tällainen purkaus :) )

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilla onkin sitten niin pain, kaikenlaisia ratkaisuja taatusti mahtuu sekaan. Meilla on mies kotona paivat mutta harvoin illat, kaipaan kylla yhteisia iltoja mutta talla hetkella mennaan nain, toivottavasti ei enaa kovin kauan. Monelle turkkilaiselle naiselle kotona paivisin pyöriva mies on tosiaan oikein riesa :D

      Poista
  8. Nämä on oikeasti mielenkiintoisia juttuja! Mun mies oli esikoisen kanssa vuoden kotona, mikä aiheuttaa täällä Etelä-Ranskassa aivan järisyttävää kummastusta. Kotona? Lapsen kanssa? Miksi? Huonekaluostoksissa sun muissa on toki aina pakko kysyä häneltä mielipidettä - meillä on molemmilla tarkka maku, joten mitä tahansa ei toisen sovi huusholliin ostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taallakin se on tosi kummallista ja todella harvinaista. Meidan alueella viikonloppuisat lapsineen ja yleensakin isat lenkilla vaunujen kanssa on aika tuttua kauraa jo nykyisin mutta monissa paikoissa isalta saatetaan tulla kysymaan etta missa on lapsen aiti, ainakin jos lapsi alkaa itkemaan :)

      Poista
  9. Olipa taas mielenkiintoinen postaus, tuntuu että tasa-arvo toteutuu siellä ihan oikein, ainakin sinun ja miehesi kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-arvo on saanut taalla Turkissa ihan uusia ulottuvuuksia, se mika minulle on tasa-arvoa, saattaa olla monelle turkkilaiselle sekaantumista toisen reviirille. Turkkilaisen naisen on vaikea hyvaksya laskujen puolitus ravintolassa tai molempien puolisoiden tasapainen perheen kuluihin osallistuminen. Rusinat pullasta eli tietyista eduista ei haluta myöskaan luopua. Meilla on tallainen suomalais-turkkilainen meininki, yhdessa paatetaan ja tehdaan kompromisseja, minakin maksan palkastani osan kulujamme mutta mies ei koskaan vaatisi menemaan töihin ellen haluaisia.

      Poista
  10. Kuulosti taas NIIN tutulta! Itse taas hämmästelen täällä sitä, miten vähän monet perheet tekevät asioita yhdessä! Suomessakin erään algerialaisen tuttavaperheemme äiti sanoi, kuinka oli ihanaa, kun lähdimme kaikki yhdessä Puuhamaahan, että hänelläkin oli juttuseuraa. Ihmettelin mielessäni, miksei oman miehen kanssa voisi jutella Puuhamaassa ihan samoin. Itse kun kieltämättä lähden tällaisille reissuille kaikista mieluiten juurikin miehen kanssa. Täällä tyttö oli kuullut, kuinka erään tuttavaperheen äiti oli jo miehelleen sanonut, että miksi me pääsemme aina kaikkialle mukaan, mutta he eivät koskaan. Hyvin tyypillistä tuntuu olevan myös se, että miehen ollessa kotona vaimo pyörii keittiössä ja siivoamassa, mutta kun mies ei ole kotona, aika kuluu puhelimessa ja ystävien kesken kahvitellessa ;). Olemme myös herättäneet kummastusta siinä suhteessa, että meillä myös mies voi laittaa ruokaa, siivota ja hoitaa lapsia, mutta toisaalta taas minä teen myös palkkatyötä. Olen muuten huomannut, että monet miehet tekevät kotitöitä ihan mielellään, kunhan siihen vain annetaan mahdollisuus. Niin ja meillä on mies muuten joskus valinnut verhot ja matonkin ihan yksin - hui :). En itse ole sisustuksen suhteen ihan niin justiinsa :). Yleensä kyllä valitsemme sisustusjutut sentään yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo etta vaimo pyörii keittiössa kun mies on kotona ja hengahtaa helpotuksesta miehen lahtiessa on taallakin tuttua varsinkin vanhemman sukupolven perheista.Se varmaan juontaa juurensa siihen etta monelle avioliitto on jarkiliitto, jossa kaksi samantaustaista ihmista on mennyt naimisiin ja kotia pyöritetaan kuin yritysta, jokaisella on oma reviiri ja oma tehtavansa yrityksen pyörityksessa. Turkissa tehdaan kylla asioita yhdessa mutta työrytmi on tietysti sellainen etta se ansiotyössa oleva on vahan kotona, molemmille muovautuvat ne omat piirit jo senkin takia. Turkissa naiset suojelevat omaa aluettaan myös usein kiivaasti, eihan mies osaa vaihtaa vaippoja tai rauhoittaa itkevaa vauvaa on aika tyypillista ajattelua, miehille ei siis aina anneta edes mahdollisuutta. Toisaalta moni on ihan tyytyvainen tilanteeseen eika ymmarra miksi naita supuolirajoja pitaisi niin murtaa. Olipa hauska kuulla etta Algeriassakin nama jutut ovat hyvin samantyyppisia.

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!