torstai 3. maaliskuuta 2016

Terveisiä tarhalta!

Tytön kevätlukukausi on jo hyvässä vauhdissa ja alkanut vuosi on pitänyt sisällään projektin jos toisenkin. Tarharyhmässä on tällä hetkellä 23 lasta, jonka toiminnasta vastaa nuori ja reipas opettajatar apunaan 1-2 avustajaa päivän ohjelman mukaan. Poikkeuksena viime vuoteen saamme joka perjantai nivaskan harjoitustehtäviä, joiden aiheet vaihtelevat. Lapset harjoittelevat numeroita, hahmottamista, terveellistä ruokavaliota ja ihmisen kehon toimintoja. Mukana on yleensä yksi pohdiskelua vaativa tilanne, jossa mietitään ystävyyttä, auttamista, käytöstapoja ja kiusaamistilanteita. Tarhassa käyminen on ollut alusta asti tytöstä kivaa, itkuisena tyttöä ei ole tarvinnut sinne raahata eka vuoden alkuihmetyksen jälkeen. Mikä tekee tarhasta hauskan paikan?


Tarhassa on kaverit ja siellä tehdään aina jotain jännää. Vaikka osa kotitehtävistä tuntuu omasta mielestä liian vaativilta niin tarhan projektit ja pienet haasteet tuntuvat innostavan, voi sitä onnistumisen iloa kun on oppinut piirtämään numeron viisi oikein tai saanut tarran poskeen hienosti suoritetuista askareista. Tarhan puolelta tyttö on saanut selvästi aimo annoksen kilpailuhenkisyyttä, jota ehkä tulevaisuudessa tarvitaan. Tarhan monipuolinen ohjelma saa aikaan riemunkiljahduksia. Jee, mennäänkö me tänään tiedemuseoon/lastenteatteriin
/lastenjuhliin/voimistelutunnille! Puolipäivää on myös tarpeeksi sillä 4-vuotiaalla neidillä on jo ikävä äitiä, babaa ja Alexia kun kello lyö yksi.


Hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella olevat tarhan projektit menevät nyt jo jonkunlaisella rutiinilla. Viime viikkojen aikana olemme koristelleet hattuja syöpäpotilaiden hyväksi, modifoineet vanhoista teepaidoista energia-aiheella uudenlaisia ja näperrelleet saippuapusseja. Perheiden osalta pääprojekti on tänä vuonna ihmiskehoon tutustuminen, jonka tiimoilta jokainen perhe osallistuu osaksi päivää ryhmän mukaan. Tänään lähetin tarhalle muovipullon, pillejä, ilmapalloja ja kuminauhoja, niistä rakennetaan keuhkot ja harjoitellaan niiden toimintaa.

Erilaisten tarvikkeiden hankinta saa edelleen otsani kurtistumaan, varsinkin kun osa tavaroista on tuntemattomia kuten saippuapussi. Opin vasta askartelun aikana että saippuapussi on pieni koriste, pussukka joka itse koristellaan ja täytetään raastetulla tai kokonaisella saippualla ja mahdollisilla tuoksuilla. Nämä porukan yhteiset kokoontumiset ovat olleet itseasiassa kivoja, ollaan tutustuttu toisiimme paremmin ja päästy samalla kurkkaamaan tarhan arkeen.


Tulevan 3 kuukauden aikana tytön ryhmä osallistuu kerran viikossa voimistelutunnille, josta maksamme erikseen mutta onneksi koulunsopimuksella moninkertaisesti vähemmin kuin tavallisesti. Nyt saadaan sitten kosketusta harrastuksiin, voimistelu tuntuu olevan yksi suosituimpia harrastuksia niin poikien kuin tyttöjenkin keskuudessa. Maaliskuun ohjelmaan kuuluu lastenteatteria, tutustuminen paloasemaan, taimenenistutus kampanja metsäviikon kunniaksi, vierailu hammassairaalan lastenosastolle, lastenelokuvissa käynti, saz-soittimeen tutustuminen ja jonkunlainen lasten temppurata koulun pihalla. Opettajan vinkit kotona yhteisiin hommiin jatkuvat, tänään listassa lukee tarhassa harjoitellun laulun esittäminen kotona ja huomisen kohdalla jakamiseen liittyvän tarinan kertominen kotona. Viikonloppuna paistellaan yhdessä omelettia ja ensi viikolla ruokitaan lintuja.


