keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Viikon hyvät ja huonot

Turkissa kuljetaan nyt syvissä vesissä. Toivo ja käänne parempaan elää ihmisten mielissä mutta pitkään jatkunut ahdistava tila on vienyt veronsa meistä monista. Mitä seuraavaksi ja missä? Normaalisti vilkkaat ostoskadut ja rantojen kuppilat kaikuvat tyhjyyttä, missä on iloinen sorina ja turkkilaisille tuttu pörinä? Se on hautautunut neljän seinän sisälle keräämään voimia, etsimään ulospääsyä tukalasta tilanteesta. Viime sunnuntain iskun jälkeen mielessä on ollut monenlaista, kuten ystävät Ankarassa, tulevaisuus ja arjen uhat mutta niistä jäsentelyä myöhemmin. Nyt sitä viikon arkea, mikä on parasta lääkettä suruun?


Istuin tyttäreni tarhakaverin äidin kanssa kahvilla ja juttelimme yhtä jos toista naisten työllistymisestä ja omista mahdollisuuksista liittyen asiaan. Oli tarkoitus aloittaa viikko ihan toisin, pestä pyykkiä ja laittaa työhakemuksia muutamaan paikkaan. Soitella tutuille Ankaraan. Viedä tyttö tarhaan, Alex pitkälle lenkille ja hoitaa muutama homma. Maanantai aamuna löysin itseni kuitenkin Lapsen Kehitys-kurssilta, jolta saadulla todistuksella on mahdollista hakea tarhojen ja esikoulujen apuopettajien ja opettajien paikkoja.


Maanantaina ensimmäiset hetket kurssilla kuluivat sekavissa mietteissä, minustako sormileikkejä keksivä esikuva tarhoille, rauhallisesti ja hermostumatta toimiva tyyppi karjuvan lapsilauman keskelle? Olen niin väärässä paikassa, ajattelin monta kertaa. Teki mieli mulkoilla kaveria, joka ylipuhui minut tähän hullutukseen. Voisin olla kotona keittelemässä teetä ja etsimässä jotain järkeviä duuneja. Aamupäivän aikana mieli muuttui, kiitos hyvän kurssin vetäjän ja ihanien ryhmäläisten. Minusta ei taitaisi olla heittäytymään tarhatätiksi mutta mielessä siintää jonkulainen osa-aikainen työ tarhassa tai esikoulussa, jossa omasta kielitaidosta olisi hyötyä.


Izmirin Karşıyakan kansanopisto, jossa käyn 3 kuukauden pituista kurssia, on todella vilkas. Se sijaitsee samassa rakennuksessa kuin tyttöni koulu, joten järjestely on sen puoleen helppo. Kansanopistolla on ilmaisia ja maksullisia kursseja mutta maksut ovat tosi pieniä. Tarjontaa on laidasta laitaan, eri kieliä, taidepuolen kursseja, liikuntaa, kansanperinteitä, tietotekniikkaa, kiinteistönvälityksen perusteita, kirjoitus- ja lukutaitoa niitä osaamattomille, käsitöitä, nikkarointia ja lapsiin liittyviä kursseja. Vaikka mitä. Näin jälkiviisaana ajattelen että olisipa aikoinaan Turkkiin juuri muuttaneena ollut mahdollista osallistua tälläisille kursseille. Miksi?


Meitä kurssilaisia on 18 ja ikähaitari on 20 vuotiaasta 56 vuotiaaseen. Olemme sekalainen porukka, on huivia käyttäviä ja taas hyvin avonaisiin kaula-aukkoihin pukeutuneita, korkeita korkoja ja tennareita. Biokemisti, joka halusi vaihtaa alaa, toisesta maasta 19 vuoden jälkeen Turkkiin palannut, nuori graafikko jolle ei löydy töitä ja sitten minä ja monta muuta tarinaa. Turkkilaisissa ryhmissä tutustutaan yleensä nopeasti, jo ensi viikon aikana on jaettu murheita, huolia ja iloja. Vaikeita perhetaustoja, paniikkihäiriöitä ja iloinen perhetapahtuma. Kuka on pitänyt kotona manti-tehdasta ja yrittänyt tienata niin, toinen taas virkannut niska vääränä nukkeja myyntiin. Kaikkien Turkkia koskevien surullisten uutisten seassa toivo herää. Jos 18 mahtuu näin kovaa yritystä ja hyvää henkeä niin kai tämäkin yllämme roikkuva harmaa sumu vielä kaikkoaa? Turkkilaisissa naisissa on uskomatonta naisenergiaa, kuplivaa, iloista pulinaa joka valjastuu nopeasti näpertelemään ja tekemään.


