tiistai 8. maaliskuuta 2016

Suomalaisia naisia Turkissa

Viihdyn tuntikausia vanhojen kuvien parissa, joissa esiintyy itselle tuttuja paikkoja menneisyydestä. Millainen oli Karşıyakan ranta-alue 60 vuotta sitten, entä naisten pukeutusmiskoodi? Kuvien lisäksi on hienoa saada kuulla tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Turkissa olen saanut tavata mahtavia suomalaisia rouvia, joilla on tarinoita Turkkiin muuttamisesta 40-50 vuoden takaa. Jos paikallisen kulttuurin omaksuminen ja tasapainon löytäminen tuntuu meille nykyisinkin haasteelta niin arvatkaapa millaista se on ollut ennen.


Suomalaiset naiset Turkissa poikkeavat monissa asioissa turkittarista. Vuosien seurannan tuloksena muutamat asiat ovat käyneet selviksi, niin turkkilaisille kuin minullekin. Suomalainen nainen tykkää roinasta ja rojusta, sellaista se on turkkilaisen mielestä. Suomalaisen silmin se on antiikkia, viittä vaille valmista tuunattavaa ja muistoja menneiltä ajoilta. Turkkilainen nainen kantaisi sellaiset kuparipöntöt ja meidänkin olohuoneessa kököttävät sohvakalustot kadunreunaan ja lähtisi ostoksille, miehen luottokortti takataskussa. Suomalainen nainen tarttuu pensseliin tai hiekkapaperiin, maalaa ja tuunaa, jälkikin on monesti parempaa kuin sen edullisen remonttireiskan. Pahimmassa tapauksessa suomalainen raahaa naapurin roskiksen viereen kantamia tavaroita kotiin tuunattavaksi.


Suomalainen nainen säästää. Turkkilainen kaveri pyörittelee silmiään suomalaiselle naiselle, joka on ekologinen, säästäväinen ja järkevä. Hinkkaa muumimukeja ruokasoodalla ja kaataa etikkaa pesukoneeseen. Turkkilainen tuttava kauhistelee mikset sano miehellesi että ostetaan uusia vaatteita, sohvia ja kodinkoneita, se on miehesi velvollisuus, tehdä sinut onnelliseksi tavaroin ja varustein. Kuten paikallinen tuttava aikoinaan sanoi, miehelläsi voi olla tiukkaa rahallisesti mutta ei sinulla, luotolla ja osamaksulla, sana ne!


Suomalainen leipoo  ja turkkilainen anoppi ihmettelee. Kuules, anoppi neuvoo olan takaa kun suomalainen miniä tekee, minä teen aina näin ja poikani niin tykkää. Suomalaisen suun pielissä kiristää ja pian kivahdellaan. Meillä Suomessa perunalaatikko on laatikkoa, jossa on kermaa piste. Vuosien saatossa hankalinkin turkkilainen anoppi hiljenee, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Tuo kummallinen poikansa valloittanut nainen, joka haluaa tehdä töitä, lukea kirjoja ja istuu usein hiljaa, osaa tehdä monia asioita ja vielä samaan aikaan, mutta teetä se ei opi juomaan kuin turkkilainen eikä juoruamaan miehensä selän takana.



Talvella suomalainen nainen kärrää lapset ulos, pakkasella ja räntäsateella, päivästä toiseen. Kadulla vastaantulevat mummelit päivittelevät mutta suomalainen  nainen iskeytyy itsepintaisesti puistoon, yksin, joka päivä. Suomalaisen naisen lapsilla on sadevaatteita ja kurahousuja, turkkilaisilla lapsilla röyhelömekkoja ja kauniita kenkiä. Paikallisessa terveyskeskuksessa sen kulmat kurtistuvat ja väittääpä vielä vastaankin lääkärille. Aloitimme jo kiinteät, ei en ota noita antibiootteja. Lääkäri kummastelee potilasta, jolle pitää selvitellä yhtä ja toista ja jolla on oma analyysi tutkittuna ennen vastaanottoa. Tarhassa taistellaan ja myöhemmin koulussa. Pitäisiköhän teidän puhua vain turkkia lapselle, pää menee sekaisin monista kielistä, missä se Suomi sijaitsikaan, puhutaanko siellä venäjää vai saksaa? Suomalainen puree hammasta ja kertoo hyvällä turkinkielentaidollaan, kauniisti teititellen että ei, minä puhun suomea, perkele tulee vasta kun kukaan ei kuule.


