Marketin hyllyt ennen ja nyt

Yli 10 vuotta sitten markettien valikoima oli paljon rajallisempi kuin nykyisin, asuin vielä pienessa kaupungissa, jonka keskustassa oli kaksi pientä kauppaa, kaupasta ostettiin siis hyvinkin yksinkertaisia tuotteita, suurimpaan markettiin oli matkaa tunti ennenkuin pieneen kaupunkiin saatiin lopulta Migros. Jopa leivinpaperin löytäminen oli alkuaikoina haasteellista, puhumattakaan ruisjauhoista tai sekaleivästä, tonnikala oli siihen aikaan todella kallista eikä kanaa saanut aina paloina vaan ainoastaan kokonaisena.

Muistan pyöritelleeni ihmeissäni maitotiskin purkkeja, krem peynır, labne, UHT süt ja loputon rivi suuria täysrasvaisia jogurtteja. Missä on kermaviili, entä rahka? Niitä ei ole vielä nykyisinkään ihan sellaisenaan mutta kaiken voi korvata ja paljon on valikoima lisääntynyt.

Monella ulkomaalaisella on ongelmia löytää mieluisia juustoja, paikalliset eivät vuole juustohöylällä leivän päälle juustokimpaleesta siivuja, juustoja syödään aamiaisella paloina ja yleensä pehmeitä fetatyyppisiä juustoja, laatuja on loputon valikoima; lehmän-, vuohen- tai lampaanmaitojuustoa, kovaa vai pehmeä, makulaatuja kuvailtu kylien tai alueiden mukaan. Itse rakastan näitä juustoja mutta ulkomailta tuon aina juustoja, sellaisia kunnon vahvan makuisia ja kypsytettyjä, muistan joidenkin jopa tehneen juustomatkoja lähimaihin ja palanneen onnellisena laukut täynnä juustoja. Joulun alla odottelen äidin juustopakettia saapuvaksi. Paikalliset 'keltaiset' juustot ovat usein kaşar-nimisiä ja omaan makuun täysin mauttomia, oma paikallinen lempparijuusto on tulum-tyylinen ja se on erityisesti Izmirin alueen juusto. Arvatkaa olenko löytänyt täällä koko paikallisen juustokäsitteen uudelleen, ihania juustokauppoja ja hyvä valikoima. Suomalaistyylinen juustovinkki Turkissa asujalle: ostakaa tulumtyylistä Manyas-juustoa, ihan loistava, meidän tyttö, joka ei juustoista välitä syö tätä pala toisensa jälkeen kun juustottaa.


Tulum-juustoja on runsaasti erityylisiä, aidoimmat on edelleen kypsytetty eläimen nahan sisällä, juustopuodeissa näkee edelleen kauppiaan veistävän juustoa suoraan nahkapussin sisältä. Monien juustotiskien ja -kauppojen myyjä antaa maistiaisen juustosta ja osaa suositella ja kertoa päättämättömälle valikoimasta. Monet fetatyyppiset juustot ovat suolaisia, niin niitä kuin suolaisia oliivejakin tulisi huuhtaista vedellä, jotta enin suola huuhtoutuu pois. Omat suosikki oliivitkin oppii vain maistelemalla, toinen tykkää pienistä ja ruttuisista, toinen taas isoista ja lihaisista, meillä päätöksen tekee nykyisin oliivihullu tyttäremme, oliivit yleensä marinoidaan kotona, oliiviöljyllä, sitruunalla ja mieleisillä mausteilla.