Olen ylpeä itsestäni. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella monella tavalla. Leikkiminen, askartelut ja tarhatäteilyä. Blogiani seuraavat varmasti muistavat että askartelut eivät aina ole menneet ihan kuten piti tytön tarhan puolella ja melkoista luomisen tuskaa on tarvittu. Turkin kielellä loruttelu ja draamateatterin harjoitteleminen on itselleni haaste, turkin kielen taito on kovilla kun omaa tuntumaa ei ole lapsuudesta kyseisiin asiohin kuten muilla. Toisaalta meistä ryhmäläisistä vain kolmella on lapsi ja itseni lisäksi vain kaverillani kokemusta tarhasta ja sen toiminnasta täällä oman lapsen kautta. Siinä mielessä moni asia on tuttu liittyen tarhan askarteluihin ja lapsen kehitykseen. Milloin potalle ja mitä tarhalle askarrellaan.


Huomenna on viikon vika kurssipäivä. Viikko-ohjelmani on nyt hieman kiireinen, aamulla fillaroin tytön tarhalle ennen kasia ja sitten takaisin kohti kotia. Mies on vienyt Alexin joka aamu lenkille ja sen jälkeen syöty yhdessä nopea aamiainen. Sen jälkeen mies on kömpinyt takaisin nukkumaan vielä hetkeksi tai pihalle tonkimaan maata. Kurssi alkaa 9.30 ja jatkuu vaihtelevasti kolmeen tai neljään. Haen tytön tarhalta 12.40 ja käymme kanttiinissa lounaalla tai syömme kotoa otetut eväät. Iltapäiväksi tyttö menee kansanopiston tarhaan tarhakaverinsa kanssa ja kotona ollaan neljän viiden maissa, siinä vaiheessa mies on jo töissä ja olemme molemmat tytön kanssa hieman töttöröö. Parasta lääkettä maan murheisiin on uuden oppiminen ja itsensä laittaminen likoon. Haluatteko kuulla kuinka kurssi edistyy kevään aikana?




27 kommenttia:

  1. Olisi kiva kuulla, miten kurssi etenee :). Minulle kävi ihan päinvastoin; nuorena en halunnut oikein muuta kuin opettaa lapsia ja touhuta lasten kanssa, joten halusin ehdottomasti hankkia lastentarhanopettajan pätevyyden ja tehdä töitä lasten kanssa, mutta nyt "vanhemmiten" kun omia lapsiakin on neljä, tuntuu, että haluan tehdä työkseni jotain muuta, että jaksan kotona paremmin omien pienten kanssa. Onneksi jatko-opiskelumahdollisuuksia on niin valtavasti tarjolla ja onneksi tulin nuorena opiskelleeksi myös kaupallista alaa, joka avaa monia mahdollisuuksia netin kautta työskentelyyn :). Kaikenlainen lasten hyväksi tehtävä työ, jota tehdään pääsääntöisesti kuitenkin aikuisten kesken, kiinnostaa tällä hetkellä ehkä kaikista eniten - ja siihen liittyen oikeastaan suoritin jatko-opinnotkin. Ehkä voisit yhdistää jotenkin omia mielenkiinnonkohteitasi (vaikkapa eläinten hyvä kohtelu) lasten parissa toimimiseen jollakin mielekkäällä tavalla? Ystäväni, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon maatalousalalta, on nyt tässä vaiheessa alkanut myös kiinnostua lasten parissa työskentelystä ja miettii, voisiko jotenkin yhdistää hevosharrastuksensa ja lastenohjaamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä laittaa muutama sana kädentöistä ja loruttelusta :). Olen itse kädentaidoiltani kömpelö, mutta tästä huolimatta olen tosi innokas askartelemaan lasten kanssa - pieni oma kömpelyys ei ole ollut mikään este, koska tarjolla on runsaasti askartelumalleja ja ideoita, joita tosiaan oppii tekemään tämmöinen kömpelökin askartelija päiväkoti-ikäisten vaatimalla tasolla. Joten älä nyt tuosta syystä ainakaan ideaa hylkää. Suomessa vieläpä korostetaan juurikin lasten ITSE tekemistä, jolloin minun tehtäväni on ollut lähinnä antaa lapsille idea sekä materiaalit, opastaa ja auttaa tarvittaessa, mutta itse työn tekevät kyllä lapset itse. Tosin täällä olen huomannut, että töiden tulee olla "viimeisen päälle" tehtyjä ja meilläkin opettaja oli liimaillut ekaluokkalaisen algerian lippua, kun poika ei ilmeisesti osannut tehdä sitä opettajan näkökulmasta riittävän siististi...

