keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Askartelua aamusta iltaan

Lapsen kehitys -kurssi on nyt puolessa välissä. Takana on 6 viikkoa askartelua, leikkejä, lauluja, loruja ja sana-arvoituksia. Lasten runoja ja teoriaa tarhapäivän kulusta Turkin opetusministeriön asetusten ja arjen esimerkkien avulla. Muutaman kerran on tullut mieleen, että mitä järkeä? Sormet liimassa ilman ahaa-elämystä. Pitkän päivän jälkeen kehittävän lelun mallia tutkiessa. Onneksi vain muutaman kerran, sillä muuten kurssi on ollut matka ihan tuntemattomalle alueelle tutkimaan uusia mahdollisuuksia.


Olen tottunut puhumaan ja esiintymään ihmisten edessä erinäisten työjuttujen takia. Oikea rytminen turkkilainen lastenloru tai paatoksellinen runo ovat kuitenkin tiukka paikka yleisön edessä. Ei tuntumaa paikalliseen lasten loru-, runo- tai lauluperinteeseen oman lapsuuden kautta. Hei toi on se laulu/leikki/loru, jota me aina lapsena hoettiin! Tuijotan suu auki, ihan tuntematon, kummallinen rytmi ja tempo. Osaan kolme laulua ja pari lorua, jotka tyttö on kotiuttanut tarhan kautta kotiimme. Miehen ja tytön rallatellessa mikään hoetuista ei ole ottanut tarttuakseen. Nyt pulpetissa istuessa niitä on paukutettu ja punainen kala sekä pullet sormet on jo takaraivossa.


Kurssiporukkamme monimuotoisuus on sen paras puoli. Vaihtelevalla ikäjakaumalla ja erilaisilla taustoilla varustetun joukon piirissä kuulee monenlaisia tarinoita ja oppii paljon uutta ihmisistä ja turkkilaisista. Myötäeläminen ja porukassa oleminen on luonteva piirre paikallisille, ryhmästä tulee nopeasti tiivis kun vanhemman vakava sairaus, avioero, autokolari, allergiakohtaus, arkeen osallistumaton aviomies ja vaikea äitisuhde on tuotu osaksi päiviemme arkea. Yksi itkee teetauolla ja toinen kesken lorun, suomalainen pikkasen vaivaantuu kunnes muistaa olevansa turkkilaisten keskellä. Tilataan teetä ja kaivetaan nenäliinoja esiin.

Puoli 4 kestävän kurssipäivän aikana taukoja on kolme, joista lounastauko kestää tunnin. Pärjäisin hieman vähemmin tauoin mutta turkkilainen ajankäytön käsite on toisenlainen. Teen äärellä istuminen ja höpinä on yhtä tärkeää kuin itse lounaan ravintoarvo. Kurssiajasta hulahtaa toisinaan tunti jos toinenkin viikon aikana keskusteluihin, joissa jaetaan huolia ja pohdintoja. Opettaja on esikuva, samoin me hieman vanhemmat rouvat. Seurustelusuhteet, avioliitto, lastenhankinta ja työllistyminen mietityttävät nuorempia naisia. On hankalia veljiä, itsekkäitä poikaystäviä ja hulvattoman hauskoja perhetarinoita. Mahdollisuus tutustua nuorten turkkilaisten naisten ajatuksiin ja haaveisiin on kutkuttavan mielenkiintoista. Tälläinen on nuorten naisten Turkki Izmirissä vuonna 2016. Monilla elämän osa-alueilla miehet ovat Turkissa vahvoilla ja naiset sivustaseuraajia. Naisten porukassa rivit on siis syytä pitää suorina ja keskustelukanavat auki.


Ennen nykyisiä vetäjiä lapsen kehitys -kurssi koostui kalvoista, muistiinpanoista ja monotonisesta ulkoalukemisesta. Nykyisin teoria osuus on sivujuonne ja pääosassa on tarhapäivän sisältö. Millainen on turkkilainen tarha konkreettisesti, mitä siellä on oltava asetusten mukaan ja miten tarhapäivä etenee. Turkin kieli, liikunta, kouluun tähtäävä osuus, ympäristöön liittyvät havainnot ja kokeet, retket ja askartelu. Niitä harjoitellaan eri osioiden ohessa. Olen kuluttanut pari tuubia liimaa, nappeja ja läjät erilaisia papereita, joiden nimet ovat tutumpia turkiksi kuin suomeksi. Olen koristellut pullokurpitsasta soittimen ja askarrelut tarinakortit. Vierashuoneen kaapissa nököttää lauma kierrätysmateriaalista valmistettuja öttiäisiä ja möttiäisiä, taittotöitä ja vesivärikokeiluja. Sutatessani vimmatusti A4 täydeltä liidulla värejä ja päälle mustaa, muistista kaivautuu esiin muisto lapsuudesta. Samaa on tehty jo 35 vuotta sitten Lappeenrannassa tarhassa.


