Löysikö joulupukki Turkkiin?

Joulut on jouluiltu, tänä vuonna joka suhteessa aika maltillisesti ja rauhallisesti. Lahjojen kanssa ei siis seottu eikä ruuan kanssa ihan kauheasti mässäilty, riittävästi kaikkea joka suhteessa. Turkkia on ravistellut sisäpoliittinen kriisi, joka on pitänyt meitä pitkästä aikaa telkkarin äärellä, joka aamu uutisissa on ollut joulun kunniaksi uutispommi odottamassa. Puoli vuotta edellisestä kriisistä ja taas on kansa kaduilla, turisteille olisi nyt otollinen aika vierailla maassa sillä liiran vaihtokurssi on heille suosiollinen.

Aatonaattona suunnistimme tuttavan ja tyttöjemme kanssa mustanmeren hamsifestivaaleille. Oli tapahtuman viimeinen päivä eikä väkeä ainakaan tungokseksi. Samoja tuttuja myyntiartikkeleita kuin niin monilla muillakin messuilla, tutunnäköinen ruusuveden- ja ruusurasvojenkauppias, hunajan- ja hillonmyyntikojut, huiveja ja muuta krääsä ja ehkä paras kaikista, mustanmeren juustoja ja aitoa voita kauppaava koju, siihen jäimmekin ostoksille ja maistelemaan. Turkkilaisten mielestä ihmisestä voi kertoa paljon sen perusteella mistä hän on kotoisin, mustanmeren asukkaita pidetään rehteinä, välittöminä ja ehkä hieman sekopäisinäkin, itse olen aina tykännyt heidän ruuistaan ja musiikistaan, kansantansseista vetävin on aina ehdottomasti mustanmeren tanssi.

Tyttö pääsi pomppulinnaan ja me sen jälkeen ruokakojuille herkuttelemaan mustanmeren mummeleiden pyörittelemiä sarmoja eli täytettyjä viininlehtiä ja vihanneksia, jälkiruuaksi haettiin vielä künefet eli juustosta ja erikoistaikinasta tehdyt makeat herkut. En ole baklavan enkä juuri muidenkaan turkkilaisten makeiden suurin ystävä mutta silloin kun künefe on hyvää niin se on todellakin sitä. Tämä oli, suussasulavaa. Kyseinen künefe sai pisteet myös markkinakaverilta, jonka puoliso on herkun syntyalueilta, Antakyasta, kotoisin. Tarjolla oli myös lihapataa ja tietenkin sitä hamsia. Mustanmeren rytmikäs musa soi liven ja kotiin tultiin iltahämärässä leikkipuiston kautta.



Kyllä se pukki taisi tänne löytää, ainakin sen perusteella että monen monta tytölle osoitettua pakettia tuli perille pitkin jouluviikkoa, osa kovaonnisimmista vasta eilen. Kotikin näytti jouluiselta aattona, kynttilöitä ja punaisia tonttuja sekä tuikkiva kuusi, aamusta asti tuoksui kaneli, inkivääri ja neilikka. Aattoaamuna avattiin netin kautta joulupukin kuumalinja ja pitkin päivää kuunneltiin jouluradiota, joka on ihan loistava keksintö ulkosuomalaisiakin ajatellen.

Tänä vuonna emme valmistaneet jouluruokia vaan muita herkkuja, kylmäsavulohi taisi olla jouluisin koko pöydässä, jälkiruokana joulutorttuja ja kuorrutettua maustekakkua. Ruokaa oli kuitenkin sen verran että joulupäivänä ei tarvinnut kauppaan suunnata. Aattoilta huipentui tytön kohdalla pakettien raivoisaan availuun ja voi sitä riemua erilaisista muumitavaroista, kirjoista, vaatteista ja leffoista, niitä on esitelty ja ihmetelty monta päivää, suurkiitokset kaikille! Joku kyselikin postinkulusta Turkkiin, meille satelee postia pitkin vuotta, tytölle sukulaisilta ja ystäviltä ja joskus meitä aikuisiakin muistetaan ruisleivällä tai espanjalaisilla juustoilla, joululahjaksi tilattua naistenlehteäkin on postipoika kantanut tänne jo minulle pari vuotta. Vuosien aikana yksi paketti ja yksi lehti on hukkunut, kolo on jokaisessa paketissa tarkistuksen jäljiltä mutta mihinkään ei ole koskaan koskettu.

Joulupäivä ja tapaninpäivä sujuivatkin jo arkisemmissa tunnelmissa, mies lähti aamulla töihin ja me nautimme lämpimistä ilmoista, päivisin on ollut parhaimmillaan +17 ja meillä joka kerta liikaa päällä. Eilen saimme vieraita ja tyttö leikkikaverinsa kanssa onnistui kaatamaan kuusen, no siitä onneksi selvittiin kuusen nostolla ja naarmuitta. Maustekakku, tortut ja lisäkiloja tuomaan tehty tonnikalapiirakka tekivät kauppansa, tyttö sai esitellä uudet lelut ja illaksi maistuikin jo ihan keitto koko perheelle. Joulun aikana on skypelty ahkerasti, molemmille isovanhemmille, miehen veljelle, tädille Suomeen ja muutamien ystävienkin kanssa, mitähän me tekisimme ilman skypeä? Miehen suku muistaa joka joulu jouluntoivotuksilla minua mutta joidenkin mielestä joulupukki voisi pysytellä kaukana Turkista, lue lisää anti-joulupukki kampanjasta täältä.

Meillä fiilistellään joulukoristeilla ja kuusella normaalisti pitkälle tammikuun loppuun, kynttilöitä poltellaan pitkin talvea ja Turkissa kun ollaan niin samat koristeethan käyvät myös uuteenvuoteen. Pukki löysi siis perille, huolimatta sen vastaisista kampanjoista, palmuista ja lämpimästä kelistä sekä puuttuvista jouluruuista, löysikö se perille teille?