      Lorutteluja mietin itsekin, kun minulle on tarjottu täällä myös mahdollisuutta työskennellä englanninkielisessä päiväkodissa ja/tai koulussa suunnittelutehtävissä ja/tai lapsiryhmissä. Suunnittelutyö kiinnostaa ehdottomasti - nyt jo olisi paljon ideoita, mitä voisin Suomesta tänne "napata", mutta ryhmässä toimimisessa mietin juurikin tuota loruttelua ja lauluja - vaikka englanti vahva kieli onkin, en tosiaan ole koskaan englanniksi lorutellut jne. Nyt meillä on pienin poika kuitenkin innostunut jostakin syystä kuuntelemaan Youtubesta englanninkielisiä lastenlauluja, jotka ovat itselleni tuttuja suomenkielellä ja tosi nopeasti ne kyllä tarttuvat päähän :). Vähän epäröin sitäkin, etten kuitenkaan ole natiivi englanninpuhuja ja teen kyllä kielioppivirheitäkin, mutta taas toisaalta täällä englannin osaamisen taso on yleisesti niin matala, että tiedän näissä olosuhteissa osaamiseni olevan korkealla tasolla. Ehkä ryhmien vetäminen silloin tällöin saattaisikin siis olla kivaa vaihtelua, vaikka kokopäiväisesti en kyllä ole nyt päiväkotiin tai kouluun lähdössä töihin...

      Anteeksi romaani - tämä aihe kiinnosti ja on pohdituttanut myös täällä :). Tsemppiä!

      Poista
    2. Kiitos romaanista, ihanaa saada kommentteja!! Ma en osaa kuvitella itseani ihan tavallisen tarharyhman opettajana tai apuopettajana mutta ehka juuri tuon kielitaidon yhdistaminen ja tarhatyö voisi olla enemmin omaa alaa. Natiiviina eng.kielen puhujana töita olisi ihan eri tavalla mutta kylla taalta saa töita ilman etta on natiivi, tosin silloin tosin ei niita paremmin palkattuja töita. Kaikki on kiinni tuurista ja suhteista.

      Taalla Turkissa olen tajunnut sen, etta hakeutuminen alalle tai töihin jotka tuntuvat omilta kiinnostuksen takia ei valttamatta ole aina jarkevaa vaan kannattaa hakeutua sinne mika on jarkevaa aikatauluja ja työllistymista ajatellen. Ja tuolla kurssilla juuri opetellaan ihan kaytannössa mita lasten kanssa voi tehda, onneksi on jo tuntumaa tytön tarhan kautta kun olemme aika intensiivisesti mukana sen toiminnassa. Meilla oli juuri hyva keskustelu tasta itse tekemisesta ja vanhempien osallistumisesta torstaina kurssilla, ainakin meidan kurssin vetaja oli ehdottomasti sita mielta etta tarhahommista ei saisi tulla kilpailu vanhempien valilla vaan tekeleiden tulisi olla lasten tekemia, vanhempien ohjauksella. Ainakin lasten kotitehtavissa tata on painotettu aika paljon myös tytön opettajan puolelta mutta valilla tuntuu lahtevan turkkilaisilla vanhemmilla lapasista, on niin tarkeaa etta oma lapsi on paras ja loistaa....huoh. Tsemppia siis sinullekin tassa asiassa ja jos suunnittelutehtavat kiinnostavat niin miksipa ei kokeilla sita juuri siella, olisi varmaan mielenkiintoinen ja paljon antava kokeilu yhdistaa omaa suomalaista tietoa ja taitoa algerialaisiin kaytantöihin?