Suomalaisella alkaa jalka vispata liian pitkistä kyläilysessioista ja toimettomuudesta. Suomalaisella pitää olla touhua.  Kummajainen yrittää selvitä kotirumbasta ilman kodinhoitajaa, ja taas turkkilaiset kaverit huokailevat, kaheli, jää kotiin tai ota kodinhoitaja. Suomalainen kiertää alet ja kavahtaa liian hienoja liikkeitä. Suomalainen on aina vähän liian kiltti, anopille, kaupan kassalle ja remonttimiehelle. Turkkilainen olisi jo keksinyt jonkun ikävän tavan kostaa. Vuodet tosin opettavat ja suomalaisestakin kehkeytyy kärkäs, hän oppii huutamaan liikennevaloissa törttöilijälle, pitää huolen hintojen ja vaihtorahojen suhteen ja vaatii palvelua ravintoloissa ja kahviloissa. Tyhmänä voi yrittää pitää mutta vain kerran.

Suomalainen kuuntelee anopin, naapurin, työkaveri ja tuttavan juoruilua, haukut ukoista ja anopeista, rasittavista sisaruksista. Istuu suu supussa eikä ota osaa. Muut kummastelevat, ihmeellinen tuppisuu. Oppivat ettei suomalaisesta saa oikein mitään irti. Työpaikalla suomalainen tulee ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. On ainoa, joka lämmittää eilisen illan jämät mikrossa. Jossain vaiheessa suomalainenkin hoksaa ettei puurtamisella mitään saavuta, tarjoutuneet juorutauot ja kahvihetket kannattaa hyödyntää ja tehdä juuri sen verran kuin on pakko.


Eriarvoisuuteen suomalainen ei totu, eikä sitä hyväksy. Suomalainen kantaa pullot roskiksen vieressä istuvalle laitapuolenkulkijalle, tervehtii aina ohi mennessään. Suomalainen kavahtaa lainoja ja osamaksuja. Suomalainen suosii julkista liikennettä kun niissä pääsee vielä kansan pariinkin, turkkilainen on mielellään mahdollisimman kaukana syvistä kansan riveistä ja ajaa niin isolla autolla kuin mahdollista. Turkkilaisista kylmäveriseltä vaikuttava suomalainen ei vähistä hätkähdä. Koiran karvat, 39 asteen kuume tai torakka ei saa suomalaista tarttumaan kloriittiin, säntäilemään tai vauhkoilemaan. Suomalainen katsoo netistä ohjeita ja rauhoittuu, samaan aikaa toisaalla turkkilainen on ehtinyt soittaa jokaiselle sukulaiselle kauhuissaan tapahtuneesta.

Suomalainen tunnistaa heti toisen, tuntemattomankin. Kun suomalainen odottaa toista vaikkapa lauttaterminaalissa, se tunnistaa heti toisen vaikka ensi kertaa tapaa, suomalaisella on oma tyyli olla, kävellä, pukeutua ja etsiä toista katseellaan, se on sellainen suomalainen katse. Aina toisinaan suomalaisen on pakko soittaa sille toiselle suomalaiselle tai tavata kahvin merkeissä, joskus jopa viinin tai oluen. Silloin tuppisuu puhuu ja avautuu. Kun toinen suomalainen nainen tapaa toisen täälla olijan, on välillä yleensä jo silta, kaikkea ei tarvitse sanoa kun paljon jo tiedetään, huumorilla mennään sillä sehän meitä kantaa. Sellaisia ovat minun suomalaiset naiset Turkissa.

Hyvää Naisten Päivää kaikille lukijoille!

25 kommenttia:

  1. Hyvää naistenpäivää! Tämä kuvaus osui niin nappiin, että ihan nauratti :)! Täällä tosin säästäväisyys on vielä arvossaan eikä osamaksua suosita, mutta siitä huolimatta esimerkiksi kestovaippojen käyttöä ei oikein ymmärretty. Vaatimattomia ja vähäisiä korujani on toistuvasti ihmetelty. Yhdessä perheessä myös järktytyin sitä, miten välinpitämättömästi naisväki suhtautuu rahanmenoon, vaikka perheen isä selkeästi raataa jo terveytensä kustannuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) En ole taallakaan kestovaippoihin törmannyt, on taallakin saastavaisia ihmisia ja oma anoppi varsinkin on sellainen mutta nykyisin tuntuu etta kuluttaminen on hienoa ja mita kiiltavampaa ja hienompaa niin sen parempaa. Rikkauksia ja menestysta ei yriteta mitenkaan piilotella, painvastoin.