Turkkilaisessa tiiviissä kurssiporukassa huomaan olevani suomalainen. Olen se, joka näpertää mieluusti risuihin ripustettavat paperikäärmeet yksin, istuen yksin kumarassa räpellystä liimaten ja hioen. Lasten origameja väkerrellessä ladon niitä pöydän kulman täyteen kun turkkilainen kiikuttaa jokaisen yksitellen kaikkien ihasteltavaksi. Katsokaa! Opettaja, tein kissan paperista! Omituista porukkaa, vilkaisen kulmien alta ja jatkan taittelua. Turkkilaisella kurssilla jaetaan ja autetaan, yksin nurkkaan ei kannata kuitenkaan hautautua. Toisinaan omat hommat laahaavat muita autellessa mutta apua ei tarvitse paljon pyydellä. Materiaaleja, olkapäitä, eväitä, lapsen hoitoapua ja vinkkejä kokeisiin on taatusti aina tarjolla. Kurssikavereilla jatkuva palaute tekemisestä on tärkeää. Idean löytäminen yksin on turhaa, sillä kukaan muu ei ole ilossa mukana!


Tämä viikko on kulunut lasten leikkejä leikkien. Lankakerä, polttopallo ja vettä kengässä on kotiutettu Turkkiin. Tuolileikki, piirretty juoru ja moni muu löytyykin paikallisena versiona. Lastenleikit ovat muuten vähintään yhtä hauskoja aikuisenakin. Huomenna jatketaan taas sormet liimassa erilaisten nukkejen askartelua. Ensi viikkoa odotellessa, silloin aloitetaan lastenlaulujen harjoittelu. Mitenhän asettuvat suomalaisen nuottiin? Hämä-hämä-häkki onkin jo esitetty joten turkkilaisten rinnalle taidan kaivella muutaman vanhan suomalaisen lastenlaulu bravuurini.


20 kommenttia:

  1. Lorut, runot ja sananlaskut. Laulut. Miten tärkeä osa kulttuuria, vaikka ei aina tajuaisikaan. Jossakin vaiheessa tajusin, että meidän lapsilta puuttuu monta suomalaista lastenlaulua yms. jotka täällä kasvaneelle olisi ollut itsestään selviä. Mutta ovatpahan saaneet jotain muuta vastineeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, etta lorut, runot ja sananlaskut ovat automaattisesti selkarangassa lapsuudesta. Nain aikuisialla niita opetellessa niiden oppiminen onkin vahan vaikeampaa, varsinkin kun kieli ei ole oma aidinkieli.

      Poista
  2. Kiva kirjoitus.
    Pirjo

    VastaaPoista
  3. Petra, mun mielestä olet ihan hurjan rohkea! Ajatus siitä, että menisin jollekin vastaavaiselle ranskalaiselle kurssille saa mut ihan kananlihalle. Juuri nuo lorut ja laulut esimerkiksi, ne on vaikeita. Omat lapsethan oppivat niitä koulussa ja isänsä kautta, mutta jotenkaan niihin ei saa sitä tunnetta mukaan itse kun on kasvanut muualla. Tai ehkä se on vain harjoituksen puutetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten hullu ? :D Lorut, laulut, runot ja sananlaskut seka sana-arvoitukset ovat vaikeita mutta on niiden opettelu aika hauskaa, niista hoksaa monia jannia asioita kielesta ja kulttuurista. Toinen minka huomaan olevan vaikeaa, ovat kokeet. Oikein vaarin ja oikean vaihtoehdon löytaminen on minulle haastavaa valilla ja joudun lukemaan kysymyksen varmasti 10 kertaa, kaikki kompat on minulle todellakin kompia.

      Poista
  4. Hyvä Petra!
    Vietiin yksi kesä Mölkky- peli Turkkiin ja pelattiin sitä sunnuntain perhe picnikillä. Oli hauskaa ja kaikki tykkäsivät :)

    -Marjatta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mölkky on tosi hauskaa, turkkilaiset tykkaa varmasti juuri tallaisista peleista! Olen muuten joskus pelannut mölkkya taalla turkki-suomiporukassa ja hauskaa oli. Pitaisköhan tuoda mölkky kesalla Suomesta.