      Poista
  2. Mukavasti sitä kuitenkin itsensä yllättää, milloin mistäkin, kuten sinä nyt. Tiedä mikä ura siitäkin urkenee. Kun lapset ovat vanhempia koululaisia, heidän työnsä helpottuu ja sinulle jää aikaa käydä töissäkin. Hyvä sinä! Oudä meitä vaan ajantasalla, siinä kirjoittaessa selkenevät onatkin ajatuksesi.

    VastaaPoista
  3. Mukavasti sitä kuitenkin itsensä yllättää, milloin mistäkin, kuten sinä nyt. Tiedä mikä ura siitäkin urkenee. Kun lapset ovat vanhempia koululaisia, heidän työnsä helpottuu ja sinulle jää aikaa käydä töissäkin. Hyvä sinä! Oudä meitä vaan ajantasalla, siinä kirjoittaessa selkenevät onatkin ajatuksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain on! Tyttö menee ensi syksyna kouluun valmistavalle vikalle luokalle, joten tuntuu etta nyt tahan kotoa kasin tehtavien töiden paalle on saatava jotain lisaa. Katsotaan kuinka kay ja pidan kylla ajantasalla. Kiitos!

      Poista
  4. Katsoin uutisista. Aivan järkyttävää. Toivon rauhallista kevättä sinne ja toivottavasti tilanne rauhoittuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, sita me juuri nyt tarvitaan rauhaa rauhaa ja viela kerran rauhaa.

      Poista
  5. Levottomuutta ja kuitenkin suurimmalla osalla elämä ja kurssit jatkuu. Ja ihminenhän oppii vaikka askartelemaan, jos tahtoo:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpa taitaa oppia :) Toivottavasti nama meidan levottomuudet nyt vahenisivat, ihmisilla alkaa olemaan toivo vahissa.

      Poista
  6. Kerro lisää, ihanaa kuulla että Turkissakin järjestetään tällaisia työväenopisto-tyylisiä kursseja ja koulutuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina siis paivitan jatkossa aina vahan kurssikuulumisia. Isoissa kaupungeissa on Halk Eğitim eli kansanopisto-toimintaa ja ainakin Karşıyakassa se on tosi viriili opisto jossa on aamusta iltaan kursseja ja tarjontaa on runsaasti.

      Poista
  7. Niin hirveitä uutisia siellä päin. Kiva että on kaikenlaista haastetta ja puuhaa niiden vastapainoksi. Kertoile vaan lisää kursseista ja turkkilaisten hyvästä hengestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla on vitsit vahan vahissa kun tilanne ei rauhoitu :( Arki jatkuu ja toivo elaa etta tilanne muuttuu.

      Poista
  8. Onnea opiskeluihin Petra:) Ja toivottavasti siitä aukeaa uusia mahdollisuuksia. Surullisia uutisia on kantautunut entisestä kotikaupungistasi. Sellainen vaikuttaa eikä tee mieli ulos tai muuta. Kokemusta sellaisestakin. Tuo että teillä tuossa opistossa on ilmaisia tai halpoja kursseja on tosi hyvä juttu:) Työväenopistoa kaipaankin Suomesta sillä täällä kaikenlainen opiskelu on hintavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tama meidan kansanopisto on tosi kiva! Siella on vakea nuoresta vanhoihin ja monet kurssit ovat tosi suosittuja eli vilkasta on. Kiitos Jael! Toivotaan etta tilanne rauhoittuisi, elamme vaikeita aikoja.