Kevään vanhempainkokouksessa käytiin läpi kevään ohjelmaa ja keskusteltiin mitä on mielen päällä. Olihan sitä, kenen lapsi ei saa tarpeeksi hellittelyä opettajalta ja ketä suututti opettajan kehoitus käydä hammaslääkärin juttusilla. Turkkilaiset vanhemmat ovat suojelunhaluisia ja puolustavat usein lapsiaan villieläinten voimalla joten opettajan osa ei aina ole helppo.

Suurimman haloon nosti kuitenkin ruokailu, pillimehuja ei enää ruokailun yhteydessä ole mutta erilaisissa retkikohteissa sitä edelleen tarjotaan, samoin muuta herkkua. Sokerivalistus alkaa tehdä tehtävänsä Turkissakin ja monen tytön tarhakaverin kotona mehut ja karkit on ainakin arjessa ehdottomasti kielletty. Aika moni vanhempi kyseenalaistikin koulun osan hyvää esimerkkiä näyttävänä paikkana. Samaan aikaan ohjenuorana on terveellinen ruoka mutta toisaalta sokerimehut ja karkit vievät siltä pohjan pois. Jäämme odottamaan valitusrumban tuloksia. Ruokalistan mukaan tänään aamiaisena on ollut juustobörekiä, oliiveja, fetaa, tomaattia, kurkkua, omena ja lasten teetä.



Tulevana syksynä tytöllä on edessä koulunvaihto ja siirtyminen viimeiselle kouluun valmistavalle luokalle. Olemme olleet suurimmaksi osaksi niin tyytyväisiä nykyiseen kouluun ja sen ohjelmaan että se jätetään kesäkuussa taakse haikein mielin. Valtion koulun tarhapuolelle laitoin tytön 1,5 vuotta sitten epävarmana, ilman kovin suuria odotuksia. Projektit, koulun toimintaohjelma ja ryhmätyöskentely saavat minulta pelkkää kiitosta, jopa ne vanhempien aikatauluja sotkevat osallistumiset sillä lopputuloksena niistäkin on syntynyt kivoja tilaisuuksia niin lapsille kuin vanhemmille. Tarhan kautta olen saanut itse uusia ystäviä ja tuntumaa turkkilaiseen koulumaailmaan. Iltapuhteina lauletaan hiiri-laulua, pakataan reppuun tarhalippis ja sporttivaatetta huomista jumppaa varten, sitten suunnataankin katse viikonloppuun ja rentoudutaan.

16 kommenttia:

  1. Sikäläinen tarhaelämä kuulostaa musta ihanalta. Mutta on niillä hirmusti ohjelmaa! Onko tarhassa varattu mitään hetkeä rauhottumiselle?
    Mä mietin eilen pillimehua kun ajattelin, että ottaisin crossfittiin sellaisia pillijuomia, kasvismaitoja, palautusjuomaksi banaanin kanssa. Sitten muistin sen videon, josta merikilpikonnan nenästä vedettiin pitkä juomapilli pois ja hylkäsin ajatuksen. Luonnon kannalta siis pillimehujen poisjättö on myös hyvä juttu! Vaikka ovathan ne näppäriä eväitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelmaa on paljon, taalla tarha on oikeastaan esikoulu jo 3-vuotiaasta asti ja suurin osa naista valtion tarhoista on puolipaivaisia. Vapaata leikkiaikaa on paivittain mutta enemmin myös ohjelmaa ja oppimista. Taman on tarkoitus valmentaa kouluun joka alkaa 6-vuotiaana. Kun olen ollut tarhalla niin huomaan kylla etta lapset ovat sen verran vilkkaita etta rauhallisimpia sessioita ovat ne kun istutaan ryhmapöydan ymparilla ja piirretaan, askarrellaan tai opitaan jotain uutta.

      Poista
  2. Kuulostaa oikein mukavalta, tuli hyvä mieli lukiessa! :) Toivon kovasti että omat lapset pääsisivät aikanaan yhtä mukavaan päiväkotiryhmään ja että viihtyisivät siellä. Todella hyvää valmistautumista kouluun.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityisten ja valtion tarhojen valilla on aika paljon eroa toiminnassa, ainakin mita taalla olen verrannut omien tuttavieni kokemuksia. Valtion tarha on koulumaisempi, kaikissa on tietty ohjelma jota noudatetaan ja ainakin taalla niiden puolella on enemmin vierailuja eri paikkoihin. Yksityisissa ruoka on laadukkaampaa, samoin harrastusryhmia on tarhan puolella, naissa eroa on sitten hinnan mukaan laidasta laitaan. Valtion puolella vanhempien odotetaan osallistuvat toimintaan, yksityisella ei. Kannattaa kysella tuttujen kokemuksia niin varmasti löytyy itselle sopiva paikka.