Kermaviiliä ei Turkissa tunneta mutta paikallinen jogurtti käy melkein mihin vain, valutettu paksu süzme jogurtti toimii rahkan asemasta. Paikallinen jogurtti on maukasta ja laadukasta, ei siis ihme että usein sitä myydään suurissa pakkauksissa. Ruokakermoja on vaikea löytää sillä turkkilaiset eivät juuri niitä ruuanlaitossa käytä, tarjolla on useimmiten paksua täysrasvaista kermaa, joka kyllä toimii ruuanlaitossa mutta on todella tuhtia kamaa. Suurissa hyvinvarustetuissa marketeissa on paras valikoima, joka elää ja vaihtelee kaupunkienkin sekä kaupunginosien välillä, siellä missä on ulkomaalaisia, on enemmin tuontijuustoja, ruokakermaakin hyllyssä, tofua, erikoismehuja ja laaja viinivalikoima. Isommissa kaupungeissa on myös ns. herkkukauppoja, joissa myydään erikoistavaraa ja tuontituotteita, paljon jenkkikamaa ja suurin osa tietysti suolaiseen hintaan.

Turkissa juon soodaa, tarjolla on tavallista soodaa sekä useita makuvaihtoehtoja, limppareita on hyllyt pullollaan sillä monien paikallisten ruokajuoma on cola. Mehujuomia ja tuoremehuja on runsaasti mutta tiivistemehuja todella vähän eivätkä maultaan kummoisia, me lantraamme usein ihan tuoremehujakin sillä osa on tosi tymäkkää ja makeaa maultaan. Valmisruokien valikoima on lisääntynyt vuosien varrella, hinnat ovat aika korkeita ja laatu noh vähän niin ja näin, tulee mieleen valmisruokien alkuajat Suomessa, onko järkeä maksaa kalapuikkopaketista saman verran kuin kilosta tuoretta kalaa? Viimeisimpänä tulleita uutuuksia näyttää olevan kovasti mainostettu makarna eli pikamakarooni muutamalla eri soosilla, maksaa liiran ja valmistuu minuutissa, pakastealtaassa näyttää olevan myös nakkikääröjä ja puolivalmista börekiä.

 

Nykyisin Turkista saa kookosmaitoa, vihreää currya, hoisin kastiketta ja vaikka mitä, toisin oli ennen. Muistan hamstranneeni kaupasta aina ruokakermaa kun sitä saapui, tomaattimurskaakaan ei ole ollut hyllyissä  montaa vuotta, puhumattakaan soijakastikkeesta, näkkäriä ja hapankorppuja kannettiin Suomesta mukana, Aasiasta toin mukanani erilaisia kastikkeita ja mausteita. Jouluruokia on loihdittu vaihtelevin menestyksin, lanttua vastaavaa juuresta löytyy ja siitä saa ihan kelpo laatikon tehtyä, kinkun metsästys onkin jo haastavampaa mutta niitäkin kuulemma saa, kalkkunaa on helppo taikoa joulupöytään, lohta meillä on graavattu joinakin vuosina itse, silliä voi etsiä nykyisin Ikeasta kuten monia muitakin mielitekoja. Mustikkaa on aiheena pyöritelty vuosia suomalaisten kanssa juttuun satuttaessa, mitä marjoja ovat nuo kuivattuina myytävät toreilla, kuivattuja pensasmustikoita löytyy tuontitavaranakin mutta kunnon mustikkaa sitä ei taida saada kun hillopurkista, sekin on aika uusi juttu markettien valikoimassa. Marjapiirakan teko onkin jo astetta haastavampaa, joutuu käymään pakastealtaan kautta.
 
Piirakoiden teko ja kakkujen valmistus oli alussa aikamoista kokeilua, millä korvataan perunajauhot, sopiiko jogurtti ja mikä niistä leivontaan, millä korvataan fariinisokeri, entä sopiiko paikallinen siirapintapainen piparkakkutaikinaan, miksi kerma valuu mönteissä purkista? Kyllä täällä vieläkin sovelletaan mutta melkein kaikkea saa jo, huomenna olisi tarkoitus tehdä joulutorttuja, ei siis muuta kuin kuivattuja luumuja ostamaan ja niistä sosetta keittelemään, torttutaikinaa saa onneksi valmiina.