      Poista
    2. Kestovaipat olikin kyllä tosi huono esimerkki, koska rehellisesti sanottuna ei niitä ymmärrä kovin moni Suomessakaan :). Täällä menestykseen suhtaudutaan kahtalaisesti; osa haluaa ostaa mahdollisimman hienoa ja kiiltävää (ja kodinkoneiden osalta myös mahdollisimman isoa), mutta osa varakkaistakin ihmisistä pyrkii jopa piilottamaan oman varallisuutensa eikä halua tehdä siitä numeroa (hieman niinkuin usein Suomessa).

      Poista
  2. Ihan juuri noin se menee:) Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
  3. Hyvää naistenpäivää näin jälkikäteen! Loistava kirjoitus ja allekirjoitan monta asiaa täällä maailman laidalla. Suomalainen nainen kokoaa hyllyä ulkosalla, kiinalaiset ukot kulkevat ohi ja niska meinaa mennä sijoiltaa. Ei täällä kukaan noin tee. Aina otetaan Handyman tai ayi (kotiapulainen) tekemään! Ugh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, joo tuo itse tekeminen on ihan ihmeellista monenmielesta, miksi ihmeessa kun tekijöitakin löytyy :) Ikean mitaan huonekalujamme en ole muuten koonnut vaan aina on otettu kokooja....eli olen kylla hieman turkkilaistunut tassa asiassa.

      Poista
  4. Ihan loistava kirjoitus jälleen, itketti ja nauratti yhtaikaa.Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
  5. Tämä on mahtava, ihan paras postaus! :) Kiitos!

    Viivi

    VastaaPoista
  6. Ihanaa! Juuri näin!

    VastaaPoista
  7. Haha, ihan mahtava! Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  8. Samoin hyvää naistenpäivää , myöhästyneessä muodossa.
    Taas hymyä herättävä kirjoitus, jotkut niin tuttuja juttuja.
    Ainoa mikä mut ehkäpä vois hivenen pistää kiljahtamaan on toi torakka..
    Silloin voi tulla yks sun toinenkin kiljahdus/kloriitti /tai mikä tahansa mistä se taintuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee en minakaan niista tykkaa mutta olen tottunut, otan vaan myrkkypullon kateen ja toimin :D

      Poista
  9. Kyllä ulkosuomalainen nainen ulkosuomalaisen naisen tuntee:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Nain on vaikka ruuhkan keskelta se sen toisen paikallistaa.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Blyygi Blumsteri ja mika mahtava nimi sulla :)

      Poista
  11. Mahtava kirjoitus ja niin totta! :D Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on turkkilainen kummastellut suomalaista tapaani hoitaa asioita ja tehdä itse tai ylipäätään ihmetellyt, miten jotkin asiat suomessa menevät. Välillä on tuntunut ikävältä olla se outo ja erilainen, joka ei osaa toimia "oikein" ja ketä kommentoidaan.. Onneksi monet kyllä ovat loppujen lopuksi hiljaa vaikka oudot tavat ehkä ihmetyttää. Mutta on se välillä mukavaa olla erilainenkin vaikka jokin ihmetyttää toista voi myös yllättää toisen positiivisesti :)

    VastaaPoista
  12. Hei, tämä oli todella mielenkiintoinen ja hauska kirjoitus! Nauratti ihan ääneen. "Miehelläsi voi olla tiukkaa mutta sinulla ei!" ja tuo, miten suomalainen menee mielellään "kansan pariin" (sinne, missä on se "aito" Turkki), mutta turkkilainen pysyttelee visusti etäällä. Ystäväni asuu Ankarassa, olenhäneltä kuullut samankaltaisia huomioita. Mutta juu, huokaus, huolestuttavia uutisia kuuluu nyt sieltä päin. Onneksi kirjoituksesi oli humoristinen ja ajaton!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!