      Poista
  3. Näitä on aina ihana lukea! Välittyy kuva elämäänsä tyytyväisestä tytöstä ja päiväkodista, jossa on monipuolista toimintaa. Ja lisää toiveita siitä, että ehkä täälläkin vielä joskus... Pääkaupungista toki jo löytyy täälläkin esimerkiksi yksityinen montessoripäiväkoti, mutta tässä ihan meidän kulmilla tarjonta ei ole kovin laadukasta eikä paikkoja riitä kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Laura! Meilla on taalla kaikenmoista, itseasiassa naissa valtion tarhoissa sovelletaan osittain montessori- ohjelmaa tietyissa projekteissa ja opettajia koulutetaan Montessori-ohjelmassa ryppaissa. Taalla yksityiset esim. kunnon Montessori koulut on aika kalliita, vertaa meidan puolipaivainen valtion tarha on 135 tl/kk ja alueen yksityinen puolipaivaa alkaa 800 tl/kk ylöspain.

      Poista
    2. Onpa aivan valtava hintaero valtion päiväkodin ja yksityisen välillä! Jos noin hyvää hoitoa saa tuolla hinnalla, valitsisin kyllä ehdottomasti tuon valtion päiväkodin. Osa yksityisistä päiväkodeista on aivan loistavia, mutta sitten mukaan mahtuu toki huonompiakin, koska ainahan yksityinen päiväkoti on samalla myös yritys, jonka tulee tuottaa rahaa.

      Täällähän ei siis valtion tarjoamaa päivähoitoa kovin paljon ole. 5-vuotiaiden esikoulun osalta tarjontaa on jo enemmän, mutta päivähoitoa on enimmäkseen tarjolla yksityisellä puolella ja sen kirjo on laaja. Osa näistä päiväkodeista toimii esimerkiksi asuinrakennusten yhteydessä eikä niillä kaikilla ole virallisia lupiakaan. Yksityinen esikoulu maksoi täällä meidän lähellä 1500 DA eli noin 9 euroa kuukaudessa puolipäiväisenä, mutta pääkaupungissa yksityisen päiväkodin hoitomaksu on noin 100 euroa kuussa. Hinnasta kuulemma tosin joustetaan perheen taloudellisen tilanteen mukaan. Hinta kuulostaa suomalaisesta tosi edulliselta (ystäväni lapsen yksityisessä päiväkodissa Helsingissä hoito maksaa noin 900 euroa kuukaudessa, josta tosin Kela korvaa osan), mutta kun virallinen keskipalkka on 300 euron luokkaa, niin eihän läheskään kaikki tuotakaan hoitomaksua voi maksaa. Tosin virallinen keskipalkka ei kerro lähellekään koko totuutta, koska epävirallista taloutta on maassa niin paljon.

      Poista
    3. Monelle tuo 135 tl/kk on Turkissakin iso raha, varsinkin jos lapsia on useampia. Yksityinen jarjestelma on suunniteltu pitkalti työssakayvia aiteja ajatellen, siella ei odoteta osallistumista mutta maksu on sitten korkeampi, tosin se pitaa usein sisallaan laadukkaampaaa ruokaa ja harrastus mahdollisuuksia. Taallakin harmaa talous kukoistaa joten tilastoissa on aina vaaristymia.

      Poista
  4. Suomessa oman lapsen puolustaminen on mennyt jo niin pitkälle ettei kukaan saa sanoa mistään, vaikka hampaat putoaisi suusta. Meidän pojan ryhmässä yksi 5-v poika puhuu esim "haulikolla voi ampua jotakin päähän, niin että aivot leviää seinään" ym. Tädit yrittävät karsia puheita pois ja piilottavat kaikki aseita muistuttavan kaappeihin. Lapsia puhutellaan, mutta oikeutta ei ole vanhemmille sanoa asiasta. Siitä mainitaan, mutta ei painokkaasti että pitäisikö katsoa millaisia ohjelmia tai pelejä lapsella on? Tuskin 5 vuotias lapsi kyseisiä asioita on itsestään oppinut 😳

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho, vai ihan haulikolla, apua! Taallakin on tietty eri perheissa eri tavat mutta opettajat kylla sanovat aika suoraan ja ohjaavat, toisaalta vanhemmatkin kritisoivat etta puolin ja toisin :D Tarhan puolelta taalla tulee kovaa kritiikkia liiallisesta lastenohjelmien katsomisesta tai tabletin kaytösta.

