Talvi tuli Izmiriin

Talven tuloa ei voi estää, tänne se saapui sateisena ja koleana, kylmyys on täällä ihan toisenlaista kuin Suomessa, kosteus tunkeutuu joka paikkaan ja saa hytisemään sisältä päin, sateet piiskaavat kerralla järjettömän määrän vettä, joka saa viemärit yskimään ja osan paikoista tulvimaan. Lämpötilat heittelevät, aurinkoisella ja lämpimällä kelillä pärjää tikkitakilla kun taas kylmimpinä päivinä kaipaa kunnon kerrospukeutumista. Aurinkoisina aamuina meillä on miehen kanssa melkein sota kumpi pääsee Helmin kanssa lenkille, sateisina aamuina ei niinkään.


Kulmakunnan katukoirat ovat jo tulleet tutuiksi, kissojen kanssa Helmi taitaa olla vieläkin ihmeissään. Kissat ovat kunkkuja, niitä on paljon ja ne ovat hyväkuntoisia, monet niistä ovat niin röyhkeitä, etteivät ne liikahda autojen edestä vaan jatkavat auringossa kylpemistä keskellä tietä, aamulenkillä näimme myös autoilijan epätoivoisen yrityksen karistaa kaksi kissaa konepelliltään, kissat eivät liikahtaneetkaan vaikka auto oli jo liikkeessä, aikansa sai autoilija nytkytellä autoaan ennenkuin kissat laiskanpuoleisesti hyppäsivät pois kyydistä.


Joulupaniikkia täällä ei saa onneksi aikaiseksi, tosin meidän kotikulmillekin on jo yhdelle parvekkeelle koristeltu kuusi, toisella on tontut ikkunassa, läheinen eläinklinikka on viritellyt jouluvalot kuusenmuotoon välkkymään, naapuri katseli kun ripustimme oven ulkopuolelle pukki-poroaiheisen kranssin ja kyseli joko valmistaudumme uuteenvuoteen, no ei kun jouluun. Karşıyakan keskustassa oli viime viikolla useampia joulukrääsää myyviä puoteja, myyjä kehoitti hakemaan muovikuusen ajoissa ettei lopu ennen uudenvuoden juhlintaa kesken.


Meillä joulua juhlitaan pienimuotoisesti, Suomeen lähtevät joululahjat on jo ostettu ja osa paketeista meille päin onkin jo saapunut, koristeita on laiteltu ja uusi muovikuusi on vielä ostamatta, jouluna laitetaan parempaa ruokaa kuin arkena ja leivotaan ihan jo tuoksunkin takia, tytölle viritetään netin kautta joulupukin kuuma linja ja itse haluan nähdä joulurauhan julistuksen. Turkkilaiset juhlivat samoin koristein uuttavuotta, jolloin meillä on yleensä ollut vieraita ja herkkuja, tänä vuonna taidamme ottaa uuttavuotta vastaan ihan keskenämme.

 

Viileät kelit ovat aloittaneet jokavuotisen 'tytön posket punoittaa, sillä on kylmä'-kauden, muutamia kommentteja on jo kuulunut vaikka oikeastihan täällä on vielä ihan leudot säät, leikkipuistot eivät sentään ole vielä tyhjentyneet. Paikallisten pukeutuminen jaksaa joskus kummastuttaa, lapsille on jo sidottu kaulaliina tiukasti suun eteen mutta jalassa on balleriinat, kuraiselle leikkikentälle tullaan mekossa ja sukkiksissa, joka johtaa siihen ettei lapsi saa tehdä mitään ettei se likaannu. Hanskat, hattu ja asiallinen kauliina puuttuu lähes jokaiselta ja sitten hytistään. Mies ei suostu laittamaan sateeseen keltaista sadetakkia, tänä aamuna tosin oli otettava maatuska-aiheinen sateenvarjo sillä talon muut sontikat olivat mystisesti hukassa.



Granaattiomenat, sitruunat, appelsiinit ja mandariinit notkuvat lähes jokaisen pihapuun raskailla oksilla, tällä viikolla monilla pihoilla on alettu tyhjentämään satoa, pihamme sitruunapuussa on roikkunut milloin kukakin. Talviajan kala on ehdottomasti Hamsi eli mustanmeren sardelli, hamsipannu on porissut meillä jo useampaan otteeseen, talven aikana saa yleensä kiintiön täyteen ja keväällä sitä ei heti teekään mieli.

Lunta on monissa osin Turkkia, kuten entisessä kotikaupungissa Ankarassakin, minä huokasin helpotuksesta ettei tarvitse räntäloskassa liukastella, mies taas haikaili haikeana valkeaa pihamaata. Ainakin mustanmeren alueella ja osissa itää on annettu koulusta vapaata huonon sään vuoksi alkuviikosta. Izmirin kohdallakin näyttää sääkartalla miinuksen puolelle tuleviksi öiksi ja lumihiutaleita, tosin taitavat lumet jäädä vain läheiseen vuoristoon, tänne kaupunkiin satavat vetenä. Meillä lämmönlähteeksi on riittänyt hyvin ainakin vielä ilmalämpöpumppu, se hurisee aamuisin ja iltaisin, yöaikana riittää jälkilämpö ja kaivautuminen peittojen alle. Eilen kylläkin vierailulla uuden tuttavamme luona muistin taas miten mukavaa on kun asunto on tasaisen lämmin kunnon lämmitysjärjestelmän ansiosta, joten sellainen kiitos sitten omaan asuntoon. Huomenna illalla hilpaisen lahden toiselle puolelle kunniakonsulaatin itsenäisyyspäivän kokkareille, siellä tapaakin sitten muut kaupungissa asuvat suomalaiset, mikäs sen mukavampaa!