lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kuka hoitaisi hommat

Kuluva kuukausi on ollut kiireinen ja kiire on sellainen asia, jota yritän välttää loppuun asti. Kiireiseksi viikot ovat muuttuneet kevätpöpöjen takia. Viikonloppuisin olemme vuorotellen olleet tytön kanssa toipilaina, tarhasta saalistettu pöpö on ensin kaatanut neidin ja seuraavaksi se on iskenyt äitiin. Tarhaflunssat tuntuvat iskevän meihin vanhempiin moninkertaisella voimalla. Miehen rautaiselle vastustuskyvylle olen ollut kateudesta vihreä.


Kahden aikuisen ja pikkuneidin plus koiran arki on heti sekaisin kun joku sairastaa. Kun toisen aikuisen pitäisi istua päivät kurssilla ja toisen paiskia töitä illat, alkaa aikamoinen järkkäily saada arki toimimaan. Tyttöä on kyyditty tarhaan taksilla, Alexia lykitty puoliunessa koirapuistoon ja ruuaksi tehty kolmatta päivää perunaa ja nakkeja. Mies on selvinnyt muutamat päivät parin tunnin yöunilla ja perhe on hengissä vaikka kukaan ei ole ehtinyt ostamaan vihanneksia ja hedelmiä viikkoon. Olen harkinnut aikuisten vaippojen hankkimista ripulin jatkuessa ja antibioottejen syömistä ilman tarvetta. Että saisi hommat hoidettua.


En ole kevätpöpöjeni kanssa yksin. Tytön tarhalla flunssaa, kovaa kuumetta ja ripulia on esiintynyt enemminkin. Aamukahvit muiden tarhan äitien seurassa saavat taas kerran epäilemään omaa mielenterveyttä ja kelpaamista äidiksi. Viides antibioottikuuri, antibioottipiikkejä, plusekstravahvaa särkylääkettä, lapsi pois tarhasta kevääksi. Kun tyttö on JO toisen kerran sairaana kuukauden aikana, katselee kurssikaveriäiti alta kulmien. Kuule, tarhassa kiertää joku kamala bakteeri, siihen tarvitaan lääkitys, pitäisiköhän lapsi viedä lääkäriin. Tutkituttaa suolisto, veri ja ottaa nieluviljely. Tutkituttaa suolisto kun alla on pieni flunssa ja nyt menossa ripuli? Siihen tarvitaan antibiootteja, nyökyttelee rouva. Tunnen halua kävellä luokan eteen ja pitää esitelmän viruksista, bakteereista ja antibioottien vaikutuksesta.


Yhtenä aamuna kurkku on turvoksissa ja niin kipeä etten pysty nielemään, särkylääkkeet eivät tehoa. Puuskutan terveyskeskukseen omalle lääkärille. Erhan herra vilkaisee kurkkuun ja ohjaa kotiin. Hieman ärhäkämpi tulehdus, menee ohi levolla ja kurkkusuihkeella. Kirjoitan siihen sopivaa särkylääkettä. En siis tarvitsekaan antibioottia, kiekaisen?! Et kai ole muuttunut niin turkkilaiseksi että alat vaatia minulta antibioottia, kysyy Erhan. En ala, helpotuksesta kiekaisin ja kuulen selostuksen kuluneelta viikolta antibiootti-asialla lääkäriä asianajajalla ja ylemmällä voimalla uhanneista potilaista.


Mies keittää kotona kurkkukipuun minttu-sitruunajuomaa, hunajaa ja sitruunaa, inkivääriä ja vahtii etten juo kylmää tai liian kuumaa. Seuraavaan ripulitautiin on sitten oma tropit, joihin en vuosia sitten uskonut pätkän vertaa. Nykyisin lusikoin kiltisti kulhollisen jogurttia, johon on sekoitettu kuivaa teemurua ja raakaa riisiä. Lusikallinen turkkilaista kahvijauhetta sitruunalla. Ei tunnu missään. Jos kulhon pohjalle jää lusikan alle jotain, vahtii mies että kaikki tulee syötyä. Helppohan se on olla kun itse sairasta juuri koskaan.


Auringon paistaessa ja luonnon ollessa kauneimmillaan, ei kotona huvittaisi kököttää. Kurssikaan ei anna paljoa periksi poissaoloja joten ensi viikolla on oltava kunnossa, vaikka vaippojen voimin. Puolikuntoisena naputellut työt kotoa käsin ovat olleet tuskaa ja rästihommat kurssilta on saatava tulevalla viikolla kirittyä kiinni. Vierashuoneen oven takana on päälle hyökkäävä pyykkivuori selvitettävänä. Miehenkin pitäisi saada parin viikon univelat selätettyä ja Alex on selvästi kypsä isäntiin, joita joutuu vetämään perässään. Sairastelujen lomassa olen käynyt kurssilla, tyttö tarhassa ja nyt vietetään Lastenpäivää. Eka piknik on vietetty ja ihanista ilmoistakin nautittu. Niistä ja muista tulossa juttua kunhan moottorit on taas kunnossa. Jospa lähtisi kauppaan ja täyttäisi onnettoman näköisen jääkaapin, tekisi oikeaa ruokaa?