      Poista
  5. Näitä postauksia on aina ilo lukea! Kuulostaa kyllä aivan ihanlata tuo teidän tytön päiväkoti, mutta toisaalta aika työläältä vanhenpien osallistumisen kannalta. Lapsi ihan varmasti nauttii! Nää on vähän kaksipiippuisia juttuja, toisaalta etenkn maahanmuuttajana on hyödyllistä olla osallisena paikallisten (päiväkodin) elämässä, mutta toisaalta miten siinä missään töissä ehtii käymään. Itse olen tykännyt tääällä Saksassa osallistua päiväkodin vanhempainaktiviteetteihin, mutta ei niitä ihan tuossa määrässä ole kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työlasta on mutta vain ajoittain, taalla valtion puolella odotetaan vanhempien osallistumista, meilla on puolipaivatarha ja oletuksena on etta osallistutaan, yksityisella puolella taas nain ei oleteta.

      Poista
  6. Meidän tarhakokemukset oli kanssa pääosin ihan hyviä. Päivien pituudet vaan oli karseat ja ohjelmaa tietysti paljon, että saatiin se kaikki aika käytettyä. Etenkin kaupallisten koulujen ongelma oli minulle suomalaisena se, että oli oltava niin mahdottoman tavoitteellinen ja näytettävä pätevältä ja se oli yhtä, kuin että kovasti opiskeltiin. Itse olisi tuon ikäiselle toivonnut enemmän leikkiä ja vapaata oleilua. Meillä lapset lähti pääosin koulutielle 5-vuotiaana. Esikoinen kävi reilu kolme vuotiaana pienen pätkän paikallista tarhaa, että sai turkin kielestä kiinni. Silloin oli vain neljä tuntia kolmena päivänä viikossa jos oikein muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla tassa valtionpuolella on puolipaiva tarha eli 7.45-12.45, taytyy sanoa etta tassa vaiheessa tama paikallinen valtion meininki on kylla pessyt monessa suhteessa yksityiset missa monien tuttujen ovat. Valtion puolelta puuttuu se vanhemmille ns. myyminen vaikka toimintaa riittaakin. Valtiolla mennaan ja katsotaan mita tuleman pitaa :)

      Poista
  7. Voi, minä jaksaisin lukea eri maiden päiväkotisysteemeistä vaikka kuinka, viimeksi eilen vietin eräänkin tovin kääntäessäni päiväkotiesitettä puolasta suomeksi (ja puolaahan en osaa pätkääkään, joten suomentamiseni tapahtui nettisanakirjan avulla ja vei aikaa, mutta kärryille pääsin)

    Teillä on selvästi tosi hyvä päiväkoti, on hienoa kuinka paljon siellä tunnutaan käyttävän aikaa siihen, että apset saavat itse tutkia ja tutustua. Olen tainut jossain mainitakin jo, että tuo miten vanhemmat siellä osallistuvat, on hieno asia. Tosin ymmärrän, että se on aikaa vievää ja ei aina ilahduta, mutta antaahan se lapselle valtavan signaalin siitä, kuinka vanhempi on kiinnostunut hänen asioistaan ja miten tärkeitä ne ovat.

    Meilläkin on jonkin verran alettu nyt antamaan vanhemmille lapsen kanssa yhdessä tehtäviä juttuja, ja se on mielestäni oikein hyvä. Tosin ne ovat sellaisia, joissa on aikaa sitten enempikin.

    Kiitos kovasti, lauantaiaamupäivän ilo tätä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla ja vahan sinuakin ajatellen taman kirjoitin :) Meilla on tosi hyva tarha, valtion parhaimpia joten odotukset on kylla tayttyneet. Vaikka vanhempien osallistuminen valilla ottaa veronsa niin kylla se on sen arvoista, monesti isovanhemmat tai sisarukset osallistuvat elleivat vanhemmat paase, kuka tahansa laheinen vaikka hoitaja tai naapuri voi tulla mukaan ja ellei kukaan paase niin sitten autetaan porukalla ettei kukaan jaa yksin. Tarhajuttuja laitan lisaakin kevaan aikana :)

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!