Onni on arki Turkissa

Onni löytyy arjen rattaista ja yksinkertaisista asioista. Kun on elänyt vuosikausia epäsäännöllistä elämää ja pitänyt kotinaan matkalaukkua, osaa arvostaa omaa uunia ja pakollista koiranpissatusta aamu 06 sateessakin. Omat onnenaakkoset ovat siis vahvasti kiinni maanantain arjen alun energiassa ja perjantain viikonlopun rentoumisen lupauksissa. Onni on arki ja tämä arki juuri nyt.


Marjatta heitti minua haasteella kirjaelämys-blogistaan. Kirjoita onnellisuudesta. Mitä on onni omassa arjessa? Vietän päiväni tällä hetkellä eri-ikäisten naisten kurssiporukassa. Kuunnellessani itseäni noin puolet nuorempia, tulen iloiseksi nuoruuden energiasta ja samalla myös siitä että saan olla puolet vanhempi. Muistan hyvin tyttöjä kuunnellessa millaista on olla 20v. ja aikuisen elämän alussa, epävarmana mutta sata lasissa. Kohta 40v. eväänä on omenalohkoja lootassa ja myöhäinen ilta on nukkumaan klo 00. Tytöille riittää suklaapatukka ja nukkumaan klo 04. Tulen onnelliseksi porukassa, jossa 18-57 ikäjakauma tuo tarinoita jaettavaksi.

On kivaa olla äiti! Varsinkin Turkissa! Saan ajaa pyörällä melkein varpaiden yli jalkakäytävällä, koska minulla on lapsi kyydissä. Saan lähteä ajoissa kotiin baarista, kurssilta ja yhtiökokouksesta sillä olen äiti. Kuppilassa saan juosta jonon ohi tiskille huudellen kahta poğaçaa tuonne koululle, lapselle evästä. Rahatkin voi unohtua kotia kun on äiti. Oikeasti olen vain hajamielinen mutta äitiys on onni. Onni asuu talossa, jossa joku nostaa peiton kulmaa aamulla 05 ja ryömii äidin kainaloon.

Onni on koira, joka herättää kaikki puolituntia ennen kellonsoittoa, sateella ja paisteella. Silloin ei heti onnea aina muista mutta ulos astuessa kaikki selkeytyy. Tästä onnellisesta hetkestä on viime aikoina tosin nauttinut mies arkisin. Onni on koira, joka rakastaa perhettään niin että syö kirjan kerrallaan hyllystä jos joutuu jäämään yksin. Parhaimpiin onnen hetkiin lukeutuvat lenkit Izmirin lahdella koiruuden kanssa, tuijottelu heräävälle lahdelle on yhteinen huvi, toinen seuraa lokkeja ja toinen ihailee vuoria. 33 kg karvaista rakkautta neljällä jalalla ja vetoavalla katseella. Anna nakkeja. Rapsuta 24/7. Mennäänkö taas kattomaan tyttökoiria koirapuistoon?

Onnenkantamoisella tulin Turkkiin, maahan, joka oli mielestäni vuonna -89 lomamatkalla maailman kamalin kolo. Onneksi palasin sillä Turkki on yksi onneni lähteistä. Kummallinen maa, joka on opettanut rakastamaan ruokaa ja huomioimaan joka hetkessä kanssaihmisiä. Onni on asua maassa, jossa muistaa taatusti joka ilta ennen nukahtamista olla onnellinen katosta, jääkaapista, sähköstä, ruuasta, omasta perheestä ja lukutaidosta. Juoksevasta vedestä ja mahdollisuudesta elää hyvää elämää. Onni on tuuria, se on pienestä kiinni kuten syntymämaasta ja Turkissa syntymäkaupungista. Jokainen päivä ohitan niitä, jolla ei onnea ole ollut.


Onni on tietää kuuluvansa tähän paikkaan. Että joku huhuilee teelle koulun vastapäiseen kuppilaan aamuisin, jakaa juorun ja ottaa talteen pöydälle unohtuneen puhelimen. Naapuri, joka tuo illalla ruskeaa mömmöä lautasella, joka osoittautuu ihanaksi sokeripommiksi. Lihakauppias, joka tietää etten halua yli 300g jauhelihaa jos pyydän 300g. Koiraporukan kaverit, tarhakaverit ja omat kaverit. Omat kaverit on onneista suurimpia. Niiden kanssa ei tule jutusta loppua eikä malta odottaa seuraavia treffejä. Ei täällä eikä Suomessa.


Onnea on sielunkumppani, joka on kiltti turkkilainen mies. Niin se on vesimies, sanoi horoskooppeihin uskova ystäväni. Tarvitsee omaa tilaa ja on vähän erikoinen, ideoi kaikenlaista. Joo, se on mun mies, vastasin. Onni on mies, joka rakastaa möyhiä pihaa ja jonka lempipaikka on sunnuntaisin kukkapuutarha. Kuule, nyt otat vaan mukaan 40 liiraa, enempää et tuhlaa tänään kukkiin. Näin olen komentanut viimeiset 4 sunnuntaita. Se on kevät taas ja pihahulluuden paras aika.

Onni on kaupunkipyöräily. Oma äiti ja iskä, joiden kanssa saadaan olla iso osa kesää yhdessä. Tuleva Suomen loma. Tuleva talon ulkoremontti, sitten kunhan se joskus tulee. Alkanut portulakka aika ja ekat mansikat! Ekat piknikit tulevana viikonloppuna. Selätetty kurkkukipu. Kevät kevät kevät. Anoppiakin on jo ikävä. Parasta on tietoisuus siitä että arki on kivaa, kaikkine päivineen maanantaista sunnuntaihin. Että jokaiseen aamuun on kiva polkaista ja tilanteisiin upota.

Mitä on onnellisuus haaste jatkaa matkaa Katalle Sudaniin, Heidille Thaimaahan ja Sarille Kiinaan

Onnellista viikkoa kaikille lukijoille!