20 kommenttia:

  1. Paranemisia sinne ja voimia töiden tekoon! On se kyllä rankkaa, jos joutuu sairaanakin tekemään hommia. Itse olen vähän myös sairastellut, mutta onneksi ei ollut mitään pakkoa tehdä kouluhommia, vaan pystyin ihan hyvin jättämään ne vähemmälle ja palata niiden pariin nyt kun vointi on taas normaali. Musta myös tuntuu, että mies ei juuri koskaan ole sairaana. Olisikin omallakin kohdalla niin. :) Mukavia aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja nyt jo arjessa kiinni, makaroonilaatikko uunissa pitkan paivan jalkeen.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti, nyt sormet ristissa ettei uudet pöpöt iske, ei ole pöpöille yhtaan aikaa!

      Poista
  3. Toivotaan, että pian kaikki paranette! Meilläkin menee pakka ihan sekaisin jos joku sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakka on tosiaan sekaisin kun ei ole kauheasti muita apujoukkoja kun mina ja mies. Kaikki apuun pyydettavat ystavat ovat töissa joten heistakaan ei apua ole viikolla. Sitten on vaan kaytettava luovuutta ja jarjesteltava asioita etta saadaan pakolliset asiat hoidettua.

      Poista
  4. Pikaista paranemista! Ottaisin itsekin mielelläni turkkilaisten rautaisen vastustuskyvyn. :) Minä sairastelen yleensä molempien edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on taidettu sairastaa vuoden kiintiö nyt kerralla mun tytön kanssa tassa kuussa kun paastiin koko syksy ja talvi niin vahalla.

      Poista
  5. Toivottavasti taudit taittuu pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taudit taittuneet, toivotaan etta pysyvat poissa!

      Poista
  6. Mikä toi remmiviritelmä Alexilla on? Ehkä estää vetämisen,olenko oikeassa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne on siis valjaat, joita ma kaytan nykyisin aina, on helpointa kun Alexilla on kokoa ja tuon avulla tosiaan ei veda juurikaan. Ne ei myöskaan kohdista sita kiskontaa kaulaan vaan keskiruumiseen niin on koiran kannaltakin miellyttavaa.

      Poista
  7. Kun on sairautta ja muuta tahmeaa, niin sitä riemukkaammalta tuntuu paluu normaaliin. Aina oikein ihmettelee, että miten sitä saakin niin paljon aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain! Olipa kiva tulla tanaan kotiin pitkan paivan jalkeen, laittaa makaroonilaatikko uuniin, viikata pyykkia ja kastella kukkia. Ihanaa kun ruoka maistuu ja arki on kaynnissa :)

      Poista
  8. Oivoi noita tauteja, josko nyt siellä olisi sairastattu tarpeeksi! Kuulostaa kyllä tosi rankalta! Aivan järkyttävää toi tolkuton antibioottien syönti siellä ja että ihmiset oikein uhkailevat lääkäriä jos kuuria ei heru (aiheettomasti virustautiin)! Olisi mielenkiintoista tietää paljonko siellä esiintyy sitkeitä multiresistenttejä bakteereita tosta johtuen, varmaankin aika paljon. Olisi niille muille mammoille kyllä pieni infection control luento kotiläksyineen paikallaan! Meillä kasvaa sairaalan hanoissa vaikka mitä, aikoinaan jotkut älypäät tyhjensivät kaikki lääkejämät suoraan lavuaariin ja siitäkö vasta riemu repesi... Kuulin tovi sitten myös kauhutarinoita Lontoon Thames "pissavedestä" mitä meille täällä juotetaan puhdistettuna, olisi ollut parasta olla tietämättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mututuntumalta sanoisin, etta sellasia multihirviöbakteereja on varmasti jo synnytetty tan talven lasten flussakierteita seuratessa etta oksat pois....Parempaan suuntaan on menty vuosien varrella mutta syyttava sormeni kylla kohdistuu laakefirmoihin ja yksityiseen sektoriin. En viitsi itse alkaa asiasta kovin usein vauhkoilemaan koska tiedan sen johtavan hullun maineeseen tai ilmiriitaan. Oih juomavesi, siitakin taalla on kiistelty nyt viime vuosina. Kumpi on parempi pullotettu vesi vai huonosti puhdistettu hanavesi, mene ja tieda.

      Poista
  9. Voi ei! Tosi tylsää... Meillä oli tuo sairastelukierre vuodenvaiheessa, nyt jo onneksi on helpottanut. Hyvä jos pärjäät välillä paikallisilla tropeilla antibioottien sijaan. Niistä selviäminen vie aina aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antibiootit on niin syvalta holtittomasti kaytettyina, onneksi on parjatty nyt ilman niita tama vuosi, toivotaan etta jatketaan samalla linjalla.

      Poista
  10. Voi ei, mulla alkoi vatsaa kiertää, kun luin tämän. Parempia vointeja sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no, toivottavasti oli vaan ajatus-ripuli eika mitaan todellista :O Terkut Intiaan!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!