      Poista
  9. On kyllä todella ikäviä asioita tapahtunut siellä, toivottavasti tämä mielettömyys loppuu joskus. Mutta todella positiivista, että touhuat kaikenlaista uutta ja mielelläni lueskelen lisää. Turkkilaisista saa jotenkin niin eläväisen kuvan sun teksteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! Taman mielettömyyden vastapainoksi tarvitaan tallaista tavallista arjen puuhaa ja itsensa kiireisena pitamista, uuden oppimista ja sita, etta voi luoda suunnitelmia ja uskoa etta asiat muuttuvat parempaan.

      Poista
  10. Sanattomaksi menee, kun Turkista tulevia uutisia kuuntelee. Mutta ihmettelen suuresti sitä, että Turkin terroriteot eivät täällä liikuta ihmisiä samalla lailla kuin esim. Pariisin terroriteko. Mistäköhän syystä? Vaikka Suomessa ei vielä aseet laula,niin kyllä täälläkin on melko ankea tunnelma, kun uutisia ja lehtiä seuraa. Onneksi edes talven pimeys on voitettu, ehkä kaikki tuntuu paremmalta kun aurinko taas alkaa paistaa:)
    Menestystä opintoihin, kuulosti ihanalta. Elämä jatkuu, paikalleen ei voi jäädä murehtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti alkanut kevat toisi jotain hyvaakin valilla, Turkki on kylla vaeltanut pohjamudissa jo tarpeeksi kauan. Kiitos Tuija ja elama tosiaan jatkuu.

      Poista
  11. Hyvä sinä kun olet tarttunut uusiin juttuihin! Tosi mielelläni minäkin kuulisin kurssista enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paivittelen mita tuleman pitaa aina valilla. Uudet jutut taitaa olla nyt parasta vastapainoa tahan ahdistavaan maan tilanteeseen.

      Poista
  12. Oikeesti Petra olet inspiroiva. Ulkosuomalaisena on usein hypättävä juttuihin, jotka ei välttämättä tunnu ihan just oikeilta. Olen huomannut saman. Mutta sitten niitten kautta saattaa tulla esiin älyttömän kiinnostavia mahdollisuuksia! Ja plussana tietysti se, että tulee tavanneeksi mielenkiintoisia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniisti sanottu Helena! Ulkosuomalaisena joutuu tosiaan vakisin sellaisiin tilanteisiin ja juttuihin jotka eivat ole aina kivoja, mutta monesta sellaisesta tilanteesta kun selviaa, nousee itseluottamus huimasti, ainakin itselleni on kaynyt niin.

      Poista
  13. Tuli kyllä niin ikävä mieli teidän vuoksenne. Ei sitä täältä käsin tietenkään voi ymmärtää millaisissa tuntemuksissa ihmiset siellä ovat. Mutta jotakin voi tietysti arvata ja tämän blogisi kautta varsinkin.

    Mutta tosiaan hyvä asia, että on ohjelmaa. Se on yksi monista hyvistä ohjeista, jonka rakkaalta jo 10 vuotta sitten kuolleelta isoisältäni sain.

    Ja tiedätkin varmaan, että kuulen tuosta kurssista lisää enemmän kuin mielelläni.
    Valoisia ajatuksia sinne lähettelen.

    Venla

    VastaaPoista
  14. Kiitos postauksestasi. Tuot toivoa - meille kaikille. Mielelläni seurailisin kirjoituksiesi kautta koulun antia. Kirjoittele vain, jos kiireiltäsi ehdit. Hyvää tulevaa Pääsiäistä, vaikka siellä ei taideta sitä viettääkään. Me ostamme tänään paljon suklaamunia ja huomenna vaihdamme ne pääsiäisnoitien kanssa virpomisvarpuihin.

    VastaaPoista
  15. Tulet nykyisin aina mieleen kun luen Turkki aiheisia uutisia, hyvässä ja pahassa. On kyllä usein karseeta luettavaa vaikka ihana paikka onkin :( Kurssi kuulostaa ihanan aidonta ja elämänmaikuiselta, mieluusti lukisin myös etenemisestä :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!