Syö makeaa ja synnytät poikalapsen

Kiitos hyvistä postaustoiveista, toteuttelen niitä täällä ja toiveita saa laittaa lisääkin jos jotain tulee vielä mieleen. Moni oli kiinnostunut millainen on paikallisten suhtautuminen raskaana oleviin naisiin. Itsellä on vielä hyvässä muistissa millaista oli pallomahan kanssa liikkuminen, pääasiassa ihan positiivisia muistoja jäi raskausajasta Turkissa kaikenkaikkiaan.

Turkkilaiset ovat lapsirakkaita ja tulossa oleva vauva saa ainakin suvun sekaisin, monesti myös osan kulmakuntaa. Kun kulttuuri on hyvin yhteisöllinen niin tuleva lapsi on osittain koko yhteisön omaisuutta ja sitä odotetaan porukalla. Naapurit, kaupan sedät ja tädit ja tottakai sukulaiset haluavat tietää miten odotus edistyy, mitä lääkärikäynneillä sanotaan ja onko vauvan tuloon varmasti valmistauduttu kunnolla. Kukaan ei kyllä taputellut minua mahaan mutta ihan tuntemattomatkin toivottelevat onnea vastaantullessaan, kyselevät monennella kuulla ollaan ja tietenkin varoittelevat kylmästä ja kaikesta mahdollisesta.



Turkissa äidit eivät tosiaankaan reippaina liiku ja huolla kuntoillen kehoaan synnytyskoitosta varten, kun tieto raskaudesta tulee, alkaa löysäily, maataan ja kasvatetaan vatsaa, ettei vaan mitään satu. Mahan kanssa juoksulenkille mahan kanssa suuntaavaa tai kuntosalilla käyvää pidetään herkästi edesvastuuttomana ja tullaan se varmasti myös kertomaan. Muistan, että hoitaessamme virastoasioita kun olin jo viimeisilläni, sai mies aika paheksuvia katseita ja kommentteja kun on raahannut 'vatsa nenässä' olevan vaimonsa rasittumaan jonoihin, prosessin normalisti vaatiessa minun paikalla oloa, raskaus oikeuttikin siihen että raskauden takia mies pystyi hoitamaan kaikki asiat puolestani. Itselleni ainakin sateli neuvoja ja varoituksia, sain sinisiä silmiä lahjaksi naapureilta ja kaupoista suojelemaan pahalta, jos näytin tuskaiselta tai väsyneelta niin ihan taatusti joku oli huolehtimassa saanko ostokset yksin kotiin, enhän kaadu liukkaalla ja voitaisiinko jollain lailla olla avuksi. Anoppi soitteli tiheään ja jokaiselle viikolle oli uusi neuvo; syö jogurttia, juo paljon maitoa, älä rehki vaan anna siivoojan hoitaa kaikki, olethan varovainen ulkona ja lepää lepää lepää.

Turkkilaiset ovat taikauskoisia ja raskauteen liittyy paljon uskomuksia kuten:

Raskaana olevan naisen tulisi välttää

• karhuja, kameleita ja apinoita
• syömästä kalaa, kania tai lampaanpään osia
• purkan pureskelua
• hautajaisia ja kuolleita

Sen sijaan raskaana olevan tulisi

• katsella kuuta
• kauniita ihmisiä
• tuoksutella ruusuja
• syödä kvittenejä, luumuja, omenoita ja viinirypäleitä

Syö makeaa ja saat pojan, sen sijaan jos syöt tulisia ruokia, on tuleva vauva todennäköisesti tyttö. 
Nykyisin uskomuksia ei enää kaupungeissa niin noudateta, en itse ainakaan muista että kukaan tuttu tai sukulainen olisi tosissaan ehdottanut mitään täysin kummaa tapaa, sen sijaan aiemmin uskomuksilla oli tärkeä osa hyvin sujuvan raskauden ja synnytyksen edesauttamiseksi, jos joku meni vikaan, syytettiin pahoja henkiä. Koiran kanssa maha pystyssä lenkkeilevä aiheutti kahdenlaisia reaktioita, toiset kyselivät että milloin annamme koiran pois ja toiset taas huolehtivat, että emmehän heitä koiraa pihalle kun lapsi tulee taloon. Emme tietenkään mutta harmittavan moni tekee niin. Pientä ylireagointia oli havaittavissa, pienikin aivastus sai ihmiset jähmettymään, no niin nyt se on vilustunut ja ulkona syöminen oli aina suuri riskin paikka, sieltähän voi saada vaikka minkä bakteerin.

Itse ainakin koen että lapsi lähensi itseäni paikalliseen yhteisöön, Turkki on hyvin perhekeskeinen maa ja perheen perustamisen ajatellaan olevan jokaisen jäsenen päämääränä, lapsi syntyy täällä yhteisön uudeksi jäseneksi. Synnyttämällä lapsen monet ajattelevat edelleen äidin tavallaan lunastavan paikkansa yhteisössään. Nykysin lapsettomuus ei ole enää ongelma vaan keinohedelmöitys on yleistä, aiemmin Turkissa herkästi saatettiin syyttää naista lapsettomuudesta. Turkissa äidit ovat erityisessä asemassa, bussissa raskaana olevalle annetaan paikka, kaupan jonossa pääset ohi muista, autot hidastavat maha pystyssä olevan kohdalla ja antavat normaalia helpommin tietä. Kahvilaan mahan kanssa tunkevan edestä nosteltiin tuoleja ja annettiin oma paikka, tuntui että joka puolella minne menitkin nyökyteltiin ja hymyiltiin onnellisena ja elettiin mukana raskaudessamme.

Monissa perheissä suku tulee raskaana olevan avuksi jo paljon ennen synnytystä, pitämään taloutta ja tuovat usein tullessaan lapselle valtavat määrät itse tehtyjä ja ostettuja lapsen tarvikkeita. Kun anoppi kuuli raskaudestani, alkoi hän heti neuloa ja virkata tossuja, villatakkeja, villahousuja, peittoja ja hattuja. Joissakin perheissä ostetaan tarvittavia kodinkoneita kuten mikro tai astianpesukone sukulaisten taholta. Lapsen odotus tai sukupuoli ei ole täällä salaisuus vaan kaikki kerrotaan heti suvulle. Raskaudessa mukana elävät täällä myös miehet siinä missä naisetkin, sain neuvoja puolitutuilta papparaisilta, miehen miespuoliset työkaverit kyselivät kaiken mahdollisen raskauden etenemisestä ja heiltäkin tuli neuvoja ja ohjeita. Turkkilaiset uskomukset ja monet tavat ovat ikivanhoja ja kumpuavat juurikin Anatolian alueelta, monia saattaa hämmästyttää että niin korkeasti koulutetut kuin kouluttamattomatkin jakavat monesti uskon niihin Turkissa, moni ajattelee että on parempi varautua pahan varalle vaikkei ihan täysin uskoisikaan sinisen silmän voimaan tai muihin konsteihin, joilla karkoittaa pahaa. Ulkomaalaisena on hyvä suhtautua tapoihin kunnioituksella ellei halua loukata paikallisia. Minulle ei raskaana juuri makea maistunut ja kappas saimme tyttövauvan!

Millaisiin tapoihin tai uskomuksiin olet törmännyt raskauden suhteen Turkissa tai muissa maissa?