      Poista
  5. Löytyyköhän Youtubelta jokin suosittu lastenlaulu, jonka linkin pystyisit laittamaan. Olisi kiva kuulla.
    Minä haluaisin ensi toimintakaudella (niin pitkällä jo ollaan kevättä , että mietin jo ensi syksyn toimintaa) jonkin kansainvälisyysteeman päiväkotiimme. Alustavasti siitä jo juttelenkin muiden työntekijöiden kanssa. Siinä olennainen osa olisi varmasti juuri leikki, kuinka monissa maissa leikitään ihan samoja leikkejä, vähän eri versioina vain.

    Oli taas kivan eläväinen kirjoitus, ihan pystyn teidät siellä kurssilla näkemään.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Youtubessa on tosi paljon turkkilaisia suosittuja lastenlauluja:https://www.youtube.com/watch?v=XraYSuMM_S0

      Voit googlata myös sellaiset, jotka on ainakin mun tytön suosikkeja eli: Kırmızı balik, Pazara gidelim, Mini mini bir kuş ja tuutulauluista esim Fış Fış Kayıkçı.

      Moni lastenlaulu on tuttu eri maalaisten lasten kesken, hama hama hakki ja piippolan vaari on kotiutettu meillekin jostain muualta ja ne löytyvat myös turkkilaisina versioina. Naissa laululeikeissa on samanlaisia sormileikkeja ja usein se yhteinen savel löytyykin niiden avulla :)

      Poista
    2. Kiitos :) Olipa kiva katsella ja kuunnella turkkilaisia lastenlauluja. kaikissa oli pirteä sävel ja iloisen väriset kuvat. Tyttärenne suosikit olivat kivoja.

      Poista
  6. Voi miten kivalta kursilta tuo kuulostaa, olisi ihan mun juttu :) Mä olen innosta puhkuen osallistunut yhdessä lasten kanssa seurakunnna leikkipiiriin ja nuorimmaisen kerhossa laululeikkeihin ja askarteluihin (siis 2 vuotta sitten) ja nykyäänkin iloitsen näistä viikottaisista lyhyistä lauluhetkistä lasten päiväkodillla. Ihana tapa oppia saksalaisia lauluja! Ja suomikouluopettajana nautin siitä, että voin opettaa täällä asuville suomalaislapsille suomalaisia lastenlauluja. Ja askartelu se on mun heiniäni myös. Olen jopa alkanut harkita kouluttautumista lastenohjaajaksi/lastentarhanopeksi sitten myöhemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taa kurssi oli niin ei mun juttu etta eka kurssipaivana meinasin karata ikkunasta :D Askartelut, lorut ja leikit, apua!? Mutta hyva etten karannut ikkunasta, kurssilla on ollut todella kivaa, haastavaa ja sen myöta on auennut ihan uusia juttuja niin tulevaisuutta kuin myös tyttöa ajatellen juuri turkkilaisesta paivakotinakökulmasta. Jos ala kiinnostaa niin tsemppia sulle mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa!

      Poista
  7. Ymmärrän hyvin, minustakin turkkilainen runonlausunta kuulostaa todella paatokselliselta, mutta kuitenkin jotenkin niin ihanalta:) Kommentit ovat osaltani jääneet vähiin, kun tässä piti vaihtaa läppäri uuteen ja pistää isäntä ja koirat matkaan mökille. Hyvin pääsivät autolla perille, itse pääsen sinne vasta myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paatoksellista mutta tosiaan ihanaa, turkkilaisten huikea oman maan rakkaus tulee niissa myös hyvin esiin. No tosiaan, johan se on taalla ihan kesa, millon tulet? Tavataan sitten, yritan tulla tana kesana sinne teidan kulmille!

      Poista
  8. Todella mielenkiintoinen postaus. Kiitos, kun jaksat kertoa tuosta kurssista, sen ohjelmasta jne. Opena kiinnostaa.
    Pirjo

    VastaaPoista
  9. Näköjään olen oikein kaksi kertaa postannut kiitokseni...:) Tuolla viestiketjun alussa ja nyt uudelleen. Vissiin varmistin, että.perille tulee...:)
    Pirjo

    VastaaPoista
  10. Ihanan näköistä - oikein tekee mieli upottaa sormet liimaan :). Huomaan, että kun meidän nuorinkin on jo melkein 4-vuotias, voisinkin taas kuvitella tekeväni työtä myös lapsiryhmässä - hieman taidan jo kaivatakin sitä työtä. Niin ne vain mielipiteet muuttuu elämäntilanteiden muuttuessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elama on ihmeellista, olen edelleen tuntemattomalla maaperalla -askartelua, lapsiryhma, liimaa mitahan seuraavaksi :D

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!